Lue keskustelun säännöt.
Nyt neuvoja ystävän tilanteeseen
21.10.2025 |
Ystäväpariskunnan nainen suunnittelee eroa. Tämä ei ole yllätys, koska hän on jo pitkään ollut ilkeä miehelleen ilman mitään syytä. Kaikki mitä mies tekee, on väärin ja jopa vieraiden aikana hän ei pysty ylläpitämään hyviä tapoja.
En tiedä onko jotain tapahtunut, saan varmasti sen jossain vaiheessa tietää, mutta omasta mielestäni suhde on hyvä päättää, jos kerran se on pelkkää vastentahtoista kitkuttelua. En kuitenkaan sano mitään sellaista, tyydyn kuuntelemaan. Molemmat ovat minulle ja meille tärkeitä ystäviä, mutta luulen tai oikeastaan tiedänkin, että mies ns. arvostaa minut hyvin korkealle. Näin hän on sanonutkin, vaikka on käyttäytynyt aina korrektisti. Olen kuitenkin tahallisesti ollut hänelle tylympi, että liiallinen arvostus kaikkoaisi.
Nyt pitää saada hänet lentoon ilman että lennon innostus kohdistuu minuun. Hän on korkeastatuksinen, pitkä ja ihan komea mies. Nainen on vastaavanlainen nainen eikä hän varmastikaan tarvitse minkäänlaisia tsemppejä, paitsi kuuntelua ja kannattelua.
Miltäs kuulostaa? Neuvoja ja ajatuksia?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Onko Porvoon lentokentälläkin lentokoneiden penkit pesussa, vai miksi mies ei muka pääse lentoon?
Red Bull energiajuomat on loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ei vieläkään ole poistettu, vaikka yleensä poistaminen hoituu minuuteissa. Jopas jotakin.
No, tuskinpa olen ainoa, joka on kohdannut kuvatunlaisen tilanteen. Ehkä joku sellainen vielä kommentoi, jos ketjua nostetaan ja jos itse enää löydän tämän. Ap
Voihan mies vaikka pettyä niin pahasti, ettei halua uutta suhdetta ollenkaan enää. Kun olette jo kerran yli 50:kin. Sinun ei siis tarvitse huolehtia siitä.
Käsitän, että olet huolissasi siitä, että mies on jo nyt ihastunut sinuun ja alkaa iskeä sinua mahdollisen eron jälkeen. Jos kerran olet tätä mieltä, sinun ei pidä sekaantua hänen uuteen suhde-elämäänsä millään lailla, ei auttaa lentoon varsinkaan.
Kun itse luen aloitusta vielä uudelleen, niin ehkä kysymys jäi turhan avoimeksi, vaikka kirjoitinkin avoimen kysymyksen tarkoituksella siksi, että saisin ajatuksia muuhunkin kuin varsinaiseen kysymykseen. Esimerkiksi vastaavassa tilanteessa olleen miehen ajatukset kiinnostaisi: mikä oli tärkeää ja oikeanlaista tukea ystävältä, kun on tullut jätetyksi pitkästä liitosta? Vai olisiko parempi antaa nuolla haavat salaa, vain myötäillen? Epäilen, että niin saattaa käydäkin eli mitään sen enempää ei tarvitakaan. Mutta koska ystävä on tärkeä, niin haluan vähän funtsia etukäteen. Kyseessä ei ole mikään avautujaihminen, sen tiedän pitkän ystävyyden perusteella.
Kuten sanoin, niin naisen osalta ei ole mitään kysyttävää. Meissä on paljon samaa eli olemme aika pärjääväisiä. Ja kun kyseessä on kaksi heteronaista, ei siitä mitään ongelmaa voikaan kehkeytyä siltä kannalta, että tuen tarjouksia koettaisiin väärin ja siitä syntyisi lisäongelmia. Sen ajattelin välttää ohjaamalla kaikki viestit siten, että allekirjoituksena tulee olemaan myös mieheni nimi tai se tuodaan muuten ilmi, että myös mieheni tietää mitä on kirjoiteltu ja vastataan. (Kokemuksesta tiedän, että joskus tältä kannalta voi tulla ongelmia mikä on kiusallista.)
Erot ovat aina vaikeita myös ystävyyssuhteiden kannalta. Useimmiten käy niin, että vain toiseen osapuoleen jää tiiviimpi suhde, toisesta tulee tuttava eli ystävyys hiipuu. Tässä tapauksessa uskon, että ystävyys säilyy molempien kanssa. Tunnen molemmat ajalta, jolloin he eivät vielä olleet pari. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan mies vaikka pettyä niin pahasti, ettei halua uutta suhdetta ollenkaan enää. Kun olette jo kerran yli 50:kin. Sinun ei siis tarvitse huolehtia siitä.
Käsitän, että olet huolissasi siitä, että mies on jo nyt ihastunut sinuun ja alkaa iskeä sinua mahdollisen eron jälkeen. Jos kerran olet tätä mieltä, sinun ei pidä sekaantua hänen uuteen suhde-elämäänsä millään lailla, ei auttaa lentoon varsinkaan.
Kiva kun löytyi edes yksi, joka ymmärsi mitä tässä aloituksessa kirjoitin. Avasinkin vähän lisää ajatuksiani ennen kun luin tämän sinun viestisi. Kiitos mielipiteestäsi, olet varmasti oikeassa. En ajatellutkaan sekaantua sen kummemmin, mutta kyllä me varmasti tavataan kuten ennenkin ja siinä yhteydessä ja muutenkin toimitaan kuten ennenkin. Eli joskus pidämme yhteyttä myös viestittelemällä ajankohtaisista.
Lentoon auttamisesta olet varmaankin oikeassa. Kaiken kannustamisen voi liian herkästi tulkita väärin. Mutta olen oikeasti hyvä ystävä, ei niitä ihan joka oksalla ole. Ja pelkäänpä, ettei hän suostu terapiaan menemään. Vaikka se on ihan eka asia, jonka sanon molemmille. Ja voin suositellakin todella hyvää. Mutta heistä kumpikaan tuskin menee terapiaan, ikävä kyllä. Tai mistäpä sitä tietää, jospa yllättävät siinä suhteessa. Eron tuska on kuitenkin hirmuinen, sille jättäjällekin, kun on yhdessä aikuiseksi kasvettu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voihan mies vaikka pettyä niin pahasti, ettei halua uutta suhdetta ollenkaan enää. Kun olette jo kerran yli 50:kin. Sinun ei siis tarvitse huolehtia siitä.
Käsitän, että olet huolissasi siitä, että mies on jo nyt ihastunut sinuun ja alkaa iskeä sinua mahdollisen eron jälkeen. Jos kerran olet tätä mieltä, sinun ei pidä sekaantua hänen uuteen suhde-elämäänsä millään lailla, ei auttaa lentoon varsinkaan.
Ai niin, olen melkoisen varma, että mies löytää pian rinnalleen jonkun, koska hän on viimeisen päälle parisuhdeihminen. Tunsin hänen edeltävän, pitkäaikaisen tyttöystävänsäkin ja olen hänenkin kanssaan tuttava. Nainen sen sijaan ei luultavasti halua uutta suhdetta, hän on siinäkin suhteessa kuten minä. Tulee, jos on tullakseen korkeintaan. Onhan elämässä paljon kaikenlaista ilman miestäkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa kerrottiin, miltä yksinoikeudella määräävä puoliso vaikuttaa ulkopuolisen silmin.
Aloituksessa myös kerrottiin, miten sellainen puoliso oirehtii, kun joutuu kotonaan elämään koko ajan varuillaan ja alistettuna.
Aloittajan kaltaisten ihmisten pitäisi hieman miettiä, "miksi täydellisen ihmisen puoliso" ei riitele kotonaan kahden kesken miehensä kanssa kuten "normaalimmat ihmiset".
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa kerrottiin, miltä yksinoikeudella määräävä puoliso vaikuttaa ulkopuolisen silmin.
Aloituksessa myös kerrottiin, miten sellainen puoliso oirehtii, kun joutuu kotonaan elämään koko ajan varuillaan ja alistettuna.
Aloittajan kaltaisten ihmisten pitäisi hieman miettiä, "miksi täydellisen ihmisen puoliso" ei riitele kotonaan kahden kesken miehensä kanssa kuten "normaalimmat ihmiset".
Missä se täydellinen ihminen on? Ymmärrän pointtisi, mutta tässä on kyseessä kaksi ihan normaalia täydellistä ihmistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstan perusteella se taitaa olla yleistäkin, että erotessa toinen osapuoli on ikään kuin pakko maalata täysin kelvottomaksi ja jopa narsistisia piirteitä omaavaksi henkilöksi. Eli että ulkopuoliset ottavat kantaa tai heidän pitäisi ottaa kantaa sillä tavalla. Omassa tuttavapiirissä ei juuri ole tuollaista. Se ainoa joka tuollaista yritti puolisostaan maalata, on patologinen valehtelija, jonka elämä sitten meni eron jälkeen niin huonoon suuntaan, ettemme enää ole tekemisissä. Valehtelun osalta hän oli aina ollut ihminen, joka puhuu vähän sitä sun tätä, mutta sekin puoli on mennyt täysin överiksi päihdeongelman pahennuttua.
Kyllä eron voi ajatella myös niin, että molemmat ovat omalla tavallaan täydellisiä ja epätäydellisiä, varsinkin se on helppoa, kun heidät pitkältä ajalta nuoruudesta asti tuntee. Sellaisten kantojen ottaminen tai niihin rohkaiseminen on mielestäni väärin, vaikka eroon kuuluvatkin vihan ja kiukun tunteet exää kohtaan, että hänestä pääsisi tunnetasolla eroon. Ajan mittaan tunteet kuitenkin tasoittuvat ja jopa ystävyys tai ainakin tuttavuus exän kanssa on ihan mahdollinen. Suurimmaksi osaksi omassa tuttavapiirissäni onkin käynyt. Vanhemmassa sukupolvessa hoidetaan lapsenlapsiakin yhdessä, vaikka erosta ylipääseminen olikin pitkään vaikeaa toiselle, viisi - kuusi vuotta siihen meni.
Hyvät käytöstavat ovat avuksi näissäkin tilanteissa. Ja kun ne yleensä ovat esimerkilliset, poikkeaminen herättää huomiota. Ap
Vierailija kirjoitti:
Palstan perusteella se taitaa olla yleistäkin, että erotessa toinen osapuoli on ikään kuin pakko maalata täysin kelvottomaksi ja jopa narsistisia piirteitä omaavaksi henkilöksi. Eli että ulkopuoliset ottavat kantaa tai heidän pitäisi ottaa kantaa sillä tavalla. Omassa tuttavapiirissä ei juuri ole tuollaista. Se ainoa joka tuollaista yritti puolisostaan maalata, on patologinen valehtelija, jonka elämä sitten meni eron jälkeen niin huonoon suuntaan, ettemme enää ole tekemisissä. Valehtelun osalta hän oli aina ollut ihminen, joka puhuu vähän sitä sun tätä, mutta sekin puoli on mennyt täysin överiksi päihdeongelman pahennuttua.
Kyllä eron voi ajatella myös niin, että molemmat ovat omalla tavallaan täydellisiä ja epätäydellisiä, varsinkin se on helppoa, kun heidät pitkältä ajalta nuoruudesta asti tuntee. Sellaisten kantojen ottaminen tai niihin rohkaiseminen on mielestäni väärin, vaikka eroon kuuluvatkin vihan ja kiukun tunteet exää ko
*siis jyrkän tuomitsevien kantojen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ap:n asia antaa ystävilleen neuvoja tai edes "tukea" ellei pyydetä.
Anna pilluu sille niin varmasti lähtee lentoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootpa innolla sitkeutumassa heidän eroonsa. Mitäs jos antaisit heidän hoitaa sen itse ja jos sinulta kysytään jotain, niin sitten vasta menet neuvomaan.
Miksei toisin päin. Ap