Kiusaajien vanhemmat - millaisia he ovat, oletteko tavanneet?
Te, joiden lasta on kiusattu - Oletteko tavanneet kiusaajien vanhempia, onko käyty esim. koululla keskusteluja heidän kanssaan tai tunnetteko muuta kautta? Miten meni? Millaisia tyyppejä siellä oli vastassa?
Olen tässä selvitellyt 12-vuotiaan tyttöni kiusaamista koulussa. Luokalla on muutama tyttö, jotka puhuvat todella ilkeästi ulkonäöstä, vaatteista jne. Olen nähnyt viestit, törkeää kielenkäyttöä. Yrittävät myös sulkea tytärtäni ja hänen kavereitaan luokan yhteisen kivan ulkopuolelle jne. Onneksi tytöllä on kavereita samalla luokalla. Ilmeisen kireä tunnelma ja paljon kuiskuttelua ja takanapäin kieroilua yms luokan tyttöjen keskuudessa on.
Tapasin yhden pääkiusaajan äidin koululla, kun asiasta järjestettiin keskustelu ja olin jotenkin aivan järkyttynyt tämän sinänsä fiksun näköisen ja oloisen äidin asenteesta. Hän ei nähnyt omassa tyttäressään yhtään mitään vikaa eikä tuntunut edes käsittävän, mistä kiusaamisessa on kyse. Hoki vain, että ainahan jotakin kiusataan ja mitä sekin tarkoittaa ja aina joku sanoo että häntä kiusataan... Hänen tyttärensä on oikein pääpahis: Kaunis kuin mikäkin tuleva malli, mutta niin pahansuopa ja mm. nuo lähettämänsä viestit ja meillekin postilaatikkoon toimitetut ilkeät kirjelaput kertovat kyllä tosi ilkeästä tyypistä. Äitinsä ei näe tätä ollenkaan, hänestä tyttö ei ole tehnyt mitään väärää.
En voi ymmärtää.
Kommentit (95)
Pojan koulu oli ns kiva-koulu, eli kiusaamisvapaa. Kiusaamisesta tein heti ison numero ja vaadin open kuraattorin luokanvalvojan jne tosi ison porukan palaveriin, ei omaa poikaa tietenkään mukaan. Tein siis niin ison numeron että koko koulu joutui häpeämään Kivakouluna oloa koulua jossa kiuastaan kaheasti. Kiusaaminen kyllä loppui heti, olin seuraavaksi yhteydessä rehtoriin että pitääkö lehteen tehdä juttu kivakoulusta jossa päätoimisesti kiusataan.
Ei voi yleistää. Olen niin paljon selvittänyt kiusaamistapauksia, ettei voi sanoa mitään tiettyä kiusaajaprofiilia saati vanhempien profiilia.
Sanonpa tähän vielä, että yllättävän usein kiusaaja on itse pääsyyllinen ja oikeastaan on itse se kiusaaja/provosoija. Menepä sitten sanomaan tämä niille hysteerisenä huutaville vanhemmille. Se vasta on kiusaamista, että aletaan tuo kiusaamissyyttelyruletti. Tavoitteena on mahdollistaa oman lapsen huono käytös ja alistaa toiset nössöiksi siihen ympärille. Oma lapsi ei tee mitään pahaa ja ne todistettavat tilanteetkin on vain reaktioita siihen, että toiset kiusaa jne.
Alan olla kurkkuani myöten täynnä tätä kiusaamiskeskustelua. Aikuiset ihmiset on niin musta-valkoisia ja sotkee oikeat kiusaamistapaukset niihin, jotka on vain lapsen omaa kiukuttelua ja kyvyttömyyttä sosiaalisiin suhteisiin.
Ei se omena puusta kauas putoa, eli kyllä se kiusaajan äitikin oli samanlainen ilkimys. Yleisötilaisuudessa sattui istumaan edessäni, ja ivaili sieltäkin.
Vierailija kirjoitti:
Stubb tokaisi vaalikampanjansa aikana aiempaan kiusaamiseensa liittyen, että "sori siitä". Minusta se oli erittäin kylmäsydäminen ja välinpitämätön reaktio ko. asiaan edelleen.
Ei ole tapahtunut. Kuuluisa "sori siitä" tuli Stubbin pääministerikaudelta kun kertoi eduskunnalle väärinmuistettuja prosenttilukuja.
Kiusaamistaan on aina käsitellyt mielestäni nöyrästi.
Työpaikkakiusaajia itsekin. Joskus vielä leikkivät "uskovaista" tai maailmanparantajaa tyyliin yksi työkaveri pitää saada hengiltä niin maailma pelastuu. Sairasta touhua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotoahan se kiusaaminen lähtee. Tuon kiusaajan äiti vaikuttaa persoonallisuushäiriöiseltä.
Ei välttämättä. Kiusasin itse yläkoulussa ihan vain tylsyyteen, kun koulu oli liian helppoa eikä se ollut missään määrin vanhempieni syytä.
No jostainhan tuo ratkaisumalli kumpuaa. Joku toinen piirtelee kirjojen marginaalit täyteen, sinä valitsit kiusata. Miksi pidit sitä hyvänä vaihtoehtona? On tuossa nyt ainakin selvästi puutetta toisen ihmisen kunnioittamisesta.
Oli yllättävän hauskaa saada pipipää provosoitumaan ja siihen jäi "koukkuun" vähän kuin hyvään tv-sarjaan. Usein sitä elämässä vahingossa kokeilee jotain ja huomaa pitävänsä siitä.
Taitaa olla ainoita tilanteita elämässäsi, joissa koet vallan ja hallinnan tunnetta.
Tunnen kaikkien vanhemmat. Alakoulussa oli aika villi meno. Opettaja oli täysin kädetön saamaan niitä kuriin. Luokan pojilla oli kuin jokin valtataistelu aina käynnissä. Yksi poika häiriköi usein, en tiedä oliko kohteena muutkin kuin omani vai pelkästään hän. Vanhemmat ihan ok, kivoja ihmisiä, mutta ehkä tämä lapsi oli vähän turhan pehmoisesti kasvatettu luonteeseensa ja energisyyteensä nähden. Mahdollisesti myös adhd. Myöhemmin näistä tuli kavereita.
Toinen oli edellisen kaveri ja toisinaan nämä kiusasivatkin porukalla meidän lasta. Kiva-koulu oli tämäkin ja asioihin reagoitiin niin hitaasti, että kiusaamista ilmeisesti käsiteltiin puoli vuotta sen jälkeen, kun se oli jo ohi. Tälläkin ihan ok vanhemmat, ehkä jotain eroperheen kipuilua ja joukon mukana menemistä. Näistäkin tuli vielä kavereita.
Yläkoulussa entinen kaveri muuttui kiusaajaksi, mutta se oli niin heikko tapaus, ettei se sinänsä kyennyt kiusaamaan itseään kaikin tavoin vahvempaa. Yritti kumminkin. Tässä tapauksessa se lähti selkeästi kotoa, vanhemmista. Ei pelkästään asenne, vaan myös kiusaamisen kohde. Kyseessä selkeästi narsistinen ja häiriintynyt perhe, vaikkakin näennäisesti normaali. Taustalla varmaan usean sukupolven traumaa, häiriintyneistä perheistä ovat itsekin lähtöisin ja siihen nähden ehkä yllättävän normaaleja. Lapsi itse ei saanut aikaan vahinkoa, mutta tuo perhe onnistui sotkemaan asioita kostaessaan toisen perheen lapselle omaa heikkouttaan. Muutkin sen näkivät, harmi ettei kukaan ulkopuolinen uskaltanut siihen puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkakiusaajia itsekin. Joskus vielä leikkivät "uskovaista" tai maailmanparantajaa tyyliin yksi työkaveri pitää saada hengiltä niin maailma pelastuu. Sairasta touhua!
Jos jokut tai jotkut puhuvat tommosia että pitää saada hengiltä, on siitä kerrottava heti esimiehille.
Pääsääntöisesti ovat Persujen kaltaisia fasistiöykkäreitä.
En usko, että tähän on mitään yksiselitteistä vastausta. Oma lapsi ei onneksi ole vielä joutunut koskaan systemaattisen kiusaamisen kohteeksi, eikä häntä ole koskaan kiusaamisesta syytetty, joten en ole henkilökohtaisesti joutunut varsinaisia kiusaamistapauksia selvittämään. Hänen luokallaan oli kuitenkin lapsi, jota aika laajasti syytettiin kiusaamisesta. Omani ei kokenut olevansa kiusaamisen kohteena eikä muutenkaan ollut hirveästi tekemisissä kyseisen lapsen kanssa, mutta meillä oli synttärijuhlat, joihin kutsuttiin koko luokka joten tietysti kutsuttiin hänetkin, vaikka vähän jännitti.
Ihan yllätyin, miten fiksun oloisia vanhempansa olivat ja etukäteen myös kysyivät, että sopiiko heidän osallistua juhliin varmistaakseen, ettei tule konflikteja kun niitä on jonkun verran koulussa viime aikoina ollut.
Mistäpä sitä tietää, mitä siellä taustalla sitten on, mutta toisaalta olen todistanut myös ihan hirveää käytöstä niiltä vanhemmilta, jotka sanovat lapsensa tulleen kiusatuksi. Eipä nämä kai läheskään aina ole niin mustavalkoisia juttuja, mikä toki valitettavasti tekee siitä kiusaamiseen puuttumisesta myös vaikeampaa.
Useammalla äippä oli sairaanhoitaja. Mietin joskus ettei vuorotyöntakia ollut säännöllisesti kotona.
Sitten oli akateemista jolla oli aina kalliit vaatteet ja kova paine vanhempien taholta. Stadilainen kirjatoukka joka ei osannut käytännön asioita yhtään. Ja jos ei osaa käytännön asioita, ei talous ole koskaan kunnossa. Esitti ystävää mutta loisi, varasti, valehteli. Pidin kaverina kauan koska luulin saavani omani takaisin, en saanut. Kirottu paskiainen.
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti ovat Persujen kaltaisia fasistiöykkäreitä.
Et sitten voi itsellesi mitään. Syyllinen on aina persu. Aina.
Mun lasta ei ole kiusattu, mutta olen joutunut selvittelemään useita kiusaamistapauksia työn puolesta. Kiusaamistapaukset voi jakaa kahteen kategoriaan. Oikea tahallinen kiusaaminen ja sitten toinen on se, että leikeissä ja peleissä tulee jatkuvasti kränää/erimielisyyttä säännöistä yms., koska osalla lapsista on heikommat sosiaaliset taidot. Kaikki varmaan ymmärtää, että näissä on ihan erilaisista tilanteista kysymys.
Vanhemmat on erilaisia keskenään, mutta hankalinpana koen vanhemmat, jotka kieltävät kaiken vastuunsa. Vaikka lapsi olisi täysin todistettavasti kiusannut, he eivät suostu ottamaan mitään vastuuta asiasta, tai osallistumaan yhteiseen kasvatuskumppanuuteen. Sieltä voi tulla todella uskomattomia kommentteja, kuten "nämä asiat ei kuulu meille, koska ne on koulussa tapahtuneita asioita" tai vaan sitkeästi kielletään tapahtunut vaikka olisi selvät todisteet. Jotkut jopa syyllistävät kiusaamisen kohteeksi joutunutta ja pyrkivät oikeuttamaan kiusaamisen ja vähättelemään. Osa vanhemmista on taas fiksuja ja huolehtivat siitä että kiusaaminen ei toistu ja sai olla viimeinen kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotoahan se kiusaaminen lähtee. Tuon kiusaajan äiti vaikuttaa persoonallisuushäiriöiseltä.
Ei välttämättä. Kiusasin itse yläkoulussa ihan vain tylsyyteen, kun koulu oli liian helppoa eikä se ollut missään määrin vanhempieni syytä.
No jostainhan tuo ratkaisumalli kumpuaa. Joku toinen piirtelee kirjojen marginaalit täyteen, sinä valitsit kiusata. Miksi pidit sitä hyvänä vaihtoehtona? On tuossa nyt ainakin selvästi puutetta toisen ihmisen kunnioittamisesta.
Oli yllättävän hauskaa saada pipipää provosoitumaan ja siihen jäi "koukkuun" vähän kuin hyvään tv-sarjaan. Usein sitä elämässä vahingossa kokeilee jotain ja huomaa pitävänsä siitä.
Nyt oot näköjään vahingossa kokeillut provoamista ja jäänyt vähän koukkuun. Ihan tiedoksi että provoilukin on taitolaji, sitä taitoa sulla puuttuu. Nämä sun kiusaamisjutut on liian läpinäkyviä ja ns.teinitasoa, joihinkin se näköjään uppoaa mutta ei varmasti suurimpaan osaan palstalaisista.
Varmaan yrität nyt vakuuttaa jollain vastauksella että eikun ihan oikeasti kiusasit, no et kiusannut.
Hyvin sanottu, ja täysin samaa mieltä.