Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen pimeä vaihe päättyy liki pomminvarmasti lopulliseen eroon
26.10.2025 |
Kattava tutkimus paljastaa nyt, millainen on parisuhteen pimeä vaihe, joka päättyy liki pomminvarmasti lopulliseen eroon. Psykoterapeutti Heli kertoo, että jopa joka viides vastaanotolle saapuva pariskunta on jo terminaalivaiheessa. Näin tunnistat.
Edessä lopullinen ero
Kun pitkässä liitossa menee huonosti, ihminen on taipuvainen ajattelemaan, että jospa tämä tästä.
On kuitenkin olemassa eräs terminaalivaihe, josta ylös ponnistaminen on jo todellinen ihme, paljastaa kokenut psykoterapeutti.
Kun parisuhde saavuttaa tietyn pisteen, se on tuomittu päättymään. Tämä ilmiö tunnistettiin nyt myös tuoreessa ja kattavassa tutkimuksessa. Ruotsalainen päivälehti Aftonbladet kertoo laajasta eurooppalaisesta tutkimuksesta liittyen parisuhteiden päättymiseen.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/7705ce41-f6c4-4e0d-9666-0f778385b0bb
Kommentit (316)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kokeneet terapeutit tietävät sen. En avannut juttua, mutta asia on yksinkertainen. Kun rakkaus on lopussa, se ei enää tule takaisin. Hämmästyttävän usein ihmiset kuitenkin miettivät kaikenlaisia muita asioita ja kysymyksiä sen sijaan, että kysyisivät itseltään: rakastanko enää tuota ihmistä.
Eikö kuitenkin ole mahdollista oppia rakastamaan uudelleen?
On. Toisin sanoen huomaa uudelleen ne asiat, miksi alunperin toiseen rakastui ja siitä nousee tunteet uudelleen.
Ellei alussa ole jo tapahtunut jotain sellaista, että ne tunteet eivät voi enää tulla. Ei kaikilla ole ensimmäiset kaksi vuotta sitä onnenhuumaa ja hullaantumista. Monilla on jo se suhteen perustakin ollut vaikea, on voinut olla valehtelua ja pettämistä, mutta suhteeseen on silti jääty. Semmoista suhdetta on sitten vaikeampi lämmitellä 20 vuoden kohdalla.
Älä yleistä. Meillä onnistui, vaikka suhteen alkuvuodet oli hankalia ja jopa erottiin joksikin aikaa ja oli muita kuvioissa.
Niin vaan löytyi se rakkaus uudelleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kokeneet terapeutit tietävät sen. En avannut juttua, mutta asia on yksinkertainen. Kun rakkaus on lopussa, se ei enää tule takaisin. Hämmästyttävän usein ihmiset kuitenkin miettivät kaikenlaisia muita asioita ja kysymyksiä sen sijaan, että kysyisivät itseltään: rakastanko enää tuota ihmistä.
Eikö kuitenkin ole mahdollista oppia rakastamaan uudelleen?
On. Toisin sanoen huomaa uudelleen ne asiat, miksi alunperin toiseen rakastui ja siitä nousee tunteet uudelleen.
Ellei alussa ole jo tapahtunut jotain sellaista, että ne tunteet eivät voi enää tulla. Ei kaikilla ole ensimmäiset kaksi vuotta sitä onnenhuumaa ja hullaantumista. Monilla on jo se suhteen perustakin ollut vaikea, on voinut olla valehtelua ja pettämistä, mutta
Kuulostaa että alun vaikeuksia ei ole käsitelty ja annettu anteeksi. Huono idea jatkaa ennenkuin näin on tehty.
Luuleeko tämä työnarkomaanin rouva oikeasti, että kyse oli vain työnarkomaniasta, eikä niistä "työpaikan ihmissuhteista"? Munkin rakastaja kävi sunnuntainakin töissä, joo joo ihan oikeasti kävikin. Mäkin kävin. Niin olimme työinnostuneita. Siellä vaan sitten tapahtui vähän muutakin.
Sen vuoksi antoi myös anteeksi tuosta vain, koska molemmilla samat jutut.
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko tämä työnarkomaanin rouva oikeasti, että kyse oli vain työnarkomaniasta, eikä niistä "työpaikan ihmissuhteista"? Munkin rakastaja kävi sunnuntainakin töissä, joo joo ihan oikeasti kävikin. Mäkin kävin. Niin olimme työinnostuneita. Siellä vaan sitten tapahtui vähän muutakin.
Sen vuoksi antoi myös anteeksi tuosta vain, koska molemmilla samat jutut.
No tämä. Oikeasti kukaan muu kuin yksityisyrittäjä ei edes voi tehdä 7 päivän viikkoa, tai tietysti vuorotöissä voi olla jotain muita sopimuksia, mutta ei kukaan siis pysty tekemään 365 päivää vuodessa töitä. Ja tuo, että nyt ollaan "yrittämässä vähentää" työntekoa ja pari päivää kotosallakin hohi. Rouvan kannattaisi miettiä miehen motiivia pysyä liitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko tämä työnarkomaanin rouva oikeasti, että kyse oli vain työnarkomaniasta, eikä niistä "työpaikan ihmissuhteista"? Munkin rakastaja kävi sunnuntainakin töissä, joo joo ihan oikeasti kävikin. Mäkin kävin. Niin olimme työinnostuneita. Siellä vaan sitten tapahtui vähän muutakin.
Sen vuoksi antoi myös anteeksi tuosta vain, koska molemmilla samat jutut.
No tämä. Oikeasti kukaan muu kuin yksityisyrittäjä ei edes voi tehdä 7 päivän viikkoa, tai tietysti vuorotöissä voi olla jotain muita sopimuksia, mutta ei kukaan siis pysty tekemään 365 päivää vuodessa töitä. Ja tuo, että nyt ollaan "yrittämässä vähentää" työntekoa ja pari päivää kotosallakin hohi. Rouvan kannattaisi miettiä miehen motiivia pysyä liitossa.
Suurin osa yrittäjistä on aina töissä, niin itsekin olin kuten myös mieheni. Minulla ei esim. ole koskaan elämässäni ollut kesälomaa. Lomat olleet max. viikon, jolloin kuitenkin tein töitä jonkin verran päivittäin, vastasin puhelimeen ym. En kuitenkaan ole työnarkomaani, muuten vain tykkäsin työstäni.
Palkansaajilla on usein hieman epärealistinen kuva yrittäjien työstä. Kyllä siinä riittää tekemistä ilman sivusuhteitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko tämä työnarkomaanin rouva oikeasti, että kyse oli vain työnarkomaniasta, eikä niistä "työpaikan ihmissuhteista"? Munkin rakastaja kävi sunnuntainakin töissä, joo joo ihan oikeasti kävikin. Mäkin kävin. Niin olimme työinnostuneita. Siellä vaan sitten tapahtui vähän muutakin.
Sen vuoksi antoi myös anteeksi tuosta vain, koska molemmilla samat jutut.
No tämä. Oikeasti kukaan muu kuin yksityisyrittäjä ei edes voi tehdä 7 päivän viikkoa, tai tietysti vuorotöissä voi olla jotain muita sopimuksia, mutta ei kukaan siis pysty tekemään 365 päivää vuodessa töitä. Ja tuo, että nyt ollaan "yrittämässä vähentää" työntekoa ja pari päivää kotosallakin hohi. Rouvan kannattaisi miettiä miehen motiivia pysyä liitossa.
Suurin osa yrittäjistä on aina töissä, niin itsekin olin kuten m
Ps. En siis ole tuo ketjussa avioliitostaan kirjoittanut nainen, kommentoin sivusta vain yrittäjän näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko tämä työnarkomaanin rouva oikeasti, että kyse oli vain työnarkomaniasta, eikä niistä "työpaikan ihmissuhteista"? Munkin rakastaja kävi sunnuntainakin töissä, joo joo ihan oikeasti kävikin. Mäkin kävin. Niin olimme työinnostuneita. Siellä vaan sitten tapahtui vähän muutakin.
Sen vuoksi antoi myös anteeksi tuosta vain, koska molemmilla samat jutut.
No tämä. Oikeasti kukaan muu kuin yksityisyrittäjä ei edes voi tehdä 7 päivän viikkoa, tai tietysti vuorotöissä voi olla jotain muita sopimuksia, mutta ei kukaan siis pysty tekemään 365 päivää vuodessa töitä. Ja tuo, että nyt ollaan "yrittämässä vähentää" työntekoa ja pari päivää kotosallakin hohi. Rouvan kannattaisi miettiä miehen motiivia pysyä liitossa.
Suurin osa yrittäjistä on aina töissä, niin itsekin olin kuten m
No niinhän tuossa sanottiinkin, että jos on yrittäjä. Mutta kun tämä ei ollut vaan ihan tavallinen työntekijä. Ja he eivät ole töissä koko ajan. Kyllä rouvalle on valehdeltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne tavalliset työntekijätkin voi olla töissä koko ajan. Mun mies oli aiemmin työnarkki, teki normaalien vuorojensa lisäksi kaikki ylityöt mitä sai, rahankiilto silmissä. Sitten kun systeemiä muutettiin niin että ylitöitä ei saanut ahnehtia, meni töihin myös toiselle työnantajalle. Käytännössä oli töissä vapaapäivätkin, pahimmillaan vielä niin että ensin teki päivävuoron omassa työssään ja sitten meni yöksi toiseen työpaikkaan. Ja rahallista pakkoa meillä ei tähän ollut, hän vaan tosiaan halusi sitä rahaarahaarahaa.
Mikään järkipuhe tähän ei auttanut, vaan minä pyöritin arjen, kodin, lapset ja heidän harrastukset ym, kun mies vaan teki töitä ja loppuajan nukkui kotona. Vasta kun hän sairastui työuupumukseen ja alkoi saada paniikkikohtauksia, heräsi ja tajusi hidastaa tahtia. Jätti toisen työnsä kokonaan.
Ja tiedän kyllä tällaisia miehiä useita muitakin, joten lienee melko yleistä.
Eri
Kirjoittajilla ei taida olla käsitystä ylempien toimihenkilöiden ja johtajien työolosuhteista. Kyllä 365 päivää sopii työnantajalle paremmin kuin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittajilla ei taida olla käsitystä ylempien toimihenkilöiden ja johtajien työolosuhteista. Kyllä 365 päivää sopii työnantajalle paremmin kuin hyvin.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittajilla ei taida olla käsitystä ylempien toimihenkilöiden ja johtajien työolosuhteista. Kyllä 365 päivää sopii työnantajalle paremmin kuin hyvin.
Mittapuuna on täällä yleensä oma elämä ja sen tutut asiat - muunlainen todellisuus leimataan trollaukseksi tai satuiluksi. Lähes kaikki oman elämäni normiasiat (joissa ei ole mitään ihmeellistä omasta näkökulmastani) on leimattu valehteluksi tai muuksi trollaukseksi. Ja osa viettää täällä niin paljon aikaa, että osaavat luetella vuosien takaa ja samalta viikolta tai päivältä palstahahmon tai ap:n, joka muka olen ("olet x tai y- trolli").
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittajilla ei taida olla käsitystä ylempien toimihenkilöiden ja johtajien työolosuhteista. Kyllä 365 päivää sopii työnantajalle paremmin kuin hyvin.
Juuri näin.
No juuri niistä mulla onkin kokemusta. Ellei olisi ollut johtaja, ei olisi muijalleen voinut selittää, miksi sunnuntainakin on ihan pakko pari tuntia käväistä toimistolla. Aina ei kyllä oltu toimistollakaan. Uskon, että joku voi olla työnarkki mutta useimmat on ihan muilla menoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittajilla ei taida olla käsitystä ylempien toimihenkilöiden ja johtajien työolosuhteista. Kyllä 365 päivää sopii työnantajalle paremmin kuin hyvin.
Juuri näin.
No juuri niistä mulla onkin kokemusta. Ellei olisi ollut johtaja, ei olisi muijalleen voinut selittää, miksi sunnuntainakin on ihan pakko pari tuntia käväistä toimistolla. Aina ei kyllä oltu toimistollakaan. Uskon, että joku voi olla työnarkki mutta useimmat on ihan muilla menoilla.
Työnarkomania ei ole edes kauhean harvinaista ja se on riippuvuushäiriö. Työnarkomaanien parisuhteet kriisiytyvät usein, ihan niin kuin muidenkin addiktien suhteet. Työ tai vaikka alkoholi on nro. 1 addiktin elämässä eikä addikti kykene tasapainoiseen perhe-elämään. Moni avioliitto on päättynyt työnarkomaniaan ja kaiken aikansa työntekoon käyttäneet katuvat usein myöhemmin, että eivät osallistuneet lastensa elämään silloin, kun nämä vielä olivat pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittajilla ei taida olla käsitystä ylempien toimihenkilöiden ja johtajien työolosuhteista. Kyllä 365 päivää sopii työnantajalle paremmin kuin hyvin.
Juuri näin.
No juuri niistä mulla onkin kokemusta. Ellei olisi ollut johtaja, ei olisi muijalleen voinut selittää, miksi sunnuntainakin on ihan pakko pari tuntia käväistä toimistolla. Aina ei kyllä oltu toimistollakaan. Uskon, että joku voi olla työnarkki mutta useimmat on ihan muilla menoilla.
Vaikka sulla nyt onkin kokemusta monen johtajan panemisesta samalla työpaikalla, niin olen varma, että työnarkomaaneja on kuitenkin enemmän maailmassa kuin sinun panemiasi johtajia.
Työnarkomania ei ole edes kauhean harvinaista ja se on riippuvuushäiriö. Työnarkomaanien parisuhteet kriisiytyvät usein, ihan niin kuin muidenkin addiktien suhteet. Työ tai vaikka alkoholi on nro. 1 addiktin elämässä eikä addikti kykene tasapainoiseen perhe-elämään. Moni avioliitto on päättynyt työnarkomaniaan ja kaiken aikansa työntekoon käyttäneet katuvat usein myöhemmin, että eivät osallistuneet lastensa elämään silloin, kun nämä vielä olivat pieniä.
Tämä on kyllä ihan totta. Lisäksi työnarkki on samanlainen kuin muutkin addiktit siinäkin, että käyttäjäyhteisö on tärkeä osa addiktiota. Eli just ne työkaverit, joiden kanssa siellä yhdessä narkataan. Usein tämäkään ei parane kuin yhteisöä vaihtamalla.
Vaaralliseksi tämän tekee myös se, miten Suomessa työtä ihannoidaan. Usein ei nähdä edes mitään hämärää siinä, että joku nyt vaan on niin kova työmies. Ihaillaan sitä toisin kuin tavallista peukunkäyttäjää ihan senkin takia, että kyllähän siitä rahaa ja sitä kautta "menestystä" tulee.
Hinta vain on etenkin perheelle ihan yhtä kova joskus kuin sille peukunkäyttäjänkin.
Silti vähän tuossa kertomuksessa pisti kyllä itsellekin silmään, että oli jotenkin tosi helppo päästä pettämisestä yli ja mies oli vaan, että ok, teinhän mä paljon töitä. Suurin osa heistä kokee = selittää itselleen, että perheen vuoksi juuri teen, joten ei olisi ehkä ihan uskottavaa, että pettäminen olisi läpihuutojuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittajilla ei taida olla käsitystä ylempien toimihenkilöiden ja johtajien työolosuhteista. Kyllä 365 päivää sopii työnantajalle paremmin kuin hyvin.
Juuri näin.
No juuri niistä mulla onkin kokemusta. Ellei olisi ollut johtaja, ei olisi muijalleen voinut selittää, miksi sunnuntainakin on ihan pakko pari tuntia käväistä toimistolla. Aina ei kyllä oltu toimistollakaan. Uskon, että joku voi olla työnarkki mutta useimmat on ihan muilla menoilla.
Työnarkomania ei ole edes kauhean harvinaista ja se on riippuvuushäiriö. Työnarkomaanien parisuhteet kriisiytyvät usein, ihan niin kuin muidenkin addiktien suhteet. Työ tai vaikka alkoholi on nro. 1 addiktin elämässä eikä addikti kykene tasapainoiseen perhe-elämään. Moni aviolii
Toisaalta saattaa olla niinkin, että jos puoliso ei ymmärrä mitä yrittäjänä toimiminen on, hän voi leimata addiktiksi sellaisenkin, joka vain tekee normaalia yrittäjän työtä. Siihen eivät kuulu säännöliset lomat ja viikonloppuvapaat, lisäksi yrittäjällä on usein isot velat, joiden maksamiseksi pitää olla tasaista kassavirtaa.
Kannattaa tarkkaan miettiä haluaako puolisoksi yrittäjän, jos on kokemusta vain palkansaajan elämästä ja toivoo samanlaista. Sitä ei yrittäjän puolisolla tule olemaan eikä ole reilua syyttää siitä.
Toki yrittäjissäkin on addikteja. Addiktin taipumus harvoin liittyy vain yhteen asiaan eli mukana on muitakin riippuvuuksia. Addiktin luonteenpiirteet ja riippuvuussairaus voivat myös altistaa uskottomuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Työnarkomania ei ole edes kauhean harvinaista ja se on riippuvuushäiriö. Työnarkomaanien parisuhteet kriisiytyvät usein, ihan niin kuin muidenkin addiktien suhteet. Työ tai vaikka alkoholi on nro. 1 addiktin elämässä eikä addikti kykene tasapainoiseen perhe-elämään. Moni avioliitto on päättynyt työnarkomaniaan ja kaiken aikansa työntekoon käyttäneet katuvat usein myöhemmin, että eivät osallistuneet lastensa elämään silloin, kun nämä vielä olivat pieniä.
Tämä on kyllä ihan totta. Lisäksi työnarkki on samanlainen kuin muutkin addiktit siinäkin, että käyttäjäyhteisö on tärkeä osa addiktiota. Eli just ne työkaverit, joiden kanssa siellä yhdessä narkataan. Usein tämäkään ei parane kuin yhteisöä vaihtamalla.
Vaaralliseksi tämän tekee myös se, miten Suomessa työtä ihannoidaan. Usein ei nähdä edes mitään hämärää siinä, että joku nyt vaan on niin kova työmies. Ihaillaan sitä toisin kuin tavallist
Pidän vähän erikoisena sitä että kova työmies olisi jotain hämärää (silloinhan se koskisi kaikki menestyviä yrittäjiä ja muitakin työlleen omistautuneita). Ei kannata rakennella stereotypioita ammateista, ne ovat vain ennakkoluuloja. Myöskään kaikki eivät petä kun tekevät ylitöitä tai ovat työmatkoilla - tällaisia palstalla on jatkuvasti ja liittynee siihenmiten oma kokemusmaailma määrittää sitä miten kaiken näkee. On olemassa myös aiheetonta mustasukkaisuutta. Paljon töitä tekevälle sellainen puoliso on piinallinen kärsimys.
Pidän vähän erikoisena sitä että kova työmies olisi jotain hämärää (silloinhan se koskisi kaikki menestyviä yrittäjiä ja muitakin työlleen omistautuneita). Ei kannata rakennella stereotypioita ammateista, ne ovat vain ennakkoluuloja. Myöskään kaikki eivät petä kun tekevät ylitöitä tai ovat työmatkoilla - tällaisia palstalla on jatkuvasti ja liittynee siihenmiten oma kokemusmaailma määrittää sitä miten kaiken näkee. On olemassa myös aiheetonta mustasukkaisuutta. Paljon töitä tekevälle sellainen puoliso on piinallinen kärsimys.
Addiktio on addiktio. Silloin kun enää ei tee töitä sen vuoksi, että on kova työmies, vaan on työnarkomania, se on ihan yhtä hämärää kuin muutkin addiktiot. Sikäli kuin nyt niissä mitään erityisen hämärää nyt on.
Tiedän, koska olen toipuva työaddikti. En voi sanoa, että minulla olisi siitä kourassa menestyvä yritys tai pullea johtajan palkka, edes. Onnistuin addiktoitumaan ihan tavallisiin asiantuntijan töihin.
Joten yhtä hyvin voisin sanoa, että ei kannata rakennella stereotypioita kovista työmiehistä, jotka itse asiassa peittelevät addiktioita.
Jotkut myös pettävät, sillä on hyvä pointti tuo, että addiktio lisää addiktioita. Itselläni se ei ollut pettäminen, vaan mukaan tuli myös alkoholi.
Suomessa todellakin saa ihan rauhassa mennä tälle tielle ilman paheksuntaa, päinvastoin, ihaillaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Pidän vähän erikoisena sitä että kova työmies olisi jotain hämärää (silloinhan se koskisi kaikki menestyviä yrittäjiä ja muitakin työlleen omistautuneita). Ei kannata rakennella stereotypioita ammateista, ne ovat vain ennakkoluuloja. Myöskään kaikki eivät petä kun tekevät ylitöitä tai ovat työmatkoilla - tällaisia palstalla on jatkuvasti ja liittynee siihenmiten oma kokemusmaailma määrittää sitä miten kaiken näkee. On olemassa myös aiheetonta mustasukkaisuutta. Paljon töitä tekevälle sellainen puoliso on piinallinen kärsimys.
Addiktio on addiktio. Silloin kun enää ei tee töitä sen vuoksi, että on kova työmies, vaan on työnarkomania, se on ihan yhtä hämärää kuin muutkin addiktiot. Sikäli kuin nyt niissä mitään erityisen hämärää nyt on.
Tiedän, koska olen toipuva työaddikti. En voi sanoa, että minulla olisi siitä kourassa menestyvä yritys tai pullea johtajan palkka, edes. Onnistuin addiktoitumaan
Addiktio on tosiaankin addiktio, pelkkä kova työnteko ei täytä diagnoosikriteerejä. Sanon siksi, koska olen törmännyt tapauksiin missä addiktiksi leimataan ihminen joka ei sitä ole. Hän vain pitää työnteosta enemmän kuin muut. Osalla heistä kyllä on ADHD. Työnteolla päänsisäinen häly helpottaa eikä siitä ole riittävästi puhuttu, kun keskustellaan kyseisestä diagnoosista, että suurin osa vanhemmista ihmisistä pärjäsi hienosti ilman erityisiä tukitoimia. Diagnooseilla leimataan helposti liikaa nykyään, jo lapsia.
Harva täällä täydellinen on, mutta oon kyllä ollut miehen kanssa suhteessa jossa se firma menee kaiken edelle, mutta ei se suhde siihen kaatunut eikä käynyt mielessä lähteä toisiin miehiin.
T. Oman elämän kannattaja