Lapsi 4 v jaksoi katsoa Kylli-Tätiä 30 sekuntia

Keskittymiskyky heikkenee koko ajan. Uudet muumitkin ovat tosi nopeaa tykitystä missä ei yhdelle kohtaukselle oli kovin montaa kymmentä sekuntia varattu.

Minua huvittivat Kylli-tädin omituinen puheenparsi ja äänenpainot suunnattomasti lapsena. Hyvä taidemaalari se oli, silti jännitin sen puolesta, että jos se jotenkin mokaa.

Kerran sain kakkahuumorinaurut, kun Kylli-täti piirsi Pekka-pojan istumaan kivelle, väritti tälle housut ja hahmon takapuolen kohdalta vesiväri valahti valtavana norona alas. Tämä on ainut yksityiskohta, minkä muistan ohjelmasta.

Olen nyt lähes 60 ja katsoin Kylli-tätiä ja -nyt on pakko-  tunnnustaa, minustakin ohjelma oli vähän tylsä.

Kuvat kun eivät liikkuneet.

Kuvat olivat tietysti hienoja ja ihailin, että saisipa tuollaisen akvarellipensselin ja osaisin maalata vesiväreillä.

Aikuisena luin hänen elämäkertansa ja voi että hän oli anarkisti! Ei todellakaan mikään säälittävä mummu-rukka.

Elävästä arkistosta (?) katsoin ohjelman, missä Juice ja Kylli-täti ovat syömässä ja keskustelevat.

Vierailija kirjoitti:

Kasvata sitä kakaraasi.

Miksi haukut toisten lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tuo on? Olin lapsi silloin kun Kylli-täti oli suosituimmillaan ja minulle riitti 15 sekuntia.

Mulla sama! Eikä silloin ollu kännyköitä.

Tyhmyys on lisääntymisen edellytys, ja väestön ÄO laskeekin koko ajan.

Minä yritin katsoa elokuvaa. Ei pysty. Otin kirjan ja keskityn nyt lukemiseen, öitä. 

ikäloppu nelikymppinen vela

Vierailija kirjoitti:

Peteliuksen Fylli-täti oli parempi.

Et sä saa koko maailmaa, etkä sä saa mua, huutaa dooris tuolta.

Vierailija kirjoitti:

Mites se markan budjetilla tehty; sor sor sormileikki alkaa, kaikki lapset mukaan vaan :D

Se oli jotain ihan v**un järkyttävää jo lapsena...

Kul li-täti piirtää ku siväreillä...

No minä katsoin tuota, koska olin jo lapsena hyvä piirtämään ja maalaamaan. Kerroin omia satuja vesiväreillä maalaten kuten Kylli. Ymmärrän kuitenkin, ettei tuo ohjelma edes silloin jaksanut kaikkia kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Säälikö muut sitä Kylli-tätiä?

Me säälittiin jostain syystä. Ei kyllä tunnu ihan terveeltä jälkeenpäin. Kunnioitus vanhuksia kohtaan oli ilmeisesti opetettu jotenkin säälin kautta, että pitää kunnioittaa vanhoja, kun kuolevat kohta pois.

Kiva jos itsekin on tällainen säälin kohde jollekin. Sen voisi opettaa niinkin (ainakin siinä sivussa), että vanhukset on tavallisia ihmisiä ja toimintakykyinen vanhus on aikuinen siinä missä muutkin. Ei mikään kuoleva ja kärsivä hahmo.

Itse kyllä muistan ihailleeni häntä, kun oli niin hyvä piirtäjä. Yritin myös matkia, miten muutamalla viivalla tuli jo näköinen.

Lapsena Kylli-täti ei ollut mikään mun suosikki mutta kai silloin tällöin katsoin kokonaisen jakson ja parhaimmillaan oli ihan tyydyttävää katsoa miten kuvat valmistuivat. Mutta parhaiten Kylli-tädin tv-esiintymisistä jäi mieleen joku haastattelu, jossa kertoi että kansakouluaikanaan oli saanut opettajalta moitteita että hänen piirtämänsä enkeli oli luokan rumin. Muistaakseni hänellä oli se enkelinkuva tallessa ja näytti sitä siinä. Siinä oli käytetty sellaista viivaa jossa tehdään vain pieni hento pätkä kerrallaan, ja lopputulos on siksi tosiaan hieman "epäsiisti". Oivalsin siinä kuitenkin että tuollainen viivahan on hieno ja taiteellinen, ja aloin heti harjoitella itsekin piirtämään niin. Olin luullakseni n. 7-vuotias, ja samalla omaksuin myös Kylli-tätimäisen tavan keksiä päässäni tarinaa ja kuvittaa sitä. Harrastin tuota monta vuotta, oikeastaan niin kauan kuin asuin kotona. Nyt aikuisena aloitin kuvataideharrastuksen uudestaan ja sain todeta, että aika vahva perustus tuosta lapsuuden Kylli-täti-harrastuksesta oli jäänyt. Viiva on elävä edelleen.

Mä en lapsena kestänyt montakaan sekuntia. Ensinnäkin ne maalaukset olivat pelottavia, värittömiä ja välillä kasvottomia ihmishahmoja. ja se lässytys: nyt Kylli-täti piirtää. Miksei aikuinen voi puhua itsestään yksilön ensimmäisessä? 

No jaa. Itse olen  80-luvun lapsi ja aika tuskallistahan se oli silloinkin katsoa vaikka itse rakastin tehdä kuvataidetta. 

Eiköhän se Kylli-täti ole aaikansa elänyt.  Ei nykylapset jaksa katsoa.  Maailman rytmi on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö Kylli-täti ollut kova ryyppäämään vapaa-ajallaan? Jostain on jäänyt sellainen juttu mieleen.

Yllättävän moni yksinäinen ihminen tissuttelee nykyäänkin itsekseen. Harva myöntää ääneen ja elää ulospäin kulissia

Olen yksinäinen, mutta en tissuttele. Minulla korvike on suklaa ja jäätelö.

Luetun ymmärtäminen on ilmeisesti äärettömän vaikea asia. "Yllättävän moni" ei ole sama asia kuin "kaikki"

Entä sitten? Yllättävän moni ei tissuttele!

Vierailija kirjoitti:

Mä en lapsena kestänyt montakaan sekuntia. Ensinnäkin ne maalaukset olivat pelottavia, värittömiä ja välillä kasvottomia ihmishahmoja. ja se lässytys: nyt Kylli-täti piirtää. Miksei aikuinen voi puhua itsestään yksilön ensimmäisessä? 

Ei Kylli-täti kyllä lässyttänyt ollenkaan. Puhui ihan normaalisti.

En jaksanut itsekään lapsena katsoa tuota. Oli minusta tylsä enkä piitannut mistään enkelijutuista. Äitini sen sijaan aina hehkutti, että ai kun tämä on ihana, tulkaa lapset katsomaan Kylli-tätiä. Olen siis vuosimallia -81 ja tykkäsin TaoTaosta, Tohtori Sykeröstä ja sen sellaisista.

Nasse-setä oli hauskempi.