Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pysty luottamaan miehen sanoihin yhtään. Nyt en enää jaksa, ja nyt hän vaikuttaa siltä että tosissaan yrittää
23.10.2025 |
Voin luottaa siihen että mies auttaa ja on pahoina hetkinä tukena. Että ei sössi meidän raha-asioita tai ala juoda. Mutta en voi luottaa oikein mihinkään mitä hän sanoo. Olen ollut todella tyhmä ja katsonut tätä melkein koko pitkän suhteen ajan. Aina välillä hän on valehdellut jostain, usein jäänyt kiinni. Luvannut muuttua, mutta ei. Taas jää kiinni.
Yleensä tämä liittyy naisiin, mutta välillä muihinkin asioihin. Menemisiin tai tekemisiin. Ihmeellisiin asioihin, joista ei pitäisi olla mitään syytä valehdella. Ja minä tyhmä olen aina pyrkinyt luottamaan uudelleen, kunnes tajusin että se on turhaa. Satutan vaan itseni.
Nyt meni kauan, että hän väitti muuttuneensa. Hiljalleen aloin uskoa sen, koska ei ollut muuhunkaan syytä. Ja miten kävi. Taas selvisi että on valehdellut minulle suoraan silmiin katsoen. Se tunne, voi elämä miten paska se oli. Ja totesin etten enää jaksa yrittää. Ettei ole mitään syytä enää koskaan uskoa häneen, missään. Annoin tulla miten paska hän minua kohtaan on, eikö tajua mitä tekee. Väittää rakastavansa, mutta ei tämä sitä ole.
Ja nyt sitten hän on, ehkä, tajunnut. On hakenut ammattiapua, ihme kyllä. En vaan odota mitään, koska olen sen suhteen jo luovuttanut.
Jossain ketjussa aiemmin oli keskustelua samasta, mutta en löydä sitä enää. Tiedän että palstalla on kohtalontovereita, siksi kirjoitin. Fiiliksiä jakaakseni.
Kommentit (260)
Olen lueskellut ketjua "Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Kärsisinkö sittenkin liikaa yksinäisyydestä, jos lähtisin? Olen aika introvertti, tarvitsen paljon yksinoloa, mutta liika on liikaa. Minun on vaikea saada itseni liikkeelle sosiaalisten asioiden pariin, kun usein ne ei palkitsekaan sitten mitenkään vaan väsyttävät.
Onhan se kuitenkin jotain, että tuossa on se juttelukaveri ja toisinaan lenkki- tai matkakaveri valmiina. Niin sanotusti ei mikään huono mies kuitenkaan millään muulla tavoin kuin ettei ole selvästikään yksiavioista parisuhdetyyppiä. Mutta sehän on mahdollistanut mulle tarvitsevani yksiolon välillä. Joku voisi väittää, että sepäs on syy, että mies alkoi pettää. Tämä ei kuitenkaan ole ihan totta. Jo tutustumisvaiheessa mies pyöritti minun lisäkseni kahta muuta. Olisi pitänyt silloin tehdä johtopäätökset, mutta mitä minä parikymppisenä kakarana, kilttinä empaattisen tyttönä vielä mistään pelimiehistä ymmärsin.
Tällaisia mietteitä tänään, huomenna jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säikähti että lähdet. Jaksaa yrittää hetken, alkaa ajatella että et lähdekään ja palaa vanhoihin tapoihinsa. On tää nähty.
Jopa paluu elämään, joka on huonompi kuin ennen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säikähti että lähdet. Jaksaa yrittää hetken, alkaa ajatella että et lähdekään ja palaa vanhoihin tapoihinsa. On tää nähty.
Jopa paluu elämään, joka on huonompi kuin ennen
Anteeks mitä?
Vanhana on vaikea enää erota, kun arki on yhdessä rakennettu. Ja uutta kumppania on vaikea enää löytää.
Jos suhteessa on asioita pielessä, kannattaa siksi erota heti. Mitä nuorempana, sitä parempi.
🇺🇦🇮🇱
Sama tilanne. Muutto ensi viikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lueskellut ketjua "Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Kärsisinkö sittenkin liikaa yksinäisyydestä, jos lähtisin? Olen aika introvertti, tarvitsen paljon yksinoloa, mutta liika on liikaa. Minun on vaikea saada itseni liikkeelle sosiaalisten asioiden pariin, kun usein ne ei palkitsekaan sitten mitenkään vaan väsyttävät.
Onhan se kuitenkin jotain, että tuossa on se juttelukaveri ja toisinaan lenkki- tai matkakaveri valmiina. Niin sanotusti ei mikään huono mies kuitenkaan millään muulla tavoin kuin ettei ole selvästikään yksiavioista parisuhdetyyppiä. Mutta sehän on mahdollistanut mulle tarvitsevani yksiolon välillä. Joku voisi väittää, että sepäs on syy, että mies alkoi pettää. Tämä ei kuitenkaan ole ihan totta. Jo tutustumisvaiheessa mies pyöritti minun lisäkseni kahta muuta. Olisi pitänyt silloin tehdä johtopäätökset, mutta mitä minä parikymppisenä kakarana, kilttinä empaattisen tyttönä vielä mist
On kyllä kurja tilanne, vaikka toisaalta miehestä seuraa onkin. Kunpa sitä vaan nuorena olisi osannut olla tiukkana tällaisissa. Ap
Kaffebulla kirjoitti:
Vanhana on vaikea enää erota, kun arki on yhdessä rakennettu. Ja uutta kumppania on vaikea enää löytää.
Jos suhteessa on asioita pielessä, kannattaa siksi erota heti. Mitä nuorempana, sitä parempi.
Kunpa tosiaan olisi nuorena jo tajunnut lähteä. Tätä olen usein miettinyt. Toisaalta, nyt on myös paljon ihania hetkiä ja aikoja, hyviä vuosia ja etenkin, on saatu ja kasvatettu lapset. Heistä olen kiitollinen, en välttämättä heitä olisi muuten saanukaan.
Me olemme vasta viisikymppisiä, joten en ajattele vanha olevani, elämää on toivottavasti vielä pitkään jäljellä. Arjessakin yksin pärjäisin, enkä uutta miestä haluaisikaan. Että sinällään en koe mitenkään olevani "myöhäistä" enää mihinkään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iltalehdestä tuli vastaan Mel Robbinsin Let them- "uusi elämänfilosofia, anna olla".
Noudatan tätä jo minäkin. On asioita joihin en voi vaikuttaa, joihinkin voin. Ja erottaa ne toisistaan, mikä muuten on yllättävän vaikeaa. Tai valitse taistelusi. Omien voimavarojen mukaan. Minulla ne on nyt vähissä, odottelen parempia aikoja. Ehkä se ratkaisu ja voimat siihen ajallaan tulee. Jollei pystyn elämään näinkin. Mitään hätäähän minulla ei ole.
No turha ulista jos et asialle tee mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No turha ulista jos et asialle tee mitään
Uliset säkin etkä asiaan liity.....
Pyydä sitä miestä kertomaan taas joku valhe. Jospa hän nolostuu suorasukaisuuttasi ja ryhdistäytyy.
Tai sano hänelle, että koska tiedät, että hän ei takuuvarmasti ryhdistäydy, niin sen takia et edes pyydä semmoista. Tämä on käänteispsykologiaa. Tavoitteena käänteispsykologiassa on, että sinä sanot ensin negatiivisen kannan, joka herättää toisessa kylläpäs-reaktion. Monella on taipumus tyrmätä toisen vastaväite eli olla vastakkaista mieltä väittäjän kanssa.
Luin tämän eräästä suomalaisesta psykologian oppaasta. Siinä oli esimerkkinä tytär ja äiti, joka aina arvosteli tyttärensä valintoja. Kun tyär sitten kerran hankki verhot, hän tiesi, että äiti ilman muuta haukkuisi ne, koska hän itse piti niistä. Sen takia hän tokaisikin äidilleen, että ei ne verhot oikeastaan kyllä kovin hienot ole, jotka hankin. Tähän äiti tapojensa mukaan otti heti vastakkaisen kannan kuin tytär ja sanoi, että höpsis, ihan hyväthän ne ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Itse en kerro perheelleni, kuin vasta jos/kun ero tulee. En suojele sillä miestä, vaan heitä ja itseäni. Asia olisi heille hirveä shokki, mutta ennen kaikkea en halua kuunnella sitä mitä heillä sen jälkeen olisi sanottavana. Pärjään paremmin ilman sitä, teen päätökseni yksin."
Miksi et kerro?
Vierailija kirjoitti:
"Itse en kerro perheelleni, kuin vasta jos/kun ero tulee. En suojele sillä miestä, vaan heitä ja itseäni. Asia olisi heille hirveä shokki, mutta ennen kaikkea en halua kuunnella sitä mitä heillä sen jälkeen olisi sanottavana. Pärjään paremmin ilman sitä, teen päätökseni yksin."
Miksi et kerro?
Yläpuolellahan on sinulle jo vastaus, miksi kysyt?
Itse katson myös, että intiimit parisuhdeasiat ei kuulu aikuisille lapsillemme.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itse en kerro perheelleni, kuin vasta jos/kun ero tulee. En suojele sillä miestä, vaan heitä ja itseäni. Asia olisi heille hirveä shokki, mutta ennen kaikkea en halua kuunnella sitä mitä heillä sen jälkeen olisi sanottavana. Pärjään paremmin ilman sitä, teen päätökseni yksin."
Miksi et kerro?
Yläpuolellahan on sinulle jo vastaus, miksi kysyt?
Itse katson myös, että intiimit parisuhdeasiat ei kuulu aikuisille lapsillemme.
Eri
Omat vanhemmat, sisarukset, perhettä myös. Kannattaisi kertoa
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vanhana on vaikea enää erota, kun arki on yhdessä rakennettu. Ja uutta kumppania on vaikea enää löytää.
Jos suhteessa on asioita pielessä, kannattaa siksi erota heti. Mitä nuorempana, sitä parempi.Kunpa tosiaan olisi nuorena jo tajunnut lähteä. Tätä olen usein miettinyt. Toisaalta, nyt on myös paljon ihania hetkiä ja aikoja, hyviä vuosia ja etenkin, on saatu ja kasvatettu lapset. Heistä olen kiitollinen, en välttämättä heitä olisi muuten saanukaan.
Me olemme vasta viisikymppisiä, joten en ajattele vanha olevani, elämää on toivottavasti vielä pitkään jäljellä. Arjessakin yksin pärjäisin, enkä uutta miestä haluaisikaan. Että sinällään en koe mitenkään olevani "myöhäistä" enää mihinkään. Ap
On hyvä, että ajattelet noin.Olemme vielä nuoria, ei ole liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vanhana on vaikea enää erota, kun arki on yhdessä rakennettu. Ja uutta kumppania on vaikea enää löytää.
Jos suhteessa on asioita pielessä, kannattaa siksi erota heti. Mitä nuorempana, sitä parempi.Kunpa tosiaan olisi nuorena jo tajunnut lähteä. Tätä olen usein miettinyt. Toisaalta, nyt on myös paljon ihania hetkiä ja aikoja, hyviä vuosia ja etenkin, on saatu ja kasvatettu lapset. Heistä olen kiitollinen, en välttämättä heitä olisi muuten saanukaan.
Me olemme vasta viisikymppisiä, joten en ajattele vanha olevani, elämää on toivottavasti vielä pitkään jäljellä. Arjessakin yksin pärjäisin, enkä uutta miestä haluaisikaan. Että sinällään en koe mitenkään olevani "myöhäistä" enää mihinkään. Ap
On hyvä, että ajattelet noin.Olemme vielä nuoria, ei ole liian myöhäistä.
Liian myöhäistätmihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itse en kerro perheelleni, kuin vasta jos/kun ero tulee. En suojele sillä miestä, vaan heitä ja itseäni. Asia olisi heille hirveä shokki, mutta ennen kaikkea en halua kuunnella sitä mitä heillä sen jälkeen olisi sanottavana. Pärjään paremmin ilman sitä, teen päätökseni yksin."
Miksi et kerro?
Yläpuolellahan on sinulle jo vastaus, miksi kysyt?
Itse katson myös, että intiimit parisuhdeasiat ei kuulu aikuisille lapsillemme.
Eri
Omat vanhemmat, sisarukset, perhettä myös. Kannattaisi kertoa
Ei kaikki ole lapsuudenperheen kanssa läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Iltalehdestä tuli vastaan Mel Robbinsin Let them- "uusi elämänfilosofia, anna olla".
Noudatan tätä jo minäkin. On asioita joihin en voi vaikuttaa, joihinkin voin. Ja erottaa ne toisistaan, mikä muuten on yllättävän vaikeaa. Tai valitse taistelusi. Omien voimavarojen mukaan. Minulla ne on nyt vähissä, odottelen parempia aikoja. Ehkä se ratkaisu ja voimat siihen ajallaan tulee. Jollei pystyn elämään näinkin. Mitään hätäähän minulla ei ole.
Tämän oppimista olen todella toivonut. Kun oppisi olemaan välittämättä.
Oletko jo onnistunut sisäistämään tällaisen ajatusmaailman ja jos, niin miten? Ap
Vierailija kirjoitti:
"Itse en kerro perheelleni, kuin vasta jos/kun ero tulee. En suojele sillä miestä, vaan heitä ja itseäni. Asia olisi heille hirveä shokki, mutta ennen kaikkea en halua kuunnella sitä mitä heillä sen jälkeen olisi sanottavana. Pärjään paremmin ilman sitä, teen päätökseni yksin."
Miksi et kerro?
Tosiaan, syyn tuossa jo kerroinkin. Itse tuossa tarkoitin perheelläni lapsuudenperhettä, en omaa perhettäni johon mieskin kuuluu, ja lapsemme. En kerro, koska en jaksaisi kuunnella. Ap
Alue: Aihe vapaa
Meillä lapset ei tiedä tästä mitään. Ovat siis aikuisia, ja monesti puhuneet kavereidensakin, siis sellaisten jotka meidät tuntevat, kanssa että haluavat sellaisen suhteen kun melllä on. Kun on niin hyvä, rakastava ja onnellinen suhde. Olen kyllä muistuttanut, että mikään suhde ei ole täydellinen, vaan joka suhteessa on jotain riitoja ja ongelmia.
Mutta siinä siis olemme onnistuneet, ettei näitä pskoja ole lasten niskaan kaadettu. Ja jos eroaisimme, ei silloinkaan. Ap