Miehelle lapsuudenperhe on tärkeämpi

Vierailija kirjoitti:

On se jännä kun naiselle kaikki jopa lemmikit menee aina miehen edelle mutta naiset ei itse kestä sitä että ei ole ykkönen miehelle. Ja ymmärrän kyllä miestä kun perhe pysyy kuvioissa koko elämän ja nykypäivänä parisuhteet kestää tasan siihen asti kun riittää niin sanottua alkuhuumaa. Arki kun alkaa niin nainen kyllästyy suhteeseen ja alkaa etsimään uutta alkuhuuma. Naisilla kun ei ole nykypäivänä minkää laista erokynnystä niin miehelle ei ole millään tavalla järkevää pitää naista ykkösenä koskaan

Nainen kyllästyy, koska mies elää lapsuudenperheensä kanssa ja nainen ei elä edes omaa elämäänsä muiden puuttuessa siihenkin. Mies ei tietenkään ymmärrä olla naisen rinnalla ja puolustaa. Tästä niitä eroja syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle perhe on pysyvä ja pysyy koko elämän niin kuin ystävätkin. Nainen  on vain tilapäistä kun nainen tuhoaa sen suhteen aivan varmasti siinä vaiheessa kun naiseltakin vaadittaisiin panostamista suhteeseen kun nainen haluaa vain vaatia suhteelta mutta ei ruo mitään suhteelle

 

Vain silloin, kun anoppi, appi tai se miehen sisko on miehen tuollaisilla ajatuksilla aivopessyt.

Narsisti rajoittaa läheisensä ihmissuhteita, jopa eristää , kontrolloi työaikanakin.   Jokaisella kai työkaverina mies jonka vaimo soittaa ja viestii monta kertaa päivässä.

Entinen "keskus" näitä  myös muisteli jouluna kun nähtiin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla puoliso menee kaiken edelle.

Tämä. Tosiasiassajan puoluson pitäisi mennä myös lasten edelle. Se luo lapsille turvallisen kodin

Vierailija kirjoitti:

Voisin olla miehesi, mutta olen nainen. Lapsuudenperheeni on minulle kaikkein tärkein, omaa verta. Sen verran alkukantainen olen ajatusmaailmastani, että perhe tulee aina ensin. Jos lapsia minulle siunaantuu, niin silloin varmasti myös ajatusmaailmani muuttuu. Silloin se lapsi on tärkeintä maailmassani. Nöin ainakin luulen ja uskon käyvän.

Lisäänny sitten isäsi/äitisi kanssa, kun he kerran ovat elämäsi tärkeimmät ihmiset.

Lapsuus ja lapsuuden perhe jätetään taakse kun kasvetaan aikuiseksi.

Aikuisena rakennetaan omaa perhettä. Ei eletä enää lapsuutta.

Sinuna jättäisin tuon lapsen elämään lapsuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus ja lapsuuden perhe jätetään taakse kun kasvetaan aikuiseksi.

 

Aikuisena rakennetaan omaa perhettä. Ei eletä enää lapsuutta.

 

Sinuna jättäisin tuon lapsen elämään lapsuuttaan.

Olen aina ihmetellyt perheiden hinkua lapsuudenkoteihinsa jouluna ja juhlapyhinä.  Kyllä naisissa löytyy psljon samaa lapsellisuutta;  oikea joulu on vain vanhempien luona, omille lapsille ei haluta kotijoulua järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Jos tulisi tilanne, että pitäisi valita lapsuudenperheen ja puolison välillä, valitsisin yhtään epäröimättä lapsuudenperheen. 

Näin ne tilanteet voivat olla erilaisia. Jos saisin valita tuikituntemattomien ja lapsuudenperheeni välillä, valitsisin tuntemattomat silmääkään räpäyttämättä. Ei voisi sattua huonompaa valintaa, ei sitten millään.

Lämpimät ja läheiset välit lapsuuden perheeseen eivät sisällä puolison dissaamista, varsinkin kun se on toistuvaa ja kaavamaista. Sitä ei voi selitellä ja silitellä puolison ymmärryksen puutteella tai riidanhakuisuutena. Kyllä se ongelma on siellä ap:n miehen ja hänen perheensä keskinäisissä suhteissa. T: Aiemmin kommentoinut

Vierailija kirjoitti:

Lämpimät ja läheiset välit lapsuuden perheeseen eivät sisällä puolison dissaamista, varsinkin kun se on toistuvaa ja kaavamaista. Sitä ei voi selitellä ja silitellä puolison ymmärryksen puutteella tai riidanhakuisuutena. Kyllä se ongelma on siellä ap:n miehen ja hänen perheensä keskinäisissä suhteissa. T: Aiemmin kommentoinut

Moni nainen sanoo täälläkin, miehen vanhempien tai suvun luo en mene.  Kuka silloin dissaa ketä?  Ja täällä naiset hyväksyvät tämän narsistisen tavan hallita miestään eli sitten kiukutellaan ihan netissä jos mies mener ykdin vanhemmillaan käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpimät ja läheiset välit lapsuuden perheeseen eivät sisällä puolison dissaamista, varsinkin kun se on toistuvaa ja kaavamaista. Sitä ei voi selitellä ja silitellä puolison ymmärryksen puutteella tai riidanhakuisuutena. Kyllä se ongelma on siellä ap:n miehen ja hänen perheensä keskinäisissä suhteissa. T: Aiemmin kommentoinut

 

 

Moni nainen sanoo täälläkin, miehen vanhempien tai suvun luo en mene.  Kuka silloin dissaa ketä?  Ja täällä naiset hyväksyvät tämän narsistisen tavan hallita miestään eli sitten kiukutellaan ihan netissä jos mies mener ykdin vanhemmillaan käymään.

Mitä ne naiset ovat sanoneet syyksi, että eivät halua mennä miehen suvun luo? Kerro muutama esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpimät ja läheiset välit lapsuuden perheeseen eivät sisällä puolison dissaamista, varsinkin kun se on toistuvaa ja kaavamaista. Sitä ei voi selitellä ja silitellä puolison ymmärryksen puutteella tai riidanhakuisuutena. Kyllä se ongelma on siellä ap:n miehen ja hänen perheensä keskinäisissä suhteissa. T: Aiemmin kommentoinut

 

 

Moni nainen sanoo täälläkin, miehen vanhempien tai suvun luo en mene.  Kuka silloin dissaa ketä?  Ja täällä naiset hyväksyvät tämän narsistisen tavan hallita miestään eli sitten kiukutellaan ihan netissä jos mies mener ykdin vanhemmillaan käymään.

 

Mitä ne naiset ovat sanoneet syyksi, että eivät halua mennä miehen suvun luo? Kerro muutama esimerkki.

Miehen vanemmista ei pidetä.  Niillä on 70-lukulaiset huonekalut ja ahdasta ja köyhää. Ruuat huonoja/makeita/rasvaisia/ eivät osaa puhua älykläitä  juuri minun alastani ja työstäni. Höpöttävät typeriä ruukkukukista ja kalastuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole vielä kasvanut aikuisesi ja irtautunut vanhemmistaan. Ei ole hyvä kasvualusta.

Tunnen ihmisen jonka vanhemmat on kuolleet tämän ollessa teini ja vielä aikuisenakin on ihan kiinni vanhemmissaan.

Lapsena ja nuorena orvoksi jääneillä vissiin yleistä, on vaan se aina lapsekomainen suhde vanhempiin. Vaikka isovanhempien tai muut sukulaiset olisi olleet huoltajina ja sosiaaliviranomaiset olleet mukana tarkkailemassa sijoituksen sujumista.

Lapsena orvoksi jääneen eksän tärkein jouluhomma oli vanhempien haudalla käyminen. Tämä olisi tarkoittanut muutaman tunnin autossa istumista jouluaattona. Sitten itki ja raivasi kun en halunnut lähteä mukaan.

No tuossa olisit

Miten tuossa olisi voinut joustaa? Ajaa vain puoli tuntia lähimmälle hautausmaalle? En kyllä itsekään haluaisi istua tuntikausia autossa jouluaattona pelkästään haudoilla käymisen takia.

Mitä narsistista siinä on ap:n puolelta jos hän saa haukut kun mies tulee vanhemmiltaan? Jos nyt vaikka opettelisit ensin kirjoittamaan ennen kuin alat muita syyttelemään?

Vierailija kirjoitti:

Mitä narsistista siinä on ap:n puolelta jos hän saa haukut kun mies tulee vanhemmiltaan? Jos nyt vaikka opettelisit ensin kirjoittamaan ennen kuin alat muita syyttelemään?

Hänhän ei hyväksy miehensä yhteydenpitoa sukuunsa.   Mies puolustautuu, pidä itekkii sukuus yhteyttä.

Kovin narsistisia ja hallitsevia kirjoituksia täällä on aviomiehistä.  He olkoot kutem vaimo tahtoo  tai sit haukutaan mammanpojiksi. Jotain ristiriitaa tuo nimittely kun itse tahdotaan alistaa mies omaksi mammanpojuksi.

Sanoisin, että yleisempää on naisten katkematon napanuora ätiinsä. Tunnen aikusia viisikymppisiä naisia, jotka soittavat äidilleen parin tunnin välein oli asiaa tai ei. Tehneet niin koko aikuisuuden, siitä lähtien kun kännykät tuli. 

Yhdenkin äti valittaa muille sukulaisilleen ja ystävilleen, että aina se tytär soittaa  ja pitää vastata ja keskeyttää muu tekeminen. Tytär soittaa, vaikka hyvin tietää äidillään olevan vieraita tai olevan kyläilemässä. 

Sama tytär repii pelihousunsa ja suutttuu, jos oma miehensä joskus harvoin soittelee oman äitissä kanssa.

Muistan, kun tavattiin mieheni kanssa, automaattisesti sanoin mennään pääsiäisenä heille, äitienpäivänä jne. Jouluna mies epäröi, sanoin minä menen tänne, tule jos tulet.

Kun saimme esiklisen, aloimme tekemään omia suunnitelmia. Nykyään kaikki tulee meille

Mihinkähän miehesi pyrkii ikävällä ilmaisullaan paluusta tylsään arkeen? Ei arki ainakaan paremmaksi muutu tällaisten tokaisujen jälkeen. Muuten olen sitä mieltä, että hänen sukulaisvierailunsa antavat sinulle enemmän vapautta ja mahdollisuuksia suunnitella omia menojasi ja harrastuksiasi. Rasittava olisi mies, jolle olisit ainoa mielenkiinnon kohde, aina jaloissa pyörimässä ja joutuisit sopeutumaan hänen odotuksiinsa, vaikka et niin kiinnostunut olisikaan. Tämä on kai se yleisempi tilanne. Näkökulmaa vaihtamalla kaikki muuttuu itsellesi hyväksi. 

Ap hyväksyy yhteydenpidon sukuun mutta ei haukkumista ja naljailua. Ap:n välit omaan sukuun ovat ok ja se riittää. Mies tässä pyrkii lisäksi ohjailemaan ap:n käytöstä. Se että ei suostu vinksahtaneen perhedynamiikan pelinappulaksi on tervettä. Se pitäisi "itekkii" ymmärtää. 

Ap.  Lapsia ei kannata liittoon hankkiakaan. Ap joutuu olemaan sit mustasukkainen vielä miehen puoleisille isovanhemmille ym  jos mies veisi niitä joskus mummoa tapaamaan.