Yksi sisaruksita hoitaa vanhaa vanhempaa, kaikki ilmestyvät perinnönjakoon

Muori antakoon jo eläessään rahaa sille joka auttaa. 

Lain mukaan näin. Kannattaisi soipia sen vanhemman kanssa hoitomaksusta, jos haluaa enmmän. Ja kannattaa sopia paperilla, muuten menee tappeluksi ennakkoperinnästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Nähtävästi se on muorin mielestä oikein. Antaisi rahaa sille joka sitä hoitaa, jos olisi eri mieltä.

Kyllähän hän antoikin, ja ymmärsi että yksi tekee enemmän kuin toinen, tarkoitan lähinnä sitä että miten tämä yksi kehtaa tulla kerran vuodessa kun tietää että hänelle se lahjaraha siellä on. 

Sinustako on sitten parempi, että muori pahoittaa mielensä, jos ei edes kerran vuoteen tule käymään?

Lain mukaan sama lakiosuus kuuluu kaikille lapsille riippumatta siitä, millaiset välit heillä on vanhempiin tai kuinka paljon he ovat pystyneet auttamaan vanhuksia, jos he ovat apua tarvinneet. 

Oma kokemukseni on, että asia ei ole niin yksinkertainen. Oma kokemukseni on se, että meillä aikuisilla lapsilla on aika erilaisia ajatuksia siitä miten ja kuinka paljon ja minkälaisissa asioissa iäkkäät vanhemmat kaipaavat auttamista. Hyvin tunnollinen ja uhriutumiseen taipuvainen siskoni lähettelee minulle viikoittain viestejä, jossa luettelee mitä kaikkea on siivonnut (usein tuntikausia!) rauhallista elämää viettävien eläkeläisten perussiistissä kodissa. Nyt hän kertoi haravoineensa koko ison puutarhan, koko viikonlopun oli ollut hommissa, vaikka sanoin ettei siihen ole minusta ole tarvetta tuossa mittakaavassa, nykyäänhän suositellaan että nurmikko voi paremmin, jos ei haravoida. Paljon vastaavia esimerkkejä. Siskoni epäilemättä kokee, että hän auttaa paljon enemmän ja ansaitsisi isomman osan perinnöstä. Minä taas olen vähän eri mieltä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Nähtävästi se on muorin mielestä oikein. Antaisi rahaa sille joka sitä hoitaa, jos olisi eri mieltä.

Kyllähän hän antoikin, ja ymmärsi että yksi tekee enemmän kuin toinen, tarkoitan lähinnä sitä että miten tämä yksi kehtaa tulla kerran vuodessa kun tietää että hänelle se lahjaraha siellä on. 

No jos se muorin hoitaja saa isomman osuuden, niin onhan se melko ok. Muori maksaa, että lapsi tulee edes jouluna käymään. Tällä lapsellahan voi olla autismi, joten hän ei ymmärrä tavallisia kiintymyssuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Nähtävästi se on muorin mielestä oikein. Antaisi rahaa sille joka sitä hoitaa, jos olisi eri mieltä.

Kyllähän hän antoikin, ja ymmärsi että yksi tekee enemmän kuin toinen, tarkoitan lähinnä sitä että miten tämä yksi kehtaa tulla kerran vuodessa kun tietää että hänelle se lahjaraha siellä on. 

Sinustako on sitten parempi, että muori pahoittaa mielensä, jos ei edes kerran vuoteen tule käymään?

No ehkä tarkoitan että vähän useamminkin voisi käydä, tai tosiaan pitää edes yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Nähtävästi se on muorin mielestä oikein. Antaisi rahaa sille joka sitä hoitaa, jos olisi eri mieltä.

Kyllähän hän antoikin, ja ymmärsi että yksi tekee enemmän kuin toinen, tarkoitan lähinnä sitä että miten tämä yksi kehtaa tulla kerran vuodessa kun tietää että hänelle se lahjaraha siellä on. 

No jos se muorin hoitaja saa isomman osuuden, niin onhan se melko ok. Muori maksaa, että lapsi tulee edes jouluna käymään. Tällä lapsellahan voi olla

No ei ole autismia, voi herranen aika sentään. Ei vaan välitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Juuri näin.

Vanhemoi voi halutessaan maksaa palkkaa lapselle. Ketään ei pakoteta ilmaiseksi lähihoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on valitettavan tavallista, näin meillä ja monen ystäväni perheissä. Useampi lapsi ja silti velvollisuudet kaatuvat yhden niskaan eikä siitä saa mitään korvausta. 

Siskoni asuu vartin ajomatkan päässä, käy pari kertaa vuodessa, minä hoidan vanhempien asioita lähes päivittäin ja saan samalla kuunnella kuinka ihmeellinen sisko on. Ymmärtävät myös hyvin ettei sisko ehdi käymään kun on töissä. Pääsee unohtumaan että töissä minäkin käyn. 

No älä hoida. Älä käy. Kun kerran toi käy sun hermoille. Ei mikään laki tuollaiseen velvoita. Jos haluat olla ystävällinen kutsut siskon vanhempiesi luokse, kerrot mikä tilanne on ja kysyt häneltä ratkaisua. Jos sitä ei löydy, sitten kerrot mikä on sun hintasi/kk, että jatkat tätä. Tai sitten vanhukset hommaavat kotipalveluja sillä samalla rahalla. Jos et halua olla ystävällinen, lopetat homman vaan kylmiltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Nähtävästi se on muorin mielestä oikein. Antaisi rahaa sille joka sitä hoitaa, jos olisi eri mieltä.

Kyllähän hän antoikin, ja ymmärsi että yksi tekee enemmän kuin toinen, tarkoitan lähinnä sitä että miten tämä yksi kehtaa tulla kerran vuodessa kun tietää että hänelle se lahjaraha siellä on. 

No jos se muorin hoitaja saa isomman osuuden, niin onhan se melko ok. Muori maksaa, että lapsi tulee e

 

Minulla on *autismi* - Asperger - ja tosiaan olen se joka hoitaa Alezheimeriin sairastuneen vanhan äidin asioita. Ihan tähän riittää velvollisuudentuntokin. (Jeesus että ihmiset ovat pihalla 😅)

Ei sitä siellä perinnönjaossa tarvitse alkaa ihmetellä. Järkevä mummo on tehnyt hyvissä ajoin testamentin. Lakiosuus jokaiselle ja loppu sitten jakoon mielen mukaan. Toki myös elossa ollessa on hyvä käyttää ulkopuolista kotiapua ym. niin että kukaan ei rasitu liikaa.

Oman läheiseni kohdalla se, joka eniten auttoi, ei ollut rintaperillinen, joten asia täytyi tietenkin hoitaa testamentin kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

no kuule te lapset saatte ihan itse päättää sen, hoitaako joku vanhempaa vai ei tai oletteko hoitamatta. Se ja sama. 

Miksi oman vanhemman hoitamisesta pitäisi maksaa palkkaa?

Vierailija kirjoitti:

Lain mukaan sama lakiosuus kuuluu kaikille lapsille riippumatta siitä, millaiset välit heillä on vanhempiin tai kuinka paljon he ovat pystyneet auttamaan vanhuksia, jos he ovat apua tarvinneet. 

Oma kokemukseni on, että asia ei ole niin yksinkertainen. Oma kokemukseni on se, että meillä aikuisilla lapsilla on aika erilaisia ajatuksia siitä miten ja kuinka paljon ja minkälaisissa asioissa iäkkäät vanhemmat kaipaavat auttamista. Hyvin tunnollinen ja uhriutumiseen taipuvainen siskoni lähettelee minulle viikoittain viestejä, jossa luettelee mitä kaikkea on siivonnut (usein tuntikausia!) rauhallista elämää viettävien eläkeläisten perussiistissä kodissa. Nyt hän kertoi haravoineensa koko ison puutarhan, koko viikonlopun oli ollut hommissa, vaikka sanoin ettei siihen ole minusta ole tarvetta tuossa mittakaavassa, nykyäänhän suositellaan että nurmikko voi paremmin, jos ei haravoida. Paljon vastaavia esimerkkejä. Siskoni epäilemättä kokee, että h

Sun systeri tekee vapaaehtoisesti hommia. Ei kai kukaan häntä siihen pakota. Ei vaikuta perintöosuuksiin, ellei vanhemmat ole tehneet testamenttia.

Vierailija kirjoitti:

Pas ka laki, se kun on hoitanut vanhusta niin kuuluisi saada koko potti, muut saa jäädä ilman.

Ei se kuule ole niiden muiden vika, jos sulla on haluja auttaa vanhempia.

Me käydään kerran viikossa käyttämässä äitini kaupassa. Siskoni käy parin viikon välein siellä kahvilla. Äiti yleensä ostaa kiitokseksi jotain pientä meille ja siitäkös siskoni on vihainen. Siskoni haluaisi päästä äitini huoltajaksi ja huolehtia hänen rahoistaan :D Äiti asioista vähän eri mieltä.

Siskollani on saman pituinen matka äidin luokse kuin meilläkin. Siitä huolimatta soittaa meille että äidin luona pitäisi käydä jos äiti ei vastaa puhelimeen. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on valitettavan tavallista, näin meillä ja monen ystäväni perheissä. Useampi lapsi ja silti velvollisuudet kaatuvat yhden niskaan eikä siitä saa mitään korvausta. 

Siskoni asuu vartin ajomatkan päässä, käy pari kertaa vuodessa, minä hoidan vanhempien asioita lähes päivittäin ja saan samalla kuunnella kuinka ihmeellinen sisko on. Ymmärtävät myös hyvin ettei sisko ehdi käymään kun on töissä. Pääsee unohtumaan että töissä minäkin käyn. 

Vapaaehtoista toimintaa se on. Haluatko nyt palkinnon ja ylistyksiä?

Lakihan lähtee siitä, ettei se perinnönjättäjä voi kohtuuttomasti suosia yhtä lapsistaan, mutta vähän liikkumavaraa on, minkä osalta jokainen sitten tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Mitä nyt sitten tulee niiden lasten keskinäisiin suhteisiin ja kuka "ansaitsee" eniten, niin ei sekään minusta yleensä ole niin mustavalkoista, että yksi hoitaisi pyyteettömästi kaiken koska muut ei vain viitsi.

On varmaan näitäkin, mutta varmasti uaeimmiten tilanne on se, että sillä yhdellä nyt vain sattuu olemaan paremmat edellytykset olla vanhusten avuksi, mitä muilla.

Meillä esimerkiksi puolison vanhempien kohdalla tilanne oli se, että silloin kun apua tarvittiin niin meillä oli pienet lapset, kokopäivätyöt, talon rakennusprojekti ja asuimme hieman kauempana. Sisaruksellan taas oli jo aikuiset lapset, oli työttömänä ja asui vain parin kilometrin päässä vanhemmistaan. Aika selvä homma, että kun sieltä soitetaan klo 12 maanantaina että tarvitsisi hiukan apua, niin kyllä se meille oli aika tolkuttoman paljon hankalampi järjestää, mitä sisarukselleen oli, ja hän yleensä hoisi, mistä toki muistettiin häntä aina kiitellä. Eikä kyse ollut siitä, etteikö oltaisi haluttu olla avuksi, ja aina oltiin jos tarve vaati. Sisatuksensa jaksoi tästä kuitenkin uhriutua loppuun asti eikä mikään vaihtoehtoinen ratkaisukaan kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Me käydään kerran viikossa käyttämässä äitini kaupassa. Siskoni käy parin viikon välein siellä kahvilla. Äiti yleensä ostaa kiitokseksi jotain pientä meille ja siitäkös siskoni on vihainen. Siskoni haluaisi päästä äitini huoltajaksi ja huolehtia hänen rahoistaan :D Äiti asioista vähän eri mieltä.

Siskollani on saman pituinen matka äidin luokse kuin meilläkin. Siitä huolimatta soittaa meille että äidin luona pitäisi käydä jos äiti ei vastaa puhelimeen. 

Ai eikö siskosi saa ottaa puheeksi sitä, että äidin luona pitäisi käydä, kun ei äiti vastaa puhelimeen. Mitäs sun broidi on mieltä?