Korkeakouluopiskelu on liian rankkaa!

En oikeasti kestä tätä. Enkä tiedä mitä teen, kesken lopettaminenkin olisi tyhmää.. Kaipaan tsemppiä, neuvoja tai ehkä vaan haluan avautua.

Eli: opiskelen alaa, jonka työllisyys ylipäänsä pelottaa. En koe olevani "tarpeeksi" hyvä. 

Suurin ongelma on kuitenkin se, etten arjessa ehdi palautua tai nähdä esim. ikinä kavereita. Elämäni on PELKKÄÄ koulua ja työtä. Töitä on pakko tehdä, koska muuten velkataakka kasvaa liian isoksi. Koulua taas en voi käydä hitaammin, koska muuten en saa opintolainasta hyvitystä ja joudun maksamaan kelan opintotukia takaisin.

Loukussa olen. Joka ikinen viikonloppu valuu koulutehtäviin, tentteihin lukuun, seminaareihin valmistuessa, ryhmätyötapaamisiin.. Ja jos viikolta on tullut poissaoloja(töiden takia) niin korvaavien tehtävien tekoon ja muiden kiinni ottamiseen!

Työstäni tienaan 500-600e eli ei tässä hurraamista ole taloudellisestikaan. Syön liian vähän enkä harrasta mitään. Elän 25neliön huonokuntoisessa yksiössä.

Kavereita on, mutta koulussa luokkalaisten kanssa ei oikein klikkaa. Olen masentunut, koska en käytännössä ehdi näkemään kuin luokkalaisiani. Enkä tekemään koskaan mitään muuta, elämäni on VAIN koulua ja työtä. Perhettänikin olen viimeksi nähnyt 6kk sitten. (Asuvat kaukana, ei varaa/aikaa matkustaa.) Siivottuakaan en kotona ehdi/jaksa.

Kaikki lomatkin olen töissä. Miten vitussa tätä jaksaa vielä 3,5v?? Pelkään että sekoan.