En pysty luottamaan miehen sanoihin yhtään. Nyt en enää jaksa, ja nyt hän vaikuttaa siltä että tosissaan yrittää
Voin luottaa siihen että mies auttaa ja on pahoina hetkinä tukena. Että ei sössi meidän raha-asioita tai ala juoda. Mutta en voi luottaa oikein mihinkään mitä hän sanoo. Olen ollut todella tyhmä ja katsonut tätä melkein koko pitkän suhteen ajan. Aina välillä hän on valehdellut jostain, usein jäänyt kiinni. Luvannut muuttua, mutta ei. Taas jää kiinni.
Yleensä tämä liittyy naisiin, mutta välillä muihinkin asioihin. Menemisiin tai tekemisiin. Ihmeellisiin asioihin, joista ei pitäisi olla mitään syytä valehdella. Ja minä tyhmä olen aina pyrkinyt luottamaan uudelleen, kunnes tajusin että se on turhaa. Satutan vaan itseni.
Nyt meni kauan, että hän väitti muuttuneensa. Hiljalleen aloin uskoa sen, koska ei ollut muuhunkaan syytä. Ja miten kävi. Taas selvisi että on valehdellut minulle suoraan silmiin katsoen. Se tunne, voi elämä miten paska se oli. Ja totesin etten enää jaksa yrittää. Ettei ole mitään syytä enää koskaan uskoa häneen, missään. Annoin tulla miten paska hän minua kohtaan on, eikö tajua mitä tekee. Väittää rakastavansa, mutta ei tämä sitä ole.
Ja nyt sitten hän on, ehkä, tajunnut. On hakenut ammattiapua, ihme kyllä. En vaan odota mitään, koska olen sen suhteen jo luovuttanut.
Jossain ketjussa aiemmin oli keskustelua samasta, mutta en löydä sitä enää. Tiedän että palstalla on kohtalontovereita, siksi kirjoitin. Fiiliksiä jakaakseni.
Kommentit (260)
Jos mun miehen pitäisi "yrittää" kauheasti ollakseen mun kanssa hyväsäs suhteessa, en mä sellaista miestä huolisi. Jos toista rakastaa, silloin haluaa sille toiselle hyvää ja asiat tulee luonnostaan. Jos toisen pitää yrittämällä yrittää niin ei siinä suhteessa kyllä kannata kauheasti enää pällistellä, luiskaan vaan tuollainen äijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä epäröi, vaan lähde.
Minähän en ole mihinkään tästä lähdössä, mies lähtee jos ero tulee. Ja tiedän kyllä että se hetki on hyvin lähellä. Tietää mieskin, siksi on nyt vihdoin asian eteen jotain tehnyt. Saa nähdä. Ap
Tuossa saattaa piillä taas se vaara, miehellesi. Kun pelko epätäydellisyydestä on saanut hänet aiemminkin valehtelemaan, mitähän käy nyt, kun on pelko erosta myös. Voi olla aika ristiriitaista hänen mielelleen.
Kaikkea parasta teille tietenkin toivon!
Mitä tarkoitat vaaralla? Onhan hän aiemminkin tiedostanut, että sekoilusta voi ero seurata. Ettei nyt aivan uusi tilanne ole. Nyt toki nähnyt, että olen aivan heIvetin tosissani. Ap
Lisäys vielä, on sanonut ymmärtävänsä hyvin sen, jos haluan eron. Etsii välittömästi asunnon, ja muuttaa. Katsoikin viimeksi riidan jälkeen jo asuntoja alustavasti. Ap
Sinä olet siis se varakkaampi osapuoli, ja asunto sinun nimissäsi? Vai miten pystyt sanomaan, että sinä jäät ja mies on se, joka lähtee kun ero tulee?
Vierailija kirjoitti:
Jos mun miehen pitäisi "yrittää" kauheasti ollakseen mun kanssa hyväsäs suhteessa, en mä sellaista miestä huolisi. Jos toista rakastaa, silloin haluaa sille toiselle hyvää ja asiat tulee luonnostaan. Jos toisen pitää yrittämällä yrittää niin ei siinä suhteessa kyllä kannata kauheasti enää pällistellä, luiskaan vaan tuollainen äijä
En ole ap mutta ihminen harvoin pääsee iskostuneista käytösmalleista ja traumoista eroon aivan vain luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos mun miehen pitäisi "yrittää" kauheasti ollakseen mun kanssa hyväsäs suhteessa, en mä sellaista miestä huolisi. Jos toista rakastaa, silloin haluaa sille toiselle hyvää ja asiat tulee luonnostaan. Jos toisen pitää yrittämällä yrittää niin ei siinä suhteessa kyllä kannata kauheasti enää pällistellä, luiskaan vaan tuollainen äijä
Selvästikin AP:n tilanne on päinvastainen. Lue se uudelleen huolellisesti.
Tämä oli harkinnan tulos. Hän itse ei pidä Suomesta ja valittaa siellä monista asioista. Jos he eroavat, hän saattaa jopa muuttaa pois Suomesta.
Mitäs enää pitkität tuota kuolinkamppailua? Eihän tuossa ole enää mitään nähtävää eikä pelastettavaa?
Ehkä taloudellinen valtasi pitää miehen kotona vielä hetken. Luulen, että miehesi suunnittelee pakoa selkäsi takana eli uuden suhteen johon pakenee. Kannattaa valita ajoissa poistumisreitti, sillä sitten kun uusi suhde lävähtää naamallesi niin voin kokemuksesta sanoa ettei se ole helppo sulattaa vaan shokki. Ajatuksen tasolla voi olla ihan piece of cake, mutta kun käy toteen niin kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs enää pitkität tuota kuolinkamppailua? Eihän tuossa ole enää mitään nähtävää eikä pelastettavaa?
Ehkä taloudellinen valtasi pitää miehen kotona vielä hetken. Luulen, että miehesi suunnittelee pakoa selkäsi takana eli uuden suhteen johon pakenee. Kannattaa valita ajoissa poistumisreitti, sillä sitten kun uusi suhde lävähtää naamallesi niin voin kokemuksesta sanoa ettei se ole helppo sulattaa vaan shokki. Ajatuksen tasolla voi olla ihan piece of cake, mutta kun käy toteen niin kaikkea muuta.
Koska ei tässä nyt enää ole mikään kiire mihinkään.
Jos mies löytää uuden suhteen johon pääsee mukavasti suoraan, niin se varmasti on sitten hyvä. Tässä kohtaa kun luottamus on mennyt muutenkin, se ei oikeasti olisi yllätys eikä kauheaa. Olisi varmasti aika eri asia, jos suhde olisi kuihtunut muuten vaan, ja sitten tulisi shokkina uusi suhde. Nyt se olisi lähinnä selitys ja pelastus. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mun miehen pitäisi "yrittää" kauheasti ollakseen mun kanssa hyväsäs suhteessa, en mä sellaista miestä huolisi. Jos toista rakastaa, silloin haluaa sille toiselle hyvää ja asiat tulee luonnostaan. Jos toisen pitää yrittämällä yrittää niin ei siinä suhteessa kyllä kannata kauheasti enää pällistellä, luiskaan vaan tuollainen äijä
En ole ap mutta ihminen harvoin pääsee iskostuneista käytösmalleista ja traumoista eroon aivan vain luonnostaan.
Jos ne on riittävän iskostuneita, ei niistä pääse yrittämälläkään.
En ylipäänsä ymmärrä, miksi toiselle pitää aina antaa uusi mahdollisuus. Siinähän vaan opettaa toisen siihen, että aina pääsee pälkähästä, kun lässyttää muutoksesta.
Ero voi olla myös miehelle helpotus. Osa miehistä on sellaisia, että perseilevät kunnes vaimo ottaa eron. Eivät itse uskalla erota, ja jos voi elää vapaata sinkkuelämää ja saada kuitenkin palvelut kotoa, niin mikäs siinä on ollessa. Ihan sama.
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mun miehen pitäisi "yrittää" kauheasti ollakseen mun kanssa hyväsäs suhteessa, en mä sellaista miestä huolisi. Jos toista rakastaa, silloin haluaa sille toiselle hyvää ja asiat tulee luonnostaan. Jos toisen pitää yrittämällä yrittää niin ei siinä suhteessa kyllä kannata kauheasti enää pällistellä, luiskaan vaan tuollainen äijä
En ole ap mutta ihminen harvoin pääsee iskostuneista käytösmalleista ja traumoista eroon aivan vain luonnostaan.
Jos ne on riittävän iskostuneita, ei niistä pääse yrittämälläkään.
En ylipäänsä ymmärrä, miksi toiselle pitää aina antaa uusi mahdollisuus. Siinähän vaan opettaa toisen siihen, että aina pääsee pälkähästä, kun lässyttää muutoksesta.
Enhän minäkään sitä näin jälkikäteen ymmärrä 😂 Olisi pitänyt lähteä jo heti, kun näitä alkoi selvitä. Mutta sillä on nyt myöhäistä päätään vaivata. Ap
En uskois yhtikäs mitää ntuollaiselt amieheltä
Tuttua settiä täälläkin. Lähteäkö vaiko jäädä? Kas siinäpä pulma.
Jos oltaisiinkin jotain perusduunareita, lähtö olisi helppoa. Mutta jos ollaan monin eri monimutkaisin taloudellisin sidoksinkin kiinni toisissaan, niin se tekee lähdöstä niin pirun monimutkaista, että ei kertakaikkiaan riitä voimat setviä asioita erilleen.
Mietin vain, miten tehdä elämästä siedettävää näistä aspekteista käsin?
Nauttia hetkistä, jolloin mies ei ole paikalla, keksiä kivaa omaa tekemistä. Voi olla, ettei tämä tule riittämään?
Minäkin toivoisin mieheni löytävän niin erinomaisen uuden suhteen, että ottaisi lopultakin jalat alleen ja haluaisi järjestää eron. Mutta ei taida tulla tapahtumaan.
Jos alkaisikin puhua totta tästäkin suhteesta perheelle ja tutuille. Lakkaisi itse mahdollistamasta miehen käytöstä. Kertoisi, että "Jaanan" luo se iskä taas meni, eikä nyt ehdi avuksi tyttären renkaanvaihtoon. Miksi se tuntuu olevan itsellekin jotenkin noloa ja miksi pitää toista suojella?
Toki olen empaattinen ehkä vähän kynnysmattokin. Kummallista näin älykkäältä ihmiseltä, miksi en keksi ulospääsyä. Pää välillä ihan kuin savuaisi, kun etsin ratkaisua. Ei ole helppoa.
Elätätkö häntä osittain tai oletko isompituloinen ja asutte sinun talossasi? Valitettavasti siinä on syitä jatkaa yhdessä hänen kannaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua settiä täälläkin. Lähteäkö vaiko jäädä? Kas siinäpä pulma.
Jos oltaisiinkin jotain perusduunareita, lähtö olisi helppoa. Mutta jos ollaan monin eri monimutkaisin taloudellisin sidoksinkin kiinni toisissaan, niin se tekee lähdöstä niin pirun monimutkaista, että ei kertakaikkiaan riitä voimat setviä asioita erilleen.
Mietin vain, miten tehdä elämästä siedettävää näistä aspekteista käsin?
Nauttia hetkistä, jolloin mies ei ole paikalla, keksiä kivaa omaa tekemistä. Voi olla, ettei tämä tule riittämään?
Minäkin toivoisin mieheni löytävän niin erinomaisen uuden suhteen, että ottaisi lopultakin jalat alleen ja haluaisi järjestää eron. Mutta ei taida tulla tapahtumaan.
Jos alkaisikin puhua totta tästäkin suhteesta perheelle ja tutuille. Lakkaisi itse mahdollistamasta miehen käytöstä. Kertoisi, että "Jaanan" luo se iskä taas meni, eikä nyt ehdi avuksi tyttären renkaanvaihtoon
Tsemppiä. Ei ole helppoja ratkaisuja. Ajattelin samalla tavalla vielä vuosi, pari sitten. Sitten aloin kyllästyä, ja hiljalleen varautua eroon ja järjestellä asioita. Mutta, meillä ei ole taloudellisia sitoumuksia, ei enää lapsiakaan hoidettavana, joten sikäli tilanne paljon helpompi. Ehkä sinäkin teet sitä ajatustyötä, vähän kerrallaan? Ja jossain kohtaa olet varma ja vahva. Kaikki eivät ole poikki ja pinoon -ihmisiä, vaan asioiden käsittely vie aikaa. Minulla varmasti liikaakin, mutta toisaalta, kun on ollut hyviäkin asioita, niin se on hidastanut entisestään.
Ja joskus olen ajatellut, että alanpa itse samanlaiseksi. Elän elämääni, valehtelen ja teen mitä lystää. Mutta en siihen kykene, ollenkaan. Ja kun esimerkiksi toiset miehet ei kiinnosta pätkääkään.
Itse en kerro perheelleni, kuin vasta jos/kun ero tulee. En suojele sillä miestä, vaan heitä ja itseäni. Asia olisi heille hirveä shokki, mutta ennen kaikkea en halua kuunnella sitä mitä heillä sen jälkeen olisi sanottavana. Pärjään paremmin ilman sitä, teen päätökseni yksin.
Kiitos kun kirjoitit. Ymmärrän hyvin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Elätätkö häntä osittain tai oletko isompituloinen ja asutte sinun talossasi? Valitettavasti siinä on syitä jatkaa yhdessä hänen kannaltaan.
En elätä ollenkaan, eikä hän taloudellisesti hyödy tästä tilanteesta ja suhteesta yhtään, päinvastoin. Ap
Säikähti että lähdet. Jaksaa yrittää hetken, alkaa ajatella että et lähdekään ja palaa vanhoihin tapoihinsa. On tää nähty.
Ensin pelkää että lähdet ja sitten ettet lähdekään!
Vierailija kirjoitti:
Säikähti että lähdet. Jaksaa yrittää hetken, alkaa ajatella että et lähdekään ja palaa vanhoihin tapoihinsa. On tää nähty.
Sama kokemus. Nähty on.
"Itse en kerro perheelleni, kuin vasta jos/kun ero tulee. En suojele sillä miestä, vaan heitä ja itseäni. Asia olisi heille hirveä shokki, mutta ennen kaikkea en halua kuunnella sitä mitä heillä sen jälkeen olisi sanottavana. Pärjään paremmin ilman sitä, teen päätökseni yksin."
Ymmärrän hyvin. Jatka vain omalla tielläsi ja toivon, että kaikki menee kannaltasi hyvin, olethan henkisesti valmistautunut. Olen se, joka kertoi ystävän tilanteesta ja luonteesta, jotka kuulostavat lähes samanlaisilta kuin sinunkin tilanteesi. Voi olla, että lapset jo tietävät paljon, nutta se on ollut heille normaalia, että äidillä ja isällä on tuollaista (kuten ystäväni pieni poika), mutta eivät tiedä kaikkea eikä ole tarpeenkaan. Sisäsiisti versio kaikesta riittää. Ystäväni tapauksessa mies mokasi eron jälkeen aikuisten lastenkin kanssa niin pahasti, että ovat menettäneet kunnioituksen häntä kohtaan täysin. "Se nyt on tommonen". Ihan omalla toiminnallaan sen on aiheuttanut ja kuten sanottu, jopa pienetkin lapset tietävät yllättäviä asioita. Ystävät pysyvät ja kaikesta selviää. Kaikkea hyvää sinulle ja teille, yhdessä tai erikseen!
Jos sun pitää vaatia ja odottaa, että miehesi muuttuu, etä sä silloin elä hyvässä suhteessa hyvän ihmisen kanssa. Kaikki on jo ollut pielessä alusta alkaen. Tuskin se tuosta paremmaksi muuttuu