Tunnetteko suorittajanaisia, jotka ovat hakeneet adhd-diagnoosin?

Hyperfokusointi on varmastikin nepsy-piirre, mutta kuten missä tahansa psykiatrisessa diagnostiikassa, yksittäinen piirre ei saa aikaan diagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

Yhen tiedän. Suoritti yliopisto-opinnot tavoteajassa ja hyvin arvosanoin käyden samaan aikaan töissä ja harrastaen kilpaurheilua. Siitä suoraan työelämään, edelleen harrastaa aktiivisesti vapaa-ajallaan kaikenlaista, näkee ihmisiä, jaksaa pitää kodin siistinä. Eli on suoriutunu elämässään kaikin puolin jopa keskivertoo paremmin, mutta silti sai adhd-diagnoosin. Oon tyhmänä kuvitellu, että diagnoosiin vaadittais jotain muutakin kuin oma subjektiivinen tunne siitä, että arki on raskasta.

Entä jos adhd-lääkkeet auttavat? Eikö silloin diagnoosi voi olla oikein?

Joo, ite tääl. Aina koulussa ok 8-9 numerot, en päässyt lukion jälkeen yliopistoon kun ei pääsykokeisiin lukeminen onnistunut. En koskaan ole suoriutunut normaaleista kotiaskareista.. Aina kaaos kotona. 5-kymppisenä hain piruuttaan yliopistoon, pääsin sisään, opinnot takkusivat -hain diagnoosin, valmistuin määräajassa. Lääkitys auttaa arjessa, ihanaa kun iänikuiset toiminnanohjauksen ongelmat helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhen tiedän. Suoritti yliopisto-opinnot tavoteajassa ja hyvin arvosanoin käyden samaan aikaan töissä ja harrastaen kilpaurheilua. Siitä suoraan työelämään, edelleen harrastaa aktiivisesti vapaa-ajallaan kaikenlaista, näkee ihmisiä, jaksaa pitää kodin siistinä. Eli on suoriutunu elämässään kaikin puolin jopa keskivertoo paremmin, mutta silti sai adhd-diagnoosin. Oon tyhmänä kuvitellu, että diagnoosiin vaadittais jotain muutakin kuin oma subjektiivinen tunne siitä, että arki on raskasta.

Entä jos adhd-lääkkeet auttavat? Eikö silloin diagnoosi voi olla oikein?

Eli jos katukielessä pi-ri, amfetamiinijohdannainen, auttaa jaksamaan ja keskittymään, niin silloinhan kyseessä pitää olla adhd? Sen johdannaisia on käytetty vuosikymmenet ihan ilman reseptiä esim. sodissa Suomenkin historiassa kun on pitänyt jaksaa pitkiä aikoja ja 1950-luvulla amerikkalaiset kotirouvatkin taisi sitä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhen tiedän. Suoritti yliopisto-opinnot tavoteajassa ja hyvin arvosanoin käyden samaan aikaan töissä ja harrastaen kilpaurheilua. Siitä suoraan työelämään, edelleen harrastaa aktiivisesti vapaa-ajallaan kaikenlaista, näkee ihmisiä, jaksaa pitää kodin siistinä. Eli on suoriutunu elämässään kaikin puolin jopa keskivertoo paremmin, mutta silti sai adhd-diagnoosin. Oon tyhmänä kuvitellu, että diagnoosiin vaadittais jotain muutakin kuin oma subjektiivinen tunne siitä, että arki on raskasta.

Entä jos adhd-lääkkeet auttavat? Eikö silloin diagnoosi voi olla oikein?

Aloituksen artikkelissa kerrotaan, että ei-nepsy saa lääkkeistä lisäbuustia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

....vai pitäisiköhän asia ottaa taas joskus puheeksi työterveydessä:

 

http://karkia.me/adhd/

Pisteesi: 70

60 - 70 pistettä: Ethän vähätellyt vastauksiasi? Sinulla on aika paljon adhd:n piirteitä. Jos sähellät koko ajan, kannattaa tehdä testi ajatuksella uudestaan.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö adhd on neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Hyperitön muoto add on varsinkin tytöillä ja aikuisilla yleinen. Usein adhd-ihmiset ovat luovia ja idearikkaita, mutta tavallinen arki takkuaa.

Hups, 102 pistettä.

Koulussa minulla oli 9,9 keskiarvo. Tunneilla kuitenkin piirtelin omiani, kuuntelin omaa musiikkia nappikuuloke pitkien hiusten alla, tai opiskelin muita vieraita kieliä huvikseni normaalin opetuksen

Olen itsekin ollut hyvä koulussa ja oppinut kaiken helposti. Siksi sanonkin tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Kymppirivi koulussa ei tarkoita erinomaisia sosiaalisia taitoja. Päinvastoin usein ne sosiaalisesti heikommat oppilaat hakevat tyydytystä oppisisällöistä, jotka ovat helpommin haltuun otettavissa. Kymppirivi koulussa ei myöskään opeta ottamaan vastaan palautetta. Käy helposti niin, että pienikin kritiikki menee ihon alle. Työelämä ei ole samalla tavalla kympin arvoisesti suoritettavissa kuin koulu.

Mutta ovatko nämä ADHD-oireita? 

Pervitiinin, metamfetamiinin käytöstä Suomen sodissa: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001928159.html 

Joku sitä koittikin sanoa, kai tuossa alkuperäisessä jutussa, että adhd:n aivoissa lääkkeet saavat aikaan normaalitilan, mutta normaaleissa aivoissa se toimii käytännössä amfetamiinin tavoin, mutta sille alkaa tulla toleranssia, jolloin annosta pitää nostaa. Ei tällaisilla ehkä kannata leikkiä vaan miettiä aika loppuun asti, voiko elämässä tehdä jotain muita korjausliikkeitä kuin alkaa vetää piriä toimistojakussa.

https://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/

"Havaittavissa on pysyvää haittaa vähintään kahdellatoista seuraavista alueista:"...

Tunnistan ainakin 18/20 noista itsessäni - mutta sitten voi tietysi aina pohtia onko kyse varsinaisesti haitasta vai muuten vain ominaispiirteestä.

No, tietysti yhtenä esimerkkinä voisi kertoa sen, että jos minun pitää ehtiä jonnekin (lennolle, kokoukseen jossain työpaikan ulkopuollella, sovittuun tapaamiseen tms.), niin minun pitää kirjoittaa itselleni minuuttiaikataulu tai muuten myöhästyn - samoin mukaan otettavat tavarat on hyvä listata erikseen, ettei mitään tarpeelista unohdu matkasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhen tiedän. Suoritti yliopisto-opinnot tavoteajassa ja hyvin arvosanoin käyden samaan aikaan töissä ja harrastaen kilpaurheilua. Siitä suoraan työelämään, edelleen harrastaa aktiivisesti vapaa-ajallaan kaikenlaista, näkee ihmisiä, jaksaa pitää kodin siistinä. Eli on suoriutunu elämässään kaikin puolin jopa keskivertoo paremmin, mutta silti sai adhd-diagnoosin. Oon tyhmänä kuvitellu, että diagnoosiin vaadittais jotain muutakin kuin oma subjektiivinen tunne siitä, että arki on raskasta.

Entä jos adhd-lääkkeet auttavat? Eikö silloin diagnoosi voi olla oikein?

Eli jos katukielessä pi-ri, amfetamiinijohdannainen, auttaa jaksamaan ja keskittymään, niin silloinhan kyseessä pitää olla adhd? Sen johdannaisia on käytetty vuosikymmenet ihan ilman reseptiä esim. sodissa Suomenkin historiassa kun on pitänyt

Piristeet sitten päinvastoin väsyttää ja rauhoittaa adhd:ssa. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä äkillistä intoa alkaa lääkitä ongelmaa, joka on ollut tiedossa jo syntymästä saakka. Miten sitä ei muka yhtäkkiä kestä? 

Peruskoulu on älykkäälle lapselle äärimmäisen helppo. ADHD ei vaikuta älykkyyteen, ongelmat tulevat näkyviin kuormituksen kasvaessa, lukiossa tai vasta yliopistossa. Näin etenkin ADD tyyppisellä ADHD:lla.

Osalla kyse on varmasti vaikeudesta hyväksyä omaa keskinkertaisuuttaan. Olen itsekin ollut luokkani parhaimpia ja myöhemmin tajunnut olevani silti varsin keskinkertainen. Ja arvatkaa mitä, elämä on silti ihan hyvää! Ei ole tragedia vaihtaa pitkä matikka lyhyeen tai todeta, että omat resurssit ei riitä siihen mihin haluaisi. Siitähän masennus tai burn out pohjimmiltaan johtuu, eli kyvyttömyydestä vastata ulkoisiin vaatimuksiin. Osa johtuu kohtuuttomista (tai jopa mahdottomista) vaatimuksista, osa omasta itsestä. Elämä on.

Puhelin ja some on se suurin ongelma. Jos ne poistettaisiin kuvioista niin suurin osa näistä ihmisistä parantuisi. Rehellisesti sanottuna tiedän, että saisin itsekin haettua ADHD diagnoosin näin aikuisena jos haluaisin, koska täytän useamman kohdan mitä niissä aina kysytään. Olen korkeastikoulutettu, mutta nykyään minullakin on vaikea keskittyä yhtään mihinkään. Uskon kuitenkin, että paras ratkaisu tähän ongelmaan ei ole diagnoosin haku tai lääkitys vaan elämäntapamuutos. Sen sijaan, että on koko ajan eri ärsykkeidn ympäröimänä pitäisi ottaa mielummin kirja käteen ja lukea enemmän ja rauhoittaa elämä. Silloin keskittymiskykykin paranisi. 

Jos ei pysty haetaan diagnoosi, kun ei hyväksytä omaa vaillinaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhen tiedän. Suoritti yliopisto-opinnot tavoteajassa ja hyvin arvosanoin käyden samaan aikaan töissä ja harrastaen kilpaurheilua. Siitä suoraan työelämään, edelleen harrastaa aktiivisesti vapaa-ajallaan kaikenlaista, näkee ihmisiä, jaksaa pitää kodin siistinä. Eli on suoriutunu elämässään kaikin puolin jopa keskivertoo paremmin, mutta silti sai adhd-diagnoosin. Oon tyhmänä kuvitellu, että diagnoosiin vaadittais jotain muutakin kuin oma subjektiivinen tunne siitä, että arki on raskasta.

Entä jos adhd-lääkkeet auttavat? Eikö silloin diagnoosi voi olla oikein?

Aloituksen artikkelissa kerrotaan, että ei-nepsy saa lääkkeistä lisäbuustia.

Se on yleinen myytti jota toistetaan ilmeisesti sen takia että erittäin monet hakee lääkityksestä pelkästään sitä lisäbuustia, mikä todellakin toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhen tiedän. Suoritti yliopisto-opinnot tavoteajassa ja hyvin arvosanoin käyden samaan aikaan töissä ja harrastaen kilpaurheilua. Siitä suoraan työelämään, edelleen harrastaa aktiivisesti vapaa-ajallaan kaikenlaista, näkee ihmisiä, jaksaa pitää kodin siistinä. Eli on suoriutunu elämässään kaikin puolin jopa keskivertoo paremmin, mutta silti sai adhd-diagnoosin. Oon tyhmänä kuvitellu, että diagnoosiin vaadittais jotain muutakin kuin oma subjektiivinen tunne siitä, että arki on raskasta.

Entä jos adhd-lääkkeet auttavat? Eikö silloin diagnoosi voi olla oikein?

Niinpä. Miksi luulet amfetamiinin käyvän kadullakin niin hyvin kaupaksi...

Ja ei, oikea vastaus ei ole se, että kaikilla on ADHD.

"Olen itsekin ollut hyvä koulussa ja oppinut kaiken helposti. Siksi sanonkin tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Kymppirivi koulussa ei tarkoita erinomaisia sosiaalisia taitoja. Päinvastoin usein ne sosiaalisesti heikommat oppilaat hakevat tyydytystä oppisisällöistä, jotka ovat helpommin haltuun otettavissa. Kymppirivi koulussa ei myöskään opeta ottamaan vastaan palautetta. Käy helposti niin, että pienikin kritiikki menee ihon alle. Työelämä ei ole samalla tavalla kympin arvoisesti suoritettavissa kuin koulu.



Mutta ovatko nämä ADHD-oireita? "

Mietin hetken että mikä tuossa kuulostaa oudolta, mutta ymmärretään varmaan sosiaalisesti heikompi eri tavalla. Sosiaalisesti heikompiahan on myös ne takarivin vitosen oppilaat, jotka häiriköi tunneilla ja tupakoi välitunnit koulualueen ulkopuolella. En siis ihan tiedä mitä ryhmää tarkoitat? 

Kyvyttömyys ottaa vastaan kritiikkiä taas ei liity nepsy-juttuihin ymmärtääkseni mitenkään. Ihminen voi hyvin erilaisista syistä hermostua palautteesta tai ymmärtää, että jokaisella on aina jossain korjattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Puhelin ja some on se suurin ongelma. Jos ne poistettaisiin kuvioista niin suurin osa näistä ihmisistä parantuisi. Rehellisesti sanottuna tiedän, että saisin itsekin haettua ADHD diagnoosin näin aikuisena jos haluaisin, koska täytän useamman kohdan mitä niissä aina kysytään. Olen korkeastikoulutettu, mutta nykyään minullakin on vaikea keskittyä yhtään mihinkään. Uskon kuitenkin, että paras ratkaisu tähän ongelmaan ei ole diagnoosin haku tai lääkitys vaan elämäntapamuutos. Sen sijaan, että on koko ajan eri ärsykkeidn ympäröimänä pitäisi ottaa mielummin kirja käteen ja lukea enemmän ja rauhoittaa elämä. Silloin keskittymiskykykin paranisi. 

Omaa persoonaa on erittäin vaikea muuttaa sen jälkeen kun olet täyttänyt 20 vuotta. Ympäristöään voi tietysti muuttaa, esim muuttamalla luostariin tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä äkillistä intoa alkaa lääkitä ongelmaa, joka on ollut tiedossa jo syntymästä saakka. Miten sitä ei muka yhtäkkiä kestä? 

Peruskoulu on älykkäälle lapselle äärimmäisen helppo. ADHD ei vaikuta älykkyyteen, ongelmat tulevat näkyviin kuormituksen kasvaessa, lukiossa tai vasta yliopistossa. Näin etenkin ADD tyyppisellä ADHD:lla.

Vai voisiko ajatella, että älykkyys ei olekaan niin suuri, että lukio tai yliopisto menisi helposti, vaikka peruskoulu meni?

Mitä pitemmälle kouluttautuu, sitä älykkäämpien ihmisten ympäröimä on. Jossain vaiheessa jokaisen on todettava, että kuormitus kasvaa, ja omat rajat tulevat vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä äkillistä intoa alkaa lääkitä ongelmaa, joka on ollut tiedossa jo syntymästä saakka. Miten sitä ei muka yhtäkkiä kestä? 

Peruskoulu on älykkäälle lapselle äärimmäisen helppo. ADHD ei vaikuta älykkyyteen, ongelmat tulevat näkyviin kuormituksen kasvaessa, lukiossa tai vasta yliopistossa. Näin etenkin ADD tyyppisellä ADHD:lla.

Vai voisiko ajatella, että älykkyys ei olekaan niin suuri, että lukio tai yliopisto menisi helposti, vaikka peruskoulu meni?

Mitä pitemmälle kouluttautuu, sitä älykkäämpien ihmisten ympäröimä on. Jossain vaiheessa jokaisen on todettava, että kuormitus kasvaa, ja omat rajat tulevat vastaan.

Eikö olisi myös jotenkin hyvä asia huomata, että aina ympärillä joku on luultavasti älykkäämpi ja se on nimenomaan hyvä asia, koska aina on jotain opittavaa muilta, eikä elämä siten käy koskaan tylsäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä äkillistä intoa alkaa lääkitä ongelmaa, joka on ollut tiedossa jo syntymästä saakka. Miten sitä ei muka yhtäkkiä kestä? 

Peruskoulu on älykkäälle lapselle äärimmäisen helppo. ADHD ei vaikuta älykkyyteen, ongelmat tulevat näkyviin kuormituksen kasvaessa, lukiossa tai vasta yliopistossa. Näin etenkin ADD tyyppisellä ADHD:lla.

Vai voisiko ajatella, että älykkyys ei olekaan niin suuri, että lukio tai yliopisto menisi helposti, vaikka peruskoulu meni?

Mitä pitemmälle kouluttautuu, sitä älykkäämpien ihmisten ympäröimä on. Jossain vaiheessa jokaisen on todettava, että kuormitus kasvaa, ja omat rajat tulevat vastaan.

Eikö olisi myös jotenkin hyvä asia huomata, että aina ympärillä joku on lu

Näinhän sen pitäisi olla. Mutta monesta asiasta on rakennettu kilpailua.