Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen pimeä vaihe päättyy liki pomminvarmasti lopulliseen eroon
26.10.2025 |
Kattava tutkimus paljastaa nyt, millainen on parisuhteen pimeä vaihe, joka päättyy liki pomminvarmasti lopulliseen eroon. Psykoterapeutti Heli kertoo, että jopa joka viides vastaanotolle saapuva pariskunta on jo terminaalivaiheessa. Näin tunnistat.
Edessä lopullinen ero
Kun pitkässä liitossa menee huonosti, ihminen on taipuvainen ajattelemaan, että jospa tämä tästä.
On kuitenkin olemassa eräs terminaalivaihe, josta ylös ponnistaminen on jo todellinen ihme, paljastaa kokenut psykoterapeutti.
Kun parisuhde saavuttaa tietyn pisteen, se on tuomittu päättymään. Tämä ilmiö tunnistettiin nyt myös tuoreessa ja kattavassa tutkimuksessa. Ruotsalainen päivälehti Aftonbladet kertoo laajasta eurooppalaisesta tutkimuksesta liittyen parisuhteiden päättymiseen.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/7705ce41-f6c4-4e0d-9666-0f778385b0bb
Kommentit (316)
Vierailija kirjoitti:
No, jos ei ole "edes" addiktio niin aika itsekästä on pitää työnteosta enemmän kuin puolisosta ja lapsista. Siis nämä tapaukset, jotka jättävät koko perheen toiselle ja lapsensa elämään lapsuutta käytännössä ilman toista vanhempaa. Mutta roikkuvat siinä perheen liepeillä kuitenkin.
Jos työnteko on ykkösprioriteetti, ei pidä tehdä lapsia ja pitää löytää sellainen puoliso, jolle se on ok. Kenties itsekin tekee paljon töitä tai vaativa harrastus, esim.
Aiemmassa viestissäni kirjoitin kolmiosuhteista, joiden yksi kulma voi olla työnteko. Mutta yhtä hyvin kovakin työnteko voi olla ihan normaalin, terveen ihmisen intohimo.
Kaikkea ei tarvitse patologisoida eikä siis sitä kolmioitumistakaan. Ihmiskunnan historiassa se kuuluu selvästi normaalin janalle siinä missä uskottomuus ja addiktiot ja depressiotkin. On monia tapoja elää. Niiden välillä sitten tehdään valintoja parisuhteenkin näkökulmasta. Kuten jo aiemmin kirjoitin, ei omasta mielestäni voi mennä niistä lähtökodista, joista on peräisin. Silti voi elää hyvää elämää, vaikkei parisuhde tai elämä muuten mahtuisikaan kulloisenkin normatiivisuuden piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos ei ole "edes" addiktio niin aika itsekästä on pitää työnteosta enemmän kuin puolisosta ja lapsista. Siis nämä tapaukset, jotka jättävät koko perheen toiselle ja lapsensa elämään lapsuutta käytännössä ilman toista vanhempaa. Mutta roikkuvat siinä perheen liepeillä kuitenkin.
Jos työnteko on ykkösprioriteetti, ei pidä tehdä lapsia ja pitää löytää sellainen puoliso, jolle se on ok. Kenties itsekin tekee paljon töitä tai vaativa harrastus, esim.
Aiemmassa viestissäni kirjoitin kolmiosuhteista, joiden yksi kulma voi olla työnteko. Mutta yhtä hyvin kovakin työnteko voi olla ihan normaalin, terveen ihmisen intohimo.
Kaikkea ei tarvitse patologisoida eikä siis sitä kolmioitumistakaan. Ihmiskunnan historiassa se kuuluu selvästi normaalin janalle siinä missä uskottomuus ja addiktiot ja depressiotkin. On monia tapoja elää. Niiden välillä sitten te
* mennä kovin kauas
Silti voi elää hyvää elämää, vaikkei parisuhde tai elämä muuten mahtuisikaan kulloisenkin normatiivisuuden piiriin.
Totta kai. Mutta sen täytyy sitten olla kaikkien vaihtoehto, ei vain yhden. Siis että puolisolle täytyy oikeasti olla ok, että kolmantena meidän suhteessa on, mitä nyt onkaan, esimerkiksi. Tai että on paljon yksin, kun toinen on paljon töissä tms.
Mutta siinähän se onkin, että on turhaa puhua "ihan terveesti sitä tai tätä voi olla" tai vaikka addiktiosta, siis vertaillen edes näitä toisiinsa. Kun on kyse täysin eri asioista.
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa sitä, että kumppanin olemassaolo alkaa kyrsiä sua niin paljon, että alat inhota häntä.
Mikä sulla alkaa yleensä kyrsiä suhteessa? Jos edes olet koskaan suhteessa ollut. Ja millä sitä kyrsimistä toiseen saisi alennettua?
Kun jokainen kosketus ja hellyyden osoitus muuttuu aina seksin vaatimiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kokeneet terapeutit tietävät sen. En avannut juttua, mutta asia on yksinkertainen. Kun rakkaus on lopussa, se ei enää tule takaisin. Hämmästyttävän usein ihmiset kuitenkin miettivät kaikenlaisia muita asioita ja kysymyksiä sen sijaan, että kysyisivät itseltään: rakastanko enää tuota ihmistä.
Eikö kuitenkin ole mahdollista oppia rakastamaan uudelleen?
On. Toisin sanoen huomaa uudelleen ne asiat, miksi alunperin toiseen rakastui ja siitä nousee tunteet uudelleen.
Ellei alussa ole jo tapahtunut jotain sellaista, että ne tunteet eivät voi enää tulla. Ei kaikilla ole ensimmäiset kaksi vuotta sitä onnenhuumaa ja hullaantumista. Monilla on jo se suhteen perustakin ollut vaik
Kuulostaa että alun vaikeuksia ei ole käsitelty ja annettu anteeksi. Huono idea jatkaa ennenkuin näin on tehty.
Tämä. Jos ongelmista haluaa yli, ne pitää käsitellä, tarvittaessa antaa anteeksi ja se siitä.
Jossain kohtaa täytyy lakata vatvomasta vanhoja asioita. Se on sitä TYÖTÄ mitä on tehtävä jotta ongelmien yli pääsee.
Tämä. Jos ongelmista haluaa yli, ne pitää käsitellä, tarvittaessa antaa anteeksi ja se siitä.
Jossain kohtaa täytyy lakata vatvomasta vanhoja asioita. Se on sitä TYÖTÄ mitä on tehtävä jotta ongelmien yli pääsee.
Aivan. Jos suhteessa on ongelmia, vaatii usein työtä, että niistä päästään yli. Sen sijaan kokonaisvaltaisesti ja lähtökohtaisesti parisuhteen ei pitäisi olla paikka, jossa tehdään työtä ihan arjessa, koko ajan.
Suhteessa on jotain vialla, kun sitä pitää korjata työskentelemällä. Usein se kannattaa, toisinaan taas ei auta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän vähän erikoisena sitä että kova työmies olisi jotain hämärää (silloinhan se koskisi kaikki menestyviä yrittäjiä ja muitakin työlleen omistautuneita). Ei kannata rakennella stereotypioita ammateista, ne ovat vain ennakkoluuloja. Myöskään kaikki eivät petä kun tekevät ylitöitä tai ovat työmatkoilla - tällaisia palstalla on jatkuvasti ja liittynee siihenmiten oma kokemusmaailma määrittää sitä miten kaiken näkee. On olemassa myös aiheetonta mustasukkaisuutta. Paljon töitä tekevälle sellainen puoliso on piinallinen kärsimys.
Addiktio on addiktio. Silloin kun enää ei tee töitä sen vuoksi, että on kova työmies, vaan on työnarkomania, se on ihan yhtä hämärää kuin muutkin addiktiot. Sikäli kuin nyt niissä mitään erityisen hämärää nyt on.
Tiedän, koska olen toipuva työaddikti. En voi sanoa, että minulla olisi siitä kourassa menestyvä yritys tai pullea johtajan palkka, edes. Onnistuin addiktoitumaan
Minun mieheni oli toipuva alkoholisti siinä vaiheessa kun menimme naimisiin ja saimme ensimmäisen lapsen. Sitten hän lopetti juomisen siirtyen absolutistiksi, mutta alkoi viihtyä enemmän töissä. Työpaikalla oli kova vauhti ja kasvuvaihe päällä ja hän eteni nopeasti urallaan. Työmatkoja toiselle mantereelle oli kuukausittain ja aina reissusta palatessa iski jet lag. Töihin hän meni silti heti seuraavana päivänä ja pian joka päivä vuoden ympäri.
Muutamassa vuodessa olin käytännössä yksinhuoltaja ja olin itsekin palannut töihin, elämä oli yhtä uuvuttavaa rallia lapset päiväkotiin, kouluun, töihin, lasten haku, harrastuskuljetukset, kotityöt, muutaman tunnin yöunet ja sama uudestaan seuraavana päivänä. Olin väsynyt, pettynyt ja vihainen. En voinut ymmärtää, miksi mies oli ylipäätään perustanut perheen, jos ei aikonut osallistua koko hommaan mitenkään.
Työnarkomaniaa ei oikein tunnisteta sairaudeksi, vaan se on ihailtavaa, on hyvä työmoraali, kunnollinen perheenisä joka tuo leivän pöytään. Minusta hinta, joka siitä maksettiin oli aika kova, enkä tarkoita itseäni vaan lapsia, joilta meni monta vuotta ohi ilman isän läsnäoloa arjessa. Jos olisin ollut yksin, olisin varmasti lähtenyt suhteesta, mitä järkeä olla suhteessa ihmisen kanssa joka ei halua viettää aikaa kanssasi ja jota et koskaan näe, eihän se ole mikään suhde. Mutta tulkitsin miehen tilanteen niin, että mitään vuoroviikko-vanhemmuutta ei erossa tulisi, ei edes viikonloppuisää, eli lapset menettäisivät isän kokonaan jos eroaisimme. Nyt isä tuli edes öiksi kotiin. Mies on sanonut myöhemmin, että tulkintani oli oikea.
Jos aina tulee pakit niin kyllä tikanpoika keinot keksii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun jokainen kosketus ja hellyyden osoitus muuttuu aina seksin vaatimiseksi.
Tää on ihan varma seksintappaja: kun tietää heti toisen tullessa halaamaan, mitä hän vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Silti voi elää hyvää elämää, vaikkei parisuhde tai elämä muuten mahtuisikaan kulloisenkin normatiivisuuden piiriin.
Totta kai. Mutta sen täytyy sitten olla kaikkien vaihtoehto, ei vain yhden. Siis että puolisolle täytyy oikeasti olla ok, että kolmantena meidän suhteessa on, mitä nyt onkaan, esimerkiksi. Tai että on paljon yksin, kun toinen on paljon töissä tms.
Mutta siinähän se onkin, että on turhaa puhua "ihan terveesti sitä tai tätä voi olla" tai vaikka addiktiosta, siis vertaillen edes näitä toisiinsa. Kun on kyse täysin eri asioista.
Vertailu tosiaankin on huono asia. Voidaan sanoa, että jopa ongelmien äiti, terapiamaailmasta käsin ainakin, koska se perustuu sille, että mittatikku otetaan omasta kokemusmaailmasta, arvoista ja normeista.
Tarkoitin sitä että ihmiset elävät avioliitoissa, joissa kolmas osapuoli ei ole ok puolisolle, mutta kokevat silti olevansa riittävän hyvässä avioliitossa. On hyviä ja huonoja aikoja, addiktio voi vaihtua toiseen ja rakkautta riittää, vaikkei puoliso olekaan täysin tyytyväinen. Tälläisia kertomuksia on tässä ketjussakin useita. Se voi ilmentyä niinkin, että itsellä on se kolmas kolmion kärki aktiivinen ja aika usein onkin eli molempien energia kanavoituu muualle, mutta vain toinen niistä on näkyvä ongelma, se jäävuoren huippu, josta aina riidellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän vähän erikoisena sitä että kova työmies olisi jotain hämärää (silloinhan se koskisi kaikki menestyviä yrittäjiä ja muitakin työlleen omistautuneita). Ei kannata rakennella stereotypioita ammateista, ne ovat vain ennakkoluuloja. Myöskään kaikki eivät petä kun tekevät ylitöitä tai ovat työmatkoilla - tällaisia palstalla on jatkuvasti ja liittynee siihenmiten oma kokemusmaailma määrittää sitä miten kaiken näkee. On olemassa myös aiheetonta mustasukkaisuutta. Paljon töitä tekevälle sellainen puoliso on piinallinen kärsimys.
Addiktio on addiktio. Silloin kun enää ei tee töitä sen vuoksi, että on kova työmies, vaan on työnarkomania, se on ihan yhtä hämärää kuin muutkin addiktiot. Sikäli kuin nyt niissä mitään erityisen hämärää nyt on.
Tiedän, koska olen toipuva työaddikti. En voi sanoa, että minulla olisi siitä kourassa menestyvä yritys tai pul
No miten kävi? Olet vieläkin työnarkin kanssa vai lopetti narkkaamisen? Vai erositko, kun lapset oli isompia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jokainen kosketus ja hellyyden osoitus muuttuu aina seksin vaatimiseksi.
Tää on ihan varma seksintappaja: kun tietää heti toisen tullessa halaamaan, mitä hän vaatii.
Bonuksena tuossa menettää seksin lisäksi ne muutkin hellyydenosoitukset. Jos halaus tai suukko johtaa vaatimuksiin niin sitten ei halata eikä suukotella.
Parisuhteen kannalta hyvin huono kehityksen suunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläisia kertomuksia on tässä ketjussakin useita. Se voi ilmentyä niinkin, että itsellä on se kolmas kolmion kärki aktiivinen ja aika usein onkin eli molempien energia kanavoituu muualle, mutta vain toinen niistä on näkyvä ongelma, se jäävuoren huippu, josta aina riidellään.
En ole varma, ymmärsinkö oikein, mutta siis noissa tapauksissahan, joissa toinen on tuonut suhteeseen sen kolmannen kärjen, yleensä tosiaan on niin, että ei hän sitä nyt niin isona ongelmana näe, eikä ihan edes tajua, miksi tästä aina riidellään.
Vaikka se olisi jotain niin perustavaa laatua olevaa kuin kolmas ihminen, ainainen poissaolo, alkoholi, jne. niin hänen mielestään toisen tekemiset on silti enemmän ongelma, kuten riitely, ainainen nalkuttaminen, jne.
Tiedän tämän tosiaan siitä kokemuksesta, kun itsellä oli "hyvänlaatuinen" addiktio. Olin kovin defensiivinen myös, sillä kyllähän toinen tiesi, millainen olen, kun yhteen mentiin. Sitä hoin kuin mantraa. Sitten kun hommat käsiin alkoi levitä, oli pakko sitä kärkeäkin alkaa tarkastella.
Vierailija kirjoitti:
Tälläisia kertomuksia on tässä ketjussakin useita. Se voi ilmentyä niinkin, että itsellä on se kolmas kolmion kärki aktiivinen ja aika usein onkin eli molempien energia kanavoituu muualle, mutta vain toinen niistä on näkyvä ongelma, se jäävuoren huippu, josta aina riidellään.
En ole varma, ymmärsinkö oikein, mutta siis noissa tapauksissahan, joissa toinen on tuonut suhteeseen sen kolmannen kärjen, yleensä tosiaan on niin, että ei hän sitä nyt niin isona ongelmana näe, eikä ihan edes tajua, miksi tästä aina riidellään.
Vaikka se olisi jotain niin perustavaa laatua olevaa kuin kolmas ihminen, ainainen poissaolo, alkoholi, jne. niin hänen mielestään toisen tekemiset on silti enemmän ongelma, kuten riitely, ainainen nalkuttaminen, jne.
Tiedän tämän tosiaan siitä kokemuksesta, kun itsellä oli "hyvänlaatuinen" addiktio. Olin kovin defensiivinen myös, sillä kyllähän toinen tiesi, millainen olen, kun yhteen men
Niinpä, sitä riitaa ei syntyisi, jos molemmat olisivat sitä mieltä, ettei ongelmia ole. Jäävuoren huipulla tarkoitan sitä, että pinnan alla on muita asioita, isoimpana ne piilotajuiset motiivit (pelot, puolustusmekanismit jne.), jotka pitävät yllä toimimatonta suhdetta mihin ei olla tyytyväisiä, mutta jonka dynamiikka palvelee molempien sisäisiä tarpeita ja tottumuksia.
Asia josta varsinaisesti tahdoin sanoa oli se, että jotkut oppivat hyväksymään sen, että elämämme on tällaistä, mutta koemme silti rakastavamme toisiamme ja haluamme pysyä yhdessä. Niin voi tapahtua vaikkapa terapian kautta (niin että omat rajat piirtyvät ilman että ne pakotetaan toiselle) tai sitten ihan vain elämän itsensä kautta, kun tullaan jo pitkälti yli viidenkympin. Käytännön esimerkkinä vaikkapa pariskunta, jonka mies on työnarkomaani, juoppo tai krooninen pettäjä ja vaimolla on oma elämänsä. Ennen tuollaisia liittoja sanottiin ranskalaisiksi avioliitoiksi. Kukapa siihen voi ulkopuolelta muuttua ja leimata epäterveeksi, jos puolisot itse ovat tyytyväisiä. Eiväthän kaikki juopot tai flirttiviestejä muille lähettelevät koskaan muutu, mutta heillä voi silti olla muita, riittävästi kompensoivia puolia puolison mielestä. Mies voi olla vaikkapa tuurijuoppo, joka kuitenkin muina aikoina on hyvä puoliso, hän voi tarjota taloudellista turvaa tai odotukset avioliitolle eivät alun alkaenkaan olleet samanlaiset kuin nykylänsimaisittain ajatellaan (järkiliitto riittää).
Kaikki ihmiset eivät todellakaan halua elää läheisessä kontaktissa puolison kanssa, vaan jakavat asiat eri ihmisten kesken. Se koskee noissa tapauksissa molempia puolisoita.
No, jos ei ole "edes" addiktio niin aika itsekästä on pitää työnteosta enemmän kuin puolisosta ja lapsista. Siis nämä tapaukset, jotka jättävät koko perheen toiselle ja lapsensa elämään lapsuutta käytännössä ilman toista vanhempaa. Mutta roikkuvat siinä perheen liepeillä kuitenkin.
Jos työnteko on ykkösprioriteetti, ei pidä tehdä lapsia ja pitää löytää sellainen puoliso, jolle se on ok. Kenties itsekin tekee paljon töitä tai vaativa harrastus, esim.