Lue keskustelun säännöt.
Tylsä ketju, kerro vain tylsiä kuulumisia
15.10.2025 |
ja puuduttavia mielipiteitä.
Aiemmat tavallisten kuulumisten ketjut täyttyi häiriköistä, jankkaajista, kiroilijoista, haistattelijoista, ilkeilijöistä, viestien poistajista, seksistä ja muista intiimeistä asioista kirjoittajista, ilkkujista, lyttääjistä yms
Täällä tykätään katsoa, kun maali kuivuu. Kaalilaatikoista ja pelargonioista :)
Tule mukaan, sinä saman henkinen.
Kommentit (13845)
Joskus näinkin päin. Ensimmäinen lämminvesivaraaja kesti seitsemän vuotta, toinen 31 vuotta. Uuden varaajan asentaja sanoi, että irrotettu varaaja oli yhtä vanha kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaako nuoriso tietää, että vanha sana jalopeura tarkoittaa leijonaa?
Kumma, että nukkuessa polvi kipeytyi niin, ettei meinannut päästä liikkeelle. Vai olenko alkanut taas kävellä unissani, kuin joskus kauan sitten. Ja pitäis vielä tänään kerätä ne loput mustikat, kun aurinkokin tuli näkyviin. Ei kun linimenttiä vaan koipeen ja varoen liikkeelle, ehkä tästä notkistutaan vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hautojen hoito liian kallista vai eikö haluta itse hoitaa hautaa jostain syystä? Tämäkö on syynä siihen, että tuhkat halutaan heittää mereen tai kesämökille? Eivätkö ihmiset itse halua, että heistä olisi kuoltuaan vaivaa jälkeläisille?
Kulttuuri muuttuu. Ennen oli kunnia-asia, että haudattiin tammi-arkussa ja haudalle tuli näyttävä kivi. Nykyään arvostetaan luonnonmukaisuutta. Ihminen palaa luonnon kiertokulkuun kuoltuaan eikä jää säilööön jonnekin maakuoppaan. Harva kaipaa pompöösiä kivipystiä muistokseen. Ajatellaan ennemmin, että muisto säilyy läheisten mielessä.
Entä kun kuluu aikaa useampia sukupolvia eikä mitään muistoa enää ole. Kuitenkin tuntuu hienolta, kun löytää jonkun esivanhemman haudan, varsinkin, jos on kiinnostunut sukututkimuksesta. Vaikka on vain se kivi, se tekee ne ihmiset jotenkin todellisiksi.
Netissä on tiedot. Ei tarvitse mennä paikan päälle.
Se on totta, mutta mullakin on fiilis, että muuttuvat todellisemmiksi, kun seisoo heidän hautansa vieressä. He ovat oikeasti siellä.
Eivät ole. Luukasa. Jos sitäkään.
Niin tietenkin. Hautausmaan nimi oli ennen luutarha.
Vierailija kirjoitti:
Kumma, että nukkuessa polvi kipeytyi niin, ettei meinannut päästä liikkeelle. Vai olenko alkanut taas kävellä unissani, kuin joskus kauan sitten. Ja pitäis vielä tänään kerätä ne loput mustikat, kun aurinkokin tuli näkyviin. Ei kun linimenttiä vaan koipeen ja varoen liikkeelle, ehkä tästä notkistutaan vielä.
Miksi pitää, jos polvi on kipeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuri pyysi kastelemaan pihakukkansa, kun ovat mökillä, kastelin näköjään muovikukatkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hautojen hoito liian kallista vai eikö haluta itse hoitaa hautaa jostain syystä? Tämäkö on syynä siihen, että tuhkat halutaan heittää mereen tai kesämökille? Eivätkö ihmiset itse halua, että heistä olisi kuoltuaan vaivaa jälkeläisille?
Kulttuuri muuttuu. Ennen oli kunnia-asia, että haudattiin tammi-arkussa ja haudalle tuli näyttävä kivi. Nykyään arvostetaan luonnonmukaisuutta. Ihminen palaa luonnon kiertokulkuun kuoltuaan eikä jää säilööön jonnekin maakuoppaan. Harva kaipaa pompöösiä kivipystiä muistokseen. Ajatellaan ennemmin, että muisto säilyy läheisten mielessä.
Entä kun kuluu aikaa useampia sukupolvia eikä mitään muistoa enää ole. Kuitenkin tuntuu hienolta, kun löytää jonkun esivanhemman haudan, varsinkin, jos on kiinnostunut sukututkimuksesta. Vaikka on vain se kivi, se tekee ne ihmiset jotenkin todellisiksi.
Netissä on tiedot. Ei tarvitse mennä paikan päälle.
Se on totta, mutta mullakin on fiilis, että muuttuvat todellisemmiksi, kun seisoo heidän hautansa vieressä. He ovat oikeasti siellä.
Eivät ole. Luukasa. Jos sitäkään.
Niin tietenkin. Hautausmaan nimi oli ennen luutarha.
Se, mitä on jäljellä, eli luut kuitenkin. Jotain konkreettista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen jääkaappi mökillä kesti 30 vuotta, toinen kaksi vuotta. Juuri ehti takuuaika mennä umpeen.
Nykyään niihin on ohjelmoitu särkyminen. Jo aikoja sitten oli lehdissä ohjeita, miten sen ohjelmoinnin voi poistaa. En muista, miten.
Meihin ihmisiinkin on ohjelmoitu kuoleminen.
Taivaalla näkyy nyt paljon öisin perseidejä, kertoo Ursa, kuka sitten lieneekään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taivaalla näkyy nyt paljon öisin perseidejä, kertoo Ursa, kuka sitten lieneekään...
= Tähtitieteellinen yhdistys.
Huh hellettä, pari tuntia metsässä tuotti 1/2l kantarelliä, litran mustikoita, desin vattuja, kymmenittäin kärpäsiä (tavallisia, ei hirvi- Luojan kiitos), kaksi hyttystä ja 5 paarmaa. Aika hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma, että nukkuessa polvi kipeytyi niin, ettei meinannut päästä liikkeelle. Vai olenko alkanut taas kävellä unissani, kuin joskus kauan sitten. Ja pitäis vielä tänään kerätä ne loput mustikat, kun aurinkokin tuli näkyviin. Ei kun linimenttiä vaan koipeen ja varoen liikkeelle, ehkä tästä notkistutaan vielä.
Miksi pitää, jos polvi on kipeä?
Linimentti ja liikkuminen auttoivat. Kipu unohtui ja silmätkin kirkastuivat, kun näin ne sormenpään kokoiset mustikat mättäät sinisenään. Nyt riittää perkaamista ja talven marjat koossa. - Puolukatkin jo punersivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma, että nukkuessa polvi kipeytyi niin, ettei meinannut päästä liikkeelle. Vai olenko alkanut taas kävellä unissani, kuin joskus kauan sitten. Ja pitäis vielä tänään kerätä ne loput mustikat, kun aurinkokin tuli näkyviin. Ei kun linimenttiä vaan koipeen ja varoen liikkeelle, ehkä tästä notkistutaan vielä.
Miksi pitää, jos polvi on kipeä?
Linimentti ja liikkuminen auttoivat. Kipu unohtui ja silmätkin kirkastuivat, kun näin ne sormenpään kokoiset mustikat mättäät sinisenään. Nyt riittää perkaamista ja talven marjat koossa. - Puolukatkin jo punersivat.
Ens viikol kerrään ekat puolukat, teen hilloo, tullee hyytelömäist, ko osa on iha raakoi, vaik punassii. Pakastimeen kerrään vast sit, on ovat iha kypsii. Par viikkoo ainaki mennee, näyttäät kyl runsaalt saalis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma, että nukkuessa polvi kipeytyi niin, ettei meinannut päästä liikkeelle. Vai olenko alkanut taas kävellä unissani, kuin joskus kauan sitten. Ja pitäis vielä tänään kerätä ne loput mustikat, kun aurinkokin tuli näkyviin. Ei kun linimenttiä vaan koipeen ja varoen liikkeelle, ehkä tästä notkistutaan vielä.
Miksi pitää, jos polvi on kipeä?
Linimentti ja liikkuminen auttoivat. Kipu unohtui ja silmätkin kirkastuivat, kun näin ne sormenpään kokoiset mustikat mättäät sinisenään. Nyt riittää perkaamista ja talven marjat koossa. - Puolukatkin jo punersivat.
Ens viikol kerrään ekat puolukat, teen hilloo, tullee hyytelömäist, ko osa on iha raakoi, vaik punassii. Pakastimeen kerrään vast sit, on ovat iha kypsii. Par viikkoo ainaki mennee, näyttäät kyl runsaalt saalis.
Pelkkä ajatus puuhakkuudestasi vie kaikki voimat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiskamato täällä. Sade ajoi minut äsken sisälle, nyt taas löhöän ulkona. Ihana tuoksu sateen jälkeen.
Huomenna ennustettu ukkosta ja sadetta, ans kattoo.
Mökin punaherukoista tein mascarponepiirakan ja keittelin myös kiisseliä niistä. Mustaherukoita pitäisi poimia omalta pihalta, niistä puolestaan ehkä hilloa. Yksi mustikkapiirakka on tullut tehtyä ja syötyäkin jo alkuviikosta. Omppuja tulee tänä vuonna paljon.
Kumma, ettei vielä yksikään tumma pilvi ole tuonut sadetta tänään. Vai pitääköhän paikkansa se vanha sanonta, että musta pilvi morottaapi, harmaa sateen tuopi.
Mutta saa nuo neljä mattoa ainakin tänään puolikuivaksi, ettei tarvis niiden kanssa juosta huuhottaa sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Mökin punaherukoista tein mascarponepiirakan ja keittelin myös kiisseliä niistä. Mustaherukoita pitäisi poimia omalta pihalta, niistä puolestaan ehkä hilloa. Yksi mustikkapiirakka on tullut tehtyä ja syötyäkin jo alkuviikosta. Omppuja tulee tänä vuonna paljon.
Siinähän oikeita herkkusuun ruokia ihan omasta puutarhasta. Minulla on mökin kellarissa odottamassa pari ämpärillistä herukoita, jotka kuskaan viikonloppuna kotiin. Siellä alkaa sitten Mehumaija puhista.
En ole poiminut mustikan mustikkaa enkä hillonnut tai mehustanut mitään. Yhtään mattoakaan en ole pessyt. Monena päivänä olen vain laiskotellut.
Poimimisten, pakastamisten, hilloamisten ja mehustamisten raportointi työllistää joitain. Ei minua. Olen aito tylsä.
Höh, tosi tylsää. Melkein mikään uusi tuote ei nykyään kestä.
Mulla esimerkiksi uuden juoksulenkeillä käytettävän puhelinlaukku"vyön" vetokeju hajosi heti. Kyseessä on kallis laatutuote. Onneksi sen sai palauttaa takaisin ja lähettävät uuden tilalle.