Lue keskustelun säännöt.
Mietin vakavissani eroa vaimosta kun tämä sairastui vakavasti
17.10.2025 |
Kesällä vaimolla todettiin krooninen sairaus ja heti päätettiin, että lapsen hankinta laitetaan jäihin koska halusin olla vaimon tukena ja oppia kaiken tästä kroonisesta sairaudesta joka tuli puskista. Kummankaan suvussa ei ole sairautta ja olen tässä tutkinut netistä mahdollista periytyvyyttä ja järkyttynyt entisestään. Minä haluan tulla isäksi terveelle lapselle, mutta en ole asiasta hiiskunutkaan vaimolle sanaakaan ja kesällä emme puhuneet lääkäreille mitään, että olimme yrittäneet lasta tuloksetta. Asia on nyt jäissä toistaiseksi. Minulla on puhtaat geenit ja jos olen itselleni täysin rehellinen niin rakkaus vaimoani kohtaan on hiipunut tuon tauti paholaisen vuoksi, vaikka en vaimoa syytä mistään ei hän tätä itselleen aiheuttanut. Vaikea asia ja terapiassa emme ole käyneet, koska ei se muuta asian laitaa. Erotako vaiko ei? Vaimon kanssa aletaan hiljakseen päästä jaloilleen sairauden toteamisesta ja minä syyllistän itseäni koska tunnen väärin. Olen tukena vaikka vaimo hoitaa ja lääkitsee itse itsensä.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastuin syöpään. Mies ei ole tukenut ollenkaan, päinvastoin. Se olen minä, joka valmistelen eroa nyt. Sairastuminen kirkastaa sen, että ei kannata hukata ainutkertaista elämäänsä huonossa parisuhteessa. Jos ap puhuisi ajatuksistaan vaimolle, niin kaikki helpottaisi, sillä vaimo lemppaisi painolastin elämästään, eikä ap:n tarvitse itse printata erohakemusta, allekirjoittaa vain.
PS. Sairaalasta ei päästetty minua kotiin, jos siellä ei ole muita, kun oli leikkauksen jälkeen heikko vointi, enkä olisi pärjännyt yksin ja olisi voinut tulla vaaratilanne. Mies oli mökillä tunnin ajomatkan päässä, pyysin että hän lähtisi sieltä kotiin päivää aiemmin. Mies ei viitsinyt.
Se, että mietin eroa ei johdu menneisyydestä eikä vaimosta vaan sairaudesta. En ole jättänyt vaimoa yksin sairaalaan vaan olen ollut tämän tukena, niin myös nyt kun eilen piti yllättäen
vaimollasi on sinulle vain välinearvo, ei ihmisarvoa. mietit eroa siksi, että vaimostasi ei ole sinulle enää hyötyä eikä potentiaalista hyötyä tulevaisuudessa.
et suhtaudu häneen kuin kokonaiseen ihmiseen hyvine ja huonoine puolineen etkä ole koskaan rakastanut häntä, vaan haluat hänestä vain hyötyä.
et todennköisesti pysty kokemaan aitoa empatiaa muitakaan naisia kohtaan tai suhtautumaan heihin kuin ihmisiin. kerro tämä vaimollesi, jotta hän voi erota sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on paljon paheksuvia vastauksia miehelle. Olen ihan samaa mieltä kyllä, että ei sairauden tai vamman takia saisi hylätä. Mutta ihmetyttää se että eilen luin täällä ketjua jossa tilanne oli toisinpäin, vaimo mietti miehen jättämistä halvaantumisen vuoksi, ja siinä taas suurin osa puolsi sitä että on ihan ok jättää sen vuoksi. Eli täällä sukupuoli ratkaisee kannan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämää nähneenä tulee lähinnä mieleen, että voi olla ajan kysymys milloin itsellesi putkahtaa joku sairaus.
Ja tuolla asenteella karma voi olla harvinaisen bitch. Puhtaat geenit - my ass.
Ja uudella vaimolla saattaa sitten olla ties mitä muita sairauksia ja vaivoja. Tai uusi vaimo on uskoton tai epäkunnioittava.
Uskon! Yli puolet avioliitoista päätyy eroon ja niistä suurin osa vaimon aloitteesta joten kyllä palsta mammat tämän tietää.
Ensimmäisen kommentoija sen jo totesikin. Myötä- ja vastamäessä, niinkö?
Olet todella itsekäs. Ei ole mitään takuita, että saisit tervettä lasta myöskään muiden kanssa, tai edes löytäisit naista joka haluaisi lapsen. Ja adoptoitu lapsihan ei sinulle tietysti kelpaisi tilanteen ratkaisuksi, kun täytyy just ne omat geenit pistää levitykseen?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon paheksuvia vastauksia miehelle. Olen ihan samaa mieltä kyllä, että ei sairauden tai vamman takia saisi hylätä. Mutta ihmetyttää se että eilen luin täällä ketjua jossa tilanne oli toisinpäin, vaimo mietti miehen jättämistä halvaantumisen vuoksi, ja siinä taas suurin osa puolsi sitä että on ihan ok jättää sen vuoksi. Eli täällä sukupuoli ratkaisee kannan.
Siinä eilisessä ketjussa oli kyse kaksi vuotta seurustelleesta pariskunnasta, ei avioparista. Eivät tainneet edes asua yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö vaimosi saamaan lapsia? Tai hoitamaan jos saa? Perinnölliset sairaudet pystytään nykyään alkioista näkemään, joten sikäli pystyisitte terveitä lapsia tuon sairauden osalta saamaan. Lähinnä vaimosi sairaus siis ongelma, ei lapsi
Se ei ole vielä varmaa, koska vaimon sairastumisesta ei ole kulunut vuosia emmekä ole selvittäneet asiaa lääkärissä enkä halua ottaa asiaa nyt esille vaimon kanssa, koska sovimme että lapsiasia laitetaan tauolle. Sen tiedän, että sairaus on krooninen ja periytyvä, joten mahdollinen lapsemme voisi myös sairastua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö vaimosi saamaan lapsia? Tai hoitamaan jos saa? Perinnölliset sairaudet pystytään nykyään alkioista näkemään, joten sikäli pystyisitte terveitä lapsia tuon sairauden osalta saamaan. Lähinnä vaimosi sairaus siis ongelma, ei lapsi
Se ei ole vielä varmaa, koska vaimon sairastumisesta ei ole kulunut vuosia emmekä ole selvittäneet asiaa lääkärissä enkä halua ottaa asiaa nyt esille vaimon kanssa, koska sovimme että lapsiasia laitetaan tauolle. Sen tiedän, että sairaus on krooninen ja periytyvä, joten mahdollinen lapsemme voisi myös sairastua.
Sä et edelleenkään tiedä mitä piileviä juttuja sulla itsellä on ja voi ne periyttää lapselle. Vähemmän piilevä juttu sulla on selvä mielenvikaisuus joka on varmaankin tulosta sisäsiittoisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa erota, kun et selkeästi oikeasti rakasta. Erotaan sitä vähemmästäkin. Kannattaa kuitenkin olla samalla tietoinen siitä, että ihan kenellä tahansa - sinulla tai uudella naisystävällä, tai tulevalla lapsellasi - voi olla vaikka millainen sairaus edessäpäin. Ei voi etukäteen mitenkään tietää, mitä sairauksia eteen tulee, kenelläkään ei ole kristallipalloa, vaikka sinulla on nyt itselläsi harhakuva haavoittumattomuudesta. Mutta tosiaan kyllä sinun kannattaa erota, parempi teille molemmille.
Näinhän se menee yleensä. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Potkimmeko myös ystävät pois elämästämme, jos he sairastuvat niin, etteivät enää palvele meidän omaa etuamme? Kaipaan kyllä todella paljon menneisiin vuosikymmeniin, jolloin ihmistä vierellä kunnioitettiin. Nykyihminen on omaa etua havitteleva. Ap avioitui ja sitoutui, paitsi kunnes koitti paha päivä.
Yhdelläkään ihmisellä ei ole puhtaat geenit. Ainoastaan ja hyvä että tiedetään perimät jotka heikentää elämänlaatua ja elinikää. Vaaditko sinä uudelta naiselta todistuksen millainen geeniperimä hänellä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olet tänään terve, huomisesta et voi tietää. Olen itse menettänyt kaksi läheistä ihmistä sekä syöpään että äkilliseen aivoverenvuotoon. Suvussa ei syöpää muilla, eikä myöskäön mitään aivosairauksia.
Myös "täysin " terveet vanhemmat saavat vaikkapa autistisia lapsia, ja paljon muutakin voi sattua. Tervetuloa elämään, ymmärräthän että elämää ei voi kontrolloida. Omia valintoja voi tehdä mutta silti sattuma korjaa satoa. Myöskään terveet elämäntavat eivät takaa mitään, terveetkin sairastuvat. Kuolemaa osa yrittää juosta karkuun, mutta ei sekään onnistu. Jos sinulla on rakkautta elämässäsi , olet hyvin onnekas, se kannattaisi nyt ehkä ymmärtää.
Varmasti inhimillistä kriisin keskellä miettiä myös geeninäkökulmaa. Sitä ihminen miettii kaikenlaista, kun elämä yllättää. Jos oikeasti rakastat ap, harkitsisin huolella.
Omalla kohdalla mieluummin joko ottaisin riskin tai jos todellakin liian vakava sairas kyseessä, joko adoptoisin tai ehdottaisin lahjoitetun munasolun käyttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on ihan asiallista pohtia, haluaako tuhota koko elämänsä sairaan puolison vuoksi. Lapsihaaveista luopuminen puolison sairauden vuoksi on mielestäni liian suuri uhraus, vaikka mitä valoja olisi vannottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kuullut mutaatiotioista ja kehityshäiriöistä? Ei ole mitään takuita, että saisit tervettä lasta kenenkään kanssa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olet tänään terve, huomisesta et voi tietää. Olen itse menettänyt kaksi läheistä ihmistä sekä syöpään että äkilliseen aivoverenvuotoon. Suvussa ei syöpää muilla, eikä myöskäön mitään aivosairauksia.
Myös "täysin " terveet vanhemmat saavat vaikkapa autistisia lapsia, ja paljon muutakin voi sattua. Tervetuloa elämään, ymmärräthän että elämää ei voi kontrolloida. Omia valintoja voi tehdä mutta silti sattuma korjaa satoa. Myöskään terveet elämäntavat eivät takaa mitään, terveetkin sairastuvat. Kuolemaa osa yrittää juosta karkuun, mutta ei sekään onnistu. Jos sinulla on rakkautta elämässäsi , olet hyvin onnekas, se kannattaisi nyt ehkä ymmärtää.
Tämä on parasta mitä olen palstalta lukenut. Paremmin elämää ei voisi sanoittaa! "Kuolemaa osa yrittää juosta karkuun, mutta ei sekään onnistu. Jos sinulla on rakkautta elämässäsi, olet hyvin onnekas, se kannattaisi nyt ehkä ymmärtää".
Kiitos ja kumarrus. Kunpa sinunlaisia helmiä olisi enemmän.
Naiset hakevat usein eroa jo siitä syystä, ettei mies huomioi tarpeeksi. Kyllä vakavasti sairastuminen on mielestäni paljon pätevämpi syy. Eihän vakavasti sairas pysty mitenkään huomioimaan puolisoaan yhtä paljon kuin ennen, kun voimia menee valtavasti sairauden kanssa elämiseen.
Vaimosi ansaitsisi puolisokseen paremman ihmisen kuin sinä, oi geneettisesti puhdas laatukappale. Päästäpä hänet vapauteen, varmaan sairastaminenkin tuntuu vähemmän painavalta ilman paheksuvaa riippakiveä jaloissa pyörimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö vaimosi saamaan lapsia? Tai hoitamaan jos saa? Perinnölliset sairaudet pystytään nykyään alkioista näkemään, joten sikäli pystyisitte terveitä lapsia tuon sairauden osalta saamaan. Lähinnä vaimosi sairaus siis ongelma, ei lapsi
Se ei ole vielä varmaa, koska vaimon sairastumisesta ei ole kulunut vuosia emmekä ole selvittäneet asiaa lääkärissä enkä halua ottaa asiaa nyt esille vaimon kanssa, koska sovimme että lapsiasia laitetaan tauolle. Sen tiedän, että sairaus on krooninen ja periytyvä, joten mahdollinen lapsemme voisi myös sairastua.
Ja mahdollinen lapsenne tulisi elämään koko elämänsä sairastamatta mihinkään. =D
Onpas rumia kommentteja sisäsiittoisuudesta jne.
Ap, tietenkin lähdet jos rakkaus on loppunut. Ei sellaisesta ole paluuta, tunteita ei voi pakottaa. Ketä sellainen palvelee? En ainakaan itse haluaisi että toinen luopuu omista haaveistaan ja jää omaishoitajakseni jos sairastuisin ja tuhlaisi ainoan elämänsä minua hyysäten. Varsinkin nyt kun lapsia ei vielä ole, niin kyllä erota kannattaa. Tilanne mielestäni muuttuu sitten jos perhe olisi ehditty jo perustaa. Meillä on vain yksi elämä.
Eikö ap ja vaimo voisi adoptoida? Jos oman biologisen lapsen hankkiminen ei onnistu.