Miehelle lapsuudenperhe on tärkeämpi

Vierailija kirjoitti:

Jos tulisi tilanne, että pitäisi valita lapsuudenperheen ja puolison välillä, valitsisin yhtään epäröimättä lapsuudenperheen. 

Sääliksi käy sinunkin puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi parisuhteessa.  Muun muassa narsistin jatkuva huomion tarve.  Narsisti pyrkii eristämään puolisonsa tämän ystävistä ja sukulaisista. 

Narsistinen anoppi pyrkii hallinnoimaan koko sukua ja pyrkii sekaantumaan aikuisten lastensa perheiden omiin asioihin. 

Narsistinen miniä pyrkii omin keinoin hajottamaan ja hallitsemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tee palvelus teille molemmille ja poistu miehesi elämästä. Ei ole normaalia olla kateellinen siitä, että mies on läheinen perheensä kanssa. 

Väärin. Mies on selvästi vieläkin riippuvainen lapsuudenperheestään. Napanuora kotiin pitää katketa jos alkaa leikkimään miestä parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Mun exälle lapsuudenperhe oli se oikea vaikka meillä oli lapsiakin. Pidin tätä käsittämättömänä asiana. Sanoi mm. hänen täytyy auttaa sisaruksiaan että nämä pärjäisivät ja että näillä menisi hyvin, tämä metsäkauppojen yhteydessä kun maksoi sisarustensa osuuksia. 
Eron jälkeen muutti takaisin  oikean perheensä lähelle. 

Ai et olisi suonut sisaruksille osuuttaan?  Riitelitte siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi parisuhteessa.  Muun muassa narsistin jatkuva huomion tarve.  Narsisti pyrkii eristämään puolisonsa tämän ystävistä ja sukulaisista. 

Narsistinen anoppi pyrkii hallinnoimaan koko sukua ja pyrkii sekaantumaan aikuisten lastensa perheiden omiin asioihin. 

Narsistinen miniä pyrkii omin keinoin hajottamaan ja hallitsemaan. 

Tuo ongelma ratkeaa sillä sekunnilla, kun mies ottaa eron tai muuttaa takaisin lapuudenperheen luo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten lämpimät kiinteät välit lapsuudenperheeseen lupaa hyvää, ne tunteet siirtyy omaan perheeseen sitten kun on lapsia. Puolison pitää kyllä hyväksyä se, että joutuu jakamaan toista tämän perheen kanssa, mutta avioliitto ei oo pikamatka, vähitellen se lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen viedessä tilaa.

No enpä tiedä. Kyllä tällaisia mamman mussukoita on nähty ihan riittävästi.

Läheiset välit on eri asia kuin mammanhelmoissa roikkuminen. 

Läheiset välit voi pahimmillaan tarkoittaa sitä, että miehesi lapsuudenperhe määräulee jopa sinun kotiasi ja kaikkia teidän asioitanne. Miehesi kertoo kaikki henkilökohtaisiin arkin asiasi ja intiimimmätkin asiat heille ja he voivat arvostella huoletta sinua vaikka minkä omistuhalun ja kateuden kun puuskassa eikä miehesi koskaan asetu sinun puolellesi. Teetä sellaiseen sitten vielä lapsiakin, ei. Ne lapset eivät tulisi koskaan olemaan sinun. Vangemmuuttasinei arvostettaisi, kasvatus arvosi poljettaisiin, kaikki mitä arvostat, harrastat ja elämältä toivot poljettaisiin, koska se olisi väärä tapa. Mielestäsi et tukea saisi. Lapsesi kasvaisivat vieraiksi yksilöiksi joilta et arvostusta koskaan saisi.

Suosittelisin suhteesta poistumista. Etsikööt mamman jolle on ok olla ikuinen kakkonen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten lämpimät kiinteät välit lapsuudenperheeseen lupaa hyvää, ne tunteet siirtyy omaan perheeseen sitten kun on lapsia. Puolison pitää kyllä hyväksyä se, että joutuu jakamaan toista tämän perheen kanssa, mutta avioliitto ei oo pikamatka, vähitellen se lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen viedessä tilaa.

No enpä tiedä. Kyllä tällaisia mamman mussukoita on nähty ihan riittävästi.

Läheiset välit on eri asia kuin mammanhelmoissa roikkuminen. 

Läheiset välit voi pahimmillaan tarkoittaa sitä, että miehesi lapsuudenperhe määräulee jopa sinun kotiasi ja kaikkia teidän asioitanne. Miehesi kertoo kaikki henkilökohtaisiin arkin asiasi ja intiimimmätkin asiat heille ja he voivat arvostella huoletta sinua vaikka min

Miksi suin päin rynnätään naimisiin ja lapsen tekoon?   Naisethan ei suinkaan äitiensä ja sisariensa kanssa ole läheisiä eikä vaimon äidit hääräile kotonaan tytärten huushollissa? 

Vierailija kirjoitti:

Olen selvästi kummajainen, koska minun läheisimmät ihmiseni ovat äitini ja 91-vuotias isoäitini. Olen täysin hyväksynyt sen, ettei minulle heidän kuoltuaan jää ketään: ystävilleni olen kakkosvaihtoehto, parisuhteessa en koskaan ole ollut enkä sellaiseen hakeutunut. Minun on kuitenkin helppo ymmärtää, että lapsuudenperhe koetaan parisuhdetta tärkeämmäksi. Amerikkalaishenkinen oletusarvo siitä, että parisuhde ajaa kaiken muun ohi, tuntuu täysin käsittämättömältä. Eihän ketään ole tarkoitus omistaa tai pakottaa valitsemaan.

N33

Olet vähän jäävi sanomaan, koska sinulla ei ole parisuhdetta ja omaa perhettä. Oma perheesi on äitisi ja isoäitini ja se sinulle suotakoon.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoita tulee ja menee, äitiä ja isää on vain yksi.

Hyvin sanottu. 

Jos puolisoita tulee ja menee, ilman, että kukaan haluaa jäädä, on se selvä merkki siitä, että kumppani on yhä kiinni napanuorassa ja aikuistuminen on jäänyt tapahtumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole vielä kasvanut aikuisesi ja irtautunut vanhemmistaan. Ei ole hyvä kasvualusta.

Kyllä se on ap, joka ei tässä ole kasvanut aikuiseksi. Aikuinen nainen ymmärtää, että puolisolla on läheisiä ihmisiä ja hyvät välit perheeseensä. 

Aikuinen nainen myös ymmärtää, ettei halua olla miehelle vain "tylsä arki".

Miksi suin päin rynnätään naimisiin ja lapsen tekoon?   Naisethan ei suinkaan äitiensä ja sisariensa kanssa ole läheisiä eikä vaimon äidit hääräile kotonaan tytärten huushollissa?

En kyllä naisena haluaisi oman äitinikään hääräilevän ja puuttuvan asioihini. Silloin ei luonnollisesti myöskään anopilla ole oikeutta puuttua. Monella anopilla tuntuu olevan tarve näyttää miniälle kaapin paikka. Isoäitinikin oikein korosti, että isäni on ennen kaikkea hänelle lojaali ja me olemme vain jossain sivuosassa. Arvaa miltä minusta ja äidistäni tuntui? Eikö vaikutakin hieman kieroutuneelta?

Vierailija kirjoitti:

Läheinen lapsuuden perhe on iso etu siinä kohtaa kun tulee omia lapsia. Etenkin, jos se lapsuudenperhe asuu lähellä. 

Kyllä, mutta vain silloin, kun kaikki arvostavat toisiaan.

Me vanhemmat olemme tehtävämme tehneet vanhempina ja teemme isovanhempina, mutta aina lapsen perhettä arvostaen. Kun lapsenlapset ovat olleet siinä iässä, että ovat kysyneet, voivatko tulla tai voidaanko tehdä jotain asioita (esim. retkiä, matkoja), olen aina sanonut, että tätä sinun pitää kysyä äidiltäsi ja isältäsi, he päättävät tämän.

Tästä valittavat ovat aina naisia. Ovat niin epävarmoja.

Vierailija kirjoitti:

No sittenhän sinun varmaan pitää muuttaa lähemmäs perhettäsi.

Aivan. Niinhän se ap:n mies vaikuttaisi ajattelevan, että ap kuuluu "omaan perheeseensä".

Mikä se ap:n ja miehen suhde on? Kämppiksiä?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen mies on?

16-v. Itse täytän helluntaina 70. 
Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi parisuhteessa.  Muun muassa narsistin jatkuva huomion tarve.  Narsisti pyrkii eristämään puolisonsa tämän ystävistä ja sukulaisista. 

Narsistinen anoppi pyrkii hallinnoimaan koko sukua ja pyrkii sekaantumaan aikuisten lastensa perheiden omiin asioihin. 

Narsistinen miniä pyrkii omin keinoin hajottamaan ja hallitsemaan. 

Miniät ovat itse pyhyys!

Mun ex jumaloi sisaruksiaan ja teki hyvin selväksi, miten he ovat hänelle tärkeimmät ihmiset maailmassa. Nyt kun ollaan erottu, ei kykene pitämään yhteyttä sisaruksiinsa. Juhliin menee, jos hänet kutsutaan, mutta muuten on ihan yksin. En tajua tätä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on just näin lapsellisia. Eivät ikinä kasva aikuisiksi ottamaan vastuuta omasta perheestä. 

Outo yleistys.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on kiinni siskossaan. 

Niinku tosi paljon.

Sama...