Yksi sisaruksita hoitaa vanhaa vanhempaa, kaikki ilmestyvät perinnönjakoon

Vierailija kirjoitti:

Perinnönjaossa olisi kaikkien hyvä olla paikalla jotta sen sopimuksen saa valmiiksi heti. 

Sähköisesti hoituu moni asia.  Syksyllä perunkirjoitus tehtiin teamsilla.  Cain pesän ilmoittaja, lakimies ja todistaja fyysisesti paikalla.

Kyl mä ymmärrän mitä AP hakee. Me puhuttiin vanhemmille, että antavat tälle joka hoitaa niin enemmän, koska hän hoiti paljon asioita mihin ei muiden sisarusten kanssa pystytty. Vanhempani toimivat näin. 

Niin no minä olen ainut lapsi ja perin isäni johon minulla ei ollut mitään välejä moneen kymmeneen vuoteen. En hoitanut häntä enkä edes tiennyt missä hän asuu ennenkuin pari päivää ennen kuolemaa. Mutta perin hänet. Ei tunnu väärältä tai oudolta enkä koe että minun olisi pitänyt luopua perinnöstä vaikka kodittomille kissoille. Jos hän olisi halunnut niin olisi voinut tehdä testamentin. Silloin olisin saanut vain lakiosan koska sen olisin vaatinut...Ihan vaan isä-traumoista johtuen. Vaikka eihän raha oikeasti auta mutta helpottaa nykyistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Toiset tekee työt ja kaikki nostaa saman verran rahaa, ihan kuten työelämässäkin, nostaa tukina jos ei huvita.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa että suosikkilapsia ei häiritä mutta oletetaan vähemmän mielummin hoitaa ilmaiseksi kaikki . Jättäisin oman onnensa nojaan mutta omatunto kolkuttaa isolla äänellä ja kyllä minua todella vi...taa.

Näin kävi minulle. Ja kun kysyin isompaa perintöä, niin ihmeteltiin, että rakastanko vanhempiemme hoitamisella.

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Ei tämmöistä tilannetta reiluksi saa millään. Joku sisarus asuu vanhemman vieressä. Toinen sisarus ehkä äärimmillän jopa toisessa maassa kuin vanhempi. Toisella on pienet lapset tai työelämässsä. Toisaalta taas  vanhemman  lapsi voi olla itsekin jo eläkkeellä ja hyväkuntoinen ja paljon aikaa. Näissä olosuhteissa olisi epäreilua, että se lähellä asuva veisi perinnön. Ainakin minä lähellä asuvana autan vanhempaani mielelläni kohtuudella. En laske, kuka teki enemmän. Muisto näistä ajoista kantaa pitkälle, kun vanhempaa ei enää ole. Tämä on kunnia-asia. Kaikki eivät saa tämmöistä mahdollisuutta. Yhteiskunta myös tarjoaa monenlaista apua vanhukselle, joten oma osuuteni ei ole kovin suuri. Perintö on tarkoitettu tasapuolisesti kaikille sisaruksille. Jokainen heistä on vanhempansa lapsi, heille tärkeä sellaisenaan ja ansaitsee perinnön, jos sitä jää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Siis tämä hoitajahan pilaa oman elämänsä, jos häneltä jää oma perhe ja työ saamatta kun käyttää kaiken aikansa vanhempansa hoitoon. Myös vanhempi on ikävä, jos yhdeltä tällaista vaatii. Ratkaisu on, että hoitajan pitäisi saada korvausta työstään.

Perinnönjako on asia erikseen, eikä siihen tuollainen voi vaikuttaa. Kuka tahansa voi väittää tehneensä niin ja niin paljon vuosien aikana, eikä se välttämättä ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Siis tämä hoitajahan pilaa oman elämänsä, jos häneltä jää oma perhe ja työ saamatta kun käyttää kaiken aikansa vanhempansa hoitoon. Myös vanhempi on ikävä, jos yhdeltä tällaista vaatii. Ratkaisu on, että hoitajan pitäisi saada korvausta työstään.

Perinnönjako on asia erikseen, eikä siihen tuollainen voi vaikuttaa. Kuka tahansa voi väittää tehneensä niin ja niin paljon vuosien aikana, eikä se välttämättä ole totta.

Saakos mitään omaishoitajan tukea nykyisin yhteiskunnalta ja onko tuki kuinka pieni? Vanhempihan voi maksaa lisäksi pientä palkkaa hoivaavalle, jos on varaa. Putää myös muistaa, että sisarusten varallisuustilanteet voivat olla ihan erilaiset. Se eniten hoivaava voi olla varakas tai köyhä. Perintö pitää ja lain mukaan tuleekin jakaa sisarusten kesken tasan. Se on ainut reilu tapa. 

Semmosta se on. Minä haluan sitä ja tätä. Ei edes tulla hautajaisiin mutta perintö kyllä kelpaa. Minä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Kukaan ei pakota hoitamaan. Minä autan vanhempiani koska haluan heitä auttaa, enkä vaadi siitä palkkioksi muuta kuin hyvää mieltä, ja myös yhdessä vietetty aika on kultaakin kalliimpaa. 

Enemmän minulla käy sääliksi kaukana asuvaa veljeäni joka ei pääse vanhempiamme yhtä paljoa näkemään. Perintö tietysti tasan kun sen aika on, se kuuluu veljelleni aivan yhtä paljon kuin minulle.

Vaikutat aika ikävältä tyypiltä jos vain rahan kiilto silmissäsi vanhempisi autat. 

Oletpa ihana ja reilu ihminen. Varmasti karma tuo hyvää elämääsi. Voit myös lämmöllä muistella yhteistä aina vanhempiesi kanssa myöhemmin. Varmasti jää siunaus elämääsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Siis tämä hoitajahan pilaa oman elämänsä, jos häneltä jää oma perhe ja työ saamatta kun käyttää kaiken aikansa vanhempansa hoitoon. Myös vanhempi on ikävä, jos yhdeltä tällaista vaatii. Ratkaisu on, että hoitajan pitäisi saada korvausta työstään.

Perinnönjako on asia erikseen, eikä siihen tuollainen voi vaikuttaa. Kuka tahansa voi väittää tehneensä niin ja niin paljon vuosien aikana, eikä se välttämättä ole totta.

Saakos mitään omaishoitajan tukea nykyisin yhteiskunnalta ja onko tuki kuinka pieni? Vanhe

Siihen en ota kantaa, mikä on reilua, mutta laki ei käske jakamaan perintöä tasan lasten kesken. Puolet perinnöstä menee lakiosana tasan lasten kesken, jos nämä niin vaativat, mutta loput puolet saa testamentata ihan miten haluaa. (Tai siis periaatteessa kaiken saa testamentata miten haluaa, mutta lapset voivat vaatia sitä lakiosaansa.) Näihin perintöasioihin liittyy ihan valtavasti vääriä käsityksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se on. Minä haluan sitä ja tätä. Ei edes tulla hautajaisiin mutta perintö kyllä kelpaa. Minä haluan.

En ymmärrä hautajaisilla syyllistämistä. Se, ettei halua mennä hautajaisiin, ei liity välttämättä vainajaan mitenkään. Hautajaisissa voi johtua kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat olleet hyvin kamalia itseä kohtaan. Tämä on surun ja monenlaisten raskaiden tunteiden keskellä  rankkaa. Vainajalle ei ole merkitystä, oletko hautajaisissa. Hyvät teot tehdään ennen kuolemaa se mitä tehdään. Perintö ei ole ansaintajuttu. Se kuuluu kaikille sisaruksille. Niin vanhempana ajattelen. Minulle jokainen lapsi on samanarvoinen. Arvoa ei ansaita teoilla. 

Siihen en ota kantaa, mikä on reilua, mutta laki ei käske jakamaan perintöä tasan lasten kesken. Puolet perinnöstä menee lakiosana tasan lasten kesken, jos nämä niin vaativat, mutta loput puolet saa testamentata ihan miten haluaa. (Tai siis periaatteessa kaiken saa testamentata miten haluaa, mutta lapset voivat vaatia sitä lakiosaansa.) Näihin perintöasioihin liittyy ihan valtavasti vääriä käsityksiä. 



Minulla ei ollut mitään väärinkäsitystä. Mutta yleinen tapahan  on, että jokainen lapsi saa lakiosan ja koko perintö jaetaan lasten kesken tasan. Toki laki ei tähän vaadi muuta kuin lakiosan osalta. Yleensä mennään perintökaaren mukaisessa järjestyksessä. Ja hyvä niin. Itsekin haluavan lasten jakavan perinnön tasan. Miksi haluaisin lapsille tunteen, että suosin heistä jotakin sisarusta. Ja vielä pahempaa, en haluaisi perintöä jälkeläisilleni. Pihinä ihmisenä ja näinä huonoina aikoina olen onnellinen, että voin jättää perintöä. Ja kaikille tasapuolisesti. Tämä ei vaadi lapsilta ansaitsemista teoilla.

Vierailija kirjoitti:

Pas ka laki, se kun on hoitanut vanhusta niin kuuluisi saada koko potti, muut saa jäädä ilman.

Vanhuus on kuitenkin lyhyt aika vanhuksen elämässä.  Mitä on tapahtunut muun elämän aikana.  Onko lapsia kohdeltu tasapuolisesti+? Onko kenties jotkin suosittu, toista sorsittu.  Elämä on pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Älä syytä sisarusta, syytä muoria

Milläs tavalla se muorin vika on, ei hän kaiketi sitä yhtä lastaan tahallaan mulkuksi ole kasvattanut? 

Onhan se joskus niin, niin joiltain lapsilta odotetaan enemmän kuin toisilta. Varsinkin tytöiltä odotetaan usein osallistumista kotitöihin, vastuuta ja muiden hoitamista. Ja jonkun muun lapsen osalta vain toivotaan, että kunhan löytäisi paikkansa maailmassa ja saisi edes omat asiansa hoidettua. Kaikilta lapsilta ei vaadita samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

 

Kyllä se juurikin on reilua. Sinä hoidat koska olet niin valinnut. Ei se sen toisen sisaruksen syytä ole. Älä haali itsellesi hommia joita et halua tehdä. 

Samanlaisia on myös työelämässä, kauheaa marttyroimista siitä että tekee hommia jotka eivät edes kuulu työnkuvaan. Kukaan ei näistä ihmisistä pidä. 

"Hoidat, koska olet niin valinnut..."

Tätä en allekirjoita.  Aika harvoin se on todellinen valinta.  Se on vaan käytäntö.  Ja siihen muut, ne kauempana asuvat, vetoavat.  "Kun sinä siinä lähellä asut."

Ei kukaan HAALI itselleen tätä tehtävää, se vain LANKEAA hänelle.  Toki esim. minä vanhempiani rakastin, mutta eivätkö ne muut sisarukset sitten muka rakastaneet, kun he eivät edes silloin, kun olisi ollut heilläkin mahdollisuus, tulleet hoitamaan?

Minä joskus jopa pyysin, että kun sinullakin on nyt se loma, niin tule vaikka viikoksi tänne vanhempien kanssa olemaan, että minäkin pääsisin johonkin joskus.  Ei tulleet, heillä oli aina lomat jo sovittu miten he ne viettävät.  Lopulta tekivät niin, etteivät minulle edes kertoneet milloin heillä on lomaa.  Jos kysyin, se oli aina sellaista epävarmaa, ettei he nyt tiedä milloin saavat lomaa, on niin kiireistä ja pla pla plaa.  Äänestäkin kuului, että välttelivät koko aihetta.

Tämä ei todellakaan ollut minulle mikään valinta.  Tietenkin olisin voinut tehdä niin, että olisin vain jättänyt sinne menemättä ja kylmettänyt sydämeni.  

Vähän sitä yritinkin, mutta sepä ei ole helppoa.  Kun siinä vaiheessa, kun vanhuspalvelun kanssa ollaan mukana palveluntarpeen kartoituksessa, ei ole vielä kovin hankalia asioita hoidettavana.  Ja siinä vaiheessa on vielä helppoa kaikki.  

Muut sisarukset siellä kaukana vain myötäilevät, tunnustavat toki, että on se hyvä kun sinä siellä olet ja asioita hoitelet, mutta oikeasti eivät ole edes kiinnostuneita.  

Olen tästä monien ystävieni kanssa puhunut, sellaisten joilla on suuriin piirtein samanlainen kokemus ja kukaan ei sano, että erityisesti halusivat tähän.  Siihen joutuu.  Toinen vaihtoehto on tietysti se, että kieltäytyy täysin kaikesta, mutta mitä siitä sitten seuraa?  Toiset alkaa moittia itsekkääksi ja pahaksi ihmiseksi, kun ei edes vanhemmistaan välitä!  Jo on kun ei yhtään huolehdi, vaikka siinä lähellä asuu!  Hylkäsi vanhempansa!  Kamala ihminen, ei mitään arvoa vanhemmilleen anna, vaikka nämä on hänestä aikanaan huolehtineet!  Mikä vaiva se nyt muka tuo on, jos vähän vanhempiaan auttaa?  Ja sitä rataa.

Todennäköisesti sitten vanhemmat valittaa niille muille sisaruksille ja nämä alkaa painostaa ja lopulta menee välit heihin poikki.  Sitäkö tässä haluttaisiin?

Minusta kuitenkin kaikkien lasten pitäisi yhdessä huolehtia osuudestaan.  Jos ei todellakaan ikinä, koskaan, hetkeksikään, voi irrottautua siitä omasta elämästään, niin korvaisi sitten asiaa muille edes jollakin tavalla.  On julmaa sysätä kaikki vain yhden niskaan.  Tässä voisi monikin varmaan katsoa sinne omaan sisimpäänsä ja kysyä itseltään, olenko minä hyväksikäyttäjä?

Ei tässä aina ole kyse perinnöstä!

Meillä ei ollut juuri perittävääkään.  Kyse oli siitä, kuka uhrasi helvetisti aikaansa ja voimavarojaan sen kaikille yhteisen vanhemman hoitamiseen ja asioitten käsittelyyn. 

Siihen olisin kaivannut apua.  Olisin halunnut levätä joskus minäkin.  Ja että joku muistakin olisi kantanut vastuuta asioista.

Minun kohdallani kyse oli siitä.  Ei rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on valitettavan tavallista, näin meillä ja monen ystäväni perheissä. Useampi lapsi ja silti velvollisuudet kaatuvat yhden niskaan eikä siitä saa mitään korvausta. 

Siskoni asuu vartin ajomatkan päässä, käy pari kertaa vuodessa, minä hoidan vanhempien asioita lähes päivittäin ja saan samalla kuunnella kuinka ihmeellinen sisko on. Ymmärtävät myös hyvin ettei sisko ehdi käymään kun on töissä. Pääsee unohtumaan että töissä minäkin käyn. 

No teidän myrkyllinen perherakenne on luonut asetelman. Ei tervepäisellä vanhemmalla ole tarvetta kehua toista ja lytätä toista. Ja sitten sinä vielä myönnyt tuohon kuvioon. Kaikki teistä ylläpitävät tilannetta omalla tavallanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Sehän on oma valinta hoitaako vai ei. Jos yksi valitsee hoitaa, niin ei se voi tietenkään velvoittaa samalla muitakin niin tekemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

 

Kyllä se juurikin on reilua. Sinä hoidat koska olet niin valinnut. Ei se sen toisen sisaruksen syytä ole. Älä haali itsellesi hommia joita et halua tehdä. 

Samanlaisia on myös työelämässä, kauheaa marttyroimista siitä että tekee hommia jotka eivät edes kuulu työnkuvaan. Kukaan ei näistä ihmisistä pidä. 

"Hoidat, koska olet niin valinnut..."

Tätä en allekirjoita.  Aika harvoin se on todellinen valinta.  Se on vaan käytäntö.  Ja siihen muut, ne kauempana asuvat, vetoavat.  "Kun sinä siinä lähellä asut."

Ei kukaan HAALI itselleen tätä tehtävää, se vain LANKEAA h

Yhteiskunta ottaa hoidosta koppia, jos kukaan lapsista ei ryhdy siihen hommaan.