Miehelle lapsuudenperhe on tärkeämpi

Ei siinä ole vallanhalusta eikä omistamisesta kysymys, kun puolisot omistautuvat parisuhteeseen ja yhteiseen perheeseensä tasapuolisesti. 

Rasittava moderointi.  Imman muuta kun lapset muuttavat kotoa ja etenkin kauemmas heidän on annettava olla aikuisia.  Heidän puolisonsakin pääsevät helpolla kun ei tarvitse valtataistelua anopin kanssa.

Minulla ei ole kokemusta lähellä asumisesta omien vanhempien/appuvsnhempien kanssa eikä lasten kanssa.  Teillä varmaan ihan eri jutut jos lapset asuu vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole vallanhalusta eikä omistamisesta kysymys, kun puolisot omistautuvat parisuhteeseen ja yhteiseen perheeseensä tasapuolisesti. 

Näissä vauvakeskusteluissa on usein se miniän vallanhalu.   Ehtojen asettelu jopa.  Kun apekset ei hoida lapsia eikä anna rahaa ei siellä käydä eikä vanhoina välitetä 

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on vähän väliä keskustelua kun ei vanhemmat/appivanhemmat auta rahallisesti vaikka heillä on rahaa eivätkä suostu hoitamaan lapsia.

Ei ole. Ainoastaan sinä väität tuota suunnilleen joka keskustelussa.

Narsismi parisuhteessa.  Muun muassa narsistin jatkuva huomion tarve.  Narsisti pyrkii eristämään puolisonsa tämän ystävistä ja sukulaisista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on vähän väliä keskustelua kun ei vanhemmat/appivanhemmat auta rahallisesti vaikka heillä on rahaa eivätkä suostu hoitamaan lapsia.

 

Ei ole. Ainoastaan sinä väität tuota suunnilleen joka keskustelussa.

No haepa haulla keskusteluja niin voit todeta asian todeksi.  

Oman kokemuksen perusteella toteaisin että joku ap:n miehen ja lapsuudenperheen kuvioissa mättää. Lämpimät välit lapsuudenperheeseen eivät näyttäydy noin vaan tässä on jotain vinksahtanutta. Jollakin on tarve päteä, olla omistushaluinen tai osoittaa kaapin paikka, esimerkiksi. Voi olla että ap:n mies kamppailee napanuoran katkaisun ja aikuistumisen kanssa ja purkaa oman epävarmuuden kiukkuamalla (mikä on väärin). Kun siis ymmärsin että tämä käytös on suoraa seurausta siitä että tapaa lapsuudenperhettä. 

Meillä on molemmilla ongelmalliset suvut ja voin kertoa että ne joiden lapsuus ja nuoruus on ollut suht normaali pääsevät tässä asiassa paljon helpommalla. Menee myös aikansa ennen kuin epäterveet mallit tunnistaa ja hyväksyy, kaikki eivät edes pysty asiaa hyväksymään vaan jankkaavat omaa mukaoikeaa mallia maailman tappiin asti. Vanhemmuuteen kuuluu asteittainen irti päästäminen vaikka oma lapsi olisikin tärkeintä maailmassa. 

Jos ap vielä lukee, itse en lukenut muuta kuin ensimmäiset kommentit, niin voisiko asian ottaa puheeksi silloin kun vierailusta on kulunut jonkin aikaa? Solvauksia ei tarvitse kuunnella vierailun jälkeen, voi vain todeta että välit omaan perheeseen ovat kunnossa (ymmärsin että ovat) ja nyt voidaan vaihtaa puheenaihetta. Nuo tylsä arki -huokaukset ja muut voivat olla vain ikäviä, kotoa opittuja tapoja joita on vahvistettu vierailun aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Narsismi parisuhteessa.  Muun muassa narsistin jatkuva huomion tarve.  Narsisti pyrkii eristämään puolisonsa tämän ystävistä ja sukulaisista. 

Narsistiäiti taas ajattelee lapsensa olevan itsensä jatke ja ikuisessa kiitollisuudenvelassa. Pojasta tulee jokin sijaismies ja emotionaalisten tarpeiden tyydyttäjä.

Lue tämän ketjun miestä ja tilannetta puolustelevat vastaukset, tee onat johtopäätöksesi heidän mielenterveydestään, mielenmaisemastaan ja logiikastaan... ja juokse, ennenkuin kadut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi parisuhteessa.  Muun muassa narsistin jatkuva huomion tarve.  Narsisti pyrkii eristämään puolisonsa tämän ystävistä ja sukulaisista. 

Narsistiäiti taas ajattelee lapsensa olevan itsensä jatke ja ikuisessa kiitollisuudenvelassa. Pojasta tulee jokin sijaismies ja emotionaalisten tarpeiden tyydyttäjä.

Vaikka vaimossa selkeät narsismin piirteet hän ei voi mielestäsi olla narsisti.

Eli jos mies käy lapsuudenkodissaan äitinsä on narsisti.  Mitään muutahan ei vauvapalstalla voi olla 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te valmiit irtautumaan lapsistanne , etenkin pojistanne, kun he ovat aikuisia ja alkavat parisuhteita harrastaa. Hyväksymään sen että lapsenne partneri määrää ettei suhteenne enää saa olla läheinen vaan enintään muodollinen merkkipäiväsuhde.

Näinhän se ei olisi hyvä olla. Mutta varmaan jossain tosi vinksahtaneissa perhekuvioissa voi olla tarpeen irrottautua. Itselleni vieraita tilanteita. Normaalisti on mukavaa, kun kaikkia huomioidaan tasapuolisesti. Eikä pakoteta valitsemaan puolia tms 

Vierailija kirjoitti:

En voisi kuvitellakaan perheen perustamista ihmisen kanssa, jolle arki kanssani on ikävä kompromissi verrattuna lapsuuden perheeseen. Taitaa olla kova kaipaus juurikin sinne lapsuuteen, eikä aikuisuus maistu. Mulla ei olisi mitään syytä olettaa, että tuollainen mies pystyisi priorisoimaan oman perheensä ja lapsensa yli lapsuudenperheen, jos lapsia tulisi. Tai pitämään terveitä rajoja vanhemmilleen, kun lapsia tulisi. Ylipäätään jos parisuhde minun kanssa ei inspiroi, niin teen selväksi että se on etuoikeus ja oma valinta eikä pakko. 

Joten ei jatkoon. 

Mieshän on voinut vaikka vaan todeta kun on palattu lomilta, että huh taas alkaa arki, tåviitaten arkeen muuten eikä tarkoittaen ollenkaan parisuhdetta. Ihan normaalia, mutta sen voi vääntää halutessaan toisin

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te valmiit irtautumaan lapsistanne , etenkin pojistanne, kun he ovat aikuisia ja alkavat parisuhteita harrastaa. Hyväksymään sen että lapsenne partneri määrää ettei suhteenne enää saa olla läheinen vaan enintään muodollinen merkkipäiväsuhde.

Kyllä olen valmis. 20-vuotias poikani on ollut parisuhteessa (se ei ole hänen harrastuksensa) 2 vuotta ja syksyllä muuttavat yhteen tyttöystävän kanssa eli ryhtyvät avopuolisoiksi. Muuttavat 400km päähän lapsuudenkodeistaan. Kyllä häpeäisin, jos poikani höpisisi puolisolleen tuollaisia, kuin ap kuvaa! 

Enkä ole yhtään huolissani, että olen sen jälkeen pojalle muodollinen merkkipäiväsuhde. Mutta aikuisuuteen ei kuulu lapsuuteen jämähtäminen. Itsenäistyä pitää niin henkisesti kuin konkreettisesti ja sen jälkeen välit vanhempien ja itsenäistyneiden aikuisten lasten välillä määritellään uudestaan tasaveroisiksi ja yhteinen arki päättyy. Normaalia ja tervettä.

Mun exälle lapsuudenperhe oli se oikea vaikka meillä oli lapsiakin. Pidin tätä käsittämättömänä asiana. Sanoi mm. hänen täytyy auttaa sisaruksiaan että nämä pärjäisivät ja että näillä menisi hyvin, tämä metsäkauppojen yhteydessä kun maksoi sisarustensa osuuksia. 
Eron jälkeen muutti takaisin  oikean perheensä lähelle. 

Vierailija kirjoitti:

Narsismi parisuhteessa.  Muun muassa narsistin jatkuva huomion tarve.  Narsisti pyrkii eristämään puolisonsa tämän ystävistä ja sukulaisista. 

Narsistinen anoppi pyrkii hallinnoimaan koko sukua ja pyrkii sekaantumaan aikuisten lastensa perheiden omiin asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoi myös, että mikäli en hyväksy tätä, voin suosiolla poistua hänen elämästään.

Ap

Jos sanoi noin, kannattaa kuunnella ja uskoa.

Tarkoittaa, että arvojärjestys ei tule muuttumaan, vaikka saisitte lapsia. Lapset saattaa päästä sisäpiiriin, sinä et koskaan.

Mies etsiköön kaltaisensa naisen, jolla myös on "oma perhe".

Nyt on se vaara, että tämän kanssa jäät perheettömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä vauvalla puhutaan paljon äitien ja anoppien narsismista.  Ei huomata että samaa vallanhalua, omistamisen halua, puolison eristämistä muista ihmisistä, valvontaa  on myös nuoremmissa ja nuorissa 

No kyllä se narsku äiti/anoppi on ollut aikoinaan jonkun miniäkin. Äidilläni oli runsaasti narsistista piirteitä ja vaikea suhde sekä omaan anoppiinsa, että omiin lapsiinsa, puhumattakaan suhteesta isääni.

Omalla anopillani oli ollut itsellään sekopäinen anoppi ja oli päättänyt toimia omien lastensa puolisoiden kanssa toisin. Hyvin siinä myös onnistui.

Vierailija kirjoitti:

Narsismi parisuhteessa.  Muun muassa narsistin jatkuva huomion tarve.  Narsisti pyrkii eristämään puolisonsa tämän ystävistä ja sukulaisista. 

Ap:n tilanteessa mies eristää puolisonsa itsestään ja lapsuudenperheestään, jättää ulkopuolelle. Se mahdollinen narsismi esiintyy siellä ap:n miehen perhesysteemissä.

Vierailija kirjoitti:

Voisin olla miehesi, mutta olen nainen. Lapsuudenperheeni on minulle kaikkein tärkein, omaa verta. Sen verran alkukantainen olen ajatusmaailmastani, että perhe tulee aina ensin. Jos lapsia minulle siunaantuu, niin silloin varmasti myös ajatusmaailmani muuttuu. Silloin se lapsi on tärkeintä maailmassani. Nöin ainakin luulen ja uskon käyvän.

Käy sääliksi miestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi olla tärkeämpi? Mies on tuntenut ne ihmiset koko elämänsä ajan. Sinut vain muutaman vuoden. 

Raamatussakin kehotetaan irrottamaan itsensä lapsuuden perheestä ja liittymään puolisoon. Ne on viisaita sanoja, jotka täytyy ymmärtää rakentaessaan aikuiselåmäänsä