Tylsä ketju, kerro vain tylsiä kuulumisia

Katson, kuinka maailman harmain taivas valuu ruskeanharmaan pellon syliin. Pilvet ovat raskaat, niitä ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Alan kohta viihtyä tässä ketjussa, kun kuulumisenne ovat niin mielenkiintoisia.

Tänään on itku ollut herkässä. Vanhoja ja uusia suruja. Taivaan yli muuttomatkalla oleville joutsenille sanoin heihei ja turvallista matkaa.

Miten niin mielenkiintosia? Täähän on pitkäpiimäisten kokoontumisajo. Pötköttelin. Nousin ylös. Puin. En nyrkkiä, vaan ylleni. Kävin ulkona. Tihkusade. Tulin sisälle. Pötkötän. On vielä hämärää. Vai jo? En osaa päättää.

Kutoisko? Ehei. Mies ehdotti sunnuntaiajelua. Nyt on jännää...

Onko rutiinit tylsiä? Mietin vaan, kun itsellä päivät menevät samojen kaavojen kautta. Nytkin pitäisi lähteä kävelyllä, koska aikatauluni mukaan sen paikka on tässä ja nyt. Ehkä tämä auttaa saamaan päiviini ohjelmaa ja jotain tekemistä.

Enkä kirjoita tätä ylpeilläkseni vaan hieman häpeissäni, että kävelen päivittäin 3 tuntia lähes säällä kuin säällä. Sitten kai on turha valittaa miksi jalat ovat kipeät, mutta kun esim läheiseni yrittää pärjätä töissä ja kävelee siellä paljon niin kai minäkin voin olla reipas ja kävellä, kun muuten saan levätä kyllä tarpeeksi. Näin mietin. Samoin jos ulkoilu auttaa oloon niin se on ok.

Joku ei tajua tätä kaikkea ja en kai minäkään aina, mutta jos annan itselleni periksi niin sitten oloni voi pahentua, voin laiskistua, lihota, tylsistyä ja kuntoni huonontua joten en anna periksi tässä asiassa. Eli ylös sohvalta ja ulos vaan, etenkin kun alesuklaa on maistunut ja olen lihonnut jo kilon. 

Ulkoilusta kiinnostumattoman koiran jatkokuulumisia; en tiedä minkä self help-opuksen tuo poika on tavannut ja missä välissä, mutta heräsi näköjään tänään sellaisella "olen oman elämäni pomo"-asenteella, että oksat pois. Puoleen päivään asti sai maanitella, että sain ensimmäistä kertaa tänään hänen korkeutensa (hiukan vastentahtoisesti) pihalle, ja pihalla hän oli aivan päättänyt, että hän määrää mihin mennään ja minun pitäisi tulla kiltisti perässä. Siinä sitten seistiin monessa risteyksessä, koska jos koira alkaa vetämään väärään suuntaan, niin minä lakkaan liikkumasta. Ja itsepäisen koiran kanssa tämä pattitilanne voikin kestää hyvän hetkosen. Onneksi oli kuunneltavaa kuulokkeissa samalla. No sitten kun vihdoinkin oltiin suunnista samalla linjalla, niin hänen piti merkata omakseen koko naapurusto. Jestas sentään mikä isäntä tuosta tuli yhdessä yössä. Onneksi ei hauku tai reuhaa tai ole muuten huonokäytöksinen. Asennetta vain oli rekkalastillinen mukana.

Kuuntelin jotain listaa kuunnelluimmista Vain Elämää -kipaleista. En voi mitään sille, mutta suurimman osan rap-artistien esityksistä joudun skippaamaan, kun kaikesta pitää tehdä slangisanoilla höystettyä "olen kova jätkä ja pokaan muijan"-sanoitusta, ihan sama mistä biisi oli kertonut alunperin. No Pyhimyksen versio biisistä Perutaan Häät on ihan hauska. Ja Elastiselle nyt ei voi olla ärsyyntynyt, kun miehen perusilme on sellainen hymy, että Alexander Stubb jää kakkoseksi. Hurja muutos muuten jos näkee vanhoja esityksiä youtubesta, ja vertaa Jari Sillanpään ensimmäistä osallistumista myöhempiin kausiin. Toki se ensimmäiselläkin kaudella liikuttui helposti, mutta toisella kerralla kun oli mukana, oli jo kyynelissä ennen biisin ensimmäisiä nuotteja, ja naama ihan punainen ja turvonnut. Varmaan ollut päihteiden käyttö jo voimissaan näillä myöhemmillä kerroilla. Surullista miten hyvä ja arvostettu artisti lähti noin luisuun.

isänpäivän jokavuotista ankeutta ja tylsyyttä. päivä joka vuosi ikävästi muistuttaa isän välinpitämättömyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

77 kommenttia Räväkät kuulumiset

1900 Tylsät kuulumiset

22 000 Mitä Sinulle tänään kuuluu? (Tavallisia kuulumisia)

Tälläisiä me ollaan :)

Naurattaa.

Mies vaihtoi keittiön komeron lampun. Piti siivota tunti lattiatilaa ensin. Kuumahan siinä tuli viedessä tavaraa roskiin, kellariin, liiteriin...

Doorisko se siinä?

Harmaa sää eikä ole isä enää elossa, joten en vietä isänpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko täällä sängyssä pitää vielä odotella ja näytellä nukkuvaa? Keittiössä on sellainen meteli, ettei voi olla kuulematta. Pienin jo itkee ja isompi hyssyttää. Toivottavasti pian saan kahvia. 

Jos muistelen miten meillä meni aamut niin olisi pitänyt herätä jo joskus kello 4 jos olisi halunnut isälleni kahvia ja syömistä laittaa. Aamuvirkku isäni nousee aina noin 5-6.  Tosin en minä tätä ilkeästi kirjoita. Totean vaan, että ehkä joskus on ok nukkua pitkään. 

Minulla oli kaikista nuorin eli vauva vieressäni sängyllä. En voinut nukkua, kun hän jo potki ja kiljahteli  innoissaan. Piti vaan näytellä lapsille, että nukun ja yllätyn. Tylsää ei elämä ole näiden kolmen kanssa. Ei yöllä eikä päivällä. Olen ehkä väärässä ketjussa. 

Vierailija kirjoitti:

Katson, kuinka maailman harmain taivas

      valuu ruskeanharmaan pellon syliin.

Pilvet ovat raskaat,

      niitä ei kiinnosta.

Anteeksi, asettelin  runosi eri riveille. Se on niin taidokas, että ansaitsee tilaa ympärilleen.

Runosi on puhutteleva. Tylsä ja ankea voikin olla kaunista ja mielentäyttävää. Tämä on. Pilvien asenne on piittaamaton. Ovathan ylhäisin  osa. 

Olen tämänkin jo maininnut joskus, mutta joku aika sitten mietin puoli tosissani kirjeenvaihtoa vangin kanssa. Ehkä ajatellen, että joku heistä kaipaisi tylsän arkensa sekaan jotain erilaista ja ehkä oma yksinäisyyteni oli myös syy miettiä olisiko joku tälläinen ihminen myös sellainen joka kaipaisi kirjettä.

No, sitten tajusin sen, että mikä ikkuna maailmaan minä kenellekään olen, kun elämäni kulkee samaa rataansa ilman mitään erikoista juttua. Näin kirjeeni olisivat samaa tylsää toistoa ja puuduttavaa juttua ja huvitti ja surettikin ajatus, että joku vanki miettisi mikä tylsimys siellä oikein kirjoittaa. Samoin, kun niillä vangeillakin tuntuu läheisiä piisaavan mitä niitä kirjeenvaihtoilmoituksia luki. Näin mistä minä kertoisin. Tai kyllähän minä kertoa voin asioista minkä osoittaa tämäkin viesti, mutta onko tekstini kovinkaan mielenkiintoista. No, eipä ole. 

Toisaalta jos joku vanki varmaan eläisi tätäkin elämää mieluummin kuin olisi vankilassa. Toistaisi näitä samoja juttuja ja osallistuisi tähän "tylsän elämän ohjelmaan" jos voisi valita. Huvitti joskus ajatus siitä, että jos vangeilta kysyttäisiin niin kuinkahan moni voisi elää näin jos pääsisi vankilasta pois. Ehkä joku sentään.

Ja onhan sillä eroa onko ne oikeat muurit edessäsi vai ei ja minullahan on maailma auki siinä mielessä. Ja en minä typerä siinä mielessä ole, että tuohon kirjoittamiseen liittyy riskinsä ja ikävät juttunsa joten hylkäsin ajatuksen. 

Kuulema tylsyyden huippu on Elovenan joulukalenteri, jossa on joka aamu uusi annospussi puurohiutaleita. Mun mielestä liiankin jännittävä. Tuskin malttaisin nukkua yöllä, kun jännittää mitä puuroa aamulla tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Kuulema tylsyyden huippu on Elovenan joulukalenteri, jossa on joka aamu uusi annospussi puurohiutaleita. Mun mielestä liiankin jännittävä. Tuskin malttaisin nukkua yöllä, kun jännittää mitä puuroa aamulla tehdään.

Totta. Tylsää on vuodesta toiseen ostaa sitä samaa Elovenahiutaletta, tuttu ja turvallinen lapsuudesta asti. Näin teen. Kerran kävin vieraissa  en muista miksi. Se o l i  jännää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson, kuinka maailman harmain taivas

      valuu ruskeanharmaan pellon syliin.

Pilvet ovat raskaat,

      niitä ei kiinnosta.

 

 

Anteeksi, asettelin  runosi eri riveille. Se on niin taidokas, että ansaitsee tilaa ympärilleen.

Runosi on puhutteleva. Tylsä ja ankea voikin olla kaunista ja mielentäyttävää. Tämä on. Pilvien asenne on piittaamaton. Ovathan ylhäisin  osa. 

 

Olen samaa mieltä runosta, on puhutteleva. Ja tuosta, että tylsä ja ankea voi olla kaunista ja mielentäyttävää, niin kauniisti ilmaiset sinäkin tuossa. 

Tuolla joku kyseli, ovatkohan täällä muut oikeasti tylsiä vai onko täällä vain osa totuudesta. Omalla kohdallani se on hieman mutkikasta. Olen nuoresta asti tiennyt olevani sielultani ja mieleltäni hyvin paljon tylsyyttä, elämän väljyyttä ja tasaisina toistuvia tuttuja rutiineja kaipaava. Janoan aivan sitä yksinkertaisuutta ja rauhaa, ja tasaisena virtaavaa eloa. Vähemmän on enemmän. Voi sanoa, että olen jopa aivan allergisoitunut sille, jos joudun olemaan kontaktissa ihmisiin jotka juoksevat elämäänsä kuin päättömät kanat. Itse haluan asettua pienen pienen metsäpuron varteen katselemaan, miten vesi kulkee uomassaan, mutkitellen, hidastellen, välillä villisti pyörien. Se on huumaavaa. 

Mutta jos en tätä tee. Jos en keskity havainnoimaan itselleni merkittäviä asioita ja yksityiskohtia, kuten sitä miten ihmeellisen kaunista on tähän aikaan vuodesta. Värit vähenee, maa tuoksuu, on kosteaa ja hämyistä. Rakastan sitä, yksinkertaisesti. Tai, jos en kiinnitä huomiotani siihen, miten pehmeä kissan paksu turkki on, niin silkkinen ja sysimusta, ja voi miten se nauttiikaan siitä silityksestä. Tai, miten kuiva koivuhalko kopsahtaa osuessaan toiseen, kun se on oikeasti hyvä ja kuiva. Tai, miltä tuoksuu, kävelee aamun usvassa postilaatikolle. Tai, miten tuo uusi sukkalanka voikin olla niin kaunis väriltään.

Jos näihin tällaisiin itselleni tärkeisiin asioihin katkeaa yhteys, alkaa mieli kiitää myrskytuulen lailla, kimpoilee ideoita, iloa, riemua ja aivan liian pakahduttavaa elinvoimaa. Ja niiden ideoiden toteuttamiseen sitten kohta näännyn. Unohdan sen olennaisen. Onneksi, huomaan sen nykyään miltei saman tien. Itselleni olennaisen havainnointi on sitä tasapainoisen elämän pyhää voimaa. Ei minulle ole tarpeen sinkoilla ja pursuta keksintöjä, tai olla järjettömän onnellinen. Se kuluttaa. Elinvoiman ei tarvitse olla pakahduttavaa, vähempi on parempi, minulle. Olen hyvin hyvin iloinen ja tyytyväinen, kun istun metsän reunassa, suon laidalla ja tarkkailen, vilahtaako jossakin hiiri. Tai sammakko. 

Useat ovat olleet aivan kateellisia minulle siinä kohtaa, kun hommat ovat lähteneet lapasesta. "Olet niin valtavan intohimoinen, en itse tunne koskaan oikein mitään!". Olen tullut siitä usein surulliseksi, sillä kärsin siitä, en minä sitä halua. Haluan tasaisen, tutun ja turvallisen. Mahdollisimman vähän, yhtään mitään. Haaveilen, että voisin joskus elää edes hetken, pikkiriikkisessä mökissä keskellä hiljaisuutta, ja tuvassa olisi yksi kattila ja yksi lusikka. 

Keskellä ei mitään olen varttunut, ja ehkä joskus takaisin sellaiseen on mahdollisuus. Nyt, olen hyvin tyytyväinen tähän elämääni. Olen onnekas, että vierellä on samanmoinen sielu. Toiset silmät ja toinen sydän, joka näkee ja kokee arjen pienten ihmeiden vapauttavan ja rauhoittavan autuuden. Ei tarvitse suorittaa enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson, kuinka maailman harmain taivas

      valuu ruskeanharmaan pellon syliin.

Pilvet ovat raskaat,

      niitä ei kiinnosta.

 

 

Anteeksi, asettelin  runosi eri riveille. Se on niin taidokas, että ansaitsee tilaa ympärilleen.

Runosi on puhutteleva. Tylsä ja ankea voikin olla kaunista ja mielentäyttävää. Tämä on. Pilvien asenne on piittaamaton. Ovathan ylhäisin  osa. 

 

Olen samaa mieltä runosta, on puhutteleva. Ja tuosta, että tylsä ja ankea voi olla kaunista ja mielentäyttävää, niin kauniisti ilmaiset sinäkin tuossa. 

Tuolla joku kyseli, ovatkohan täällä muut oikeasti tylsiä vai onko täällä vain osa totuudesta. Omalla kohdallani se on hieman mutkikasta. Olen n

Lisään vielä, että noista yllä mainitsemistani syistä tämä keskustelu täällä, on tuntunut kodilta. Kiitos teille, tylsät toverit. Jatkakaamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

77 kommenttia Räväkät kuulumiset

1900 Tylsät kuulumiset

22 000 Mitä Sinulle tänään kuuluu? (Tavallisia kuulumisia)

Tälläisiä me ollaan :)

Naurattaa.

Mies vaihtoi keittiön komeron lampun. Piti siivota tunti lattiatilaa ensin. Kuumahan siinä tuli viedessä tavaraa roskiin, kellariin, liiteriin...

Doorisko se siinä?

???

Silmät ei meinaa pysyä auki kun kirjoitan tätä. Iltapäiväuneliaisuus. Telkusta tulee ohjelma kumppanuusvanhemmuudesta, jossa miespuolinen kumppanuusvanhempi vaihtaa vauvalle vaipan toimittajan haastatellessa häntä samalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson, kuinka maailman harmain taivas

      valuu ruskeanharmaan pellon syliin.

Pilvet ovat raskaat,

      niitä ei kiinnosta.

 

 

Anteeksi, asettelin  runosi eri riveille. Se on niin taidokas, että ansaitsee tilaa ympärilleen.

Runosi on puhutteleva. Tylsä ja ankea voikin olla kaunista ja mielentäyttävää. Tämä on. Pilvien asenne on piittaamaton. Ovathan ylhäisin  osa. 

 

Hei runoilija ja muut. Suomessa on tekijänoikeus. Se on voimassa myös Vauvapalstalla, vaikka Ap väittää toisin. Tämä runo on kirjoittajan omaisuutta, sitä ei saa käyttää ilman hänen luopaansa ja lähde pitää mainita. Suosittelen sinua runoilija julkaisemaan näitä runojasi. Ota yhteyttä kustantamoihin ja kysele julkaisusopimusta. Onnea sinulle!

"Tuolla joku kyseli, ovatkohan täällä muut oikeasti tylsiä vai onko täällä vain osa totuudesta. Omalla kohdallani se on hieman mutkikasta. Olen nuoresta asti tiennyt olevani sielultani ja mieleltäni hyvin paljon tylsyyttä, elämän väljyyttä ja tasaisina toistuvia tuttuja rutiineja kaipaava. Janoan aivan sitä yksinkertaisuutta ja rauhaa, ja tasaisena virtaavaa eloa. Vähemmän on enemmän. Voi sanoa, että olen jopa aivan allergisoitunut sille, jos joudun olemaan kontaktissa ihmisiin jotka juoksevat elämäänsä kuin päättömät kanat. Itse haluan asettua pienen pienen metsäpuron varteen katselemaan, miten vesi kulkee uomassaan, mutkitellen, hidastellen, välillä villisti pyörien. Se on huumaavaa. 

Mutta jos en tätä tee. Jos en keskity havainnoimaan itselleni merkittäviä asioita ja yksityiskohtia, kuten sitä miten ihmeellisen kaunista on tähän aikaan vuodesta. Värit vähenee, maa tuoksuu, on kosteaa ja hämyistä. Rakastan sitä, yksinkertaisesti. Tai, jos en kiinnitä huomiotani siihen, miten pehmeä kissan paksu turkki on, niin silkkinen ja sysimusta, ja voi miten se nauttiikaan siitä silityksestä. Tai, miten kuiva koivuhalko kopsahtaa osuessaan toiseen, kun se on oikeasti hyvä ja kuiva. Tai, miltä tuoksuu, kävelee aamun usvassa postilaatikolle. Tai, miten tuo uusi sukkalanka voikin olla niin kaunis väriltään.

Jos näihin tällaisiin itselleni tärkeisiin asioihin katkeaa yhteys, alkaa mieli kiitää myrskytuulen lailla, kimpoilee ideoita, iloa, riemua ja aivan liian pakahduttavaa elinvoimaa. Ja niiden ideoiden toteuttamiseen sitten kohta näännyn. Unohdan sen olennaisen. Onneksi, huomaan sen nykyään miltei saman tien. Itselleni olennaisen havainnointi on sitä tasapainoisen elämän pyhää voimaa. Ei minulle ole tarpeen sinkoilla ja pursuta keksintöjä, tai olla järjettömän onnellinen. Se kuluttaa. Elinvoiman ei tarvitse olla pakahduttavaa, vähempi on parempi, minulle. Olen hyvin hyvin iloinen ja tyytyväinen, kun istun metsän reunassa, suon laidalla ja tarkkailen, vilahtaako jossakin hiiri. Tai sammakko. 

Useat ovat olleet aivan kateellisia minulle siinä kohtaa, kun hommat ovat lähteneet lapasesta. "Olet niin valtavan intohimoinen, en itse tunne koskaan oikein mitään!". Olen tullut siitä usein surulliseksi, sillä kärsin siitä, en minä sitä halua. Haluan tasaisen, tutun ja turvallisen. Mahdollisimman vähän, yhtään mitään. Haaveilen, että voisin joskus elää edes hetken, pikkiriikkisessä mökissä keskellä hiljaisuutta, ja tuvassa olisi yksi kattila ja yksi lusikka. 

Keskellä ei mitään olen varttunut, ja ehkä joskus takaisin sellaiseen on mahdollisuus. Nyt, olen hyvin tyytyväinen tähän elämääni. Olen onnekas, että vierellä on samanmoinen sielu. Toiset silmät ja toinen sydän, joka näkee ja kokee arjen pienten ihmeiden vapauttavan ja rauhoittavan autuuden. Ei tarvitse suorittaa enää."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson, kuinka maailman harmain taivas

      valuu ruskeanharmaan pellon syliin.

Pilvet ovat raskaat,

      niitä ei kiinnosta.

 

 

Anteeksi, asettelin  runosi eri riveille. Se on niin taidokas, että ansaitsee tilaa ympärilleen.

Runosi on puhutteleva. Tylsä ja ankea voikin olla kaunista ja mielentäyttävää. Tämä on. Pilvien asenne on piittaamaton. Ovathan ylhäisin  osa. 

 

Hei runoilija ja muut. Suomessa on tekijänoikeus. Se on voimassa myös Vauvapalstalla, vaikka Ap väittää toisin. Tämä runo on kirjoittajan omaisuutta, sitä ei saa käyttää ilman hänen luopaansa ja lähde pitää mainita. Suosittelen sinua runoilija julkaisemaan näitä runojasi. Ota yhteyttä kustantamoihin ja kysel

 Korjaus: ilman hänen lupaansa

Vierailija kirjoitti:

"Tuolla joku kyseli, ovatkohan täällä muut oikeasti tylsiä vai onko täällä vain osa totuudesta. Omalla kohdallani se on hieman mutkikasta. Olen nuoresta asti tiennyt olevani sielultani ja mieleltäni hyvin paljon tylsyyttä, elämän väljyyttä ja tasaisina toistuvia tuttuja rutiineja kaipaava. Janoan aivan sitä yksinkertaisuutta ja rauhaa, ja tasaisena virtaavaa eloa. Vähemmän on enemmän. Voi sanoa, että olen jopa aivan allergisoitunut sille, jos joudun olemaan kontaktissa ihmisiin jotka juoksevat elämäänsä kuin päättömät kanat. Itse haluan asettua pienen pienen metsäpuron varteen katselemaan, miten vesi kulkee uomassaan, mutkitellen, hidastellen, välillä villisti pyörien. Se on huumaavaa. 

 

Mutta jos en tätä tee. Jos en keskity havainnoimaan itselleni merkittäviä asioita ja yksityiskohtia, kuten sitä miten ihmeellisen kaunista on tähän aikaan vuodesta. Värit vähenee, maa tuoksuu, on kosteaa ja hämyistä

Laitoin tämän kommentin perään rivin sydämiä, mutta ne ei näköjään tulleet näkyviin. Sydämiä, kun en kyennyt sanomaan mitään enempää. Tässä tuli jo kaikki. Ihmeellistä, että joku tuntee ja ajattelee näin samalla tavalla.