Lue keskustelun säännöt.
Syitä subjektiivisen päivähoito-oikeuden käyttöön:
15.04.2007 |
Kun vertaan elämää 70-luvun loppuun (jolloin olin itse lapsi) ja jolloin tuota oikeutta ei vielä ollut huomaan ainakin seuraavat asiat:
- Äidin saivat synnytyksen jälkeen toipua synnytyksestä lapsivuodeosastolla. Alatiesynnytyksen jälkeen normaali sairaalassaoloaika oli 1 viikko ja sektion jälkeen 2 viikkoa. Vauvat nukkuivat vauvalassa ja tuotiin yöllä syömään. Nykyisin äiti on normaalin synnytyksen jälkeen noin 3 vrk sairaalassa mutta mahdollisesti ei nuku lainkaan koska kaikkien vauvat ovat vierihoidossa ja esim. 3 hengen huoneessa yöt ovat hyvin levottomia.
- Kun äiti tuli vauvan kanssa kotiin apuun tuli monesti ihan kunnallinen kodinhoitaja. Tämä hoisi vanhempia sisaruksia ja auttoi kotitöissä. Nykyisin kodinhoitajia eivät saa kuin päihdeperheet ja vanhukset. Edes sairaille yh:ille ei yk " voi" järjestää kodinhoitopalveluja.
- Neuvolapalvelut olivat kattavat. Laman jälkeen neuvoloissa tehtyjä leikkauksia ei ole peruttu vaikka niiden piti olla väliaikaisia. Monissa lastenneuvoloissa ei esim. neuvolalääkäriä ole niin usein kuin pitäisi.
-Itse kävin seurakunnan leikkikerhossa jo 2,5 -vuotiaana kun äitini hoisi sisartani. Nykyisin ainakaan meidän srk ei tarjoa alle 3-vuotiaille mitään kerhoa. Myös puistotätejä oli useammissa puistoissa kuin nykyisin, nykyisin kun sitäkin toimintaa on supistettu.
Nämä olivat vain omaan mieleeni tulleita esimerkkejä. Minusta kun on niin älytöntä syyllistää äitejä subjektiivisen päivähoito-oikeuden käytöstä, kun kaikki muut lapsiperheitä tukevat toiminnot on karsittu minimiin. Se on yhteiskunnan arvovalinta, ei yksittäisen äidin, joka kenties käyttäisi mielellään vaikka kodinhoitajan palveluja jos niitä vain olisi tarjolla.
Onko siis nykyäiti, jonka esikoinen käy osa-aikahoidossa päiväkodissa mielestänne laiskempi kuin oma äitini 70-luvun lopulla? Minun äitini siis käytti nuo kaikki yllämainitut edut hyväkseen.
Kommentit (71)
mutta kieltämättä joitain yhteiskunnan muutoksia tulee mieleen.
Tänäpäivänä esimerkiksi vauvan ja uhmaikäisen äiti on varmasti enemmän yksin mitä kultaisella 70-luvulla. Sukulaiset on kauempana ja kiinni omissa asioissaan ja äiti usein aivan yksin lasten kanssa. Nykypäivänä äitiys on moneltaosin vaativampaa kuin ennen. Tuolloin lapset sai jättää itkemään ja opetettiin kuriin -sellaisinkin keinoin joita nykyään ei pidetä sallittuina. Lapset saattoi ennen jättää vapaammin kotiin omin päin leikkimään tai päästää ulos ilman aikuisen valvontaa. Nykyään hyvä jos saat vessassa käydä ennen kuin ollaan jo heitteillejätöstä syyttämässä. Aiemmin ne vanhemmat sisarukset paitsi osallistuivat kotitöihin, myös kaitsivat nuorempia. Enkä siis tarkoita murrosikäisiä, vaan ihan alle kouluikäisiä. Nyt nuokin ovat sitä heitteillejättöä.
Ihan näistäkin syistä ennen pärjäsi varmasti helpommin kotona lasten kanssa kuin tänäään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että valtakunnan taso on väärä tuollaiseen, vaan nuo pitäisi päättää kunnallisesti. Jos ruvetaan soveltamaan samaa kaikkialle, syntyy nimenomaan ihmeluomuksia.
kunnallisesti ja tarveharkintaisesti.
61
Yksi näkee tasa-arvon niin, että kaikilla lapsilla tulee olla samanlainen oikeus päästä päivähoitoon, eikä se saa riippua vanhempien tekemisistä.
Toinen taas näkee tasa-arvon niin, että yhteiskunta tukee työssäkäyviä äitejä, joten yhtä lailla kotona oleviakin äitejä tulee tukea.
Molemmat näkemykset ovat tasa-arvoa edistäviä sekä äitien että lasten näkökulmasta. Mutta molemmissa näkemyksissä kuitenkin puhutaan niin eri asioista, että me äidit unohdumme kiistelemään näkemystemme eroista, emmekä muista, että todellisuudessa ajamme samaa asiaa, katsomme sitä vain eri perspektiiveistä.
Minusta päivähoito ei voi olla alle 3-vuotiaan " oikeus" - siis jos äiti on kotona, alle 3-vuotias ei päivähoitoon kuulu. Inhimillisesti ajatellen. Vaikka laki sen salliikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös kasvatusihanteet muuttuvat koko ajan. Tutkimustietoa on kehityspsykologian osalta huiman paljon enemmän kuin 70-luvulla. Äidit tietävät, että lapselle pitää tarjota virikkeitä ja lasta pitää sosiaalistaa, jotta hänestä kasvaa tasapainoinen ihminen. Itsetunnon kehittymiseen pitää kiinnittää huomiota ja narsistisen käyttäytymisen tukemista tulee estää. Ja listaa voi jatkaa loputtomiin.
Nykyäidin kasvatusvaatimukset ovat siis aivan toisenlaiset kuin 70-luvulla, ja se vaikuttaa äiteihin kohdistuviin paineisiin ja sitä myötä jaksamiseen.
Miksi yhteiskunta ei tue sen toteutumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minusta päivähoito ei voi olla alle 3-vuotiaan " oikeus" - siis jos äiti on kotona, alle 3-vuotias ei päivähoitoon kuulu. Inhimillisesti ajatellen. Vaikka laki sen salliikin.
Oli sitten äiti kotona tai töissä. Minusta pitäisi tukea enemmän sitä että äidit hoitaisivat lapset kotona 3-v. asti eikä kukaan veisi hoitoon alle 3-vuotiasta. Mutta ei monikaan elä sillä kodinhoidontuella, paitsi täälä kirjoittelevat ihmeperheet :) Jos ollaan sitä mieltä että alle 3-v ei kuulu päivähoitoon, niin miksi ei tueta tosissaan sitä että hoidettaisiin kotona??
Päättäjät ovat kyllä mielissään, että lapsiperheet itse haluavat niin innokkaasti luopua saavutetuista eduista, säästyvät itse likaiselta työltä.
ei se lastenkasvatus nyt silti niin hirveästi ole muuttunut. Kun puhutaan alle 3-vuotiaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja on niitä ihan selkeitäkin muutoksia olemassa. Meidän äiti jätti meidät vauvana tupaan nukkumaan, kun lähti itse navetalle. Ja kun lypsyn jälkeen tuli takaisin, niin joskus me paruttiin ja joskus ei. Tulisiko nykyään kuuloonkaan jättää vauvaa yksin nukkumaan ilman mitään itkuhälyttimiä ja niin ettei itkua edes voi kuulla.
Vai olisiko subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta päättäminen sinun mielestäsi samalla tavalla kuntien asia? Eihän silloin tosin voitaisi enää puhua subjektiivisesta oikeudesta, kun todennäköisesti pienissä kunnissa se karsittaisiin ensimmäisenä pois.