Yksi sisaruksita hoitaa vanhaa vanhempaa, kaikki ilmestyvät perinnönjakoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

On käynyt niinkin, että muoria ja hänen asioitaan hoitava jälkeläinen on elänyt vuosia muorin kustannuksella ja maksanut omia kulujaan tämän pankkikortilla. Tyhjä tili tuli yllätyksenä muille perillisille.

No entäpä sitten. Hoiti muorin ja sai palkkansa siitä hoitamisesta. Mikseivät sisarukset osallistuneet?

Olisiko mielestäsi muidenkin osallistua kavallukseen?

Noh, miten sen nyt ottaa. Jos hoitaa oikeasti vanhempansa ja muut eivät osallistu, niin miksei voisi maksaa myös joitain omia kulujaan vanhuksen tililtä. Luuletteko että ne kaikki matkat vanhuksen luo on ilmaisia. Juu - oma vikahan se on kun hoitaa muoriaan kun voisi olla hoitamatta kuten perintölokit. Tietty riippuu kulujen määrästä ja miten on muorin kanssa sovittu. Jos on riitaisa suku, niin kirjallisena.

Mä hoidin omaa äitiäni, kävin kaupassa, siivosin, pesin pyykit, käytin lääkärissä. Isoveli ei sitä tehnyt, joskin veljen vaimo kävi silloin tällöin kaupassa äidille ja jos tuli hätä, niin hän kävi auttamassa (tämä siksi että hän asui 20 minsan päässä kun mulla olisi mennyt tunti). Sovittiin heti kättelyssä sekä äidin että veljen kanssa, että mä voin pankkitililtä hoitaa myös silloin tällöin omia kuluja - lähinnä bensa tms. kuluja. Se sitten taas, miksi veljen vaimo eikä veli kävi, on heidän oma asiansa. 

Vierailija kirjoitti:

 

Meillä on mennyt ilman valtapelejä ja riitoja sulassa sovussa kaikki vanhempiin liittyvä post mortem-skene.

 

Olemme veljeni kanssa sopineet pitävämme toisistamme hyvän huolen seniori-iän ja vanhuuden päivinämme. 

 

Isämme on vielä vikkeläliikkeinen, reissaa maailman kontuja yksinkin. Osaa digiasiat ilman lasten apuja. Sanoisin, että old man kuin alle kuusikymppinen kognitiivisilta kyvyiltään, vaikka jo 75+. 

 

Sinulta palstan fiksuimmat kommentit tiesitkö? Kiitos ja hyvät viikonloput. Olet todellinen helmi.

Lellikki saa hoitaa. Ei siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa. Voi hyötyä jotenkin mutta koska lellikki niin tietysti vanhus myös haluaa että tämä hoitaa. Toivottavasti lellikit tajuaa tämän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

 

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Mistä jotkut on saanut käsityksen, että elämässä menee nallekarkit tasan? Mun mutsi ei ollut reilu mua kohtaan, eli sitä niittää mitä kylvää. Luovuin perinnöstä, kun en halunnut perintöriitaa siskoni kanssa, joka on äitini peilikuva. 

Vierailija kirjoitti:

tilanne on se, että sillä yhdellä nyt vain sattuu olemaan paremmat edellytykset olla vanhusten avuksi, mitä muilla.

 

 

Ei aina tarvitse tehdä vanhuksille jotain tai auttaa heitä. Monta kertaa riittäisi, että ollaan puhelimella yhteydessä ja käytäisiin muuten vaan käymässä, juttelemassa ja seuraa pitämässä vaikka vaan tunninkin verran, ihan vain kyläilemässä. Pari tuntia silloin tällöin löytyy jokaiselta aikaa!

Ei kai kukaan ole muuta väittänytkään? Eiköhän kaikki, joilla on vanhempiinsa välit kunnossa, soittele ja heitä käy myös tapaamassa, kun aikaa liikenee. Mutta kyllä tässäkin voi olla "edellytyksissä" eroja. Varmasti pohjois-Suomesta töiden perässä pääkaupunkiseudulle muuttaneella ruuhkavuosia elävällä ne välit venyy pidemmiksi, mitä sinne kotikonnuille jääneellä, jonka elämä ei ole ihan yhtä hektisessä vaiheessa.

Omat vanhempani ovat vielä työelämässä joten avuksi ei tarvitse olla, mutta mielestäni on ihan luonnollista, että se sisaruksistani joka asuu lähimpinä, käy useimmiten. Minä elän niitä pahimpia ruuhkavuosia ja asun kauimpana, joten käyn joskus viikonloppuisin lasten kanssa, kun ei ole muita menoja. Hieman lähempänä asuva, vuorotyötä tekevä autoton sisarukseni käy joskus ja jouluna, koska sopivaa ajankohtaa ja kuljetusta on vaikea järjestää. Roolit varmaan muuttuvat jokaisen tilanteen mukaan matkan varrella, mutta sellaista elämä on.

Muiden sisarusten syyllistäminen tällaisista asioista silloin kun itse pystyy järjestämään muita enemmän aikaa, on vain yksinkertaisesti typerää.

Kenenkään ei ole pakko suostua.   Vanhempi voi kysyä lapsiltaan kuka ottaa hoitaakseen vaikka edunvalvontavaltuutuksen ja lähiomaisen terveydenhoitoon. Sitä ei tarvitse muiden korvata.  Niin olen tehnyt.

Muun avun voi ostaa, ei siihen lapsia tarvita.

Ja kai sitten ihan selvä kuoleman jälkeen että hän kuka hoitaa käytännön asiat silloin saa kohtuullisen korvaukseen ajastaan ja bensoists ja puhelinkuluista

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt terveellä järjellä varustettuja olisi ne lapsen, niin sopisivat siinä vaiheessa kun muori ei pärjää enää ilman apua, että jos joku sisaruksista hoitaa, hänelle kuuluu joku x summa joka maksetaan joko muorin rahoista, tai jos muori on köyhä, sisarukset kerää kolehdin keskenään, jos haluavat että yksi heistä hoitaa muoria eikä laiteta laitokseen.

Ja vaikka näin ei olisi toimittu, perintö menee tasan, mutta jos ne muut perilliset on kunnon ihmisiä, antavat kukin sitten osuuden omastaan sille joka on hoitanut heidän rakasta äitiään vuosia. Joku kohtuullinen osuus, riippuen paljonko se hoitaminen on hoitajan elämää rajoittanut, ja paljonko perintöä per pää tulee. Jos perintö on kovin pieni, niin voi olla ihan reiluakin, että muut eivät ota omaa osuuttaan vastaan ollenkaan, niin että se yksi saa kaiken.

Et sinä eikä kukaan muukaan päätä muorin rahoista. Piste. Sinähän rikollista ainesta olet kun rupeet jakelemaan muorin ja muiden sisarusten rahoja. Pöpi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

 

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Mistä jotkut on saanut käsityksen, että elämässä menee nallekarkit tasan? Mun mutsi ei ollut reilu mua kohtaan, eli sitä niittää mitä kylvää. Luovuin perinnöstä, kun en halunnut perintöriitaa siskoni kanssa, joka on äitini peilikuva. 

Eihän perinnössä, hyvät lapset , ole mitään riitaa. Se on laissa määritelty.  Jos teitä on kaksi peritte puolet.  Siinä ei mitään tappelua. Se jolla kuluja kaikesta järjestelystä kuoleman jälkeen, saa kohtuullisen korvauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Nähtävästi se on muorin mielestä oikein. Antaisi rahaa sille joka sitä hoitaa, jos olisi eri mieltä.

Se on itsekin siirryttävä niiden joukkoon, jotka "hakevat jouluna rahakuoren". Ihmiset, sukulaisetkin, ovat itsekkäitä ja oikeutta saa vain sen verran kuin itse vaatii (aina ei silloinkaan).

Jos sitten vanhus ja sisarukset haluavat, että autetaan ja se itsellekin sopii, sitten mietitään mikä on kohtuullinen korvaus auttajalle. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt terveellä järjellä varustettuja olisi ne lapsen, niin sopisivat siinä vaiheessa kun muori ei pärjää enää ilman apua, että jos joku sisaruksista hoitaa, hänelle kuuluu joku x summa joka maksetaan joko muorin rahoista, tai jos muori on köyhä, sisarukset kerää kolehdin keskenään, jos haluavat että yksi heistä hoitaa muoria eikä laiteta laitokseen.

Ja vaikka näin ei olisi toimittu, perintö menee tasan, mutta jos ne muut perilliset on kunnon ihmisiä, antavat kukin sitten osuuden omastaan sille joka on hoitanut heidän rakasta äitiään vuosia. Joku kohtuullinen osuus, riippuen paljonko se hoitaminen on hoitajan elämää rajoittanut, ja paljonko perintöä per pää tulee. Jos perintö on kovin pieni, niin voi olla ihan reiluakin, että muut eivät ota omaa osuuttaan vastaan ollenkaan, niin että se yksi saa kaiken.

Lokin tekstiä kaikki tyynni.

Elävä maksaa kulunsa.  Et hoida asioita jos ei huvita.  Et voi sisaruksiltasi vaatia.

Kyllä. Perintö ei ole kiristys- tai vallankäyttökeino vaan alun perin suoja siltä, etteivät lapset TAPA vanhempaansa saadakseen tämän omaisuuden, esim. kodin, omaan käyttöönsä. Se että vanhemmat käyttävät sitä väkivallan ja manipulaatio välineenä on oksettavaa. 

Omaishoidosta maksetaan korvaus, joka on toki pieni, mutta kuitenkin. Perintö kuuluu sitten perillisille ja kaikki tämän ronklaaminen ja sohlaaminen on vääryyttä, ellei kyseessä nyt ole ihan selkeä raiskauskeissi esimerkiksi. Näitäkin on PALJON. Missä nainen on pakotettu äidiksi tai mies huijattu. Tai toisin päin. Tällaisissa tapauksissa en näe perimisessä järkeä, vaikka laki siihen pakottaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt terveellä järjellä varustettuja olisi ne lapsen, niin sopisivat siinä vaiheessa kun muori ei pärjää enää ilman apua, että jos joku sisaruksista hoitaa, hänelle kuuluu joku x summa joka maksetaan joko muorin rahoista, tai jos muori on köyhä, sisarukset kerää kolehdin keskenään, jos haluavat että yksi heistä hoitaa muoria eikä laiteta laitokseen.

Ja vaikka näin ei olisi toimittu, perintö menee tasan, mutta jos ne muut perilliset on kunnon ihmisiä, antavat kukin sitten osuuden omastaan sille joka on hoitanut heidän rakasta äitiään vuosia. Joku kohtuullinen osuus, riippuen paljonko se hoitaminen on hoitajan elämää rajoittanut, ja paljonko perintöä per pää tulee. Jos perintö on kovin pieni, niin voi olla ihan reiluakin, että muut eivät ota omaa osuuttaan vastaan ollenkaan, niin että se yksi saa kaiken.

Jo on suunnitelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tilanne on se, että sillä yhdellä nyt vain sattuu olemaan paremmat edellytykset olla vanhusten avuksi, mitä muilla.

 

 

Ei aina tarvitse tehdä vanhuksille jotain tai auttaa heitä. Monta kertaa riittäisi, että ollaan puhelimella yhteydessä ja käytäisiin muuten vaan käymässä, juttelemassa ja seuraa pitämässä vaikka vaan tunninkin verran, ihan vain kyläilemässä. Pari tuntia silloin tällöin löytyy jokaiselta aikaa!

 

Ei kai kukaan ole muuta väittänytkään? Eiköhän kaikki, joilla on vanhempiinsa välit kunnossa, soittele ja heitä käy myös tapaamassa, kun aikaa liikenee. Mutta kyllä tässäkin voi olla "edellytyksissä" eroja. Varmasti pohjois-Suomesta töiden perässä pääkaupunkiseudulle muuttaneella ruuhkavuosia elävällä ne välit venyy pidemmiksi, mitä sinne kotikonnuille jääneellä, jonka elämä ei ole ihan yhtä

Täyttä asiaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt terveellä järjellä varustettuja olisi ne lapsen, niin sopisivat siinä vaiheessa kun muori ei pärjää enää ilman apua, että jos joku sisaruksista hoitaa, hänelle kuuluu joku x summa joka maksetaan joko muorin rahoista, tai jos muori on köyhä, sisarukset kerää kolehdin keskenään, jos haluavat että yksi heistä hoitaa muoria eikä laiteta laitokseen.

Ja vaikka näin ei olisi toimittu, perintö menee tasan, mutta jos ne muut perilliset on kunnon ihmisiä, antavat kukin sitten osuuden omastaan sille joka on hoitanut heidän rakasta äitiään vuosia. Joku kohtuullinen osuus, riippuen paljonko se hoitaminen on hoitajan elämää rajoittanut, ja paljonko perintöä per pää tulee. Jos perintö on kovin pieni, niin voi olla ihan reiluakin, että muut eivät ota omaa osuuttaan vastaan ollenkaan, niin että se yksi saa kaiken.

Lokin tekstiä kaikki tyynni.

No mikäs se sitten on, joka hylkää vanhempansa sisaruksen hoidettavaksi?

Tarvitseeko edes oikeasti kaikkien uhoojien vanhemmat mitään apua?   Tunnen paljon ihmisiä 80 kahta puolta, ei kukaan ole lapsistaan riippuvainen.  Hoitokodeissa olevia en tällä kertaa tunne.  Enkä edes heitä keillä kävisi kotisairaanhoitajia tai ruokakuskeja 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Miksi tämä hoitaja suostuu tähän ja hoitaa kaiken päivittäin?  Marttyyriä on kiva leikkiä jälkikäteen!

Siis miksi ihmeessä sen "asioita hoitaneen" lapsen pitäisi oletusarvoisesti saada perinnönjaossa jokin korvaus vaivastaan? Rahan takiako sitä vanhemmille avuksi ollaan?

Minä hoidan vanhempieni puolesta kaikki "paperiasiat" koska siten voin auttaa ja se käy minulta ihan helposti. Veljeni käyttää heitä kaupassa. Kaksi sisaruksistani eivät varsinaisesti auta mitenkään, mutta varmaan he nämä meidänkin hommat hoitaisi, jos tarvitsisi, mutta kokisivat ne enemmän rasitteeksi. Mutta ei tarvitse, kun me teemme ne jo ihan mielellämme. Ei kyllä olla edes kysytty.

Auttaminen on ihan vapaaehtoista. Jos kukaan ei tarvittavaa apua haluaisi vapaaehtoisesti antaa, niin ne järjestettäisiin jotenkin muuten. Minä ainakin loukkaantuisin, jos vanhempani kuvittelisivat, että nyt minulle ja veljelleni pitää jättää isompi perintö kuin muille sisaruksille maksuksi tästä vaivasta, minkä olemme ihan vapaaehtoisesti kontollemme ottaneet, koska voimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Nähtävästi se on muorin mielestä oikein. Antaisi rahaa sille joka sitä hoitaa, jos olisi eri mieltä.

Se on itsekin siirryttävä niiden joukkoon, jotka "hakevat jouluna rahakuoren". Ihmiset, sukulaisetkin, ovat itsekkäitä ja oikeutta saa vain sen verran kuin itse vaatii (aina ei silloinkaan).

Jos sitten vanhus ja sisarukset haluavat, että autetaan ja se itsellekin sopii, sitten mietitään mikä on kohtuullinen korvaus auttajalle. 

Eikös se vanhempi.muista sujauttaa satasia?  Et auta jos ei huvita.  Et edes käy jos ei huvita.   Terveisin mummo 80 v

Sisarukset eivät ole korvausvelvollisia, nypi äitis eläke itellesi.  Hänhän sen "avunkin" saa.

10.51 sulle

Onko sulla autismi?

Ei sun sisarukset ole sulle jättäneet mitään hoitoon. Sun sisarukset eivät ole sulle mitään velkaa. Sinun ei ole pakko hoitaa vanhempaasi.

Vanhempasi voi ostaa palvelun kotiinsa. Jos ei pärjää, niin hoitolaitokseen. Oletko omaishoitaja?

Pakottaako joku sinua hoitamaan vanhempaasi?