Lue keskustelun säännöt.
Päätin etten ota enää kehenkään yhteyttä, katsotaan ottaako kukaan minuunpäin
16.10.2025 |
Ja en tosiaan ole ollut mikään roikkuja vaan yhteydenpitoa silloin tällöin. Kaikki muut tuntuu olevan niin kiireisiä ettei aikaa ole mihinkään muuhun kuin arjen pyöritykseen. Melko yksinäiseksi olen alkanut tuntea itseni, parisuhde päättyi kesän lopussa ja sitä ennenkin oltiin oltu jo paljon erillämme eikä asuttu yhdessä. Niin kovasti kaipaisin välillä sitä että saisi jutella niitänäitä muttei ihmisillä ole aikaa eikä kiinnostusta sellaiseen, varsinkin kun sen arkihöpinän tarpeen täyttää se oma kumppani.
Tässä taas mietin sitä kun itse olen oikeastaan aina se aloitteentekijä näkemiselle tai se joka laittaa jotain muuta viestiä minkä haluaa jakaa kaverille tai sisarelle. Nyt ajattelinkin ottaa ihan testin että kuinka kauan menee ennenkuin kukaan lähestyy minua. Toki voihan se lopputulos tehdä entistä surullisemmaksi mutta minkäs mahtaa.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Et sinä tuossa mitään voita. Korkeintaan tulet katkeraksi.
Ota yhteyttä niihin, joista eniten pidät. Saatpahan itse valita seurasi.
Mä suosittelen..Tein samoin..Ensin oli yksinäistä, kun moni ihminen jäi elämästäni pois..Mutta se jätti tilaa uusien ihmisten löytämiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mennyt vuosiakin kun ei ole kukaan ottanut minuun yhteyttä. Ei minulla ole läheisiä, ei vanhempia eikä kavereita.
Tein saman vuonna 2008 ja päätin etten ota enää yhteenkään "kaveriin" ensin yhteyttä kun minä olin aina se joka otti yhteyttä ja suunnitteli tekemiset. Eipä ole tähän päivään mennessä kenestäkään heistä kuulunut mitään.
Sellainen yksipuolisuus ärsyttää, kun joku soittaa vain kerran, kun en vastannut, sitten jätti siihen. Kuin esittääkseen, hänellä mukamas vertailussa vilkas seuraelämä. Ei vaan mene perille, ettei kaikki jaksakaan ainaista hulinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Et sinä tuossa mitään voita. Korkeintaan tulet katkeraksi.
Ota yhteyttä niihin, joista eniten pidät. Saatpahan itse valita seurasi.
Mä suosittelen..Tein samoin..Ensin oli yksinäistä, kun moni ihminen jäi elämästäni pois..Mutta se jätti tilaa uusien ihmisten löytämiselle.
Löysitkö uusia ihmisiä? Nimittäin noin aina sanotaan, mutta itse en löytänyt yhtä ainoaa. Silti en ole koskaan katunut että lopetin yksipuoliset (muka)ystävyydet - yksinäisyys on parempaa kuin toistuvasti ignooratuksi tuleminen.
Etenkin kun olin itselleni usein yrittänyt selittää asioita parhain päin, että se ystävä on vain kiireinen, huono tekemään aloitteita, jne jne, ja sitten tulee ilmi että itseasiassa hän kyllä tekee niitä muiden kanssa, ei vain minun.
Takana on kirjaimellisesti kymmeniä tällaisia "ystävyyksiä" vuosikymmenten ajalta, että en nykyään enää halua edes yrittää, kun itsetunto on kokenut niin pahat kolhut: pakkohan se vika on olla minussa, enkä tarvitse siitä enää enempää todisteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Et sinä tuossa mitään voita. Korkeintaan tulet katkeraksi.
Ota yhteyttä niihin, joista eniten pidät. Saatpahan itse valita seurasi.
Joo mutta ärsyttää se olo kun tuntuu ettei kukaan koskaan erityisemmin kaipaa seuraani tai ajattele minua. Niin sitten ajattelen että miksi minäkään mitään yritän jos on vähän yksipuolista kaikki.. ap
Tee noin, hyvä testi. Vaikka voi tulla , että se on sitten niin,mutta saathan varmuuden. Tekohengitetyt muka tutavuudet niin ,,,Muuten hyvää ja tunnelmallista syksyä Sinulle! No minä ajattelin nyt Sinua!!!
Minä tein noin 8 vuotta sitten. Yhdestä ihmisestä en ole kuullut sen jälkeen. Surullista. Olin pitänyt häntä yhtenä tärkeimmästä ystävästäni. Olimme ystäviä 35 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin joskus myös yhteydenpitämiset. Jäljelle jäi muutama hyvä ystävä, oli oikein hyvä valinta. En tarvitse puheluita, voi miten ihana ilma ollut.
Tärkeä aihe ja tuntuu olevan aika yleinen ilmiö nykyään. Tämä korostuu erityisesti jos oma sosiaalinen elämä on kavereiden varassa. Ja monella on. Kavereilla on kuitenkin kaikilla oma elämä ja se pitää hyväksyä. Arkihöpinää ei voi puhua kuin seinille ja onhan se surullista. Ehkä meidän yksinäisten pitäisi tehdä kaikkemme päästäksemme parisuhteeseen, mutta eihän se helppoa ole. Muistakaa kuitenkin, että KAIKILLE ihmisille on oma yleisönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä aihe ja tuntuu olevan aika yleinen ilmiö nykyään. Tämä korostuu erityisesti jos oma sosiaalinen elämä on kavereiden varassa. Ja monella on. Kavereilla on kuitenkin kaikilla oma elämä ja se pitää hyväksyä. Arkihöpinää ei voi puhua kuin seinille ja onhan se surullista. Ehkä meidän yksinäisten pitäisi tehdä kaikkemme päästäksemme parisuhteeseen, mutta eihän se helppoa ole. Muistakaa kuitenkin, että KAIKILLE ihmisille on oma yleisönsä.
Yllättävän moni on parisuhteessa yksinäinen. Myös itse olen ollut. Se oli ihan hirveää, kun puoliso oli, mutta olin silti yksin.
Monimutkainen juttu. Tästäkin ketjusta jo selviää, että jotkut kaipaisivat ystävien kanssa just niitä arkihöpinöitä ja jotkut taas eivät missään tapauksessa halua mitään arkihöpinöitä ystäviensä kanssa. Ihmiset saattavat kuitenkin muuttua ja vaikka nuorena onkin ehkä juteltu syvällisiä ja nk parannettu maailmaa, elämän muututtua kiireiseksi ei oikein enää jaksaisi vielä jotain syvällisiä pohdiskeluja vaan riittäisi pelkkä arkihöpinä. Ja se toinen osapuoli odottaa edelleen niitä syvällisä keskusteluita eikä arkihöpinät kiinnosta edelleenkään tippaakaan.
Somen vaikutuksesta olen samaa mieltä. Liityin aikoinaan Facebookiin, kun esikoiseni lähti pidemmäksi aikaa Meksikoon. Hän silloin sanoi, että kirjoittaa kuulumisensa Faceen, koska tulisi liian kalliiksi alkaa soittelemaan sukulaisille, ystäville ja kavereille. Facen kautta sitten löytyikin myös ihmisiä, joista en ollut kuullut mitään vuosikymmeniin, mutta joiden kanssa rupesikin taas pitämään yhteyttä. Somen kautta siis näkee ihmiten kuulumiset ilman, että tarvitsee soitella. Ja voi viestitellä joko kommentoimalla suoraan toisen päivitystä tai laittaa Messengerissä viestiä.
Ap:lle sen verran, että toki voit kokeilla, mitä tapahtuu, jos lakkaat pitämästä yhteyttä. Tärkeintä ehkä on, että itse hyväksyt myös sen, että et ollutkaan niin tärkeä tai hyvä ystävä muille kuin mitä oletit. Joskus muuten yksipuolinen yhteydenpito voi johtua ihan siitäkin, että yhteydenottajalla on useammin tarve pitää yhteyttä. Tarkoitan, että kyllä se toinenkin olisi jossain vaiheessa ottanut yhteyttä, mutta sinä ehdit aina ensin. Tämän testaamiseen tuo "yhteydenpitolakko" voi ollakin oikein hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitä kesti, mitä, minuutti, kunnes päätit kertoa asiasta kaikille...eli "ottaa yhteyttä" kaikkiin mahdollisiin ihmisiin, mitä pystyt.
Minusta ei ole enää mitään hyötyä edes omille lapsille, joten eivät pidä yhteyttä. Voin yrittää soittaa, mutta soitoon ei vastata. Siis ei kai voi olla huomaamatta puheluita. Muillakin sukulaisilla on omat reviirit ja yhteyden pito ei ole minun syy. Pari ns ystävää soittaa silloin, kun heille sopii, mutta minä en voi soittaa heille, koska he eivät halua puhua, jos heidän mies on kotona. Muutamat lähistöllä asuvat tukkeentuivat tuttavuuteenin, mutta hyvin pian huomasin, että olivat aina jotain vailla, tee sitä tee tätä, joten lopetin yhteydet. No ei tilanne minua vaivaa enää, kaikken tottuu, parempi näin kuin jatkuvasti auttamassa tai antamassa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä aihe ja tuntuu olevan aika yleinen ilmiö nykyään. Tämä korostuu erityisesti jos oma sosiaalinen elämä on kavereiden varassa. Ja monella on. Kavereilla on kuitenkin kaikilla oma elämä ja se pitää hyväksyä. Arkihöpinää ei voi puhua kuin seinille ja onhan se surullista. Ehkä meidän yksinäisten pitäisi tehdä kaikkemme
Muistakaa kuitenkin, että KAIKILLE ihmisille on oma yleisönsä.
"Muistakaa kuitenkin, että KAIKILLE ihmisille on oma yleisönsä."
Voi että tällaiset tyhjät mukalohdutukset ottavat päähän. Ei, kaikille ei ole "omaa yleisöä" (taisit tarkoittaa yhteisöä), kaikki eivät "löydä lopulta kumppania", kaikki ei "lopulta käänny parhain päin", ja kaikella ei "ole merkitystä".
Sen lisäksi että nuo lausahdukset eivät yksinkertaisesti ole totta, ne vähättelevät kohteensa kärsimystä, ikään kuin "älä turhaan valita tämähän on vain väliaikaista". Nämä sanotaan ihan vain ja ainoastaan sanojan oman mielen parantamiseksi, kun ei haluta edes ajatella sitä vaihtoehtoa että kaikille EI käy hyvin, eikä haluta oikeasti kohdata sen toisen negatiivisia tunteita vaan halutaan vain vaientaa ne ja lopettaa keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä jumala mitä itsesäälissä rypemistä koko ketju. Nyt itseä niskasta kiinni ja kehittämään niitä kaverisuhteita. Kukkakin lakastuu jos siitä ei pidä huolta.
Luuletko ettei tästä ongelmasta kärsivä ole jo kokeillut kaikkea mahdollista ja mahdotonta tilanteen muuttamiseksi? Kerropa omat vinkkisi niin lupaan vastata olenko niitä jo kokeillut.
Vierailija kirjoitti:
Minä tahattomasti kokeilin tätä. Ei siis ollut tarkoitus. Kävi nimittäin niin, että perheenjäseneni kuoli yllättäen onnettomuudessa. Ja olin niin shokissa ja surun murtama, että en saanut otettua keneenkään yhteyttä sen enempää kuin laitettua kaikille viestit, että xx on kuollut onnettomuudessa tänään. Sen enempää en jaksanut ottaa yhteyttä ihmisiin muutamaan kuukauteen. Hautajaisten ja perunkirjotusten ym käytännön asioiden järjestämiset vei minulta ne loputkin voimat. Kukaan ystäväni ei ottanut minuun yhteyttä kertaakaan sen jälkeen, kun olivat laittaneet lyhyen viestin, että osanottoni. Ja kun itse en tuon kaiken keskellä pystynyt enkä jaksanut ottaa yhteyttä ystäviin, niin en sitten kuullut heistä moneen kuukauteen mitään. Jossain kohdin havahduin tähän ja tajusin, että ei minulla enää tainnut ystäviä ollakaan, jos kerran tällaisenakin hetkenä kaikki yhteydenpito oli vain yksin minun varassa.
Surullista 😢.
Minua kirpaisi paljon kun isäni kuoli ja ilmoitin viestillä pitkäaikaiselle ystävälleni asiasta. Hän kyllä laittoi osanotot kuten tilanteessa kuuluu, mutta jatkoi heti perään omista arkipäivän asioista, eikä menetykseeni enää palattu. Olin vähän hoo moilasena tilanteessa.
Itse kaipaa henkistä tukea vähän väliä ja asioissa joista jonkun toisen kärsiessä kuittaa ne pikku juttuna. Loukkaantuu jos häntä ei vastaavassa tilanteessa ei oikealla tavalla huomioida.
Olemme yhä ystäviä, mutta hän on onnistunut tekemään tällaisella käytöksellä ison särön siihen ystävyyteen. Hyvät asiat ovat painaneet vaakakupissa enemmän, mutta nykyään huomaan, että puntari alkaa olla tasan, jollei väärään suuntaan kallellaan.
Ymmärrän kyllä, että jokaisella ne omat asiat ovat sydäntä lähinnä ja ne vaikuttavat mieleen ja jaksamiseen. Kuitenkaan en ymmärrä sitä, että ihminen joka vaatii muilta tukea ja ymmärrystä ei osaa sitä muille antaa. Luulisi tietävän kuinka kullanarvoista se on.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole enää mitään hyötyä edes omille lapsille, joten eivät pidä yhteyttä. Voin yrittää soittaa, mutta soitoon ei vastata. Siis ei kai voi olla huomaamatta puheluita. Muillakin sukulaisilla on omat reviirit ja yhteyden pito ei ole minun syy. Pari ns ystävää soittaa silloin, kun heille sopii, mutta minä en voi soittaa heille, koska he eivät halua puhua, jos heidän mies on kotona. Muutamat lähistöllä asuvat tukkeentuivat tuttavuuteenin, mutta hyvin pian huomasin, että olivat aina jotain vailla, tee sitä tee tätä, joten lopetin yhteydet. No ei tilanne minua vaivaa enää, kaikken tottuu, parempi näin kuin jatkuvasti auttamassa tai antamassa jotain.
Ei pidä elää lastensa kautta, en minäkään jaksa oikeen pitää yhteyttä vanhempiini, väsyttää vaan koko aika niin paljon, jouluna mennään varmaan kylään.
Mä tein noin. Pari kaverisuhdetta loppui kuin seinään. En voi kuin ihmetellä, että molemmat pitkät n. 10 vuotta kaverisuhteet eivät ihmetelleet että minne jäin. Mutta joo, sen jälkeen olen ollut yksin. No, eipä ole turhia ihmisiä elämässä. Juttelen töissä ja oman perheen kanssa. Mutta kyllä tämä aika yksinäistä on. Kannattaa valita 1 kaveri johon pidät vielä yhteyttä ja vinkkaa hänelle että voisi hänkin ottaa joskus sinuun yhteyttä.
Olen tällaisen testin tehnyt. Laiha oli tulos. Liki nolla. Se kertoo kyllä siitä, kuinka kaivattu tai tarpeellinen on.
Jos tuloksessa jotain hyvää oli, niin se, että nyt tiedän, etti ainakaan tarvi kokea syyllisyyttä siitä, jos en itse pidä yhteyttä heihin, kun ei kerran kerran yhteyttä minuun edes kaivata.
Voi hyvä jumala mitä itsesäälissä rypemistä koko ketju. Nyt itseä niskasta kiinni ja kehittämään niitä kaverisuhteita. Kukkakin lakastuu jos siitä ei pidä huolta.