Herättääkö Suomen kaunein koti sinussa kateutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Valtaosa on isoja perhekoteja ja mulla on lapset jo aikuisia. Nykyään haluan koko ajan vain pienempään asuntoon ja olen harkinnut jo yksiöön muuttamista. Isoissa kodeissa näen vain hirveän työleirin, loputtoman pölyjen pyyhkimisen kaikista koriste-esineistä ja astioista avohyllyillä, murujen ja purujen siivoamista aamiaiskaapeista, lattiasta kattoon olevien ikkunoiden pesua ja imuroimista kolmekerroksisessa talossa 😫

Onko pölyjen pyyhkiminen kaikista koriste-esineistä ja astioista kivempaa, kun ne on sullottu pienempään tilaan? Meinaan vaan, että kuulostaa siltä, että mielestäni esineitä ei voi olla vähemmän, vaikka on isompi koti. 

Näinpä. Ei siivoustarve ja asunnon koko ole yksi yhteen. Meillä on iso, yli 200 neliöinen talo. Ei tämä ole työleiri, vaikka on iso. Toki lattiasta kattoon olevissa ikkunoissa on pesupinta-alaa, mutta toisaalta niissä ei ole ristikoita eikä montaa pintaa. Koriste-esineitä meillä ei juurikaan ole. Avohyllyjä ei ole ainuttakaan. Pölyjen pyyhintä on pikkuhomma. Kalusteet ovat laadukkaita. Pitävä muotonsa eivätkä nyppyynny. Toisin sanoen pysyvät siisteinä. Imuroinnista huolehtii robotti ja kaikelle on paikka. Meillä on useimmiten siistiä. Asukkaina kaksi aikuista, kolme teiniä ja kaksi karvaturria.

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä Suomessa on tällä hetkellä kansalla kurjaa ja köyhää, niin olisi mielenkiintoista tietää noiden ökytalouksien nettotulot ja lainan määrä.

Menemme ehkä tähän kategoriaan isolla talolla, parilla autolla, mökillä ja muutamilla sijoitusasunnoilla. Ollaan 50 -vuotiaita. Asuntolainaa on enää 70 000e. Sijoitusasuntolainaa noin 200 000, mutta asuntojen arvo on paljon isompi. Ei muita lainoja. Mökki on peritty. Nettotulot yhteensä noin 9000/kk. Lisäksi vähän osinkoja ja myyntivoittoja sekä tietysti vuokratuloja. Olemme akateemisesti koulutettuja ja aina tehneet paljon töitä.

Kaveripiirissämme on useampikin yrityskaupoilla tai muuten miljonääriksi noussut. Eli niin tai näin, aina on joku rikkaampi.

Mitäs se ohjelman tuottaja selittikään, kun ihmeteltiin, miksi nuo tuomarit tulee ulkokengillä koteihin sisälle. Että muka vaihtavat kengät ennen sisään astumista. Uskoon, kuka tahtoo 🤭

Olisi kiva jos tollainen sarja tulisi myös pienistä asunnoista.. :) esim yksiöt, kaksiot jne.

Ei ja joo. Olen kateellinen siitä tarmosta, millä ihmiset laittavat kotejansa. Ja onhan niistä jotkut tosi kauniita. Mulle kodin tavarat, kalusteet ja tekstiilit ovat merkityksellisiä. Mulle on kudottu mattoja ja liinoja. Olen perinyt esineitä ja huonekaluja ja saanut ja ostanut taideteoksia. Kaikki mulle merkitykselliset esineet eivät todellakaan sovi yhteen. Tylikkyys ja harmonisuus vaatisivat asennetta, jossa ruma ja epäsopiva heitettäisiin pois. Ihainen noita kauniita koteja mutta todellisuudessa kiitos ei. 

Hyvin harvoin tulee olo, että tuolla olisi kiva asua. Lähes kaikissa on jotain sellaista, josta en tykkää enkä omaan kotiin haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tule.

Sen sijaan se sisustusarkkitehti (?) ei taida oikein ymmärtää, mitä ihmiset kotona tekevät. Vaikka se maisema olisi miten ihana, niin harva meistä töiden jälkeen haluaa istua tuijottamassa ulos ja sisustaa kotinsa niin, että ainoa tekeminen on ruuanlaitto, nukkuminen tai  ikkunasta tuijottelu.

Kyllä minä arvostan maisemaani aivan joka päivä. Ehkä et ole kovin visuaalinen ihminen? 

Sama täällä. Sielu lepää, kun katselee katselee terassin edessä 180 astetta avautuvaa merimaisemaa. Meillä ei ole edes telkkaria olohuoneessa, kuka sitä jaksaa tuijottaa, kun maisema on mitä upein. TV:tä katsellaan sitten pimeinä talvi-iltoina sitä varten olevassa tilassa kellarikerroksessa.

Mitä katsottavaa meressä on?  Sehän on vain pelkkää vettä.

Itse sisustuksista tulee säälittävä olo, että miten noin moni sortuu noihin samoihin kliseisiin.

Osa kodeista on kyllä sellaisia, että saisipa tuossa asua itse, se on pakko myöntää.

Oletteko huomanneet miten noissa aina korostetaan ME olemme halunnutt ja ME olemme valinneet....

Noista melkein kaikki parin vuoden sisään eronnut kun äijällä mennyt hermot siihen vaimon liialliseen pakkomielteeseen sisustuskliseiden toteuttamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tule.

Sen sijaan se sisustusarkkitehti (?) ei taida oikein ymmärtää, mitä ihmiset kotona tekevät. Vaikka se maisema olisi miten ihana, niin harva meistä töiden jälkeen haluaa istua tuijottamassa ulos ja sisustaa kotinsa niin, että ainoa tekeminen on ruuanlaitto, nukkuminen tai  ikkunasta tuijottelu.

Kyllä minä arvostan maisemaani aivan joka päivä. Ehkä et ole kovin visuaalinen ihminen? 

Sama täällä. Sielu lepää, kun katselee katselee terassin edessä 180 astetta avautuvaa merimaisemaa. Meillä ei ole edes telkkaria olohuoneessa, kuka sitä jaksaa tuijottaa, kun maisema on mitä upein. TV:tä katsellaan sitten pimeinä talvi-iltoina sitä varten olevassa tilassa kellarikerroksessa.

Tästä maisemasta voi jo hän olla kateellinen. Jos elämäntilanne sen sallisi, haluaisin asua jossain saarella, jossa 360 astetta merimaisemaa ja kalliota ja omaa rauhaa. Kaikkea ei voi saada, joten tällöin kateellisuus on vähän turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tule.

Sen sijaan se sisustusarkkitehti (?) ei taida oikein ymmärtää, mitä ihmiset kotona tekevät. Vaikka se maisema olisi miten ihana, niin harva meistä töiden jälkeen haluaa istua tuijottamassa ulos ja sisustaa kotinsa niin, että ainoa tekeminen on ruuanlaitto, nukkuminen tai  ikkunasta tuijottelu.

Kyllä minä arvostan maisemaani aivan joka päivä. Ehkä et ole kovin visuaalinen ihminen? 

OIkeastiko istut kaiket illat tuijottamalla ikkunasta ulos? Kotisi on sisustettu siten, että kaikki katseensuunnat ovat ikkunaan päin? Jopa ruokapöytäsi on sijoitettu kuin pulpetti eli tuolit vain yhdessä sivulla? Jos kodissasi on takka, käännät sille selkäsi, koska ikkuna on toiseen suuntaan.

Sitä takkaako pitäisi tuijotta

Tuo on kyllä kiva!  Luonnon ja eläinten seuraileminen oman kodin ikkunoista on ihan sitä parasta!

Kun olin nuori, asuin kaupungin keskustassa liiketalon ylimmässä kerroksessa, ja isoista melkein seinän kokoisista ikkunoista eteeni aukeni lähes koko keskusta kaikkineen.  Olihan se mukavaa, kun näkymät oli sellaiset.  Aamukahvia juodessani katselin kun torikauppiaat laitteli myyntipaikkojaan.  Liikkeet aukoivat oviaan ja ihmisiä alkoi virrata eestaas.  Samat koiranulkoiluttajat ilmestyi puiston liepeille, aloin muutenkin tunnistaa tiettyjä samoja ihmisiä eri toimissaan.  Suosittu kapakkakin oli vielä näköpiirissäni ja jos nyt en itse siellä ollut, niin näin kyllä ne, ketkä sinne meni ja tuli pois, kuka mitenkin.  

Kaverit tuli mielellään mun luo iltaa istumaan ja muutenkin ja ne oli aina nenä ikkunassa, koska olihan se vähän epätavallinen paikka asua ja siitä tosiaan näki melkein joka puolelle.  Asunto ei ollut alunperin asunto, vaan iso liikehuoneisto ja mulla oli tilaa mielin määrin.  Ennen minua siinä oli ollut lääkärikeskus ja laboratorio.

Nuorena tuollainen oli mielenkiintoista.  Joskus kyllä kaipasin luontoa, kun olen ihan maalta kotoisin.  No nyt asun maaseutumaisessa  ympäristössä.  Kylätien varressa ja muita taloja on kyllä näköpiirissä, mutta ei ihan vieri vieressä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tule.

Sen sijaan se sisustusarkkitehti (?) ei taida oikein ymmärtää, mitä ihmiset kotona tekevät. Vaikka se maisema olisi miten ihana, niin harva meistä töiden jälkeen haluaa istua tuijottamassa ulos ja sisustaa kotinsa niin, että ainoa tekeminen on ruuanlaitto, nukkuminen tai  ikkunasta tuijottelu.

Kyllä minä arvostan maisemaani aivan joka päivä. Ehkä et ole kovin visuaalinen ihminen? 

Minä olen visuaalinen, mutta en halua keskittyä näkemääni, koska päänupilla on akuutimpaakin tehtävää kuin nähdyn lajittelu. Kanava menee tukkoon, jos koko ajan ympärillä on matemaattisen tarkkaa kauneutta. Viihdyn itse asiassa pienessä rumuudessa paremmin, koska en halua ympäristön säätelevän ajatuksiani. Se on minun kotini enkä halua olla siellä vieraana tai katsojana, enkä myöskään halua kotini olevan itsetehostusta. Haluan ihan oikeasti viihtyä. Luulen aiemman kommentoijan kokeneen jotain samaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ja joo. Olen kateellinen siitä tarmosta, millä ihmiset laittavat kotejansa. Ja onhan niistä jotkut tosi kauniita. Mulle kodin tavarat, kalusteet ja tekstiilit ovat merkityksellisiä. Mulle on kudottu mattoja ja liinoja. Olen perinyt esineitä ja huonekaluja ja saanut ja ostanut taideteoksia. Kaikki mulle merkitykselliset esineet eivät todellakaan sovi yhteen. Tylikkyys ja harmonisuus vaatisivat asennetta, jossa ruma ja epäsopiva heitettäisiin pois. Ihainen noita kauniita koteja mutta todellisuudessa kiitos ei. 

Ei, vaan tyylikkyys ja harmonisuus vaativat asenteen, jossa hankitaan vain oman maun mukaista. Jos sinulle kudotaan jotain, niin osaat varmasti kertoa etukäteen mitä väriä haluat, tai jos tulee väärän värinen niin parittaa sen esimerkiksi maalaamalla jotain muuta samaan sävyyn. Esimerkiksi jos joku antaa kirkkaankeltaisen maton, niin muutama saman värinen sohvatyyny, maljakko tai seinähylly voi jo riittää nivomaan sen saumattomasti sisustukseen. Eikä kaiken tarvitse sopia yhteen, vaan riittää että sisustuksessa se oma toistuvuutensa eikä siellä seikkaile täysin irralliseksi jäävien tyylisuuntien edustajia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ja joo. Olen kateellinen siitä tarmosta, millä ihmiset laittavat kotejansa. Ja onhan niistä jotkut tosi kauniita. Mulle kodin tavarat, kalusteet ja tekstiilit ovat merkityksellisiä. Mulle on kudottu mattoja ja liinoja. Olen perinyt esineitä ja huonekaluja ja saanut ja ostanut taideteoksia. Kaikki mulle merkitykselliset esineet eivät todellakaan sovi yhteen. Tylikkyys ja harmonisuus vaatisivat asennetta, jossa ruma ja epäsopiva heitettäisiin pois. Ihainen noita kauniita koteja mutta todellisuudessa kiitos ei. 

Siinä tulee mielestäni kivaa vaihtelevuutta, kun ryhmittelee noita epäsopivia tosiaan keskenään porukoiksi. Ja osittain sitten vain päättää olla reilusti eklektinen. Ite olen onnellinen siitä, että eri kaudet elämässä näkyvät kämpässä. Ei ole kiire hävittää asioita tyylikkyyden vuoksi. Asiaa on hautonut mielessä siitä asti kun Frasier tuli töllöstä. Se isän tuoli on kieltämättä lystikäs siinä ympäristössä. Omassa ei ehkä ihan niin villi ristiriita vallitse, mutta se johtuu siitä, että tuolikin on oma. Ja jos on riittävästi tilaa, joka kamarissa voi olla eri tunnelma, ja sehän on hienoa se. 

Ei. Kauniita asuntoja sarjassa ja sarjaa katselen mielelläni, kuten sitä mökkisarjaakin. Hienoa, että joillakin on elämässä asiat hyvin ja puitteet kohdillaan. 

Kuitenkin sarjaa katsellessa alkaa miettimään vähän syvemmin tätä tämänhetkistä elämänmenoa. Ohjelma näyttää, kuinka kahtiajakautunut "hyvinvointiyhteiskunta" onkaan. Tiedämme, kuinka toiset elää kädestä suuhun, osa jopa jonottaa ruokaa leipäjonossa. Sarjassa näkyy, kuinka toiset puolestaan ovat varakkaita ja omistavat hulppeita asuntoja ja paljon kaikenlaista. Sitä en voi ymmärtää, kuinka tämä maa on mennyt tällaiseksi, että osalla ei kohta ole varaa asua edes karuimmissa vuokraluukuissa. Ja koko ajan saa kuulla yritysten vähennystarpeista, jopa voitoista huolimatta vähentävät väkeä, jotta osakkeenomistajien voitot maksimoituvat. Joka vuosi on enemmän työttömyyttä. 

Mutta totuuden sananen vielä: jos pelkkä rankka työ löisi leiville ja oikeasti rikastuttaisi, aasi omistaisi farmin (ja siivooja palatsin). 

JunttiTV-tuotantoa.

Tavallaan olen kateellinen, että ihmisillä on rahaa toteuttaa unelmiaan. Mutta ne kodit itsessään eivät aiheuta kateutta, vaan liian isot ja muuten epäekologiset valinnat herättävät ennemminkin vaan ympäristöahdistusta.

Rakentaminen ja rakennusten käyttö kuluttaa valtavasti luonnonvaroja ja aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Jotenkin se näkökulma aina näissä unohtuu, vaikka muuten kehuskellaan kirpparilöydöillä ja luonnonmateriaaleilla. Jonkinlaista ärsytystä herättää myös isojen ikkunoiden kehuminen fraasilla: ihanaa kun luonto tulee sisään, kun tosiasiassa luonto nimenomaan tulee sisään ja lintuja kuolee niihin ikkuinoihin.

Jotenkin näistä huokuu vähän kurja suhtautuminen luontoon, selvästi siitä tykätään, mutta samalla omilla toimilla tehdään sitä vaan huonommaksi. Eli luonnon arvo on vaan se käyttö- ja katseluarvo itselle. En voisi itse elää niin, vaan haluaisin ekologisen ja pienen asunnon, joka olisi kuitenkin myös esteettisesti tosi kaunis, mutta mahdollisimman paljon ympäristöarvojen ehdoilla. Toivoisin näkeväni ohjelmassa tällaisia oman kauneuskäsitykseni mukaisia asuntoja, mutta nämä ovat yleensä kyllä kaukana siitä.

Vähän samankaltaisesta näkökulmasta kirjoitettiin tänään myös hesarissa. Kannattaa lukea. Menestynyt sisustussuunnittelija päätti lopettaa epäekologisten sisustusten tekemisen. Toivottavasti näemme vielä tulevilla kausilla enemmän tällaista ajattelutapaa huokuvia sisustuksia.

https://www.hs.fi/visio/art-2000011570503.html