Päätin etten ota enää kehenkään yhteyttä, katsotaan ottaako kukaan minuunpäin

Olin vuosia sitten samassa tilanteessa ja päätin olla ottamatta yhteyttä. Ketään ei ole soittanut takaisin vieläkään mutta ei kiinnosta.

Olen jo ikäihminen ja minulla on tapana soitella ystävilleni ja joillekin sukulaisille vähintään kerran kuukaudessa. Usein puhelu kestää tunnin verran ja on mukavaa vaihtaa kuulumisia. Minua vanhempi sisareni ei soita juuri koskaan ja sanoo kun soitan, että minulla ei ole tapana soitella kun ei ole mitään asiaa. Kun hän soittaa syy on se, että joku yhteinen tuttu on kuollut. Mutta kun minä soitan, hänellä onkin aina asiaa niin, että hän on enemmän äänessä kuin minä. Ei taida sisar tunnistaa sitä. Näemme tosi harvoin kun on välimatkaa, joten puhelut on ainoa yhteydenpito, niin koen. Eli jos lakkaan soittamasta niin yhteydenpito lakkaisi kokonaan ja ilmeisesti se ei haittaisi sisartani.

En jaksa pitää yhteyttä juuri keneenkään. Joihinkin välirikkoihin on kyllä painavat syyt. Mt-ongelmia, ilkeyttä jne. Osa vaan jäänyt pois. Olen uupunut yhteydenpitoon enkä saa monistaksan ihmissuhteista iloa. 

Tein saman testin parille lukiokaverilleni. Huomasin yhdessä vaiheessa, että olen ainut, joka aina soittaa ja puhelee niitä näitä sen jälkeen, kun lukio oli loppu. Olimme kuitenkin aiemmin olleet tosi hyviä kavereita, olimme koko ajan menossa, bailuissa, baareissa jne. Sitten päätin, että odotan, että he soittavat mulle. Tää oli ysärin lopussa joskus 1997 eli aikaa ennen somea, nettiä, sähköposteja ja kännyköitäkään.

Eivät ole vieläkään ottaneet yhteyttä. Aikaa on mennyt kohta 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Olin vuosia sitten samassa tilanteessa ja päätin olla ottamatta yhteyttä. Ketään ei ole soittanut takaisin vieläkään mutta ei kiinnosta.

Tuliko elämäsi oikeasti paremmaksi tästä päätöksestäsi vai uskotteletko vain niin itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla aika yleinen ilmiö, että ystäviin ja kavereihin pidetään yhteyttä entistä harvemmin. Liekö sitten syy somen käytön yleistymisessä ?

Syy on aina siinä ystävässä joka ei vastaa. Ihan sama, vaikka olisi kiireinen tai masentunut. Syy ei ole koskaan kysyjän vaan vastaamiseen kykenemättömän.

Tämän keskustelun pointti taisi olla se, että joku on aina se joka ottaa yhteyttä. Hänelle kyllä vastataan, mutta kukaan ei ole aloitteellinen hänelle ja se harmittaa.

Ihmiset ovat erilaisia. Olen itse todella huono ottamaan yhteyttä. Olen myös huono puhumaan puhelimessa. Viestejä laittelen välillä, mutta  nekin ovat enimmäkseen kuvia kuin tekstiä. Ei minulle tapahdu mitään raportoitavaa. Oletan, että ihmiset laittavat kuulumisia kun on jotain kerrottavaa. Jos ei kuulu mitään, niin silloin kaikki on entisellään eikä ole tapahtunut mitään erikoista.

En osaa järjestää illanistujaisia tai muita juhlia enkä järjestää tapaamisia porukalla. Onneksi tuttavapiiristäni löytyy ihmisiä jotka osaavat nämä asiat ja ilmeisesti nauttivatkin järjestäessään kaikennäköistä tekemistä. Ainakin osa on kertonut näin.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo ikäihminen ja minulla on tapana soitella ystävilleni ja joillekin sukulaisille vähintään kerran kuukaudessa. Usein puhelu kestää tunnin verran ja on mukavaa vaihtaa kuulumisia. Minua vanhempi sisareni ei soita juuri koskaan ja sanoo kun soitan, että minulla ei ole tapana soitella kun ei ole mitään asiaa. Kun hän soittaa syy on se, että joku yhteinen tuttu on kuollut. Mutta kun minä soitan, hänellä onkin aina asiaa niin, että hän on enemmän äänessä kuin minä. Ei taida sisar tunnistaa sitä. Näemme tosi harvoin kun on välimatkaa, joten puhelut on ainoa yhteydenpito, niin koen. Eli jos lakkaan soittamasta niin yhteydenpito lakkaisi kokonaan ja ilmeisesti se ei haittaisi sisartani.

Varmaankin se haittaisi sisartasi jos lakkaisit soittamasta ja hän surkuttelisi, kun oma siskokin on hylännyt. Kaikista ihmisistä ei yksinkertaisesti löydy sitä aloitteellisuutta, mitä tarvitaan soittamiseen tai tapaamisen järjestämiseen. Tai pelkäävät häiritsevänsä muita kiireidensä keskellä. Te topakat, jatkakaa soittelemista, jos vähänkään koette sen positiivisena. Täydellisen  vastavuoroisuuden vaatimus joka suhteessa olisi kuolinisku aika monelle tuttavuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla aika yleinen ilmiö, että ystäviin ja kavereihin pidetään yhteyttä entistä harvemmin. Liekö sitten syy somen käytön yleistymisessä ?

Kaverisuhteet on usein loppujen lopuksi aika löyhiä. Tuntuu että suurimmalla osalla ns. tosiystävät on tunnettu jo lapsuudesta, tai ne ovat omia sisaruksia/sukulaisia joiden kanssa luonnollisesti myös kasvettu. Sitten suurelle osalle se parisuhde on ainoa syvä ihmissuhde, näin se vaan menee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla aika yleinen ilmiö, että ystäviin ja kavereihin pidetään yhteyttä entistä harvemmin. Liekö sitten syy somen käytön yleistymisessä ?

Kaverisuhteet on usein loppujen lopuksi aika löyhiä. Tuntuu että suurimmalla osalla ns. tosiystävät on tunnettu jo lapsuudesta, tai ne ovat omia sisaruksia/sukulaisia joiden kanssa luonnollisesti myös kasvettu. Sitten suurelle osalle se parisuhde on ainoa syvä ihmissuhde, näin se vaan menee

 

Näin on. Eivät myöhemmätkään kaverit minnekään katoa. Heihin vain ei pidetä yhteyttä. Sitten kun heitä näkee jossain, niin juttu jatkuu kuulumisien kyselemisen jälkeen kuten ennenkin.

"Täydellisen vastavuoroisuuden vaatimus joka suhteessa olisi kuolinisku aika monelle tuttavuudelle."

Älä viitsi liioitella. Ei kai kukaan ole vaatinut mitään täydellisyyttä. Mutta jos yhteydenpito on täysin toisen osapuolen varassa, se on silloin 100-0. Useimmat meistä olisivat varmaan oikein tyytyväisiä vailla 75-25 tai jopa 85-15 suhteeseen. Mutta ei 100-0 ole kahden ihmisen välinen ihmissuhde, se on yhden ihmisen tekohengittämä toive. 

Tee ap ,niinkuin sinusta itsestä hyvältä tuntuu. Olen kokenut saman , muutamat tuttavani eivät koskaan soita, mutta sitten kun soitan ,niin sevästikin  haluavat jutella.

Itse olen sen verran itsekäs ja mukavuudenhaluinen, että soitan jos haluan ja sillä siistl. Vähät välitän ,jos he ei soita. Teen mikä minusta on kivaa.

Tee sinä samoin ap.

On turvallisempaa olla sanomatta mitään läheisensä menettänelle, surunvalittelujen lisäksi, kuin sanoa jotakin, joka saattaa loukata hänen tunteitaan. Monet muutkin vaikeat elämäntilanteet ovat aika hankalia ulkopuolisille, aivan lähipiiriä ehkä lukuun ottamatta. Jos ei osaa mitään merkityksellistä sanoa, ei mitään small talkiakaan halua puhua. Saatikka omia asioitaan. Teit niin taikka näin, aina väärin päin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla aika yleinen ilmiö, että ystäviin ja kavereihin pidetään yhteyttä entistä harvemmin. Liekö sitten syy somen käytön yleistymisessä ?

Kaverisuhteet on usein loppujen lopuksi aika löyhiä. Tuntuu että suurimmalla osalla ns. tosiystävät on tunnettu jo lapsuudesta, tai ne ovat omia sisaruksia/sukulaisia joiden kanssa luonnollisesti myös kasvettu. Sitten suurelle osalle se parisuhde on ainoa syvä ihmissuhde, näin se vaan menee

 

Näin on. Eivät myöhemmätkään kaverit minnekään katoa. Heihin vain ei pidetä yhteyttä. Sitten kun heitä näkee jossain, niin juttu jatkuu kuulumisien kyselemisen jälkeen kuten ennenkin.

Samoilla linjoilla. Eihän kaverisuhde tai edes ystävyyssuhde ole mikään avioliitto, jossa papin edessä luvataan "kunnes kuolema meidät erottaa". On hienoa, jos nuoruuden aikaiset ystävyyssuhteet säilyy läpi elämän, mutta joskus voi vähän höllätä vaatimuksiaan ystävänsä vuoksi. Koska jos et höllää, ystävän elämäntilanteeseen et enää vaatimuksinesi mahdu. Hänellä kun on muitakin ihmisiä, joille pitäisi ehtiä jakaa aikaansa. 

Tuntuu että aina kun valittaa tästä asiasta niin monet on sitä mieltä että se yhteydenpitoa kaipaava on joku rasittava takertuja joka päivittäin on yrittänyt soitella tai lähettää viestejä aamusta iltaan ja ettei "kukaan sellaista jaksa" tai sitten oli että ei kellään ole aikaa niille arkihöpöttelyille, kun minusta on vielä enemmän tuntunut ettei kellään ole aikaa ainakaan jutella ja pohtia syvällisiä pidemmin niin siksi olen ajatellut että onhan se arkipäiväinen juttelu ja yhteydenpitokin kivaa. Tiedä sitten miten olisi ns. oikeanlainen ja kaivattua seuraa. Luulen myös ettei monikaan perhe-elämää viettävä tajua miten yksin se sinkku ja perheetön on itsekseen siellä omassa kodissa. Siitäkään ei viitsi sanoa tai "valittaa" että on yksinäistä koska sehän saattaisi kuulostaa syyllistämiseltä ettet ole pitänyt yhteyttä, niin ja mitään negatiivista ei muutenkaan kannata tuoda ilmi koska kukaannei varsinkaan halua mitään energiasyöppöjä elämäänsä sille vähälle vapaa-ajalle 😅 Ap

94: "Tuntuu että aina kun valittaa tästä asiasta niin monet on sitä mieltä että se yhteydenpitoa kaipaava on joku rasittava takertuja joka päivittäin on yrittänyt soitella tai lähettää viestejä aamusta iltaan ja ettei "kukaan sellaista jaksa" tai sitten oli että ei kellään ole aikaa niille arkihöpöttelyille, kun minusta on vielä enemmän tuntunut ettei kellään ole aikaa ainakaan jutella ja pohtia syvällisiä pidemmin niin siksi olen ajatellut että onhan se arkipäiväinen juttelu ja yhteydenpitokin kivaa. Tiedä sitten miten olisi ns. oikeanlainen ja kaivattua seuraa. Luulen myös ettei monikaan perhe-elämää viettävä tajua miten yksin se sinkku ja perheetön on itsekseen siellä omassa kodissa. Siitäkään ei viitsi sanoa tai "valittaa" että on yksinäistä koska sehän saattaisi kuulostaa syyllistämiseltä ettet ole pitänyt yhteyttä, niin ja mitään negatiivista ei muutenkaan kannata tuoda ilmi koska kukaannei varsinkaan halua mitään energiasyöppöjä elämäänsä sille vähälle vapaa-ajalle 😅 Ap"

Perheettömän sinkun ihan oikeasti kannattaa etsiä seuraa myös muista perheettömistä sinkuista. Tai ainakin sellaisista, joilla lapset on jo isoja, mutta ei vielä vanhemmat ja appivanhemmat ala kaatua vaatimuksineen niskaan. 

Ja olet ihan oikeassa siinä, ettei se elämänsä ruuhkavuosia elävä  jää pohtimaan - ei se edes ehdi kaiken keskellä - , mietn yksin perheetön sinkku on kotonaan. Jos nyt jotain ajatteleekin, niin ehkä on vähän kateellinen vaan, että se sinkku voi mennä ja tulla miten huvittaa eikä vastuita eikä velvollisuuksia yhtään minnekään. 

Ja ihan oikeasti: ystäviä, kavereita ja tuttavia kannattaa hankkia ainakin 20. Sitten kukaan heistä ei koe, että juuri heidän tehtävänsä olisi poistaa sun yksinäisyytesi. Jos yks ei lähde sun kanssa huomenna leffaan, kysyt sitten niiltä 19:ltä muulta. Ja ei, niiden kaikkien 20 ei tarvitse olla mitään sun sielunsiskoja tai hengenheimolaisia. Kunhan jokaisdessa on jotain, minkä vuoksi viihdyt hetken aikaa heidän seurassaan. 

Kyllä ne saattaa sinua ajatellakin ap, mutta perheen pyörittäminen vie voimat olla yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

On turvallisempaa olla sanomatta mitään läheisensä menettänelle, surunvalittelujen lisäksi, kuin sanoa jotakin, joka saattaa loukata hänen tunteitaan. Monet muutkin vaikeat elämäntilanteet ovat aika hankalia ulkopuolisille, aivan lähipiiriä ehkä lukuun ottamatta. Jos ei osaa mitään merkityksellistä sanoa, ei mitään small talkiakaan halua puhua. Saatikka omia asioitaan. Teit niin taikka näin, aina väärin päin. 

Ei se läheisensä menettäneen elämä lopu siihen paikkaan. Moni unohtaa sen. Voihan sitä sanoa, ettei ole tottunut tällaisiin tilanteisiin, joissa tapahtuu menetyksiä. Sanoo, että aina voi ja saa ottaa yhteyttä kun siltä tuntuu. Pyytää jatkossakin omaisensa tai läheisensä menettänyttä niihin tavallisiin menoihin tai vaikka kävelylenkille. Kuolinpesän purkaminen on sellaista hommaa, että on ihan hyvä jos joku tulee ja vie melkein kädestä kiinni pitäen kävelylle. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne saattaa sinua ajatellakin ap, mutta perheen pyörittäminen vie voimat olla yhteydessä. 

Juuri näin!!!!

Vierailija kirjoitti:

Minäpä sanoin suorat sanat tällaiselle tyypille. Pyysin kahvittelemaan, mutta ei ikinä joutanut. Tekstasin sitten että ystävyyteen kuuluu vuorovaikutus. Heti alkoi lässyn lässy selitykset. Rupesin pitämään etäisyyttä ja minulle tämä ns.ystävä on nyt yhdentekevä. Suksikoot vaikka helvettiin. Voitte sanoa suoraan mistä kenkä puristaa. Jos minä myös tekisin testin moniko soittaa itse minulle niin melko varmasti menisi kauan aikaa. Mikä ihmisiä vaivaa, oikeasti?

Missä pyysit kahvittelua? Kotonasi vai kahvilassa? Minulla on pari ystävää joiden luona käyntiä välttelen. Syynä on heidän hygieenisyytensä erilaisuus itseeni verrattuna. En sano, että he ovat väärässä, mutta itselläni on tarkempaa. En halua saada vatsatautia. 

Yhtä ystävää en toivo taas kyläilemään luokseni. Hän on liian tomera. Ottaa asioikseen katsoa ihmisten luona mikä olisi paremmin ja saattaa siivota käydessään. Ei ehkä ajattele asiaa, mutta se on ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Et sinä tuossa mitään voita. Korkeintaan tulet katkeraksi.

Ota yhteyttä niihin, joista eniten pidät. Saatpahan itse valita seurasi.

 

 

 

Tuohan on lopputulemaltaan ihan sama, jossa osa ihmisistä jää, osa ei jää omaan elämään.

Ruotimisen voi tehdä joko testaamalla, kuka ottaa yhteyttä vai ottaako kukaan. Se joka ottaa yhteyttä, jää omaan elämään. Tai sitten oi vpäättää, että jatkossa ottaa itse yhteyttä vain joihinkin ja jättää loput ihmiset huomiotta. Kummassakin taktiikassa jäljelle jäävät aidot ystävyyssuhteet.

Ei aivan sama. Tarkoituksella huomiotta jättäminen on eri, kuin luonnostaan erkaantuminen.