Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun olin lapsi isäni löi minut nyrkillä päähän tajuttomaksi
15.10.2025 |
Heräsin olohuoneen lattialta (sama kohta mihin olin pudonnutkin) useiden tuntien kuluttua isän, äidin ja veljen mentyä nukkumaan.
Kaikki olivat selvin päin, mutta äitikin taisi vain odottaa että kuolisipa tuo kakara nyt viimein pois.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa lisää, mitä tapahtui perheelle, jossa oli noin krouvia touhua? Miten teidän kävi? Oletteko löytäneet itsenne ja kauanko on mennyt etsiessä?
Minulla oli äidin puolelta isovanhemmat, jotka olivat kultaisia ja kannustavia. Veljestäni tuli lääkäri ja minusta journalisti. Itse opiskelimme omalla rahalla (töitä tehden siis) kun opintolainatkin tulivat vasta vähän alle 1970 luvun. Nyt ollaan eläkkeellä. Veli ei halua muistella mitään ja hänellä on iso hyvä ydinperhe, itse olen jäänyt leskeksi jo aikoja sitten. Kyllä me lopulta pärjäsimme vaikka töitä oli elääkseen tehtävä paljon, opiskelu ei ollut ilmaista silloinkaan ja elämäkin oli vaatimatonta kaikin puolin oli kyseessä sitten vaate tai ruoka. Harrastuksia ei ollut paitsi kirjasto. Lukekaapa joskus kirja Martti Paloheimo: " Lapsuuden haavat". Tunsin Martti Paloheimon ja olin puhelinyhteydessä hänen kanssaan asuessani jo kaukana Suomesta. Tuossa kirjassa riittää tarinoita haavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden milleniaalikaverini äiti lähti onneksi heidän elämästään jo silloin, kun olivat pikkulapsia. Onneksi siis siksi, ettei tuo äiti osannut olla äiti, vaan oli päinvastoin väkivaltainen ja pakotti lapsia esim. seisomaan kylmässä suihkussa.
Tuo äiti on kuulemma yhdellä suomalaisella yliopistolla opettajana, ainakin oli vielä 10 vuotta sitten.
Äitini kuoleman varjossa, isäni hakkasi minua remmillä. Ilöinen oli lapsuuteni, kaikkien iskujen välissä. Ilöinen oli lapsuuteni silloin kun, minua ei hakattu solkipäällä
Vierailija kirjoitti:
Olen 61v. nainen. Kun aloin serustelemaan , isäni löi minua naamaani niin, että toinen silmäni turposi palloksi ja haukkui minua huoraksi. Lapsuudessani lasten kuritus oli normaalia. Muistan, kuinka äitini löi minua nahkavyöllä, kun lapsena kastelin sänkyni. Äitini kielsi asian aina, ei koskaan myöntänyt tehneensä niin.
Ei ollut kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Oi melkeen itkettää kun näin ilkeitä vastauksia saa.Ajattelin myös kertoa pahoipitelystä mutta parasta olla hiljaa.
Täällä käy hyvin ymmärtämättömiä ja yksinkertaisia ihmisiä, kuten tuo 60-luvun alussa syntynyt ensimmäisen sivun "boheemi taiteilijakoti"-kirjoittaja, joka luuli lainaamansa viestin olevan joku yleistys sen vuosikymmenen kasvatuksesta, ja kirjoitti siihen sitten hyvin ylimielisen, typerän tolvanan viestin.
Häpeäisin, jos omassa suvussani olisi tuollaisia vanhuksia kuin hän. Mutta onneksi on sivistyneempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voivotteluketju kaltoinkohdelluille tämä.
Ihan kuin tuollainen väkivalta olisi jotenkin ollut normaalia milloinkaan.
Suurin osa meistä on elänyt tavallisissa rakastavissa perheissä. Jos nyt joku tätä lukee, niin muistaa sen.
Ei syntyminen 60-luvulla tarkoita että isä ja äiti olisivat kilpaa hakanneet ja huoritelleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkä ikäinen olet. Mutta tommonen isä minullakin oli ja äiti käski lyödä vielä lisää. 1950-60 luvun lapsuus oli ankaraa aikaa.
Käsittämätöntä yleistystä. Olen syntynyt 60-luvun alussa ja ei minua koskaan ole lyöty.
Ei ystäviänikään. Kai se niin riippuu sitten piireistä. Lähinnä boheemeja yliopisto- ja taiteilijakoteja ympäristöissäni.
Ymmärrän, että jossain on ollut erilaista. Ymmärrätkö sinä?
Et taida ymmärtää itsekään.
90-luvulla syntyneenä mietin tismalleen samaa, kun luin hänen tekstiään. Hän ei ymmärrä. Hän on oikeastaan hyvin, hyvin ymmärtämätön.
Itse tiedän vanhempieni ja isovanhempieni lapsuudesta sen, ettei heitäkään ole lyöty, mutta
Järkyttävää uhrata elämänsä ja vielä vanhanakin joutua sietämään tuollaista. Vaimo kuuluisi hoitoon.
Ja noita pitäisi jonkun ( joka ei joudu tekemään samaa) mielestä lastensa hoitaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi melkeen itkettää kun näin ilkeitä vastauksia saa.Ajattelin myös kertoa pahoipitelystä mutta parasta olla hiljaa.
Täällä käy hyvin ymmärtämättömiä ja yksinkertaisia ihmisiä, kuten tuo 60-luvun alussa syntynyt ensimmäisen sivun "boheemi taiteilijakoti"-kirjoittaja, joka luuli lainaamansa viestin olevan joku yleistys sen vuosikymmenen kasvatuksesta, ja kirjoitti siihen sitten hyvin ylimielisen, typerän tolvanan viestin.
Häpeäisin, jos omassa suvussani olisi tuollaisia vanhuksia kuin hän. Mutta onneksi on sivistyneempiä.
Vastasin siihen, että 50- ja 60-lukujen kasvatus oli kaikille väkivaltaista. Toinen näkökulma tähän siis.
Sinua lienee pahoinpidelty, koska olet niin aggressiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Voivotteluketju kaltoinkohdelluille tämä.
Ihan kuin tuollainen väkivalta olisi jotenkin ollut normaalia milloinkaan.
Suurin osa meistä on elänyt tavallisissa rakastavissa perheissä. Jos nyt joku tätä lukee, niin muistaa sen.
Ei syntyminen 60-luvulla tarkoita että isä ja äiti olisivat kilpaa hakanneet ja huoritelleet.
Älä viitsi vähätellä toisten lapsuuden järkyttäviä kokemuksia jos olet itse elänyt nk. tavallisessa rakastavassa perheessä ja luulet muidenkin saaneen elää sellaisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voivotteluketju kaltoinkohdelluille tämä.
Ihan kuin tuollainen väkivalta olisi jotenkin ollut normaalia milloinkaan.
Suurin osa meistä on elänyt tavallisissa rakastavissa perheissä. Jos nyt joku tätä lukee, niin muistaa sen.
Ei syntyminen 60-luvulla tarkoita että isä ja äiti olisivat kilpaa hakanneet ja huoritelleet.
Ehkä luetun ymmärtäminen vain on erilainen eri ihmisillä?
Minä olen kymmeniä vuosia nuorempi, ja kyllä minä näistä ketjun viesteistä sen tajuan, ettei tuollainen ollut silloinkaan "normaalia" tai jokaisen sen ajan lapsen kohtalo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi melkeen itkettää kun näin ilkeitä vastauksia saa.Ajattelin myös kertoa pahoipitelystä mutta parasta olla hiljaa.
Täällä käy hyvin ymmärtämättömiä ja yksinkertaisia ihmisiä, kuten tuo 60-luvun alussa syntynyt ensimmäisen sivun "boheemi taiteilijakoti"-kirjoittaja, joka luuli lainaamansa viestin olevan joku yleistys sen vuosikymmenen kasvatuksesta, ja kirjoitti siihen sitten hyvin ylimielisen, typerän tolvanan viestin.
Häpeäisin, jos omassa suvussani olisi tuollaisia vanhuksia kuin hän. Mutta onneksi on sivistyneempiä.
Vastasin siihen, että 50- ja 60-lukujen kasvatus oli kaikille väkivaltaista. Toinen näkökulma tähän siis.
Sinua lienee pahoinpidelty, koska olet niin aggressiivinen.
Viestisi muotoilu paljasti sen, että empatiakasvatusta ei ilmeisesti sinun piireissäsi ollut. Ei käyty keskustelua erilaisista elämänkohtaloista, taustoista, yhteiskunnan rakenteista, kulttuureista jne. Erikoiset piirit myös, kun yhtikäs _kellään_ ei ole ollut yhtään mitään. Tai sitten vaan tosi pienet piirit. Tai sinulle ei vain avauduttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se myös ollut aikaisemmilla vuosikymmenillä sillä tavalla normaalimpaa, ettei siihen ole puututtu, vaikka kouluun olisi tullutkin hakattu lapsi, tai jollain lapsella/nuorella ollut säännöllisesti remmin jäljet kehossaan. Tällaisia tarinoita olen kuullut.
Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta kiellettiin lailla vasta vuonna 1984.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkä ikäinen olet. Mutta tommonen isä minullakin oli ja äiti käski lyödä vielä lisää. 1950-60 luvun lapsuus oli ankaraa aikaa.
Käsittämätöntä yleistystä. Olen syntynyt 60-luvun alussa ja ei minua koskaan ole lyöty.
Ei ystäviänikään. Kai se niin riippuu sitten piireistä. Lähinnä boheemeja yliopisto- ja taiteilijakoteja ympäristöissäni.
Ymmärrän, että jossain on ollut erilaista. Ymmärrätkö sinä?
Synnyit siis kommunistipeeheeseen, sinulla ei ollut koskaan edes mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja nykypäivänä jos lasta lyödään pölyhuiskalla niin se on käräjä juttu ja koulussa kuri on nolla, someen video jos opettaja sanoo olkaa hiljaa..Itse en pentuna tiennyt olenko aamulla enää elossa kun äijä uhkas useastii tappaa kännipäissä koko perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten huomaat monia muitakin on täällä lyöty Päähän.
Joitain aika kovaakin.
Eipäs yleistetä.
Joitain on lyöty puukolla ja vartaloon.
Joo tällaisenkin perhetarinan tiedän. Suuriin ikäluokkiin kuuluva psykologiäiti ja alkoholiongelmat, tuloksena oman lapsen lyöminen puukolla.
Isä hyväksikäytti toistuvasti ja piti pelossa. Ei sitä voi edes kertoa. Koko elämä ollut arvoton olo ja raiskattu ja riistetty myös myöhemmin. Mikähän tällaisen elämän tarkoitus on.
Kamalaa settiä. Onko edes totta nää jutut?
Joku joutu vaihtamaan paketillisen siteitä tunnissa kuukautisten aikaan ja useampi repesi synnytyksessä navasta ristiselkään.
Lienee samoja kertomuksia. Oikein kilpaillaan kenellä pahinta on ollut.
Itsellä ihan hyvä lapsuus ja kaikilla mun tietämillänikin ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkä ikäinen olet. Mutta tommonen isä minullakin oli ja äiti käski lyödä vielä lisää. 1950-60 luvun lapsuus oli ankaraa aikaa.
Käsittämätöntä yleistystä. Olen syntynyt 60-luvun alussa ja ei minua koskaan ole lyöty.
Ei ystäviänikään. Kai se niin riippuu sitten piireistä. Lähinnä boheemeja yliopisto- ja taiteilijakoteja ympäristöissäni.
Ymmärrän, että jossain on ollut erilaista. Ymmärrätkö sinä?
Synnyit siis kommunistipeeheeseen, sinulla ei ollut koskaan edes mahdollisuutta.
Olivat vasemmistolaisia kyllä. Mutta mihin minulla ei ollut mahdollisuutta? Mitä tarkoitat?
Itse olen poliittisesti sitoutumaton.
2025 sokerinuoriso, varokaa sadetta.
Alue: Aihe vapaa
90-luvulla syntyneenä mietin tismalleen samaa, kun luin hänen tekstiään. Hän ei ymmärrä. Hän on oikeastaan hyvin, hyvin ymmärtämätön.
Itse tiedän vanhempieni ja isovanhempieni lapsuudesta sen, ettei heitäkään ole lyöty, mutta tiedän myös sen, että ajat olivat erit ja monia on. Ja tapahtuuhan sitä yhä nykyäänkin niiden seinien sisällä, joiden tapahtumista me emme tiedä mitään. Ja sitä tapahtuu kaikissa yhteiskunnan kerroksissa.
Pitäisi tuon jokaisen tietää, että perheväkivaltaa tapahtuu kaikenlaisissa "piireissä". Yksi isovanhempieni ikäluokkaa oleva, tuttu hyväosainen pariskunta joutuu matkustamaan koko ajan, sillä kotona ollessa vaimo alkaa aggressiiviseksi. Sama vanha nainen oli aikoinaan hyvin väkivaltainen lapsiaan kohtaan. Lapsista tullut kuitenkin hyvin elämässään pärjänneitä, ja perhesuhteetkin on kunnossa, mutta tuollaisia tapauksia on.