Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päätin etten ota enää kehenkään yhteyttä, katsotaan ottaako kukaan minuunpäin
16.10.2025 |
Ja en tosiaan ole ollut mikään roikkuja vaan yhteydenpitoa silloin tällöin. Kaikki muut tuntuu olevan niin kiireisiä ettei aikaa ole mihinkään muuhun kuin arjen pyöritykseen. Melko yksinäiseksi olen alkanut tuntea itseni, parisuhde päättyi kesän lopussa ja sitä ennenkin oltiin oltu jo paljon erillämme eikä asuttu yhdessä. Niin kovasti kaipaisin välillä sitä että saisi jutella niitänäitä muttei ihmisillä ole aikaa eikä kiinnostusta sellaiseen, varsinkin kun sen arkihöpinän tarpeen täyttää se oma kumppani.
Tässä taas mietin sitä kun itse olen oikeastaan aina se aloitteentekijä näkemiselle tai se joka laittaa jotain muuta viestiä minkä haluaa jakaa kaverille tai sisarelle. Nyt ajattelinkin ottaa ihan testin että kuinka kauan menee ennenkuin kukaan lähestyy minua. Toki voihan se lopputulos tehdä entistä surullisemmaksi mutta minkäs mahtaa.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä sanoin suorat sanat tällaiselle tyypille. Pyysin kahvittelemaan, mutta ei ikinä joutanut. Tekstasin sitten että ystävyyteen kuuluu vuorovaikutus. Heti alkoi lässyn lässy selitykset. Rupesin pitämään etäisyyttä ja minulle tämä ns.ystävä on nyt yhdentekevä. Suksikoot vaikka helvettiin. Voitte sanoa suoraan mistä kenkä puristaa. Jos minä myös tekisin testin moniko soittaa itse minulle niin melko varmasti menisi kauan aikaa. Mikä ihmisiä vaivaa, oikeasti?
Missä pyysit kahvittelua? Kotonasi vai kahvilassa? Minulla on pari ystävää joiden luona käyntiä välttelen. Syynä on heidän hygieenisyytensä erilaisuus itseeni verrattuna. En sano, että he ovat väärässä, mutta itselläni on tarkempaa. En halua saada vatsatautia.
Yhtä ystävää en toivo taas kyläilemään luokseni. Hän on liian tomera. Ottaa asioikseen katsoa ihmisten luona mikä olisi paremmin ja
En pyytänyt kotonani kahvittelua. Kahvilaan. Hän itse on joskus ehdottanut että hänen luonaan kahville. Tästä ei ole tullut mitään. Kesällä hän ehdotti että voisimme mennä vaikka puistoon kahville. Tästäkään ei tullut mitään. Ilmeisesti ei löydy sellaista paikkaa mikä sopisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin katkera kun haistella älä päätä jota se vaikutti
Hienoa, olet tehnyt hyvän oivalluksen. Taidan seurata sinun esimerkkiäsi. Kiitos vinkistä.
Aloitus myös oli hyvä.
Kaiken ketjun möyhäämisen jälkeen totean: tuollaiset ihmiset on vaan todella raskaita. Yksi vanha kouluaikainen ystäväni jatkuvasti jauhaa facessa, miten huomenna poistaa kaikki "kaverit" jotka ei tästä julkaisusta tykkää. Minutkin poisti monta kertaa, sitten aina lisäsi uudestaan ystäväksi mitään kommentoimatta. Hänellä myös jatkuvasti samanlaisia "minä en enää pidä yhteyttä ystäviin jotka ei minuun päin ole yhteydessä tosiystävät tunnetaan"-mietelauseita seinä täynnä.
Fun fact: viimeisimmässä whatsapp keskustelussamme minä ehdotin että mennäänkö pikkujoulukahville jonnekin kahvilaan, ja hän peukutti sitä. Vuonna 2022.
Toinen samanlainen "ystävä", mies, lähti kokonaan facebookista pois ovet paukkuen, kun hänen fb kaverit eivät tarpeeksi huomioineet hänen julkaisujaan. Valitteli että hän käyttää päivän hienon pianomusiikkiesityksen tekemiseen, ja vain 10/300 ystävästä käy tykkäämässä. Kumma miten ihmisillä ei ole aikaa katsoa 55 minuutin pituusia harrastajatason harjoitteluvideoita.
Molempiin pidin aiemmin yhteyttä, mutta noiden happamien julkisten valitusten jäi yhteydenpito jostain syystä.
Joo, siitä on yli 5 vuotta kun kukaan on ottanut yhteyttä, kun itse jätin täysin yksipuolisen yhteydenpidon. Ei edes synttärimuistamisia tai joulutoivotuksia tms. kuulu koskaan. Muutenkin lähinnä kuului jotain jos multa haluttiin palveluksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen.
Jos tuntuu, että olet aina se joka ottaa yhteyttä ja sen jälkeen kyllä sovitaan sitä ja tätä, lopeta yhteydenottaminen.
Ihmiset ketkä sinua kaipaa, ottavat kyllä yhteyttä jollain tavalla ennemmin tai myöhemmin.
Uutta seuraa/ uusia ystäviä on myös saatavilla, jos koet olosi yksinäiseksi.
Itse tein tuon varmaan viisi vuotta sitten ja monet on jääneet, kultakimpaleet on jäljellä, yhden käden sormilla laskettava määrä.
Tässä asiassa sosiaalinen media toimii ainakin minulla hyvin. Moni ystävä asuu pitkin poikin Suomea, ja sukulaisia on ulkomaita myöten. Ei koskaan nähty ja yhteydenpito oli nihkeää.
Päivitän somea silloin tällöin ja sen kautta moni laittaa sitten viestiä ja joskus jutellaan pitkästikin. Sama toisinpäin. Some madaltaa kynnystä yhteydenottoon. Tykkään myös siitä kun jutellaan ihan arkisia asioita eikä että mitäs suurta sinun elämässä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ystävä, joka ei juuri koskaan ottanut minuun päin yhteyttä. Otin asian puheeksi ja sanoin että mielestäni ystävyyden kuuluu olla vastavuoroista. Hän sanoi olevansa samaa mieltä. Sanoin että en ota enää yhteyttä sinuun vaan jään odottamaan sinun yhteydenottoasi tällä kertaa, josko ehdotat tapaamista tms. No, ei ole kuulunut tapaamisehdotusta/kuulumisten kysymistä tai edes puhelinsoittoa, ja tuosta käymästämme keskustelusta on nyt kulunut reilu 3 vuotta... Että sellainen ystävä se.
Se tunne, kun ajattelit, että sinulla on hyviäkin ystäviä, mutta heti kun lakkaat pitämästä heihin yhteyttä oma aloitteisesti esim. työstressin tai kiireisen elämäntilanteen takia, ei heistä kuulu mitään. Tajuat pikkuhiljaa, että itse olet aina ollut se, joka vastaa yhteydenpidosta. Ovatko tuollaiset suhteet lopulta edes aitoa ystävyyttä? Parempi antaa ehkä vain pikkuhiljaa kuolla pois. Tekopyhin "ystävä" oli kuitenkin se, josta kuulin kolmannen osapuolen kautta, että syyllistää minua siitä, että en ole ollut yhteydessä. Hän ei ole myöskään itse kertaakaan laittanut viestiä tai kutsunut kahville, joten mitä ihmettä? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos teihin ei pidetä yhteyttä juuri tuollaisen käytöksen takia? Pidetään kirjaa kuka ottaa yhteyttä ja milloin. Ystävyys on suorittamista eikä luonnollista yhteyttä synny.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ystävä, joka ei juuri koskaan ottanut minuun päin yhteyttä. Otin asian puheeksi ja sanoin että mielestäni ystävyyden kuuluu olla vastavuoroista. Hän sanoi olevansa samaa mieltä. Sanoin että en ota enää yhteyttä sinuun vaan jään odottamaan sinun yhteydenottoasi tällä kertaa, josko ehdotat tapaamista tms. No, ei ole kuulunut tapaamisehdotusta/kuulumisten kysymistä tai edes puhelinsoittoa, ja tuosta käymästämme keskustelusta on nyt kulunut reilu 3 vuotta... Että sellainen ystävä se.
Niin mistä keksit että hän koki teidän välillä ystävyyttä lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se tunne, kun ajattelit, että sinulla on hyviäkin ystäviä, mutta heti kun lakkaat pitämästä heihin yhteyttä oma aloitteisesti esim. työstressin tai kiireisen elämäntilanteen takia, ei heistä kuulu mitään. Tajuat pikkuhiljaa, että itse olet aina ollut se, joka vastaa yhteydenpidosta. Ovatko tuollaiset suhteet lopulta edes aitoa ystävyyttä? Parempi antaa ehkä vain pikkuhiljaa kuolla pois. Tekopyhin "ystävä" oli kuitenkin se, josta kuulin kolmannen osapuolen kautta, että syyllistää minua siitä, että en ole ollut yhteydessä. Hän ei ole myöskään itse kertaakaan laittanut viestiä tai kutsunut kahville, joten mitä ihmettä? :D
Miksi sinä edes ajattelet tuollaista? Eivät kaikki ihmiset toimi samoin. Joku haluaa olla yksin enemmän kuin toinen. Ei se tarkoita etteikö hän pitäisi sinua ystävänään.
Tuntuu että osa pitää ystäviään yksinoikeutena. Ettei heillä saa olla muuta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on erilaiset näkemykset ystävyydestä tai elämästä yleensäkin, niin eikö yhteydenpito luonnollisesti vähene ja hiipuu kokonaan. Ei siitä tarvitse tehdä draamaa eikä käyttäytyä kuin lapset. Ei tarvitse katkoa välejä kokonaan vaikkei ystävyys säilykään.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että osa pitää ystäviään yksinoikeutena. Ettei heillä saa olla muuta elämää.
Aika moni tuntuu kokevan ystävyyttä siellä missä sitä ei ilmeisestikään molemminpuoleisesti edes ole ja vaatii sen perusteella tältä toiselta osapuolelta yhteydenottoja ja välittämistä. Toisen mielestä saatatte olla vain tuttavia, entisiä koulukavereita tms.
Ap, älä sitten ota yhteyttä. Yksinkertaista eikä siihen tarvita kenenkään lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ystävä, joka ei juuri koskaan ottanut minuun päin yhteyttä. Otin asian puheeksi ja sanoin että mielestäni ystävyyden kuuluu olla vastavuoroista. Hän sanoi olevansa samaa mieltä. Sanoin että en ota enää yhteyttä sinuun vaan jään odottamaan sinun yhteydenottoasi tällä kertaa, josko ehdotat tapaamista tms. No, ei ole kuulunut tapaamisehdotusta/kuulumisten kysymistä tai edes puhelinsoittoa, ja tuosta käymästämme keskustelusta on nyt kulunut reilu 3 vuotta... Että sellainen ystävä se.
Niin mistä keksit että hän koki teidän välillä ystävyyttä lainkaan?
No oltiin oltu tekemisissä, siis ystäviä, 18 vuotta siitä hetkestä kun tutustuimme opiskelun alussa. Kai tuota ystävyydeksi voi kutsua?
Alue: Aihe vapaa
Näin juuri. Ihmiset muuttuvat ja elämäntilanteet muuttuvat. On minullakin ollut ystäviä joita en ole nähnyt tai ollut yhteyksissä vuosikausiin. Sitten palaset loksahtivat taas paikalleen ja olemme tekemisissä enemmän.
Osa nuoruuden kavereista on kadonnut ehkä lopullisesti. Osaa taas näen joskus sattumalta ja käymme kuulumisia läpi sekä muistelemme vanhoja. Sitten taas jatkamme omiin suuntiimme ilman katkeruutta.
Muutto toiselle paikkakunnalle, perhe, parisuhteeet, työt jne. Syitä on monia ja ne ovat oikeita syitä. Elämä vain vie ihmisiä erilleen. Miksi pitäisi vastustaa liikaa?