Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En olisi ikinä ennen lasta uskonut, että vanhemmuus on nykyään näin vaikeaa ja uuvuttavaa
23.10.2025 |
Ennen kuin sain oman lapsen niin kuvittelin, että vanhemmuudessa riittää sellainen sopivan hyvä, työssäkäynti onnistuu helposti koska on päiväkodit sitä varten, kouluikään kun lapsi tulee niin helpottaa kun koulu hoitaa koulun ja terveydenhuollossa käynnit on neuvola kerran vuodessa ja pari korvatulehdusta lääkärikäynteineen. Vielä mitä. Minulla on yksi ekaluokkalainen lapsi, ja kaikki vapaa-aikani ja iso osa työpäivistä menee lapsen asioita hoitaessa. Ja sama ennen kouluikää. Ja olen aivan poikki. Äitiysloma ja vanhempainvapaa vielä meni ihan ok, vaikka toki yöt huonosti nukkuvan pienen lapsen kanssa oli raskasta. Mutta se oli sellaista normaalin raskasta ja vapaalla kun oli niin oli mahdollisuus välillä levähtää sohvalle tai olla joskus vaikka puoleen päivään yöpaidassa, jos taivaalta vihmoi räntää ja väsytti.
Mutta kun piti palata töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin alkoi elämä mennä ihan mahdottomaksi. Ensinnäkin ei saatukaan paikkaa lähipäiväkodista. Se mistä saatiin niin siellä ei ollutkaan autopaikkoja eikä mitään mihin parkkeerata viedessä tai hakiessa eli aamu alkoi parkkipaikan etsimisrumballa. Sama hakiessa. Lapsi piti viedä sisälle asti ja huolehtia häneltä ulkovaatteet pois, sisätossut jalkaan, käsien pesu ja ryhmän huoneeseen. Päiväkodilta tuli tarkat vaatimukset mitä kaikenlaisia sadevaatteita, varavaatteita, varakumisaappaita ym ym on oltava aina siellä. Kaksi viikkoa etukäteen piti päiväkotiin ilmoittaa 10 min tarkkuudella milloin lapsen vie ja milloin hakee, ja tässä kellonajassa oli pakko pysyä vaikka olisi töissä tullut yllättäviä kokouksia. Päiväkoti ei joustanut yhtään työelämän mukaan. Eikä työpaikka suostunut joustamaan yhtään lapsen tai päiväkodin mukaan. Ihan järkyttävä aikatauluhel vetti, josta selkä märkänä hiestä yritti selvitä kainalossa kurasta märkä ja kiukutteleva lapsi. Töissä jatkuvaa anteeksipyytelyä siitä, että myöhästyi taas sen kaksi minuuttia töistä kun päiväkodilla ei löytynyt parkkipaikkaa. Päiväkodilta soitettiin usein hakemaan lapsi kesken päivän pois, kun sen nenä vuotaa niin on heidän mielestään kipeä. Ja pomo huutaa töissä, että et saa lähteä kesken töistä pois kun työt on pakko hoitaa. Koulu kun alkoi niin ei helpottanut, lapsi ei pystykään kulkemaan koulumatkaa yksin, koulutaksia ei myönnetäkään, koululla ei olekaan aamukerhoa, koulu alkaa usein vasta 9:15, iltapäiväkerho loppuu jo klo 16:00 eli lapsi pitää saattaa klo 9 ja hakea klo 16, mahdoton olla töissä ennen 9:30 ja jälkeen 15:30. Pomo vihainen lisää tästä. Koululta ja päiväkodilta satelee edellisenä päivänä käskyjä ottaa huomenna mukaan tyhjä viilipurkki, pyöreä kivi ja kokovalkoinen t-paita, tms. No ei niitä ole, kiireellä kauppaan ja rannalle etsimään. On useampi palaveri vuodessa opettajan kanssa, aina joskus klo 13-14 aikoihin, muita aikoja ei anneta. On äitien aamupäivää, koti ja koulu päivää ja vaikka mitä, tietenkin aina kesken työpäivän. Pomo näistä lisää vihainen. KOko päiväkotiajan flunssakierre lapsella ja jäätävä usein pois töistä itse siksi, pomo taas vihainen, ja nyt jo työkaveritkin.
Jatkuu alla.
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne on aika yleinen, onneksi ei tietenkään kaikilla ole tuo tilanne. Mutta monella on. Ja siksi on ihan järkkyä miten vähän apua ja tukea tuollaisessa tilanteessa olevat äidin saa arkeensa ja omaan jaksamiseensa. Lapset mielestäni saa ihan hyvin tukea nykyään, on puheterapiaa, fysioterapiaa, psykologia, monenlaista neuvolaa ja kaikkea. Mutta nekin vain lisää vanhemman kuormitusta, koska lapsi pitää niihin aina kuskata keskellä päivää ja olla töistä pois. Mutta äideille ei ole mitään tukea heidän jaksamiseen tai arkeen. Sanokaa yksikin tukimuoto mikä on, siis sellainen, jonka oikeasti saa ilman että pitää siitä itse maksaa paljon.
Olen ollut tuossa tilanteessa. Olisin kaivannut yhteiskunnalta konkreettista apua kuten lastenhoitoapua tai siivousapua, koska erityislapsen yh-arki ja työelämän yhdistäminen oli ihan järjettömän hankalaa. Kaikki lapsen saamat tuki
"Eli minun olisi ollut ok käydä kävelyllä, mutta en saanut jatkaa tunnin töitäni. Silloin viimeistään ymmärsin, kuinka pihalla systeemi on. "
Kyllä. En tajua miten systeemissä ei tätä nähdä. "auttaminen" kuormittaa joskus enemmän kuin yksin jättäminen. Kun pitää löytää aikaa niille palavereille, verkostoille, ammattilaisten tapaamisille kesken työpäivän. Ihan käsittämätöntä.
Itse kun opiskelin, kyselin kunnan kotipalvelusta etukäteen (vai mikä se oli nimeltään) että jos lapsi sairastuu, voiko sieltä saada hoitoapua. Ei voi. Silloin sanottiin että työssäkäyvälle he antaa apua, mutta ei opintoja varten. Nyt naurattaa, silloin ei. Sen kerran kun jotain apua kysyy, suora kielto, ilman loogista perustelua. (valmistuminen siirtyy pahimmillaan vuodella, jos lapsen sairastelun tm vuoksi jää joitain opintoja suorittamatta)
Nämä säännöt joiden mukaan "systeemi auttaa lapsiperheitä" on ihan pihalla. Ei oikeasti pysähdytä kysymään, että mitä apua joku tarvitsee. Mikä auttaisi tätä perhettä. Mikä olisi oikea tuki. Systeemi pitää itsensä olemassa tekemällä kuten systeemille itselleen sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole kertonut että mitä kamalaa siitä seuraa jos poikkeaa nykyhetken vaatimuksista.
Niin, miksiköhän ihmiset eivät riennä kertomaan, miten he epäonnistuivat vanhemmuudessa, ja mitä siitä seurasi?Jos suorittaa vanhemmuuttaan nykyisen muodin mukaisten vaatimusten sijasta vaikkapa 2000-luvun alun muodin mukaisilla vaatimuksilla niin onko se epäonnistumista?
Itsehän sen joudut kohtaamaan, että millainen lapsestasi tuli. Ei kai se muita ihmisiä juurikaan kiinnosta, jos hänestä ei tule rikollista.Eikö vaatimusten noudattaminen siis olekaan pakollista?
Riippuu vaatimuksista. Esim liikenneturvalisuuden vaatimukset, miten pientä lasta voi autossa kuljettaa, on muuttuneet tiukemmiksi tuosta 2000 -luvun alusta.
Voiko jättää noudattamatta? Varmaan voi, kunnes sattuukin jotain, tai poliisi antaa rapsut?
Myöskään termiä "ruutuaika" ei tunnettu 2000-luvun alussa. Silloin ei telkkarista tullut aamusta iltaan ohjelmaa, ei ollut nettiä ja Netflixiä. Ei tarvinnut rajoittaa, kun ei ollut mitä rajoittaa. Voidaanko nyt elää niin? Lapselle vapaat kädet telkkarin ja videoiden kanssa?
En minä mistään sellaisesta puhunutkaan. Luet nyt jotain sellaista viestiini, jota en siihen kirjoittanut enkä tarkoittanut.
Kirjoitin vain tässä ja nyt arvioinnista, jos tuntuu, että kaikkeen ei pysty. Huomenna on uusi päivä ja kuten sanoit, voi tulla taas jotain uutta.
Ja kuten jo ekassa viestissä sanoin, ei noilla keinoilla pysty vaikuttamaan kuin pieneen osaan asioita. Paljon on sellaista, joka on täysin pois omista käsistä kuinka paljon kuormaa tulee, kuten vaikka lapsen nepsyys, sairastuminen, byrokratian kanssa tappelu tuesta jne. Ja ne oikeasti pakolliset voivat jo pelkästään vaatia enemmän kuin jaksaa. Eli ehdotukseni ei ole mikään hopealuoti, joka ratkaisee asiat, eikä varsinkaan kaikille. Mutta osalla rajojen vetäminen voi HIEMAN helpottaa kuormaa, jolla SAATTAA jaksaa pahimman yli.
Kyse on siitä, että rajojen vetämiseen keskittyminen vie huomiota oikealta ongelmalta. Oikea ongelma on se, että työssäkäyvät äidit ovat usein siinä tilanteessa, että he joutuvat suhtautumaan lapsiin liittyviin asioihin siten, että tavoitteena on suoriutuminen rimaa hipoen. Silloin saattaa pystyä suoriutumaan myös työstä rimaa hipoen. Ja siinä rimaa hipoen vanhemmuutta ja rimaa hipoen työelämää suorittaessa täytyy laittaa sormet ja varpaat ristiin, ettei kummassakaan rima alitu tai terveys petä liiallisen kuormituksen vuoksi. Tästä on kyse ja tämä johtaa siihen, että yhä harvemmat haluavat lapsia. Se, että yhä harvemmat haluavat lapsia johtaa siihen, ettei ihmisiä synny.
Päiväkoti kyllä kuulosti täysin Porvoolaiselta.
He hoitavat lapsen siitä hetkestä kun tarhapäivä alkaa.
He soittavat lapsen asioista sinulle sopivana ajankohtana.
(sairaudet ja onnettomuudet poikkeuksia)
Samoin koululle tehdään selväksi sama. Hankinnoista ilmoitetaan vähintään viikkoa etukäteen.
Ei ole noin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti kyllä kuulosti täysin Porvoolaiselta.
He hoitavat lapsen siitä hetkestä kun tarhapäivä alkaa.
He soittavat lapsen asioista sinulle sopivana ajankohtana.
(sairaudet ja onnettomuudet poikkeuksia)
Samoin koululle tehdään selväksi sama. Hankinnoista ilmoitetaan vähintään viikkoa etukäteen.
Ei ole noin vaikeaa.
Ja sitten heräsit ja 80-luku olikin jo mennyt.
Nyt on vasut ja lasut ja laiskimusvanhempia pitää osallistaa. Kunnon vanhempi voi aina olla puoli päivää poissa palkattomalla, kun pitää puhua itsestäänselvyyksiä vanhempainvartissa. Muista myös tuoda eväät tiistaina ja kivi torstaina sekä palauttaa kysely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti kyllä kuulosti täysin Porvoolaiselta.
He hoitavat lapsen siitä hetkestä kun tarhapäivä alkaa.
He soittavat lapsen asioista sinulle sopivana ajankohtana.
(sairaudet ja onnettomuudet poikkeuksia)
Samoin koululle tehdään selväksi sama. Hankinnoista ilmoitetaan vähintään viikkoa etukäteen.
Ei ole noin vaikeaa.
Yhteiskunnan kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, että jotkut ihmiset onnistuvat, jos suuri osa epäonnistuu tai ei edes halua yrittää. Jos merkittävä osuus ihmisistä ei saa lapsia, yhteiskunta ei säily.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti kyllä kuulosti täysin Porvoolaiselta.
He hoitavat lapsen siitä hetkestä kun tarhapäivä alkaa.
He soittavat lapsen asioista sinulle sopivana ajankohtana.
(sairaudet ja onnettomuudet poikkeuksia)
Samoin koululle tehdään selväksi sama. Hankinnoista ilmoitetaan vähintään viikkoa etukäteen.
Ei ole noin vaikeaa.
Mitään tarhoja ei enää ole vaan nykyään on varhaiskasvatusyksiköt. Varhaiskasvatuksen tehtävä on lapsen kasvattaminen ja lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen. Ei se ole mikään hoitopalvelu niin kuin mitä tarhat olivat. Varhaiskasvatus osallistaa vanhempia ja jos vanhempi toimii väärin lastaan kohtaan niin sitten siitä tehdään lasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti kyllä kuulosti täysin Porvoolaiselta.
He hoitavat lapsen siitä hetkestä kun tarhapäivä alkaa.
He soittavat lapsen asioista sinulle sopivana ajankohtana.
(sairaudet ja onnettomuudet poikkeuksia)
Samoin koululle tehdään selväksi sama. Hankinnoista ilmoitetaan vähintään viikkoa etukäteen.
Ei ole noin vaikeaa.
Mitään tarhoja ei enää ole vaan nykyään on varhaiskasvatusyksiköt. Varhaiskasvatuksen tehtävä on lapsen kasvattaminen ja lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen. Ei se ole mikään hoitopalvelu niin kuin mitä tarhat olivat. Varhaiskasvatus osallistaa vanhempia ja jos vanhempi toimii väärin lastaan kohtaan niin sitten siitä tehdään lasu.
Asia on juuri päinvastoin. Ennen vanhaan oli kehittävää ohjelmaa tarhoissa, päiväkodeissa ja keikkipuistoissa. Nykyään osassa paikoista vain säilötään. Lapset lyövät toisiaan ja konttaavat yksin pihalla. No, joissain paikoissa on edelleen muutakin ja oma lapsi onneksi oli sellaisessa.
Kyllä 2000 luvun alussa tuli ohjelmaa telkkarista aamusta iltaan ja kyllä oli vaatimukset, miten lasta saa autossa kuljettaa. Oli myös netti.
Sain lapsen vuonna 2001 ja nuo kaikki oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on neljä lasta, jotka olivat päiväkodissä 80- ja 90-luvuilla. puistattaa vieläkin, kun muistelen noita päiväkotiaikoja. Kahdella vanhemmalla oli vielä aikoinaan paha korvatuehduskierre. Kouluaikaan alkoi vähitellen helpottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en varmaan hanki lapsia. Tuntuu että olen nyt vajaa 30v vasta pääsemässä vasta omastani yli. Olin lapsi 90/00-lukujen vaihteessa. Mitkään kuskailut kouluun tai harrastuksiin eivät olisi tulleet kuuloonkaan vanhempien töiden takia. Ja olin siis haahuileva myöhästelijä. Kaikkialle piti mennä itse, fyssarilla käyminen jäi kun ei vain saatu äidin tai isän vuoroihin sopivia aikoja. Jos koulussa oli vaikeaa niin ketään aikuista ei kiinnostanut, tuli huutoa jos et ollut tehnyt läksyjä ja siinä se. Yhdestä aineesta minulla oli varmaan puolen vuoden läksyt rästissä koska niitä ei tarkastettu ikinä enkä vaan osannut.
En väitä että tilanne oli hyvä, edes ok, mutta tiedän että itselläni menisi hermot ja mielenterveys jos pitäisi alkaa tuollaiseen hyysäyskierteeseen mitä en itse ikinä ole todellakaan saanut.
Olen 31 ja ihan samat lapsuusmuistot. 6-vuotiaana minulta löytyi useampi iso reikä hampaista ja selvisi, että olin jättänyt hampaat harjaamatta ties kuinka pitkän aikaa. Muistan epämääräisen syyllisyyden tästä. Vasta aikuisena olen tajunnut, että porukat eivät todella kiinnittäneet ollenkaan huomiota, pesinkö hampaita vai en ja että kyllä heidän olisi pitänyt. Myös oli matikanläksyjä rästissä usealta kuukaudelta joskus tokaluokalla. Kun se selvisi, niin valtavaa ihmettelyä ja syyllistämistä. Olin tietysti yleensä se lapsi, jolla oli liikkakamat ja viilipurkit kotona jne.
Näin jatkui varmaan siksi, että olin rauhallinen ja sillä tavalla kiltti, että en häiriköinyt tai pullikoinut. Oppimistulokset oli myös aina hyviä ja olen ihmeellisen helposti menestynyt opinnoissa ja työelämässä myöhemmin.
No porukat erosivat, kun olin kuusi, ja isä oli alkoholisti, joten siinä oli varmaan paljon heille kuormitusta. Tiedän, että vanhempien sisarusten perään he olivat katsoneet tarkemmin. Mutta silloin 20-30 vuotta sitten ongelmista syyllistettiin pääasiassa lasta itseään eikä hänen vanhempiaan, vaikka kyse olisi ekaluokkalaisesta.
Haluaisin silti omia lapsia vielä. Saa nähdä ehdinkö ja onnistuuko, kun ei ole miestä ja edellinen pitkä suhde oli niin hirveä, että olen vastaisuudessa todella tarkka siitä, kenet vierelleni kelpuutan. Aion katsoa että hampaat pestään ja läksyt tehdään, mutta viilipurkeille saatan viitata kintaalla, jos sellaisilla typeryyksillä tullaan häiriköimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei kenellekään jäisi väärinkäsityksiä asiaan liittyen, niin tiedoksi, ettei viilipurkeilla ole mitään tekemistä vanhempien uupumisen kanssa. Viilipurkkien viemisen tyyppiset asiat jäävät mieleen, koska ne ovat niin absurdin turhaa lisätyötä kuormittuneille vanhemmille. Kukaan ei välty uupumukselta sillä, ettei vie viilipurkkeja. Olisi naurettavaa väittää uupumuksen johtuvan siitä, että vanhempi suostuu viemään viilipurkkeja päiväkotiin. Se olisi yhtä naurettavaa kuin väittää, että Länsi-Rooman tuhoutuminen johtui siitä, että jalkakäytävät olivat liian kapeita.
"Ja sitten heräsit ja 80-luku olikin jo mennyt.
Nyt on vasut ja lasut ja laiskimusvanhempia pitää osallistaa. Kunnon vanhempi voi aina olla puoli päivää poissa palkattomalla, kun pitää puhua itsestäänselvyyksiä vanhempainvartissa. Muista myös tuoda eväät tiistaina ja kivi torstaina sekä palauttaa kysely."
Ja jos pyytävät vanhempaa hyppäämään kaivoon, niin te hyppäätte?
Pitää erottaa juoksuttaminen järkevistä vaatimuksesta. Ja kyllä, varhaiskasvatus tukee lapsen kasvua (milloin ei sitä estä) ja lapselle lienee parasta että vanhemmalla säilyy työpaikka. Sinnehän kukaan ei lasta muuten vie. Jos joku tekisi lasun niin minä tietty kertoisin oman näkemykseni jja he oppisivat hyvin pian, että minun perusteluni olisivat asialliset ja oikeat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ja sitten heräsit ja 80-luku olikin jo mennyt.
Nyt on vasut ja lasut ja laiskimusvanhempia pitää osallistaa. Kunnon vanhempi voi aina olla puoli päivää poissa palkattomalla, kun pitää puhua itsestäänselvyyksiä vanhempainvartissa. Muista myös tuoda eväät tiistaina ja kivi torstaina sekä palauttaa kysely."
Ja jos pyytävät vanhempaa hyppäämään kaivoon, niin te hyppäätte?
Pitää erottaa juoksuttaminen järkevistä vaatimuksesta. Ja kyllä, varhaiskasvatus tukee lapsen kasvua (milloin ei sitä estä) ja lapselle lienee parasta että vanhemmalla säilyy työpaikka. Sinnehän kukaan ei lasta muuten vie. Jos joku tekisi lasun niin minä tietty kertoisin oman näkemykseni jja he oppisivat hyvin pian, että minun perusteluni olisivat asialliset ja oikeat.
Pitää toki. Pienten lasten vanhempien pitää paremmin erottaa, paremmin ymmärtää, paremmin arvioida, paremmin selvittää, paremmin aikatauluttaa, paremmin jaksaa, paremmin huolehtia ja paremmin tuntea omat voimavaransa.
Siis missä on perheellisen elämä näin vaikeaa?? Omat lapset on saatu kahdessa "erässä", joten aika pitkältä ajalta kokemusta vanhemmuudesta. On nuorin pikkukoululainen ja vanhin kotonta muuttanut teini. Lisäksi tuttuja pikkulasten/koululaisten vanhempia ikähaarukassa 25-50 v. Enkä ole kuullut vastaavaa!
Vierailija kirjoitti:
Siis missä on perheellisen elämä näin vaikeaa?? Omat lapset on saatu kahdessa "erässä", joten aika pitkältä ajalta kokemusta vanhemmuudesta. On nuorin pikkukoululainen ja vanhin kotonta muuttanut teini. Lisäksi tuttuja pikkulasten/koululaisten vanhempia ikähaarukassa 25-50 v. Enkä ole kuullut vastaavaa!
Etkö ole koskaan kuullut, että perhe-elämä voisi olla vaikeaa? No, on se tietynlainen saavutus sekin. Tosiasioiden välttelyssäkin voi tulla hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti kyllä kuulosti täysin Porvoolaiselta.
He hoitavat lapsen siitä hetkestä kun tarhapäivä alkaa.
He soittavat lapsen asioista sinulle sopivana ajankohtana.
(sairaudet ja onnettomuudet poikkeuksia)
Samoin koululle tehdään selväksi sama. Hankinnoista ilmoitetaan vähintään viikkoa etukäteen.
Ei ole noin vaikeaa.
Ja sitten heräsit ja 80-luku olikin jo mennyt.
Nyt on vasut ja lasut ja laiskimusvanhempia pitää osallistaa. Kunnon vanhempi voi aina olla puoli päivää poissa palkattomalla, kun pitää puhua itsestäänselvyyksiä vanhempainvartissa. Muista myös tuoda eväät tiistaina ja kivi torstaina sekä palauttaa kysely.
Meidän lasten koulun opet ovat joka ikinen aina laittaneet Wilmaan listan keskusteluajoista. Niitä on aamulla varhain ja iltapäivällä oppituntien jälkeen useamman viikon ajan. Sieltä voi vanhemmat raksia parhaiten sopivat ja opet sitten ilmoittaa mikä aika toteutuu. Koskaan ei ole tarvinnut olla puolta päivää sen takia poissa töistä. Eihän noita keskusteluja voi edes pitää päivällä, koska silloin on opetusta. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia, niin käynnit ovat nopeita. Siihen siirtymiset työpaikan välillä, niin aikaa on mennyt max tunti. Välillä on onnistunut ennen työpäivää, toisinaan työpäivän jälkeen ja kun lapsilla on myös isä, näitä käyntejä on jaettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis missä on perheellisen elämä näin vaikeaa?? Omat lapset on saatu kahdessa "erässä", joten aika pitkältä ajalta kokemusta vanhemmuudesta. On nuorin pikkukoululainen ja vanhin kotonta muuttanut teini. Lisäksi tuttuja pikkulasten/koululaisten vanhempia ikähaarukassa 25-50 v. Enkä ole kuullut vastaavaa!
Etkö ole koskaan kuullut, että perhe-elämä voisi olla vaikeaa? No, on se tietynlainen saavutus sekin. Tosiasioiden välttelyssäkin voi tulla hyväksi.
Kyllä olen kuullut. Voi olla lapsilla sairauksia, erityisyyttä, vanhemmilla ongelmia, taloudellista vaikeutta ym. Mutta viittaan nyt ihan vain ja ainoastaan aloituksen teemoihin.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti osallistaa kyllä hieman liikaa. Ja kaikki nämä VASUt ovat rasite kaikille osapuolille.
Kyllä nämä vakaopet rakastavat näitä vasuja oman kokemukseni mukaan. Siis ihan jopa liikaa pohdittu sitä, tätä ja tuota ja kuinka pitäisi nyt ohjata niin ja näin. Jotkut pitävät jopa ETÄPÄIVIÄ, kun on vasuja! Kuormittaa juu niitä lähihoitajia, mutta opettajat kyllä tekevät työnsä intohimolla.
Alue: Aihe vapaa
No kuitenkin kielsi. Mitenkään sitä ei tietenkään reksi voi valvoa, eikä sanktioita määrätä, jos ei kieltoa noudata.
Vanhempien hommaksi jää valita, noudatetaanko sitä kieltoa. Että viittaako kintaalla sille kiellolle "meidän pirjeritta saa olla missä haluaa" vai ottaako onkeensa, että koulun piha ei ole turvallinen pienille koululaisille iltaisin.