Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko outo, kun minulle ystävät eivät ole erityisen tärkeitä.
26.10.2025 |
Tai en halua enää päästää ketään kovin lähelle, siitä ehkä on kyse. Ei ole mitään huonoja kokemuksia tai mitään sellaista, mutta jostain syystä, kun ikää on tullut lisää, on vain alkanut tuntua näin. En oikeastaan tiedä miksi.
Kommentit (47)
Et ole outo, olet vaan ainutlaatuinen oma itsesi.
Yhteiskunta asettaa meille normeja, joita meidän tulisi täyttää. Aikuisena ihmisenä saat itse päättää, mitä normeja täytät ja mitä et. Ystävyyssuhteiden ylläpitäminen on yksi tällainen normi.
Lisäksi asia mitä toivoisin enemmän tuovan esille on ystävyyssuhteisiin kuluva aika ja vaiva. Ystävyyssuhteet eivät ole aina mutkattomia, jonka vuoksi ymmärrän, jos joku ei sellaista elämäänsä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo mullekaan ystävät erityisen tãrkeitä, mulla ei oo niitä enkä haluakaan. Jotkut on yrittäny ystävystyä mutta ei mua kiinnosta. Oma perhe riittää ihmiskontakteiksi. Mutta tiedän olevani outo.
Mulla on Asperger, eikä ihmiset noin ylipäätään kiinnosta. Tuoreessa tutkimuksessa on verrattu neurotyypillisten ja autistien biokemiallisia reaktioita aivoissa: autistit eivät koe mielihyvää sosiaalisissa kontakteissa samalla tavalla kuin tavikset. Eli hengailu kaverien kanssa ei "palkitse" samalla tavalla. Siksi ystävät eivät ole tärkeitä. Poissa silmistä, poissa mielestä sopii muhun.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on Asperger, eikä ihmiset noin ylipäätään kiinnosta. Tuoreessa tutkimuksessa on verrattu neurotyypillisten ja autistien biokemiallisia reaktioita aivoissa: autistit eivät koe mielihyvää sosiaalisissa kontakteissa samalla tavalla kuin tavikset. Eli hengailu kaverien kanssa ei "palkitse" samalla tavalla. Siksi ystävät eivät ole tärkeitä. Poissa silmistä, poissa mielestä sopii muhun.
Minulla tuskin on aspergeria, mutta introvertti olen. Nuorempana minulla oli kyllä läheisiä ystävyyssuhteita, ja silloin me olivat tärkeitä, mutta ne ovat vuosien myötä väljähtyneet minun passiivisuuteni takia. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään outoa. Vaikka ystävyyssuhteita olisi ollut joskus nuorempana, ne luonnostaan väljähtyvät siinä vaiheessa, kun elämänpiirit ovat vakiintuneet ja eriytyneet. Miksi haluaisin käyttää ketään hyväkseni tai myöskään antaa kenenkään käyttää minua hyväkseen? Miksi utelisin muiden asioita, jotka eivät minulle kuulu, tai miksi vaivaisin muita omilla asioillani, jotka eivät heitä kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä?
Reilu 40.
Normaalia. Jos olisit 20, niin olisi epänormaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään outoa. Vaikka ystävyyssuhteita olisi ollut joskus nuorempana, ne luonnostaan väljähtyvät siinä vaiheessa, kun elämänpiirit ovat vakiintuneet ja eriytyneet. Miksi haluaisin käyttää ketään hyväkseni tai myöskään antaa kenenkään käyttää minua hyväkseen? Miksi utelisin muiden asioita, jotka eivät minulle kuulu, tai miksi vaivaisin muita omilla asioillani, jotka eivät heitä kiinnosta?
Tilanne on silloin hankalampi, jos muut haluaisivat jakaa omia asioitaan, ja keskustella, mutta jos itsellä ei ole oikeastaan kiinnostusta. Tunnen itseni hirviöksi.
Et ole outo. Olet autisti. Minulla itsellä on antisosiaalinen persoonallisuus ja se on outoa koska meitä on niin vähän. Älä tapa ketään. Haha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en koe tarvitsevani ystäviä. Mulla on elämäntilanne-kavereita esim. koulussa, työssä ja harrastuksessa, mutta he jäävät aika kun elämäntilanteeni vaihtuu. En kiinny ihmisiin enkä jaksa ylläpitää mitään ystävyyssuhteita. Mullekin perhe on läheinen ja tärkeä. Se riittää. Muuten pidän yksinolosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään outoa. Vaikka ystävyyssuhteita olisi ollut joskus nuorempana, ne luonnostaan väljähtyvät siinä vaiheessa, kun elämänpiirit ovat vakiintuneet ja eriytyneet. Miksi haluaisin käyttää ketään hyväkseni tai myöskään antaa kenenkään käyttää minua hyväkseen? Miksi utelisin muiden asioita, jotka eivät minulle kuulu, tai miksi vaivaisin muita omilla asioillani, jotka eivät heitä kiinnosta?
Tilanne on silloin hankalampi, jos muut haluaisivat jakaa omia asioitaan, ja keskustella, mutta jos itsellä ei ole oikeastaan kiinnostusta. Tunnen itseni hirviöksi.
Tämä on paha. Toinen pitää sydänystävänään ja itseä ei kiinnosta jakaa mitään asioita eikä kuunnella niitä toisenkaan huolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä?
Reilu 40.
Normaalia. Jos olisit 20, niin olisi epänormaalia.
Niin kaksikymppisenä minulla olikin läheisiä ystäviä, ja osa heistä olisi halunnut pitää yhteyttä, mutta itsestä ei ole tuntunut siltä enää. Heissä ei ole kuitenkaan ole se vika. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Töissä on tuollaisia henkilöitö joista ei tiedä onko lintu vai kala.
Pitäisikö työkavereidenkin kanssa jakaa läheisiä asioita jottei pidetä outona?
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en koe tarvitsevani ystäviä. Mulla on elämäntilanne-kavereita esim. koulussa, työssä ja harrastuksessa, mutta he jäävät aika kun elämäntilanteeni vaihtuu. En kiinny ihmisiin enkä jaksa ylläpitää mitään ystävyyssuhteita. Mullekin perhe on läheinen ja tärkeä. Se riittää. Muuten pidän yksinolosta.
Juuri noin minullakin. Hyvin kuvattu tuo elämäntilanne-kaveri. ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään outoa. Vaikka ystävyyssuhteita olisi ollut joskus nuorempana, ne luonnostaan väljähtyvät siinä vaiheessa, kun elämänpiirit ovat vakiintuneet ja eriytyneet. Miksi haluaisin käyttää ketään hyväkseni tai myöskään antaa kenenkään käyttää minua hyväkseen? Miksi utelisin muiden asioita, jotka eivät minulle kuulu, tai miksi vaivaisin muita omilla asioillani, jotka eivät heitä kiinnosta?
Tilanne on silloin hankalampi, jos muut haluaisivat jakaa omia asioitaan, ja keskustella, mutta jos itsellä ei ole oikeastaan kiinnostusta. Tunnen itseni hirviöksi.
Tämä on paha. Toinen pitää sydänystävänään ja itseä ei kiinnosta jakaa mitään asioita eikä kuunnella niitä toisenkaan huolia.
Niin tämä on oikeasti paha myös itselle, mutta en voi pitää ihmissuhdetta yllä vain velvollisuudentunnosta, sekään ei olisi oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on Asperger, eikä ihmiset noin ylipäätään kiinnosta. Tuoreessa tutkimuksessa on verrattu neurotyypillisten ja autistien biokemiallisia reaktioita aivoissa: autistit eivät koe mielihyvää sosiaalisissa kontakteissa samalla tavalla kuin tavikset. Eli hengailu kaverien kanssa ei "palkitse" samalla tavalla. Siksi ystävät eivät ole tärkeitä. Poissa silmistä, poissa mielestä sopii muhun.
Minulla tuskin on aspergeria, mutta introvertti olen. Nuorempana minulla oli kyllä läheisiä ystävyyssuhteita, ja silloin me olivat tärkeitä, mutta ne ovat vuosien myötä väljähtyneet minun passiivisuuteni takia. Ap.
Mulla on täsmälleen sama. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän haluan olla omissa oloissani. Tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen, mutta en halua olla kovin paljon tekemisissä. Vaihdoin jopa ammattia tämän takia.
Alue: Aihe vapaa
Töissä on tuollaisia henkilöitö joista ei tiedä onko lintu vai kala.