Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka usein käy mielessä ajatus, että olisi ihanaa elää ilman mitään vastuita pienessä mökissä järven rannalla
14.10.2025 |
Minulla hyvin usein - etenkin tuo täydellinen irtisanoutuminen vastuista, myös ajatusten tasolla. Ja ihan tarkoitan myös kaikkia läheisiä/läheisten ongelmia/töitä/arjen huolia. Voida vain päästää irti, kertakaikkisesti. Elellä hiljakseen tarvitsematta kelata mitään tai ketään. Tuon pienen hirsitalon aion toteuttaa, ellen nyt aivan lähivuosina kupsahda tästä. Ikää 50+.
Kommentit (57)
Käy, mutta sitten alan miettiä polttopuita ja olenkin tyytyväinen rivarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot sitten vastuussa lämmityksestä, ja kaivon kunnossapidosta.
Vierailija kirjoitti:
Oot sitten vastuussa lämmityksestä, ja kaivon kunnossapidosta.
On eri asia vastata vain omasta pärjäämisestään, tai olla vaikka vastaamatta. Ymmärrän hyvin ap:ta.
Vierailija kirjoitti:
Käy, mutta sitten alan miettiä polttopuita ja olenkin tyytyväinen rivarissa.
Olen tyytyväinen 50/50 pienessä talossa ja rivarissa. Pakkasten tultua lähden rivarille ja västäräkkien kanssa samaan aikaan takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen miettinyt ihan samaa. Haluaisin piiloutua jonnekin korpeen ja jättää kännykät, apit ja tietokoneet taakseni.
Kaipaan ihan kauheasti yksinkertaista, tyyntä ja rauhallista elämää. Olen myös 50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan todella usein, nykyisin päivittäin. Olen melko varma, että se tuottaisi onnellisuutta ja mielenterveyttä. Ei jotenkin jaksa mitään ja ketään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä. Vähän alle viiskyt olen.
Joka päivä. Kun olis töitä siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivittäin mutta ei ole varaa, autoa tai mahdollisuutta.
Juu-u, on oikein mukavaa elämää, nautin. Sopivan yksinkertaista, mutta kuitenkin voin halutessani tehdä itselleni mielekkäitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä haluan kadota pieneen metsämökkiin. Pari kissaa, takka, keinutuolissa kiikkuisi lukien tai virkaten ja teetä hörppien. 39v.
Ei ne vastuut häviä, vaikka minimoisi elämänsä. Se on aikuisen homma, hoitaa ikäviäkin asioita.
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä haluan kadota pieneen metsämökkiin. Pari kissaa, takka, keinutuolissa kiikkuisi lukien tai virkaten ja teetä hörppien. 39v.
Tämä. Sienestäsin ja marjastaisin myös.
Olen asunutkin niin
Tosin olin nuori, parikymppinen ja minulla oli lapsia ja eläimiä, eli vastuuta. Mies oli myös, mutta hän oli reissutyössä viikot.
Kun sitten erosimme, muutin kaupunkiin, omakotitaloon kyllä silti. Niin oli lasten kannalta helpompi. Edelleen kaipaan maalle, ja tässä muutaman vuoden sisään varmasti muutankin. Tänään löysin etuovesta oikein unelmien talon, harmi, ettei muutto ole ajankohtainen n. Viiteen vuoteen, eikä sen talonostokaan nyt ole mahdollista, vaikka se edullinen olisikin.
Minua ei haittaa sinänsä vastuut. Eikä haittaa läheisten ongelmat, ei ne mulle mee ihon alle. Mutta maalle kaipaan.
Olen 45 vuotias nyt.
Itse asiassa kun nyt mietin, niin jo se täysi "vastuuttomuus" voisi riittää ensi hätään. Vaatisi kyllä asumista itsekseen joka tapauksessa, mut siihen kävisi ehkä muukin kuin mökki. Tai käy mökki kyllä, jos mökissä on riittävä varustetaso eli sähkö, tuleva ja menevä vesi jne.
Olen mökkeillyt 15 vuotta alkeellisissa oloissa nuorempana ja siksi en sitä enää halua. Puulämmitys käy kyllä, osaan tehdä polttopuut.
Viimeksi tänään kun kun menin iltavuoroon ja aamuvuoron kokki oli tehnyt kyllä oikean päivän ruoat, mutta kaikki päin varvikkoa, se vähä mitä noutopöydässä oli oli poltettu kuivaksi ja keittiössä ei ollut edes perunoita keitettynä valmiiksi...
Alue: Aihe vapaa
Kivaa tää onkin.