Mietin vakavissani eroa vaimosta kun tämä sairastui vakavasti
Kesällä vaimolla todettiin krooninen sairaus ja heti päätettiin, että lapsen hankinta laitetaan jäihin koska halusin olla vaimon tukena ja oppia kaiken tästä kroonisesta sairaudesta joka tuli puskista. Kummankaan suvussa ei ole sairautta ja olen tässä tutkinut netistä mahdollista periytyvyyttä ja järkyttynyt entisestään. Minä haluan tulla isäksi terveelle lapselle, mutta en ole asiasta hiiskunutkaan vaimolle sanaakaan ja kesällä emme puhuneet lääkäreille mitään, että olimme yrittäneet lasta tuloksetta. Asia on nyt jäissä toistaiseksi. Minulla on puhtaat geenit ja jos olen itselleni täysin rehellinen niin rakkaus vaimoani kohtaan on hiipunut tuon tauti paholaisen vuoksi, vaikka en vaimoa syytä mistään ei hän tätä itselleen aiheuttanut. Vaikea asia ja terapiassa emme ole käyneet, koska ei se muuta asian laitaa. Erotako vaiko ei? Vaimon kanssa aletaan hiljakseen päästä jaloilleen sairauden toteamisesta ja minä syyllistän itseäni koska tunnen väärin. Olen tukena vaikka vaimo hoitaa ja lääkitsee itse itsensä.
Kommentit (132)
Ymmärrän täysin. Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi jäädä suhteeseen jossa lapsia ei ole mahdollista saada/ottaa riskiä että ne syntyvät vammaisina ja luopua näin ollen haaveestan omaan terveeseen lapseen? Lapsi toki voi aina syntyä vammaisena myös terveille ihmisille, vammautua myöhemmin jne mutta täysin hullu ja välinpitämätön täytyy olla jos sellaisen riskin todennäköisyyttä tahallaan lähtee nostamaan. Eroa hyvä ihminen, maailma on täynnä terveitä naisia joiden kanssa lisääntyä.
Me sovimme nuorina puolison kanssa ennen naimisiin menoa, että kumpikaan ei ala koskaan toisen hoitajaksi jos jotain sattuu. Vaan se on ero ja ystävyys ennen kuin hoitajan ja hoidokin rooli, tuo parisuhteen irvikuva. Puoliso sitten 20 vuoden yhdessä olon jälkeen halvaantui vaikeasti. Kaikki yhteiset harrastukset, tekemiset ja elämä tv:n katselua mukaan lukematta päättyi. Myös seksi elämä ja tasa-arvoinen, yhtienen ja osallistuva parisuhde. Kuvioihin astui katetrit, kylvetykset, nostelut, passaamiset ja 247 kestävä päivystävä hoitotyö. Minä väsyin, puoliso katkeroitui. Eräs päivä kysyin muistaako sopimuksen, sanoi muistavansa, juteltiin ja erottiin, minä lähdin. Ystäviä ollaan. Minulla uusi puoliso ja ihana elämä. Hän laitoshoidossa, ja sanonut elämänsä olevan helvettiä, uskon sen mutten näe mitään syytä miksi sen helvetin olisi pitänyt olla jaettua. Ei näe hänkään. Katkera ei ole kumpikaan erostamme, hän on elämälle, minä en. Varmasti olisin jos olisin päättänyt heittää omani myös hukkaan ja uhraamalla itseni. Mitä järkeä? Eroa hyvä mies jos siltä tuntuu. Meillä on vain yksi elämä.
Siis sairaus ei mitä ilmeisimmin ole periytyvä ja silti haluaisit lapsen jonkun muun, kuin vaimosi kanssa????
Mitä helvettiä..
Eiköhän sullakin löydy geeniperimästä vähintään sydän- ja verisuonisairaudet, mielenterveysongelmat ja kilpirauhassairaudet. :)
Suomalaisten kansantaudit. <3
Niin siis sinun geeniperimääsi ei vain ole vielä tutkittu. Ties mitä ylläreitä sieltä löytyy. Oletko muuten yrittämässä isäksi vanhemmalla iällä? Huolestuttaako iän vaikutus siittiöiden kromosomimuutoksiin? Anna kun arvaan...
Joskus mietin, että tällaisissa asioissa karma hoitaa hommansa. :D
Vaimo saa terveen lapsen jonkun toisen miehen kanssa ja ap vammaisen uuden naisen kanssa, vaikka molempien piti olla perimältään terveitä. :)
Vierailija kirjoitti:
Joo-o. Just tämänkaltaisen ymmärtämättömyyden takia perinnöllisyystieto on hyvin arkaluontoista. Niin suuri osa ei ymmärrä yhtään, mistä kyse. Yhtään kellään ei ole mitään "puhtaita geenejä". Tuon vaimonkin osalta olennaista olisi tietää, mistä on kyse. Vähän eri asia jokin 50-prosentin mahdollisuus vaikeasti sairaaseen lapseen vs. jokin alttius johonkin tavanomaiseen, ei-vakavaan sairauteen, jota muutenkin on usealla prosentilla väestöstä. Alkioita voidaan myös seuloa.
Ja lopulta kyse on myös kombinaatiosta. Sairaus voi periytyä peittyvästi eli ilmeneminen on riippuvainen myös kumppanin geeneistä.
Lisäksi mehän emme voi tietää, millaiset ominaisuudet tulevaisuudessa ovat kovaa valuuttaa. Siksi vähän vierastan eugeniikkaa. Jonkin sairauden kylkiäisenä voi esimerkiksi tulla immuniteetti jotain vielä vaarallisempaa sairautta vastaan.
Mistä se sairastunut vaimo voisi löytää uuden miehen joka hyväksyy asian ja vielä haluaisi ottaa riskin saada sairas jälkeläinen? Oikeasti miettikää! Jos on varmaa että lapselle periytyy sama sairaus kuin vaimolla niin se tulee helvetin kalliiksi yhteiskunnalle. Vain typerys ottaa noin tietoisen riskin ja on noin stnan itsekäs. Pitäisi ajatella myös syntymättömän lapsen parasta.
Vierailija kirjoitti:
Joo-o. Just tämänkaltaisen ymmärtämättömyyden takia perinnöllisyystieto on hyvin arkaluontoista. Niin suuri osa ei ymmärrä yhtään, mistä kyse. Yhtään kellään ei ole mitään "puhtaita geenejä". Tuon vaimonkin osalta olennaista olisi tietää, mistä on kyse. Vähän eri asia jokin 50-prosentin mahdollisuus vaikeasti sairaaseen lapseen vs. jokin alttius johonkin tavanomaiseen, ei-vakavaan sairauteen, jota muutenkin on usealla prosentilla väestöstä. Alkioita voidaan myös seuloa.
Et sinä ole mikään lääkäri tai edes geenitutkija. Kaikki ei näy seuloissa ja se on hyvin valitettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Akka vaihtoon ja äkkiä.
Jos liitto on muuten hyvä, niin erittäin harvoin vaihtuu parempaan. Hetken voi olla kivaa, mutta elämä osaa opettaa ja yllättää samalla kertaa.
Joo-o. Just tämänkaltaisen ymmärtämättömyyden takia perinnöllisyystieto on hyvin arkaluontoista. Niin suuri osa ei ymmärrä yhtään, mistä kyse. Yhtään kellään ei ole mitään "puhtaita geenejä". Tuon vaimonkin osalta olennaista olisi tietää, mistä on kyse. Vähän eri asia jokin 50-prosentin mahdollisuus vaikeasti sairaaseen lapseen vs. jokin alttius johonkin tavanomaiseen, ei-vakavaan sairauteen, jota muutenkin on usealla prosentilla väestöstä. Alkioita voidaan myös seuloa.