Miehelle lapsuudenperhe on tärkeämpi

Jaa. Minun kumppanillani ex-miehen hyvinvointi ajaa aina minun hyvinvointini edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika reppanalta vaikuttaa. En itse haluaisi olla suhteessa jossa en ole puolisolle ykkönen. 

Voitko rehellisesti sanoa että kun olet ollut parisuhteessa mies on ollut sinulle se ykkönen?

Mieheni on aina ollut minulle se ykkönen. Se ihminen, jonka kanssa koko elämäni jaan.

Lapsemme syntyivät siihen pesään, jonka meidän vanhempien suhde muodosti. Siinä heidän oli hyvä kasvaa, kunnes oli aika lentää luomaan omaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex jumaloi sisaruksiaan ja teki hyvin selväksi, miten he ovat hänelle tärkeimmät ihmiset maailmassa. Nyt kun ollaan erottu, ei kykene pitämään yhteyttä sisaruksiinsa. Juhliin menee, jos hänet kutsutaan, mutta muuten on ihan yksin. En tajua tätä.

Perinnönjaoissa tosiaan tehdään niinkuin perintö määräytyy, ei puolison tahdon mukaan jonka mielestä puoliso on mammanpoika jos tekee  niinkuin oikein on.

Mitä sä selität?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä selität?

Kun jonkun miehen pahin teko oli jakaa perintörahat sisarusten kanssa ja ero tuli mokomasta sisarrakkaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä selität?

 

Kun jonkun miehen pahin teko oli jakaa perintörahat sisarusten kanssa ja ero tuli mokomasta sisarrakkaasta.

Mun ex sisaruksineen ei ole saanut vielä senttiäkään perintöä. Äijä on vaan niin pikkupoika, että exvaimon ha aikuisten lasten pitäisi hoitaa hänen sisarussuhteensakin.

Vierailija kirjoitti:

Miten sa et ymmärrä, että miehen äiti on sinun miestä 9 kk odottanut, synnyttänyt, kasvattanut. Äiti oli, on ja jää normaalisti kasvatettulle ihmiselle kaikeista läheiseksi ja tärkeäksi koko elämäksi. Myös silloin, kun on oma perhe. Vaan narsistit, mt ongelmalliset eivät tajuaa , älyää eivätkä ymmärrää asian jujuaa, vaan haluavat huomion puuttesta sen huomion täysillä itselleen. Olkaa varovaisia muut, ketä päästätte puolisoksi. Etteivät vierantaa puolisoa ydinperhestään. Täällä Suomessa on se erittäin korostunut ongelma. Tulevaset vaimot vaativat itselleni miehen äidin asemaa. Äiti on äiti ja vaimo on vaimo. Kaksi eri asiaa.

Minä olen odottanut ja synnyttänyt 4 lasta, ja yli sen 9 kuukautta jokaista, koska olivat reippaasti yliaikaisia.

Ydinperheemme oli aina kiinteä, mutta kun lapset aikuistuivat, kannustin omaan elämään ja tuin kunkin oman kodin ja parisuhteen muodostamista.

Olisi aika ikävää, jos eivät olisi sitoutuneet puolisoihinsa vaan asettaneet lapsuuskodin ykköseksi - minulle se olisi ollut merkki siitä, että he ovat onnettomia parisuhteissaan.

Ei todellakaan halua, että minulle synnyttäjänä alettaisiin patsaita pystyttelemään. 

Naiset nyt vaan "kokee" tällai. Sille ei voi mitään, kun fiilis on negatiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi parisuhteessa.  Muun muassa narsistin jatkuva huomion tarve.  Narsisti pyrkii eristämään puolisonsa tämän ystävistä ja sukulaisista. 

Narsistinen anoppi pyrkii hallinnoimaan koko sukua ja pyrkii sekaantumaan aikuisten lastensa perheiden omiin asioihin. 

Narsistinen miniä pyrkii omin keinoin hajottamaan ja hallitsemaan. 

Miniät ovat itse pyhyys!

Noinko ajattelet itsestäsi?

Itselleni on ollut aina päivänselvää että oma puoliso on ykkönen. Aikoinaan kauan sitten kun muutin ensin avoliittoon (mikä siihen aikaan katsottiin enemmän tai vähemmän) synniksi, vanhempani uhkasivat laittaa välit poikki  koska sulhanenkaan ei ollut heidän mieleensä.Sanoin että siitä vaan ja minua ette enää tule näkemään.

Kyllähän nuo siitä pehmenivät, ja entiset välit palautuivat  ennallaan. Mutta vaikka kovin nuori olinkin silloin noin 19v, olin täysin valmis siihen että tämän miehen kanssa menen naimisiin ja olen sitten mieluummin ilman sitä lapsuuden perhettä jos niin haluavat.

Edelleen olen, nyt jo leskenä, sitä mieltä että kyllä aikuisuuteen kuuluu sen napanuoran leikkaaminen. Tottakai hyvissä väleissä silti voi olla, mutta aikuisella tulee olla oma elämänsä ja rakkaansa.

Juu, et ole mikään tärkeä miehelle,kerta sano että voisit myös poistua hänen elämästä. Mä jo pakkaisin laukkuni. Osaan kuvitella jos lapsia tekisitte,niin mies ottaisi enemmän kasvatus neuvoja äidiltään ja jyrää sinutkin lapsienne äitinä mielipiteinesi maan rakoon.

Vierailija kirjoitti:

Naiset halveksivat miestä joka ei ole pannut välejä poikki vanhempiinsa .  Naiset tahtovat olla miehensä ainoa ihminen ja määrääjä.

Varmaan kaikkien kannalta on parasta, että annat vanhempiesi edelleen määrätä elämästäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi parisuhteessa.  Muun muassa narsistin jatkuva huomion tarve.  Narsisti pyrkii eristämään puolisonsa tämän ystävistä ja sukulaisista. 

Narsistinen anoppi pyrkii hallinnoimaan koko sukua ja pyrkii sekaantumaan aikuisten lastensa perheiden omiin asioihin. 

Narsistinen miniä pyrkii omin keinoin hajottamaan ja hallitsemaan. 

Yleensä miniät haluavat päättää itse omista asioistaan ja yhdessä miestensä kanssa heidän perheensä ja kotinsa asioista. Eivät he anopin parisuhteeseen ja kotiin puutu. Sen sijaan on pelottavan yleistä, että anoppi yrittää puuttua miniän parisuhteeseen ja kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset halveksivat miestä joka ei ole pannut välejä poikki vanhempiinsa .  Naiset tahtovat olla miehensä ainoa ihminen ja määrääjä.

 

Varmaan kaikkien kannalta on parasta, että annat vanhempiesi edelleen määrätä elämästäsi.

Holhottavana on hyvä ja turvallinen olla. Muut päättävät asiat puolestasi. Miksi vaivata omaa pientä päätä sellaisella?

Useat ketjun naisista eivät osaa keskustella tästäkään asiasta asiallisesti

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, mikä tuossa on ongelma, mutta palstan vakituneen käytännön mukaan jätä se sika. 

Aivan samaa mieltä...JÄTÄ tuollainen SIKA !

Vierailija kirjoitti:

Mun ex jumaloi sisaruksiaan ja teki hyvin selväksi, miten he ovat hänelle tärkeimmät ihmiset maailmassa. Nyt kun ollaan erottu, ei kykene pitämään yhteyttä sisaruksiinsa. Juhliin menee, jos hänet kutsutaan, mutta muuten on ihan yksin. En tajua tätä.

Ehkä on huomannut, ettei tärkeysjärjestys toimikaan toisinpäin. Sisaruksilla oma perhe ykkössijalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole vielä kasvanut aikuisesi ja irtautunut vanhemmistaan. Ei ole hyvä kasvualusta.

Tunnen ihmisen jonka vanhemmat on kuolleet tämän ollessa teini ja vielä aikuisenakin on ihan kiinni vanhemmissaan.

Lapsena ja nuorena orvoksi jääneillä vissiin yleistä, on vaan se aina lapsekomainen suhde vanhempiin. Vaikka isovanhempien tai muut sukulaiset olisi olleet huoltajina ja sosiaaliviranomaiset olleet mukana tarkkailemassa sijoituksen sujumista.

Lapsena orvoksi jääneen eksän tärkein jouluhomma oli vanhempien haudalla käyminen. Tämä olisi tarkoittanut muutaman tunnin autossa istumista jouluaattona. Sitten itki ja raivasi kun en halunnut lähteä mukaan.

No tuossa olisit ehkä voinut vähän joustaa..

Tässä on kaksi ongelmaa:

- mies haluaa korostaa sinulle sitä, että joku toinen on tärkeämpi. Ongelma tässä ei ole ihmisten tärkeys, vaan tuo korostaminen on henkistä väkivaltaa, jolla mies haluaa sinulle huonon itsetunnon ja käyttää valtaa sinuun. Sama kuin jos on kolmen kaverin porukka, niin ei pitäisi olla mitään tarvetta sanoa sille toiselle, että sä olet se huonompi kaveri, vaikka se totuus olisikin. Ei normaalit ihmiset laita läheisiään tuollaisiin tärkeysjärjesteyksiin, vaan rakkautta riittää monelle. Yksi ihminen voi rakastaa puolisoaan sen lisäksi, että rakastaa lapsiaan ja lapsuudenperhettään. Ei ole tarvetta alkaa rankkaamaan, että kuka on tärkeämpi kuin toinen. 

- Mies ehdottelee, että muuttaisit jonnekin muualle (ilmeisesti lapsuudenperheesi ei asu siellä, missä mies asuu). Aika suora vihjaus siitä, ettei hän aio rakentaa elämää sinun kanssasi, vaan kehottaa, että hakeudut muualle. Ehkä yrittää tehdä eron helpoksi itselleen, ettei hänen tarvitse suoranaisesti jättää.

Vierailija kirjoitti:

En voisi kuvitellakaan perheen perustamista ihmisen kanssa, jolle arki kanssani on ikävä kompromissi verrattuna lapsuuden perheeseen. Taitaa olla kova kaipaus juurikin sinne lapsuuteen, eikä aikuisuus maistu. Mulla ei olisi mitään syytä olettaa, että tuollainen mies pystyisi priorisoimaan oman perheensä ja lapsensa yli lapsuudenperheen, jos lapsia tulisi. Tai pitämään terveitä rajoja vanhemmilleen, kun lapsia tulisi. Ylipäätään jos parisuhde minun kanssa ei inspiroi, niin teen selväksi että se on etuoikeus ja oma valinta eikä pakko. 

Joten ei jatkoon. 

On myös perheitä, joilla sisarukset ovat se jota kuunnellaan kaikessa ja annetaan puuttua kaikkeen. Varsinkin isosiskoista näitä löytyy.