Lue keskustelun säännöt.
Tylsä ketju, kerro vain tylsiä kuulumisia
15.10.2025 |
ja puuduttavia mielipiteitä.
Aiemmat tavallisten kuulumisten ketjut täyttyi häiriköistä, jankkaajista, kiroilijoista, haistattelijoista, ilkeilijöistä, viestien poistajista, seksistä ja muista intiimeistä asioista kirjoittajista, ilkkujista, lyttääjistä yms
Täällä tykätään katsoa, kun maali kuivuu. Kaalilaatikoista ja pelargonioista :)
Tule mukaan, sinä saman henkinen.
Kommentit (2294)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän sitä katsois. Tylsää, kun on jo kaiken nähny.
Eikö se juuri ole parasta, kun on tuttua ja turvallista? Sama maisema ikkunasta eri vuodenaikoina ja sama puoliso kuorsaamassa sohvalla. Pikku hiljaa huomaamatta kaikki muuttuu. Sitten joskus säikähtää, kun näkee yllättäen itsensä peilistä jossain kaupassa eikä ollut valmistautunut siihen ollenkaan.
Eipä tainnu ketään teistä olla kirjastossa. Varovasti vilkuilin epäröivään hymynhäiveeseen valmistautuneena- onneksi turhaan!
Kirjastosta poistui just yksi mies kun astuin sisään mutta oli liian reippaan näköinen ja ryhtevä ollakseen tähän palstaan kuuluva.
Kai lainasit vain tylsiä kirjoja, kansantaloustilastoja ja maamoottorien korjaajan käsikirjan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän sitä katsois. Tylsää, kun on jo kaiken nähny.
Eikö se juuri ole parasta, kun on tuttua ja turvallista? Sama maisema ikkunasta eri vuodenaikoina ja sama puoliso kuorsaamassa sohvalla. Pikku hiljaa huomaamatta kaikki muuttuu. Sitten joskus säikähtää, kun näkee yllättäen itsensä peilistä jossain kaupassa eikä ollut valmistautunut siihen ollenkaan.
Minulle kyllä, tuttu ja turvallinen on sitä parasta. En ole kokeillut katsoa mitään sarjaa tai elokuvaa uudestaan. Pitääpä ihan kokeilla. Itse olen sellainen, joka koukuttuu juoneen, ja sitten se sarja on niin kuin katsottu, kun tietää miten siinä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän sitä katsois. Tylsää, kun on jo kaiken nähny.
Eikö se juuri ole parasta, kun on tuttua ja turvallista? Sama maisema ikkunasta eri vuodenaikoina ja sama puoliso kuorsaamassa sohvalla. Pikku hiljaa huomaamatta kaikki muuttuu. Sitten joskus säikähtää, kun näkee yllättäen itsensä peilistä jossain kaupassa eikä ollut valmistautunut siihen ollenkaan.
Minulle kyllä, tuttu ja turvallinen on sitä parasta. En ole kokeillut katsoa mitään sarjaa tai elokuvaa uudestaan. Pitääpä ihan kokeilla. Itse olen sellainen, joka koukuttuu juoneen, ja sitten se sarja on niin kuin katsottu, kun tietää miten siinä käy.
Sehän siinä on parasta, kun tietää lopputuloksen. Ei tarvitse jännittää. Paljon levollisemmin voi katsoa jotain jääkiekkomatsiakin, kun tietää, miten kävi.
Haluatko miljonääriksi-ohjelmaa ei oikein viitsi kstsoa uusintana. Etenee niin hitaasti. Olisi kyllä hienoa, jos joku tietäisi nopeasti kaikki vastaukset. Sitä voisi katsoa muutamaan kertaan ihan ilolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän sitä katsois. Tylsää, kun on jo kaiken nähny.
Eikö se juuri ole parasta, kun on tuttua ja turvallista? Sama maisema ikkunasta eri vuodenaikoina ja sama puoliso kuorsaamassa sohvalla. Pikku hiljaa huomaamatta kaikki muuttuu. Sitten joskus säikähtää, kun näkee yllättäen itsensä peilistä jossain kaupassa eikä ollut valmistautunut siihen ollenkaan.
Ei ole parasta vaan tylsää.539
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romaania ja draamaa kaipaaville, mutta pitkästi ja melko tylsästi kerrottuna.
Eilen leivoin ja laitoin ruokaa sopivan musiikin piristämänä ja siivosin myös puolet kämpästä. Tänään oli tarkoitus siivota toinen puoli, mutta väsymys otti vallan. Aamulla olin kyllä jo kävelyllä ja pihassa tein vielä viimeisiä puutarhahommia. Ruusujen suojaksi laitoin esim havuja.
Ärsyttää, kun ostin liian paljon ale leipää ja jopa pullaa. Näin pakastimeen ei mahdu kaikki ja toinen pakastin on täynnä marjoja. Näin ruokahävikki uhkaa ja se jos mikä saa minut suuttumaan, mutta pullakranssin syöminen kerralla ei oikein innosta ja tuskin hilloa sisältävää kranssia voi korpuiksi kuivattaa.
Eilen mietin elämääni muutenkin. Jos joku kysyisi, että mitä teit viime lauantaina niin en voisi kertoa mitään muuta kuin sen, että ulkona olen ainakin ollut. Muuten päivät toistavat itseään samanlaisina. Kävely vaan jatkuu, kunnes jalat ei enää kestä. Kai sekin on tyhmää kävellä jo jalat kipeiksi.
Samoin kai se olisi hyvä lähteä melko syrjäisestä kämpästä välillä poiskin, kun lähinnä alkaa jo levoton olo tulla, kun mietin että seuraava oikea käynti jossain on tulevan torstain kauppareissu. Ehkä on parempi näin olla miettimättä kuinka paljon vietän aikaa täällä kämpässä. Torstaina olisi tarkoitus myös viimein päästä kirppikselle ja paljon olisi ostettavaa kengistä takkiin. Rahan määrä ei sitten kovin kirppiksellekään riitä etenkään jos pyydetään monia kymppejä käytetystä vaatetavarasta mitä itse en ikinä pyytänyt myydessäni kirppiksellä.
Tässä nyt tapojeni vastaisesti (yöunien säilyttämisen takia) nukuin pari tuntia ja näin liiankin levotonta unta. Siihen liittyi entisen kämpän (pieni talo) omistaja. Minulle oli tullut äitini kanssa mieleen, että lähdemme katsomaan entisen kämpän pihaa ja vierailulle sinne ilmoittamatta vuokranantajalle. Näin ajoimme sinne pihaan ja hetken päästä kokeiltiin onko ovi auki ja se oli, eikä paikalla ketään. Näin mentiin sisälle katsomaan.
Sitten äidilleni tuli meno liittyen autonkorjaukseen ja hän jätti minut yksin sinne sisälle pyörimään. Ajoi pois ja hetken päästä kuului auton ääni ja vuokranantaja ajoi seurueineen pihaan. Minä sitten ryntäsin sisältä selittämään, että en minä pahaa tarkoittanut. Itku kurkussa vakuutin etten ikinä ryöstäisi häneltä mitään ja tarkoitus oli vaan tulla katsomaan taloa ja muistelemaan menneitä. No, ehkä hän uskoi sen.
Heillä vaan sattui silloin olemaan juhlat eli vuokranantajien syntymäpäivät siellä ja paljon vieraita ja minä jäin sinne avuksi tiskaamaan ja moni kyseli kuka minä oikein olen ja häpeissäni selitin asiaa. Äitiäni ei näkynyt eikä kuulunut missään ja aikaa kului. Sitten viimein ajoi pihaan ja hyvin pokkana vaan tervehti kaikkia ja minä häpeissäni toivoin vaan, että lähtisimme jo pois. Melkoinen uni kyllä. Kaikki oli hyvin realistista ja pihakin ennallaan. Jopa sen kämpän puunhaju oli kuin oikeassa elämässä.
Kiitos jos pääsit tänne asti ja olkoon tämä poikkeuksellisesti jännitystä aiheuttava viesti lopultaan. Tässä nyt itsekin toivun jännityksestä. Opetuksena älä säilytä vanhan vuokranantajan avaimia. Minä teetin yhden lisäavaimen aikoinaan, koska sain vaan yhden. No, arvaapa jäikö se minulle. Kyllä se jäi ja kai pyörii vieläkin jossain tavaroiden joukossa. Näin tuokin asia kai kummittelee jo päässäni.
Tailgunner - Midnight Blitz (jos tämän myötä iltalenkki houkuttaisi enemmän)
Menen pian saunaan. Söin tänään ruuaksi perunoita. Luin saksankielistä kirjaa 66 s. Pesin lattiat. Työskenteliin puutarhassa aamupäivällä 2 tuntia, syksyn lopputöitä. Keitän tänään vielä teetä. Luen Raamattua hiukan. Huomenna ostan appiukolle suklaakonvehteja. Jos ei sada, pyöräilen 15 km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonosti nukkuneelle. Vaikuttaa varmaankin jollain tasolla siihen, miten siellä jaksat ponnistella (Aikoinaan tätä samaa kyselin, kohdassa jossa aika lailla suoritin tuotakin osa-aluetta eli oli oma valmentaja, Hui kauhistus sentään, ajatuskin puistattaa nyt, Mutta, siitäpä silloin vasta opinkin: En Halua Elää Näin). Mutta sinun tavoitteestasi riippuu, mikä olisi viisasta tänään. Jos tavoitteesi on saada pidettyä hyvä rutiini siellä käymisessä, kannattaa mennä, mutta tee lempeästi. Vaikka ihan pientä keijukaistekemistä. Juoksumatollakin, jos sille oikeasti haluat mennä. Voithan mennä ihan pikkiriikkistä hölkkää, ajatellen, että olet metsän pehmeässä sammalikossa kevyesti liitelevä keiju, tai menninkäinen, jos se on sopivampi.
Jos rutiinisi on jo hyvä, ja tavoitteesi on saada voimia tai lihasta, koita saada nukuttua ensin pienet unet. Toisaalta, jos nukut yleensä hyvin, ei tuo yksi huono yö
Kiitoksia rohkaisuista. Meni kyllä suorituksellisesti vähän vinksalleen, kun päätin tämän aamupohdinnan jälkeen, että nukun vielä vähän ennen salille lähtöä. Ja sitten heräsinkin kolmelta päivällä. Ei auttanut kuin tunnustaa, että univelat selättivät tämän erän. Mutta korjasin tilannetta sen verran, että lähdin sitten näiden tolkuttomien lisätorkkujen jälkeen sinne salille. Sain ihan kelpo suorituksen aikaan, mutta veikkaan, että huomenna tuntuu lihaksissa. Saapa nyt sitten nähdä, että mihin merkilliseen vuorokauden aikaan seuraavan kerran tulee uni, nyt kun unirytmi pääsi näin kellahtamaan turvalleen. Mutta voinpa olla ainakin siitä ylpeä, että pääsin sinne salille ollenkaan ylipäättensä.
Olin iltalenkillä ja kävelin hiljaista hiekkatietä pitkin. ltalenkkini jatkui tylsästi ja tavanomaisesti siihen saakka, kun yhtäkkiä pimeydestä kuului auton ääni ja valot pimeänä pysäyksissä ollut auto lähti kauempaa tieltä liikkeelle. En huomannut sitä etukäteen ja pelästyin kyllä paljon. Liian jännittävää jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauran yksikseni Kerrotaan hyviä vitsejä -ketjun vitseille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin palaamaan taas sokerittomien limsojen juomisesta sokerittomiin mehuihin, koska hiilihapot riitelee vatsan kanssa. Vatsa tulee ilmakuplista kipeäksi. Se on aika tympeää minusta, koska pepsi max maistuu paremmalta kuin laimea mehu. Mutta toisaalta laimea mehu on parempaa kuin pelkkä vesi. Paitsi että pelkkä vesi olisi parasta ruumiille ja hyvinvoinnille, väittävät. No kai se pitää joku pahe kaikilla olla, ei sitä muuten pysy ihminen tasapainossa. Omani on sitten kai nuo makeutusaineet. Yritän varmaan taas myöhemmin viikolla juoda muutaman pepsitölkin, kun en suostu millään uskomaan, että siitä pitäisi kokonaan luopua. Välissä olin yli kuukauden ilman. Addiktoitumisen kokemuksessa on jotain tavattoman tylsää ja tavattoman inhimillistä.
Testaa Coopin sokeriton jäätee, persik
Sokerittomat jääteet ja pepsi max sisältävät epäterveellistä aspartaamia.
Vierailija kirjoitti:
Öitä.
Hyvää yötä
Seinäkello naksuttaa yhtämonta kertaa joka minuutin ja puolen tunnin välein tulee lyönti, sitten tasatunneilla klo 12 kello lyö 12 kertaa ja taas puolelta kerran, seuraavaksi kerran klo 1 jne.
Kauanko täällä sängyssä pitää vielä odotella ja näytellä nukkuvaa? Keittiössä on sellainen meteli, ettei voi olla kuulematta. Pienin jo itkee ja isompi hyssyttää. Toivottavasti pian saan kahvia.
Isompi huusi: Hiljaa, iskä herää!
Voisin vastata, etten kuullut mitään enkä varmasti herää.
Semmoinen aamu.
Tässäpä hyvä idea, itse aina ählään parsinneulan ja langan kanssa. Mummolla oli puinen punaisen kärpässoenen mallinen parsinsienii, se oli lapsena niin herkullisen näköinen, tiesin kyllä että oikeat ovat myrkyllisiä.