Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päätin etten ota enää kehenkään yhteyttä, katsotaan ottaako kukaan minuunpäin
16.10.2025 |
Ja en tosiaan ole ollut mikään roikkuja vaan yhteydenpitoa silloin tällöin. Kaikki muut tuntuu olevan niin kiireisiä ettei aikaa ole mihinkään muuhun kuin arjen pyöritykseen. Melko yksinäiseksi olen alkanut tuntea itseni, parisuhde päättyi kesän lopussa ja sitä ennenkin oltiin oltu jo paljon erillämme eikä asuttu yhdessä. Niin kovasti kaipaisin välillä sitä että saisi jutella niitänäitä muttei ihmisillä ole aikaa eikä kiinnostusta sellaiseen, varsinkin kun sen arkihöpinän tarpeen täyttää se oma kumppani.
Tässä taas mietin sitä kun itse olen oikeastaan aina se aloitteentekijä näkemiselle tai se joka laittaa jotain muuta viestiä minkä haluaa jakaa kaverille tai sisarelle. Nyt ajattelinkin ottaa ihan testin että kuinka kauan menee ennenkuin kukaan lähestyy minua. Toki voihan se lopputulos tehdä entistä surullisemmaksi mutta minkäs mahtaa.
Kommentit (118)
Eivät ota sinuun yhteyttä, mutta et menetä kyllä heissä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä sanoin suorat sanat tällaiselle tyypille. Pyysin kahvittelemaan, mutta ei ikinä joutanut. Tekstasin sitten että ystävyyteen kuuluu vuorovaikutus. Heti alkoi lässyn lässy selitykset. Rupesin pitämään etäisyyttä ja minulle tämä ns.ystävä on nyt yhdentekevä. Suksikoot vaikka helvettiin. Voitte sanoa suoraan mistä kenkä puristaa. Jos minä myös tekisin testin moniko soittaa itse minulle niin melko varmasti menisi kauan aikaa. Mikä ihmisiä vaivaa, oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Eivät ota sinuun yhteyttä, mutta et menetä kyllä heissä yhtään mitään.
Juuri näin. Joskushan toisen yhteydenottoihin vastataan vain kohteliaisuuudesta, koska joskus teininä tai opiskeluaikoina oltiin ihan bestiksiä. Mutta sitten on kasvettu vuosien ja vuosikymmenten aikana eri suuntiin ja kommunikointi on enää vain jotain smalltalkin tyylistä. Olen ennenkin palstalla sanonut, että harvalla on samat kaverit päiväkodissa ja hoivakodissa.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Et sinä tuossa mitään voita. Korkeintaan tulet katkeraksi.
Ota yhteyttä niihin, joista eniten pidät. Saatpahan itse valita seurasi.
Tuohan on lopputulemaltaan ihan sama, jossa osa ihmisistä jää, osa ei jää omaan elämään.
Ruotimisen voi tehdä joko testaamalla, kuka ottaa yhteyttä vai ottaako kukaan. Se joka ottaa yhteyttä, jää omaan elämään. Tai sitten oi vpäättää, että jatkossa ottaa itse yhteyttä vain joihinkin ja jättää loput ihmiset huomiotta. Kummassakin taktiikassa jäljelle jäävät aidot ystävyyssuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika yleinen ilmiö, että ystäviin ja kavereihin pidetään yhteyttä entistä harvemmin. Liekö sitten syy somen käytön yleistymisessä ?
Suomalaiset on aina olleet aika epäsosiaalisia, eivät osaa small talkia ym. Ainakin itse olen havainnut, että mitään keskusteluja ajankohtaisasioista tm. ei ihmisten kanssa saa aikaiseksi. Ainoastaan lapsuudenperheeni kanssa tulee sellaisia juteltua, mutta tutut pysyvät arkiasioissa.
Some on varmaan helpottanut tätä asiaa, ettei osata keskutella tai olla kiinnostuneita paljon mistään. Monelle on helpompi viestiä sen kautta kuulumisiaan. Jos ei kerran kiinnosta juuri mikään asia, niin omasta elämästä on helppo laittaa esim. kuva tai lyhyt teksti, josta selviää oma tilanne. Itsellä ei ole Facetiliä eikä muutakaan vastaavaa, koska kaipaan keskusteluseuraa nokakkain.
Vierailija kirjoitti:
Merkkaa kuinka kauan aikaa kuluu ennen kuin ottavat yhteyttä. Ja viestivätkö kiinnostuneena.
Aika turhaa, koska lähes aina se vastaus on "ei ikinä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Et sinä tuossa mitään voita. Korkeintaan tulet katkeraksi.
Ota yhteyttä niihin, joista eniten pidät. Saatpahan itse valita seurasi.
Tuohan on lopputulemaltaan ihan sama, jossa osa ihmisistä jää, osa ei jää omaan elämään.
Ruotimisen voi tehdä joko testaamalla, kuka ottaa yhteyttä vai ottaako kukaan. Se joka ottaa yhteyttä, jää omaan elämään. Tai sitten oi vpäättää, että jatkossa ottaa itse yhteyttä vain joihinkin ja jättää loput ihmiset huomiotta. Kummassakin taktiikassa jäljelle jäävät aidot ystävyyssuhteet.
Samaa mieltä sun kanssasi. Ei elämässään kannata roikottaa sellaisia ihmisiä, joita ei halua elämässään olevan. Tavallisesti ihminen, joka edes muutaman kerran muuttaa ja vaihtaa useammin kuin 3 kertaa työpaikkaa, kohtaa elämänsä aikana älyttömän määrän ihmisiä. Jotkut ovat hetken aikaa tiiviimmin mukana elämässä, mutta kun olosuhteet taas muuttuvat, he jäävät taakse. Joku ketjussa mainitsi, että entinen työkaveri ei eläkkeelle jäätyään pidä enää yhteyttä. Mulla oli tässä vikassa työpaikassa, jossa olin 19 vuotta, tosi ihanat ja mukavat työkaverit. Mutta en mä nyt työelämästä pois jäätyäni enää pidä heihin yhteyttä. Yksi heistä on mun FB-kaveri ja hänen päivityksiään seuraan kuten hänkin mun päivityksiä, mutta en mä hänellekään soittele ja kysele kuulumisia. Mulla ei ole nyt 64-vuotiaana kuin yksi sellainen ystävä, jonka kanssa oltiin ystäviä jo alle kolmekymppisenä. Hänkin katosi mun elämästäni pariksi kymmeneksi vuodeksi, kun päätti tehdä vielä iltatähden ja siirtyi takaisin pikkulapsiperheen elämään. Mulla taas omat lapset oli jo teinejä ja mun suunta elämässä oli ihan jokin muu kuin istuskella hiekkalaatikon reunalla. Kummallakaan meistä ei onneksi ollut mitään tarvetta poltella siltoja vaan ystävyys vaan hiipui pois. Kunnes sitten sattumalta pari vuotta sitten törmättiin bussissa ja sen jälkeen ollaan pidetty yhteyttä usein ja tavattukin melkein joka kuukausi. Kaikkiin muihin tän hetken ystäviini olen tutustunut viiskymppisenä tai sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllästyin koska olin aina se joka ottaa yhteyttä, eikä kukaan koskaan kysellyt kuulumisia, ellen niitä itse ensin kysynyt. Ainoastaan jos jossain tarvittiin apua niin minuun oltiin yhteydessä. Vuoden vaihteessa lopetin yhteydenpidon ja jäin odottamaan. Nyt vähän jo harmittaa nähdä miten arvoton sitä on. Kesällä muutaman kerran kysytiin kuskiksi mutta siinäpä ne oli.
Miksi määritätte arvomme toisten ihmisten kautta? Oma valinta.
Varmasti sinullakin on läheisiä tai ystäviä, joiden ansiosta omanarvontuntosi on parempi kuin se olisi, jos olisit täysin yksin elämässäsi. Älä ole naiivi. Jos ihminen ei ole täysi erakko, hän aina arvottaa itseään myös muiden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Minä oli aina se joka otti yhteyttä ystäviini. Nyt en enää jaksa vaivautua. Katkeraa ja surullista on ollut huomata että en ollut heille yhtä tärkeä kuin he olivat minulle. Välillä niin raastavaa olla taas yksin, mutta minkäs teet. Ehkä kuitenkin sitten parempi näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika yleinen ilmiö, että ystäviin ja kavereihin pidetään yhteyttä entistä harvemmin. Liekö sitten syy somen käytön yleistymisessä ?
Suomalaiset on aina olleet aika epäsosiaalisia, eivät osaa small talkia ym. Ainakin itse olen havainnut, että mitään keskusteluja ajankohtaisasioista tm. ei ihmisten kanssa saa aikaiseksi. Ainoastaan lapsuudenperheeni kanssa tulee sellaisia juteltua, mutta tutut pysyvät arkiasioissa.
Some on varmaan helpottanut tätä asiaa, ettei osata keskutella tai olla kiinnostuneita paljon mistään. Monelle on helpompi viestiä sen kautta kuulumisiaan. Jos ei kerran kiinnosta juuri mikään asia, niin omasta elämästä on helppo laittaa esim. kuva tai lyhyt teksti, josta selviää oma tilanne. Itsellä ei ole Facetiliä eikä muutakaan vastaavaa, koska kaipaan keskusteluseuraa nokakkain.
Periaatteessa samaa mieltä sun kanssasi, mutta ne arkiasiathan on just sitä smalltalkia. Päivän sää, ruuan hinta, ensi kesän lomareissut jne. Ajankohtaisista asioista keskusteleminen edellyttäisi mielipiteitä sekä faktan tarkistuksia. Ja sellainen keskustelu pitää osata tehdä siten, ettei toinen omine mielipiteineen ja täysin erilaisine käsityksineen ärsyynny. Tai varsinkaan pahoita mieltään. Mä jouduin aikoinaan työni puolesta olemaan mukana kansainvälisissä konferensseissa eikä kyllä niissä olisi tullut mieleenkään vaikka jonkun jenkin kanssa alkaa puhua USAn politiikasta tms. Tai jonkun pakistanilaisen kanssa heidän elintavoistaan ja uskomuksistaan. Smalltalkin yksi keskeinen piirre on hienotunteisuus ja sen vuoksi smalltalkissa puhutaan vain helpoista asioista. Eli sellaista liirumlaarumia vaan, jotta toinen kokee tulleensa huomatuksi.
Toissapäiväånä kävin hakemassa paikallisesta pizzan. Siinä odotellessani join lasillisen viiniä ja samaan pöytään tuli kaksi miestä. Toinen mun ikäluokkaa eli 60+ ja toinen parikymmentä vuotta nuorempi. Ollaan hyvänpäiväntuttuja sen verran, että tiesin tuon vanhemman olevan vankka kokoomuslainen ja nuoremman vankka perussuomalainen. Mä olen poliittisesti täysin sitoutumaton. Oli oikeasti tosi mukavaa jutella näiden miesten kanssa ajankohtaisista asioista ja jopa politiikasta, koska he osasivat keskustella. Perustella näkemyksensä, kuunnella toisen puhenvuoroa jne. Ilman ärsyyntymistä ja riidan haastamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki kissa. Sosiaalisempi kuin sinun nykyinen "kaveri" piirisi.
Olen myös joutunut kokemaan, että jos en itse pidä yhteyttä niin sitten minuun ei oteta yhteyttä. Tähän kohtaa sanon, että olen tosi kiltti ihminen ja joustava tapaamisten järjestämisessä enkä edellytä mitään kalliita ravintoloita tapaamispaikoiksi. Ihan kotona tapaaminen ja jutustelu käy.
Erosin 25 vuoden parisuhteesta lasteni isään kolme vuotta sitten. Muutamat lähimmät ystävät olivat silloin yhteydessä minuun ja halusivat nähdä. Nyt jälkikäteen ymmärrän, että olivat uteliaita ja halusivat tietää miksi erosimme (miehellä oli salasuhde). Nyt nämä ns ystävät eivät ole olleet minuun enää pariin vuoteen yhteydessä. Itse olen pari kertaa ehdottanut tapaamista, mutta on kuulemma kiirettä niin paljon. Eli eivät ole kunnon ystäviä, joten en enää edes yritä.
Harmittaa, että kerroin eron syyn ja muuta draamaa mitä siihen liittyi. Jatkossa pidän asiat ominani enkä luota ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kokeillu samaa ja ei ole ottanu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Et sinä tuossa mitään voita. Korkeintaan tulet katkeraksi.
Ota yhteyttä niihin, joista eniten pidät. Saatpahan itse valita seurasi.
Samaa mieltä. Kokeltu on ja aiheutti masennusta. Minä tyydyn siihen että itse pidän yhteyttä koska kyllä niihin aina joku vastaa. Kaikilla ei ole sellaistakaan.
Jos olet aina se, joka ottaa yhteyttä, ihmiset tottuvat tähän kaavaan. Jos et ota yhteyttä, he uskovat, ettet halua tavata.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Minä oli aina se joka otti yhteyttä ystäviini. Nyt en enää jaksa vaivautua. Katkeraa ja surullista on ollut huomata että en ollut heille yhtä tärkeä kuin he olivat minulle. Välillä niin raastavaa olla taas yksin, mutta minkäs teet. Ehkä kuitenkin sitten parempi näin.
Onko nyt kivaa marttyyriutua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Et sinä tuossa mitään voita. Korkeintaan tulet katkeraksi.
Ota yhteyttä niihin, joista eniten pidät. Saatpahan itse valita seurasi.
Joo mutta ärsyttää se olo kun tuntuu ettei kukaan koskaan erityisemmin kaipaa seuraani tai ajattele minua. Niin sitten ajattelen että miksi minäkään mitään yritän jos on vähän yksipuolista kaikki.. ap
on kyllä törkeitä kun ei jätä puolisoitaan, töitään, lapsiaan ja sen sijaan keskity sinuun nyt kun itselläsi on tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Et sinä tuossa mitään voita. Korkeintaan tulet katkeraksi.
Ota yhteyttä niihin, joista eniten pidät. Saatpahan itse valita seurasi.
Joo mutta ärsyttää se olo kun tuntuu ettei kukaan koskaan erityisemmin kaipaa seuraani tai ajattele minua. Niin sitten ajattelen että miksi minäkään mitään yritän jos on vähän yksipuolista kaikki.. ap
Jep. Ystävyyttä on yksipuolisesti vähän vaikeaa kannatella, saati tekohengittää. Anna olla.
Kerro ihmeessä kuinka kävi, kauako odottelit. Palataan asiaan🤨
Alue: Aihe vapaa
Merkkaa kuinka kauan aikaa kuluu ennen kuin ottavat yhteyttä. Ja viestivätkö kiinnostuneena.