Ex meni vihille salarakkaansa kanssa

Ei tuo nyt ole hieno tapa erota. Ja alkaa uuteen suhteeseen. Ikävä kyllä hän ei välittänyt sinusta aidosti. Aika näyttää välittääkö tästä salarakkaasta/nykyisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivat ilmeisesti todella rakastuneita, kun menivät naimisiin. Avioliitossa olo ei ole elinkautinen vankeustuomio. Sen aikana voi todella rakastua johonkin toiseen, eikä ole pakko roikkua kiinni siinä epäonnistuneessa liitossa. Sinun kannattaisi lopettaa eksäsi kyttääminen ja hankkia uusi oma elämä.

Ensin erotaan ja vasta sitten etsitään uusi. Ei mitään salarakkaita. Se on niin selkärangatonta.

Harva kai suhteessa ollessaan tieten tahtoen etsii ketään uutta, mutta joskus sellaiseen törmää vaikka miten yrittäisi tapella vastaan. 

Tunteille ei voi mitään. Joskus tapaa uuden tyypin ja ihastuu. Mutta! Siihen voi vaikuttaa miten tunteisiin reagoi. Jos haluaa mahdollisesti aloittaa uuden suhteen niin ennen sitä erotaan edellisestä. Ei niin, että aloitetaan uudi suhde selän takana ja pidetään nykyistä kumppania "varalla", jos vaikka sen uuden kanssa ei onnistuisikaan.

On ihan ok huomata, että alkaa ihastua muihin ja sitten suoraselkäisesti eroaa edellisestä, jos on sitä mieltä, että haluaa pois edellisestä suhteesta. Eroaminen voi tässäkin tapauksessa olla kova paikka, mutta ainakaan jätettyä ei hajoteta pettämällä eikä hänen aikaansa tuhlata.

Sen sijaan ei ole ok huomata, että ihastuu toiseen, aloittaa tämän kanssa salasuhteen ja sitten ilmoittaa nykyiselle lähtevänsä, kun on ensin kuukausia saati vuosia pitänyt yllä salasuhdetta. Siinä toiselta rikotaan suhteen lisäksi luottamus muihin ihmisiin. Ja itseasiassa vaarannetaan myös nykyisen kumppanin terveys, koska pettäessä saattaisi tartuttaa kumppaniinsa seksitaudin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin menin salarakkaan kanssa naimisiin. Yhdessä nyt 20 vuotta. Vaihtamalla todellakin parani!

Minäkin menin naimisiin salarakkaan kanssa ja on oltu onnellisesti yhdessä yli 15 vuotta. Edelleen niin rakastuneina. Vaihtamalla elämä todella parani! 

Tämä oli molemmille ainoa hairahdus elämässä, ja olen varma ettei kumpikaan lähtisi siihen peliin toistamiseen. Olimme molemmat huonoissa liitoissa ja meillä  synkkasi niin loistavasti, että se oli menoa. Emme jääneet kiinni. Tiedostamme oikein hyvin, että teimme väärin päät täynnä rakastumisen höyryjä. Erosimme aikamme kipuiltuamme ja menimme naimisiin. 

Molempien exät on myös uudelleen naimisissa ja  ovat löytäneet itsellensä sopivammat kumppanit mitä me olimme. Nuorena voi tehdä todella heikkoja parisuhdevalintoja. Lopulta meistä jokainen voitti. 

Saa kivittää alapeukui

🤪

Kyy sulla housuissas

Ihmisillä on moraali tai sitten ei!!

. 

Tämä koskee nimenomaan salasuhteessa oman liiton rinnalla olijoita! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivat ilmeisesti todella rakastuneita, kun menivät naimisiin. Avioliitossa olo ei ole elinkautinen vankeustuomio. Sen aikana voi todella rakastua johonkin toiseen, eikä ole pakko roikkua kiinni siinä epäonnistuneessa liitossa. Sinun kannattaisi lopettaa eksäsi kyttääminen ja hankkia uusi oma elämä.

Ensin erotaan ja vasta sitten etsitään uusi. Ei mitään salarakkaita. Se on niin selkärangatonta.

Harva kai suhteessa ollessaan tieten tahtoen etsii ketään uutta, mutta joskus sellaiseen törmää vaikka miten yrittäisi tapella vastaan. 

Tunteille ei voi mitään. Joskus tapaa uuden tyypin ja ihastuu. Mutta! Siihen voi vaikuttaa miten tunteisiin reagoi. Jos haluaa mahdollisesti aloittaa uuden suhteen niin ennen sitä erotaan edellisestä. E

Eli haluaisit kumppanisi jättävän sinut heti jos huomaa olevansa hiukan ihastunut johonkuhun toiseen? 

Olen ollut pettäjä ja vähät välitin puolisostani. Vain siitä välitin, että kulissit säilyy js msmmona. Erot on kalliita.

js itseasiassa syy olla salasuhteessa oli, koska hän palvoi minua. Ja palvoo edelleen. Se tuntuu mukavalta. En rakasta häntä. Minulla on kaikissa suhteissani ollut sivulla turvans toisia kumppaneita, koska olen kaikkien muiden yläpuolella. Kaikki he luulevat olevansa minulle erityisiä ja juuri oikeita. Hah haa. En jää koskaan yksin! . . 

Täällä on taas petturi ho...t koolla selittelemässä tekosiaan, hyi olkoon!!! Mutta, karma is bitch.

He ovat onnellisia yhdessä. Te ette olleet. 

Noin koin minäkin. Sanoin puolisolle, jos olet hankala, minulla on kyllä minne menen. Ja olikin vaikka kuinka monta ottamassa avosylin vastaan ja lohduttamassa. Eipä uskaltanut vastaan hangoitella, pelko että ovi pamahtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivat ilmeisesti todella rakastuneita, kun menivät naimisiin. Avioliitossa olo ei ole elinkautinen vankeustuomio. Sen aikana voi todella rakastua johonkin toiseen, eikä ole pakko roikkua kiinni siinä epäonnistuneessa liitossa. Sinun kannattaisi lopettaa eksäsi kyttääminen ja hankkia uusi oma elämä.

Avioliitto on "kunnes kuolema meidät erottaa" -sopimus. Sakramentti, jonka rikkomisesta on vakavat seuraukset.

Onhan siitä vakavia seurauksia mutta ei se ap:n tilannetta auta jos hän jumittuu onnettomuuteensa. On katsottava ja arvioitava itseänsä voisiko vast'edes ottaa huomioon asioita joita ei kenties aiemmin huomannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivat ilmeisesti todella rakastuneita, kun menivät naimisiin. Avioliitossa olo ei ole elinkautinen vankeustuomio. Sen aikana voi todella rakastua johonkin toiseen, eikä ole pakko roikkua kiinni siinä epäonnistuneessa liitossa. Sinun kannattaisi lopettaa eksäsi kyttääminen ja hankkia uusi oma elämä.

Ensin erotaan ja vasta sitten etsitään uusi. Ei mitään salarakkaita. Se on niin selkärangatonta.

Harva kai suhteessa ollessaan tieten tahtoen etsii ketään uutta, mutta joskus sellaiseen törmää vaikka miten yrittäisi tapella vastaan. 

Tunteille ei voi mitään. Joskus tapaa uuden tyypin ja ihastuu. Mutta! Siihen voi vaikuttaa miten tunteisiin reagoi. Jos haluaa mahdollisesti aloittaa uu

Missä niin sanottiin? Ihastumisen ei tarvitse tarkoittaa, että kumppani jättää. Ihastuminen itsessään on tyystin normaalia. On jokaisen omalla vastuulla miten asiaan reagoi. Ihastumisen voi myös vaan antaa olla. Eli ei tee ihastumiselle mitään ja päättää panostaa omaan suhteeseen.

Mutta jos ihastuminen saa tajuamaan, ettei oikeasti halua olla nykyisessä suhteessa niin silloin on parempi lähteä suhteesta. Ei siksi että saisi välttämättä sen toisen tyypin vaan siksi, ettei nykyinen suhde ole se oikea.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pettäjä ja vähät välitin puolisostani. Vain siitä välitin, että kulissit säilyy js msmmona. Erot on kalliita.

js itseasiassa syy olla salasuhteessa oli, koska hän palvoi minua. Ja palvoo edelleen. Se tuntuu mukavalta. En rakasta häntä. Minulla on kaikissa suhteissani ollut sivulla turvans toisia kumppaneita, koska olen kaikkien muiden yläpuolella. Kaikki he luulevat olevansa minulle erityisiä ja juuri oikeita. Hah haa. En jää koskaan yksin! . . 

Sä luuseriämmä et todellakaan ole muiden yläpuolella vaan olet alinta pohjasakkaa. Tätä samaa paskaa suollat täällä koko ajan ja kuvittelet olevasi parempi kuin muut vaikka olet äärettömän tyhmä narsistinen paska. :D 

Vierailija kirjoitti:

Elämästä kuuluu nauttia. Tässäkin tapauksessa pettäjä on voittaja.

Ei taida vielä viimeinen viiva olla vedettynä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta, jos ei jo nyt, on kummallakin uudet salarakkaat.

Ei välttämättä. Lapsellista ajatella tuolla tavalla koska eihän me tiedetä miten tuossa käy. Tämä liitto voikin olla se jossa ollaan uskollisia kuolemaan saakka. 

 

Hahaha ei todellakaan ole. Aina pettäjät pettävät uudelleen. Sitäpaitsi pettäjät ovat jo tuossa näyttäneet, etteivät kykne aitoon rakastamiseen tai välittämiseen toisesta ihmisestä. Eivät he kykene siis aidosti rakastamaan tai välttämään toisistaan. Kohta se uutuus hiipuu ja sitten hyppäävät taas pettämään uudelleen, kunhan uusi pettämiseen suostuva henkilö saapuu heidän elämään.

Ehkä noin on säännönmukaisesti jonka sitten poikkeukset vahvistavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pettäjä ja vähät välitin puolisostani. Vain siitä välitin, että kulissit säilyy js msmmona. Erot on kalliita.

js itseasiassa syy olla salasuhteessa oli, koska hän palvoi minua. Ja palvoo edelleen. Se tuntuu mukavalta. En rakasta häntä. Minulla on kaikissa suhteissani ollut sivulla turvans toisia kumppaneita, koska olen kaikkien muiden yläpuolella. Kaikki he luulevat olevansa minulle erityisiä ja juuri oikeita. Hah haa. En jää koskaan yksin! . . 

Sä luuseriämmä et todellakaan ole muiden yläpuolella vaan olet alinta pohjasakkaa. Tätä samaa paskaa suollat täällä koko ajan ja kuvittelet olevasi parempi kuin muut vaikka olet äärettömän tyhmä narsistinen paska. :D 

Jotkut ilmaisevat näin hauskasti, miksi heidät on jätetty. Tuotakin kirjoittajaa on varmaan rakastettu kauniin ja herttaisen luonteen vuoksi eikun 🤣

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut yli kahden vuoden ajan seksisuhde varatun vanhemman miehen kanssa. Mies on ollut puolisonsa kanssa yli 15 vuotta, yhteisiä lapsia heillä ei ole. Me tapaamme miehen kanssa muutaman kerran kuukaudessa. Tapaamme mun tai miehen luona tai sitten miehen mökillä. Miehen puoliso on viikot muualla töissä, niin se helpottaa tapaamisia. Mies ei ole eroamassa puolisostaan enkä mä sitä odotakaan. Miksi edes haluaisin itselleni miehen joka pettää koko ajan. Jos joku sopiva sinkkumies tulee vastaan, niin tämä varattu jää kyllä heti. Toki en kyllä edes jaksa etsiä ketään muuta koska ei  vain ole mielenkiintoa enkä kaipaa parisuhdetta. Hyvä seksi riittää mulle. 

Sitä vähän ihmettelen miten seksi voisi olla hyvää petturin kanssa. Jotakin sellaisessa jäisi itselleni ainakin väistämättä puuttumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan, että "pettäjä pettää aina uudelleen", niin siitä tulee luonnonlaki, asia, jolle ei voi mitään. Voiko ihmistä silloin vetää vastuuseen omista teoistaan?

Jos ajatellaan, että pettäminen voi johtua monenlaisista syistä, ja että pettäjäkin voi kasvaa ihmisenä ja löytää onnen, niin tekemisen moraalinen vastuu siirtyy ihmiselle.

Joka tapauksessa pettäminen ja vieraissa sängyissä käyminen on niin yleistä ja peri-inhimillistä, että ei siitä ihan kauheasti kannata yllättyä. Liha on heikkoa, henki myös :D

Olen ollut petetty, pettäjä ja toinen nainen. Nyt just hyvässä ja arvostavassa suhteessa, johon ei kaivata muita. Tiedän kuitenkin, että mikään ei ole pysyvää.

Niin, monenlaisia variaatoita meidän syntisten, langenneiden ja lankeavien ihmisten elämänkaarissa löytyy. Mutta rajan takana vain kaksi vaihtoehtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin menin salarakkaan kanssa naimisiin. Yhdessä nyt 20 vuotta. Vaihtamalla todellakin parani!

Minäkin menin naimisiin salarakkaan kanssa ja on oltu onnellisesti yhdessä yli 15 vuotta. Edelleen niin rakastuneina. Vaihtamalla elämä todella parani! 

Tämä oli molemmille ainoa hairahdus elämässä, ja olen varma ettei kumpikaan lähtisi siihen peliin toistamiseen. Olimme molemmat huonoissa liitoissa ja meillä  synkkasi niin loistavasti, että se oli menoa. Emme jääneet kiinni. Tiedostamme oikein hyvin, että teimme väärin päät täynnä rakastumisen höyryjä. Erosimme aikamme kipuiltuamme ja menimme naimisiin. 

Molempien exät on myös uudelleen naimisissa ja  ovat löytäneet itsellensä sopivammat kumppanit mitä me olimme. Nuorena voi tehdä todella heikkoja parisuhdevalintoja. Lopulta meistä jokainen voitti. 

Saa kivittää alapeukui

 Nuorille pitäisi todella olla tiedollista asiallista valistusta tässä asiassa (vaikkeivat kaikki kykenisi/haluaisi sellaista sitten vastaanottaakaan). 

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan pahaa pariskunnasta, jotka salarakkaina mainitaan.Ei rakastuminen ole yksinkertaista ja jos nämä kaksi todella kohtasivat rakkauden naimisissa ollessaan, antakaamme heille oikeus siihen.

Itsekin todella ihastunut nuorempaan . Hävettää ikäero ja jätin sen taakse. Kipeää tekee. Loukkaisn häntä koska en kertonut takinkäännön syytä. Vaikeaa nuo ikäkompleksit. 

Jätit taakse. Riippuu olitteko jompikumpi ihastuessasi parisuhteessa vaiko ette. Jos ette niin ei tuohon ikäeroon ratkaisevaa painoa ole mielestäni syytä pistää.