Lue keskustelun säännöt.
Päätin etten ota enää kehenkään yhteyttä, katsotaan ottaako kukaan minuunpäin
16.10.2025 |
Ja en tosiaan ole ollut mikään roikkuja vaan yhteydenpitoa silloin tällöin. Kaikki muut tuntuu olevan niin kiireisiä ettei aikaa ole mihinkään muuhun kuin arjen pyöritykseen. Melko yksinäiseksi olen alkanut tuntea itseni, parisuhde päättyi kesän lopussa ja sitä ennenkin oltiin oltu jo paljon erillämme eikä asuttu yhdessä. Niin kovasti kaipaisin välillä sitä että saisi jutella niitänäitä muttei ihmisillä ole aikaa eikä kiinnostusta sellaiseen, varsinkin kun sen arkihöpinän tarpeen täyttää se oma kumppani.
Tässä taas mietin sitä kun itse olen oikeastaan aina se aloitteentekijä näkemiselle tai se joka laittaa jotain muuta viestiä minkä haluaa jakaa kaverille tai sisarelle. Nyt ajattelinkin ottaa ihan testin että kuinka kauan menee ennenkuin kukaan lähestyy minua. Toki voihan se lopputulos tehdä entistä surullisemmaksi mutta minkäs mahtaa.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tahattomasti kokeilin tätä. Ei siis ollut tarkoitus. Kävi nimittäin niin, että perheenjäseneni kuoli yllättäen onnettomuudessa. Ja olin niin shokissa ja surun murtama, että en saanut otettua keneenkään yhteyttä sen enempää kuin laitettua kaikille viestit, että xx on kuollut onnettomuudessa tänään. Sen enempää en jaksanut ottaa yhteyttä ihmisiin muutamaan kuukauteen. Hautajaisten ja perunkirjotusten ym käytännön asioiden järjestämiset vei minulta ne loputkin voimat. Kukaan ystäväni ei ottanut minuun yhteyttä kertaakaan sen jälkeen, kun olivat laittaneet lyhyen viestin, että osanottoni. Ja kun itse en tuon kaiken keskellä pystynyt enkä jaksanut ottaa yhteyttä ystäviin, niin en sitten kuullut heistä moneen kuukauteen mitään. Jossain kohdin havahduin tähän ja tajusin, että ei minulla enää tainnut ystäviä ollakaan, jos kerran tällaise
Ainakin itse antaisin rauhaa parantua enkä kyselisi jatkuvasti kuinka menee.
EN itsekään pidä jos sairastun tms. ja jatkuvasti kysellään miten voit. Haluan olla rauhassa ja kerron kyllä jos on jotain kerrottavaa. Hyvin satunnainen voinnin kysyminen on OK, mutta jatkuva yhteydenpito ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vähän sama kuin ystävien auttaminen. Itse autoin kaikki siinä missä vain pystyin. Olin ystäville useammassa muutossa ilmaisena apuna, autoin lastenhoidossa, yhden ystävän gradua tarkistin jne. Kaikenlaista auttamista, isoa ja pientä. Vuosien ajan. Sitten jouduin itse elämäntilanteeseen, jossa olisin tarvinnut vähän apua. Enpä saanut sitä keneltäkään ystävältä.
Vierailija kirjoitti:
Älä mene tuohon systeemiin! Tuttavuuksissa ja ystävyyksissä usein rakentuu kuvio sen suhteen kuka ottaa yhteyttä keneenkin. Ja siihen sitten totutaan. Jatka itse aktiivista yhteydenpitoa ihmisiin, jotka ovat sulle merkityksellisiä. Moni heitä varmasti toivoo ja kaipaa sitä, eivät vain ole tottuneet olemaan aloittellisia. Älä heittäydy marttyriksi, vaan jatka yhteydenpitoa.
Ja yhteyttä voi pitää melko minimivaivalla. Ilman suuria odotuksia laittaa jonkun viestin, että mitä kuuluu ja lähdetkö kävelylle jonain iltana.
Joku sitten vastaa ja voit siitä jatkaa haluamallasi tavalla. Ei siinä näppäimistö kulu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama kuin ystävien auttaminen. Itse autoin kaikki siinä missä vain pystyin. Olin ystäville useammassa muutossa ilmaisena apuna, autoin lastenhoidossa, yhden ystävän gradua tarkistin jne. Kaikenlaista auttamista, isoa ja pientä. Vuosien ajan. Sitten jouduin itse elämäntilanteeseen, jossa olisin tarvinnut vähän apua. Enpä saanut sitä keneltäkään ystävältä.
Vaikka pyysit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mene tuohon systeemiin! Tuttavuuksissa ja ystävyyksissä usein rakentuu kuvio sen suhteen kuka ottaa yhteyttä keneenkin. Ja siihen sitten totutaan. Jatka itse aktiivista yhteydenpitoa ihmisiin, jotka ovat sulle merkityksellisiä. Moni heitä varmasti toivoo ja kaipaa sitä, eivät vain ole tottuneet olemaan aloittellisia. Älä heittäydy marttyriksi, vaan jatka yhteydenpitoa.
Ja yhteyttä voi pitää melko minimivaivalla. Ilman suuria odotuksia laittaa jonkun viestin, että mitä kuuluu ja lähdetkö kävelylle jonain iltana.
Joku sitten vastaa ja voit siitä jatkaa haluamallasi tavalla. Ei siinä näppäimistö kulu.
Ei aina tarvitse edes kysyä mitä kuuluu. Voi laittaa ihan sellaisenkin viestin, että moi, löysin lehtijutun joka voisi kiinnostaa sua, tässä linkki. Tai että arvaa mitä kivaa näin tänään, olin xxxx ja yyyy ja näin cccc. Yleensä ihmiset ilahtuu jos heitä on ajateltu sen verran, että joku pieni viesti joskus tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama kuin ystävien auttaminen. Itse autoin kaikki siinä missä vain pystyin. Olin ystäville useammassa muutossa ilmaisena apuna, autoin lastenhoidossa, yhden ystävän gradua tarkistin jne. Kaikenlaista auttamista, isoa ja pientä. Vuosien ajan. Sitten jouduin itse elämäntilanteeseen, jossa olisin tarvinnut vähän apua. Enpä saanut sitä keneltäkään ystävältä.
Pyysivätkö he apua vai autoitko ilman kysymättä tarvitsevatko he edes apua?
Oletko itse pyytänyt apua muilta vai odotatko, että sinua autetaan pyytämättä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama kuin ystävien auttaminen. Itse autoin kaikki siinä missä vain pystyin. Olin ystäville useammassa muutossa ilmaisena apuna, autoin lastenhoidossa, yhden ystävän gradua tarkistin jne. Kaikenlaista auttamista, isoa ja pientä. Vuosien ajan. Sitten jouduin itse elämäntilanteeseen, jossa olisin tarvinnut vähän apua. Enpä saanut sitä keneltäkään ystävältä.
Vaikka pyysit?
Niin. Vaikka pyysin. Oli kummasti niin kiireitä yhtäkkiä kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika yleinen ilmiö, että ystäviin ja kavereihin pidetään yhteyttä entistä harvemmin. Liekö sitten syy somen käytön yleistymisessä ?
Uskon näin minäkin. Some luo illuusion, että ollaan tekemisissä ja vaihdetaan kuulumisia. Kun muistutat, ettet ole facebookissa tai instagramissa, jotkut ihan hämmentyvät, että ethän sinä sitten olekaan kuullut mitään viimevuotisia käänteitään. En ole en.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama kuin ystävien auttaminen. Itse autoin kaikki siinä missä vain pystyin. Olin ystäville useammassa muutossa ilmaisena apuna, autoin lastenhoidossa, yhden ystävän gradua tarkistin jne. Kaikenlaista auttamista, isoa ja pientä. Vuosien ajan. Sitten jouduin itse elämäntilanteeseen, jossa olisin tarvinnut vähän apua. Enpä saanut sitä keneltäkään ystävältä.
En minäkään saanut. Toki siihen oli syynä että olen kaveriporukan ainoa perheetön ja "pikkulapsiarjeton" joka on vielä muuttanut toiselle paikkakunnalle. Se on minusta ihan ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama kuin ystävien auttaminen. Itse autoin kaikki siinä missä vain pystyin. Olin ystäville useammassa muutossa ilmaisena apuna, autoin lastenhoidossa, yhden ystävän gradua tarkistin jne. Kaikenlaista auttamista, isoa ja pientä. Vuosien ajan. Sitten jouduin itse elämäntilanteeseen, jossa olisin tarvinnut vähän apua. Enpä saanut sitä keneltäkään ystävältä.
Pyysivätkö he apua vai autoitko ilman kysymättä tarvitsevatko he edes apua?
Oletko itse pyytänyt apua muilta vai odotatko, että sinua autetaan pyytämättä?
Ovat pyytäneet minulta apua ja olen auttanut. Välillä olen sanonut ystävälle, että jos tarvitset apua tässä asiassa (vaikka muutossa, gradussa tms), niin pyydä ihmeessä. Eli olen tarjonnut apua. Ja jos avuntarjoukseen on tartuttu niin olen auttanut. En nyt sentään pyytämättä ole väkisin tunkenut auttamaan ja sillä tavalla mennyt sekaantumaan muiden elämään. Miksi joku niin tekisi?
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika yleinen ilmiö, että ystäviin ja kavereihin pidetään yhteyttä entistä harvemmin. Liekö sitten syy somen käytön yleistymisessä ?
Syy on aina siinä ystävässä joka ei vastaa. Ihan sama, vaikka olisi kiireinen tai masentunut. Syy ei ole koskaan kysyjän vaan vastaamiseen kykenemättömän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän yhteyttä, teen etänä töitä ja asun kaukana. Yleensä laitan viestiä silloin, kun olen yksin.
Kyllähän sitä näkee milloin ootte viimeksi viestitellyt. Se, mitä on minusta surullista, kun kollega jää eläkkeelle, äitiyslomalle, vaihtaa työpaikkaa, yhteydenotto häviää.
Työparini jäi eläkkeelle keväällä. Oli aikaisemmin ostanut aaunnon Espanjasta ja asustelee siellä. Ennen laitettiin monta viestiä päivässä, nyt ei juuri yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika yleinen ilmiö, että ystäviin ja kavereihin pidetään yhteyttä entistä harvemmin. Liekö sitten syy somen käytön yleistymisessä ?
Uskon näin minäkin. Some luo illuusion, että ollaan tekemisissä ja vaihdetaan kuulumisia. Kun muistutat, ettet ole facebookissa tai instagramissa, jotkut ihan hämmentyvät, että ethän sinä sitten olekaan kuullut mitään viimevuotisia käänteitään. En ole en.
Se on juurikin tämä. Itse en ole missään somessa ja se on ihan oma valintani. Ulkopuoliseksi siinä väkisinkin jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama kuin ystävien auttaminen. Itse autoin kaikki siinä missä vain pystyin. Olin ystäville useammassa muutossa ilmaisena apuna, autoin lastenhoidossa, yhden ystävän gradua tarkistin jne. Kaikenlaista auttamista, isoa ja pientä. Vuosien ajan. Sitten jouduin itse elämäntilanteeseen, jossa olisin tarvinnut vähän apua. Enpä saanut sitä keneltäkään ystävältä.
Pyysivätkö he apua vai autoitko ilman kysymättä tarvitsevatko he edes apua?
Oletko itse pyytänyt apua muilta vai odotatko, että sinua autetaan pyytämättä?
Ovat pyytäneet minulta apua ja olen auttanut. Välillä olen sanonut ystävälle, että jos tarvitset apua tässä asiassa (vaikka muutossa, gradussa tms), niin pyydä ihmeessä. Eli olen tarjonnut apua. Ja jos avuntarjoukseen on tartuttu niin olen auttanut. En nyt sentään pyytämättä ole väkisin tunkenut auttamaan ja sillä tavalla mennyt sekaantumaan muiden elämään. Miksi joku niin tekisi?
Olen itse törmännyt näihin kysymättä auttaviin. Joskus ovat avuksi, mutta en pidä silti sellaisesta toiminnasta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä uhriutujia, jotka kitisevät kun joutuvat aina itse ottamaan yhteyttä. Mitä väliä sillä on kuka yhteyttä ottaa jos yhteydenpito on kuitenkin mukavaa?
Itse en ota koskaan yhteyttä kehenkään, viihdyn vallan hyvin itsekseni. Jotkut ottavat kuitenkin minuun yhteyttä ja heidänkin tapaaminen on mukavaa.
Jos sinä et "tarvitse" muita ihmisiä niin et sinä voi tietää miltä se voi tuntua. Uhriutuja olet sinä, joka ei edes kärsi asiasta, mutta valitat siitä silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mene tuohon systeemiin! Tuttavuuksissa ja ystävyyksissä usein rakentuu kuvio sen suhteen kuka ottaa yhteyttä keneenkin. Ja siihen sitten totutaan. Jatka itse aktiivista yhteydenpitoa ihmisiin, jotka ovat sulle merkityksellisiä. Moni heitä varmasti toivoo ja kaipaa sitä, eivät vain ole tottuneet olemaan aloittellisia. Älä heittäydy marttyriksi, vaan jatka yhteydenpitoa.
Ja yhteyttä voi pitää melko minimivaivalla. Ilman suuria odotuksia laittaa jonkun viestin, että mitä kuuluu ja lähdetkö kävelylle jonain iltana.
Joku sitten vastaa ja voit siitä jatkaa haluamallasi tavalla. Ei siinä näppäimistö kulu.
En tykkäisi tuollaisesta turhanpäiväisestä yhteydenpidosta.
miksi kukaan ottaisi sinuun yhteyttä? en minä ainakaan ottaisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika yleinen ilmiö, että ystäviin ja kavereihin pidetään yhteyttä entistä harvemmin. Liekö sitten syy somen käytön yleistymisessä ?
Syy on aina siinä ystävässä joka ei vastaa. Ihan sama, vaikka olisi kiireinen tai masentunut. Syy ei ole koskaan kysyjän vaan vastaamiseen kykenemättömän.
Tämän keskustelun pointti taisi olla se, että joku on aina se joka ottaa yhteyttä. Hänelle kyllä vastataan, mutta kukaan ei ole aloitteellinen hänelle ja se harmittaa.
Ei kai tuossa ole sen kummemmasta asiasta kyse kuin että moni on vaan selainen hyvänpäivän tuttu. Moikataan kaupassa tai ohi ajaessa, mutta eipä ole oikein muutoin mitään asiaa hänelle. Monesti kouluaikojen kavereista suurin osa on tuollaisia jotka sitten tippuvat ystäväpiiristä aikuistumisen myötä.
En ymmärrä näitä uhriutujia, jotka kitisevät kun joutuvat aina itse ottamaan yhteyttä. Mitä väliä sillä on kuka yhteyttä ottaa jos yhteydenpito on kuitenkin mukavaa?
Itse en ota koskaan yhteyttä kehenkään, viihdyn vallan hyvin itsekseni. Jotkut ottavat kuitenkin minuun yhteyttä ja heidänkin tapaaminen on mukavaa.