Kuinka usein käy mielessä ajatus, että olisi ihanaa elää ilman mitään vastuita pienessä mökissä järven rannalla
Minulla hyvin usein - etenkin tuo täydellinen irtisanoutuminen vastuista, myös ajatusten tasolla. Ja ihan tarkoitan myös kaikkia läheisiä/läheisten ongelmia/töitä/arjen huolia. Voida vain päästää irti, kertakaikkisesti. Elellä hiljakseen tarvitsematta kelata mitään tai ketään. Tuon pienen hirsitalon aion toteuttaa, ellen nyt aivan lähivuosina kupsahda tästä. Ikää 50+.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Eli tosi moni kaipaa ihan tarkoituksellisesti yksinkertaistettuun elämään, minäkin. Melkein huvitti tuo hysteria, etteivät ihmiset kuluta. Kuinka typerä täytyy olla, ettei näe miten väsyneitä ja kyllästyneitä ihmiset ovat oravanpyörään ja älyttömään kulutuselämään.
Ja kun kaikki on niin kaupallista nykyään, mainoksia ja kaupallisia yhteistöitä tulvii joka puolelta. Jutut mediassa jatkuvaa rahan ja menestyksen palvontaa. Tuntuu, etten kuulu tähän nykymaailmaan, kun lähinnä kiinnostaa yksinkertainen, minimalistinen elämä luonnon keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Aika usein, paitsi tää mun unelmapaikka sijaitsee kallioisella saarella Turun saaristossa.
Tää olisi mun unelma, mutta en tykkää veneosuudesta. Pitäisi olla tie perille😄 Nythän siis elän jo unelmaani juurikin Turun saaristossa. Tiedän, mistä puhut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt ihan samaa. Haluaisin piiloutua jonnekin korpeen ja jättää kännykät, apit ja tietokoneet taakseni.
Kaipaan ihan kauheasti yksinkertaista, tyyntä ja rauhallista elämää. Olen myös 50+
Et halua tarpeeksi tai muuten olisit jo tehnyt sen.
Saatan tehdä sen vielä. Säästän pesämunaa.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa nimenomaan voin elää enemmän ilman vastuita (kokemusta on myös omakotitalosta/mökistä). Ei tarvitse tehdä lumitöitä, huolehtia lämmityksestä, polttopuista, kunnossapidosta ym.
Tämä vastuuosuus pitää paikkansa, etenkin jos varmistaa yhtiön remonttitilanteen, ettei tule ylläteitä. Mutta...
Naapurit. Ei, ei, ei ja ei. En jaksaisi. Ei kiinnosta. Kolaan mielelläni, koska ei ole paljoa kolattavaa. Tykkään talon töistä, thats the point! Enkä sitä etten pääse hiljaisuuteen omalle pihalleni, ja istua siellä tunteja yksinäni vaikka talvella.
Olen asunut lapsuuteni aivan Helsingin keskustassa, sitten Turun keskustassa, sen jälkeen koko ajan sivummalle keskustoista, paitsi eron jälkeen 1,5 vuotta kerrostalossa. Sen jälkeen omaan rauhaan maalle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt ihan samaa. Haluaisin piiloutua jonnekin korpeen ja jättää kännykät, apit ja tietokoneet taakseni.
Kaipaan ihan kauheasti yksinkertaista, tyyntä ja rauhallista elämää. Olen myös 50+
Et halua tarpeeksi tai muuten olisit jo tehnyt sen.
Negistelijä. Joskun se vaatii rohkeutta ja/tai järjestelyjä, jotka vie aikaa.
Mä tein siirtoja unelmaani kohti varmaan 20 vuotta, mutta nyt se todellakin on mahdollista. Seuraava unelma, joka täydentää nykyistä, odottaa vain täytäntöön laittoa, mutta siihenkin meni kolme vuotta.
Seuraavaksi varmaan varoittelet susista ja karhuista.
En varoittele, kyllä ne on maalaisia, jotka susia ja karhuja pelkää.
Mitä ihmeen rohkeutta tai aikaa vaatii luopua älykännyköistä ja äpeistä? Itselläni ei sellaisia ole koskaan ollutkaan ja ihan hyvin tulee toimeen.
Olen parhaillaan pienessä mökissä meren rannalla ja kylmää on, ylihuomenna kotiin kerrostalon turviin nauttimaan.
Vierailija kirjoitti:
Käy, mutta sitten alan miettiä polttopuita ja olenkin tyytyväinen rivarissa.
Yleensä tontilla on leppää ja pajua polttopuiksi. Riittää, jos kerran elämässä ostaa muutaman satasen moottorisahan ja klapikoneen.
Saahan sitä halottuakin.
Itse asun ( jo 15 vuotta) mökissä, moni tätä elämänmuotoa on ihailevinaan, mutta tosi asiassa pitävät vain outona tai hulluna.
Yhdysvalloissa tämä on normaalia. Oma kaivo, itse tehty hirsimökki ja parikyt hehtaaria maata on monen Kanadalaisen unelma.
Kannattaa ostaa mökki missä vähintään puolihehtaaria maata ja mielellään oman tien päässä.
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan. Realistina ajattelen heti sitä kuinka hankalaa sieltä olisi talvella lähteä kauppaan, apteekkiin, lääkäriin tai muuten hoitamaan asioita. Kuka auraa tien? Mökissä pitäisi olla kaikki mukavuudet, en minä esim. haluaisi nyrkkipyykillä lakanoita jossain saunan padassa pestä. Sähköt ja huokseva vesi pitäisi myös olla, en halua jatkuvasti polttopuuta olla tekemässä ja mökkiin sitä raahata, samoin pakastin ruuan säilytystä varten. Helpommalla pääsee kun asuu kerrostalossa, ei täälläkään tarvitse muista huolta kantaa.
SinkkuN
Viime talvena aurattiin kahdesti
Ilman vastuuta voi elää kaupungissakin, olla olemassa olematta olemassa muille. Täällähän sitä voi olla kasvoton isossa joukossa. Minimalistisen elämän eläminen on ihan itsestä kiinni. Tosin luonnosta nauttiminen vaatii aina lähtemistä, mutta toisaalta palvelut on lähellä, silloin, kun niitä tarvitsee.
En sitä syrjässä kaikesta olemista niinkään, mutta oravanpyörästä haluaisin kyllä pois. Vaan vielä on noin 30 vuotta jaksettava ennen kuin pääsee eläkkeelle. Jos nyt tässä maassa siis enää tulevaisuudessa pääsee eläkkeelle...
Nauttisin mielelläni vapaa-ajasta, lemmikeistä, harrastuksista ja kahviloista ihan kaupungissakin. Jos vaan olisi sitä vapaa-aikaa oikeasti enemmän kuin satunnainen lomapätkä tai viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa nimenomaan voin elää enemmän ilman vastuita (kokemusta on myös omakotitalosta/mökistä). Ei tarvitse tehdä lumitöitä, huolehtia lämmityksestä, polttopuista, kunnossapidosta ym.
Yksinäisenä vanhempana naisena mun kokemus kerrostaloasumisesta: boooring! Ei oo tekemistä. En kudo sukkaa enkä rakentele palapelejä. Kämpillä ollessa lähinnä kökötin tabletilla ja selasin nettiä. Kaikki elämänsisältö piti hakea muualta, kodin ulkopuolelta. Sähkösaunakin lämpiää yhdellä napsautuksella, toisin kuin täällä maalla.
Maalla asuessa on usein pakko olla oma auto. Siitä on sellainen hyöty, että säilyy tarkkaavaisuus ja hoksottimet kunnossa, eikä ala säikkymään pimeää ja pimeällä ajoa. Autonajokyky on erittäin hyvä olla olemassa, kun vanhenee. Manuaalivaihteet plussaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu-u, on oikein mukavaa elämää, nautin. Sopivan yksinkertaista, mutta kuitenkin voin halutessani tehdä itselleni mielekkäitä asioita.
En käy töissä, ei tarvitse. Elän työttömyyskorvauksella ja pääomatuloilla
N54
Olet siis vasta vähän aikaa ollut työtön, trolli? Peruspäivärahaan nimittäin vaikuttaa pääomatulot. Ei niitä kovin paljon voi tulla, jos saa valtion avustuksia.
Ottaisin sen vastuun mielelläni, mutta on myyty mökit, se vähän ketuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy, mutta sitten alan miettiä polttopuita ja olenkin tyytyväinen rivarissa.
Oma kaivo, itse tehty hirsimökki ja parikyt hehtaaria maata on monen Kanadalaisen unelma.
Unelma, juu. Noin 80% kanadalaisista asuu kaupungeissa.
Miten se mökille muuttaminen vapauttaa arjen huolista ja vastuista? Töitä se on sieltäkin tehtävä ellei ole hyviä säästöjä ja sijoituksia. Läheisiin kyllä saa etäisyyttä mutta niihin saa myös etäisyyden kun vetää rajat.
Ne arjen huolet ja vastuut vaan muuttaa muotoaan, ei ne kokonaan mihinkään poistu vaikka asuisi missä.
Mä toteutin saman unelman tänä keväänä.Myytiin okt pois,irtisanouduin ja asun pienessä hirsimökissä metsän keskellä.Pihasauna,ulkohuussi,ketään ihmisiä ei lähimaillakaan.olen 54v.
Negistelijä. Joskun se vaatii rohkeutta ja/tai järjestelyjä, jotka vie aikaa.
Mä tein siirtoja unelmaani kohti varmaan 20 vuotta, mutta nyt se todellakin on mahdollista. Seuraava unelma, joka täydentää nykyistä, odottaa vain täytäntöön laittoa, mutta siihenkin meni kolme vuotta.
Seuraavaksi varmaan varoittelet susista ja karhuista.