Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko suorittajanaisia, jotka ovat hakeneet adhd-diagnoosin?
14.10.2025 |
https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011281776.html
En pysty keskittymään. Tuntuu kuin päässä olisi kymmenen tv-kanavaa auki. Unohdan vastata sähköposteihin enkä saa to do -listojani suoritettua. Muiden puheen seuraaminen on vaikeaa, olo on stressaantunut.
Minulla on varmaankin adhd.
Psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehden mukaan terveydenhuoltoon tulee nyt nuoria ja keski-ikäisiä naisia, jotka kuvaavat elämäänsä näin. Syyksi he epäilevät adhd:ta, mutta Lehden mielestä kyse on jostain aivan muusta.
Lehti sanoo, että näitä naisia yhdistää usein suorituskeskeisyys ja kovat vaatimukset itseä kohtaan.
Heillä on myös akateemista tai ammatillista ahneutta, jota he itse kuvaavat eteenpäin pyrkimiseksi, määrätietoisuudeksi ja kunnianhimoksi.
Kyse ei ole adhd:sta, vaan kutsun tilaa pinnistelijän syndroomaksi.
Mistä sitten tunnistaa pinnistelijän ja kenellä on todellinen adhd?
Ero löytyy elämänhistoriasta.
Lehden mukaan todellisesta adhd:sta kärsivillä on historiassaan pärjäämisen vaikeuksia: keskeytyneitä opintoja, katkenneita työsuhteita, pitkäjänteisyyden puutteesta johtuvia ihmissuhdeongelmia.
Pinnistelijät puolestaan ovat pärjänneet elämässään keskimääräistä paremmin.
Kommentit (331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää puhuko adhd:sta jos ette oikeasti tiedä siitä mitään. Mulla ainakin pinnistely, perfektionismi ja liiallisten projektien/vastuun ottaminen on SEURAUSTA adhd:sta. Yritän kompensoida huonommuuden ja tyhmyyden tunnetta sekä aiempia epäonnistumisia.
Vai olisiko tuo pinnistely seurausta huonosta itsetunnosta? Huonommuuden ja tyhmyyden tunne on tunne, ei ADHD-oire.
Itseasiassa huono itsetunto on yleistä adhd:ta sairastavilla, koska elämässä on niitä epäonnistumisia.
Olen aloittanut neljä korkeakoulututkintoa, lopulta meni kymmenen vuotta valmistua maisteriksi siitä viimeisimmästä. Tässä nyt on yksi esimerkki. Sain opinnot loppuun kun sain diagnoosin ja lääkkeet. Yritän jatkuvasti todistaa itselleni etten oikeasti ole tyhmä ja laiska, koska verrattuna muihin olin aina sellainen. Lääkkeiden avull
Sinullahan on ihan tyypillisiä adhd-oireita. Et ole pärjännyt normaalissa rytmissä. Aloituksessa puhutaan suorittajista, joilla ei ole selkeitä oireita. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää puhuko adhd:sta jos ette oikeasti tiedä siitä mitään. Mulla ainakin pinnistely, perfektionismi ja liiallisten projektien/vastuun ottaminen on SEURAUSTA adhd:sta. Yritän kompensoida huonommuuden ja tyhmyyden tunnetta sekä aiempia epäonnistumisia.
Vai olisiko tuo pinnistely seurausta huonosta itsetunnosta? Huonommuuden ja tyhmyyden tunne on tunne, ei ADHD-oire.
Itseasiassa huono itsetunto on yleistä adhd:ta sairastavilla, koska elämässä on niitä epäonnistumisia.
Olen aloittanut neljä korkeakoulututkintoa, lopulta meni kymmenen vuotta valmistua maisteriksi siitä viimeisimmästä. Tässä nyt on yksi esimerkki. Sain opinnot loppuun kun sain diagnoosin ja lääkkeet. Yritän jatkuvasti todistaa itselleni etten oikeasti ole tyhmä ja laiska, koska verrattuna muihin olin aina sellainen. Lääkkeiden avull
Niin, sinulla on ollut niitä epäonnistumisia. Käsittääkseni tässä keskustellaan siitä ilmiöstä, että elämässään erinomaisesti suoriutuneet ihmiset väsyvät ja etsivät syytä ADHD:sta.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista logiikkaa. Olen itsekin ihan fiksu ja hyvin innoissani töistäni, ja koti on nytkin kuin pommin jäljiltä. En nyt kuitenkaan suostu ajatukseen, että aivoissani olisi jotain korjattavaa siksi, että olen fiksu ja sotkuinen persoona. Itse asiassa nyt kun alan asiaa miettiä, tämä ajatus kuulostaa hyvin sovinistiselta. Vaikea kuvitella; että miehelle oltaisiin antamassa diagnoosia siitä, että hän loistaa töissään mutta ei siivoa riittävästi kotona.
Eli kun joku tuossa alkupuolella väitti, että naisen ADHD oireilee eri tavalla kuin miehen, niin minä kysyisin, että oireilevatkohan tässä sittenkin yhteiskunnan odotukset naiselle?
....siis tämä esimerkin tyyppi on juurikin mies. Sai diagnoosin vaikka ura ja työt sujuu, mutta palaa ihan loppuun pallotellessaan kotia, suhteita ja uraa. Lähti hakemaan diagnoosia kavereiden rohkaisemana kun huomasivat että tällä tyypillä esim. myös aina vispaa jalka, ottaa käsiinsä hipelöitäväksi jonkun esineen siinä muun toiminnan ohessa, ja juttujen nopeus virtaa tuhatta ja sataa. Sydämellinen, älykäs ja herkkä ihminen.
Todellakin sai diagnoosin ja apua kun arkielämän ja uran yhdistelmä jatkuvasti ajoi hänet nurkkaan kun jatkuvasti päätyi samaan umpikujaan että miksi ei ihan ok menestyvänä uraihmisenä vaan saa pidettyä pakkaa kasassa.
80% influensereista. Moni heistä on kertonutkin avoimesti diagnoosistaan, mikä on rohkeaa ja hienoa, että tietoisuus lisääntyy.
Yhen tiedän. Suoritti yliopisto-opinnot tavoteajassa ja hyvin arvosanoin käyden samaan aikaan töissä ja harrastaen kilpaurheilua. Siitä suoraan työelämään, edelleen harrastaa aktiivisesti vapaa-ajallaan kaikenlaista, näkee ihmisiä, jaksaa pitää kodin siistinä. Eli on suoriutunu elämässään kaikin puolin jopa keskivertoo paremmin, mutta silti sai adhd-diagnoosin. Oon tyhmänä kuvitellu, että diagnoosiin vaadittais jotain muutakin kuin oma subjektiivinen tunne siitä, että arki on raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hyperfokus ei ole oire vaan luovan työn perusedellytys."
Ilman muuta, mutta jos se menee liiallisuuksiin, niin ei sekään ehkä enää ihan tervettä ole. Jos hyperfokus suuntautuu epäoleelliseen ("tästä täytyy saada täydellinen!") ja muun elämän hallinta katoaa kuin tuhka tuuleen (syöminen, juominen jne.), niin kyllä kyse on jonkinasteisesta hallintaongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista logiikkaa. Olen itsekin ihan fiksu ja hyvin innoissani töistäni, ja koti on nytkin kuin pommin jäljiltä. En nyt kuitenkaan suostu ajatukseen, että aivoissani olisi jotain korjattavaa siksi, että olen fiksu ja sotkuinen persoona. Itse asiassa nyt kun alan asiaa miettiä, tämä ajatus kuulostaa hyvin sovinistiselta. Vaikea kuvitella; että miehelle oltaisiin antamassa diagnoosia siitä, että hän loistaa töissään mutta ei siivoa riittävästi kotona.
Eli kun joku tuossa alkupuolella väitti, että naisen ADHD oireilee eri tavalla kuin miehen, niin minä kysyisin, että oireilevatkohan tässä sittenkin yhteiskunnan odotukset naiselle?....siis tämä esimerkin tyyppi on juurikin mies. Sai diagnoosin vaikka ura ja työt sujuu, mutta palaa ihan loppuun pallotellessaan kotia, suhteita ja uraa. Lähti hakemaan diagnoosia kavereiden rohkaisem
Eli siis nykyään hän syö lääkkeitä, jotta jaksaa työpäivän jälkeen siivota ja ylläpitää parisuhdetta? Eikä kukaan ole matkan varrella ehdottanut rakentamaan arkea toisella tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole adhd:ta, mutta silti olen lyhytpinnainen - en pysy lukemaan mitään - hyperfokusoidun tiettyihin suunnittelutehtäviin tuntikausiksi kun vain saan vaihteen päälle - yöllä aivot käynnistyvät heti.
Mikä minut erottaa nepsystä?
Se että sun aivoissa dopamiinin säätely toimii niin kuin pitääkin. Nepsyillä on ongelmia usealla elämän osa-alueella lapsuudesta asti ja oireista on paljon haittaa elämässä. Pelkkä lyhyt pinna, hyperfokus ja nukkumisrytmi ei riitä diagnoosiin. Onko sulla ongelmia myös esim. toiminnanohjauksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole adhd:ta, mutta silti olen lyhytpinnainen - en pysy lukemaan mitään - hyperfokusoidun tiettyihin suunnittelutehtäviin tuntikausiksi kun vain saan vaihteen päälle - yöllä aivot käynnistyvät heti.
Mikä minut erottaa nepsystä?
Se että sun aivoissa dopamiinin säätely toimii niin kuin pitääkin. Nepsyillä on ongelmia usealla elämän osa-alueella lapsuudesta asti ja oireista on paljon haittaa elämässä. Pelkkä lyhyt pinna, hyperfokus ja nukkumisrytmi ei riitä diagnoosiin. Onko sulla ongelmia myös esim. toiminnanohjauksessa?
Ei ole, mutta kukaan ei vihannut koulua kuten minä. En jaksanut millään. Opiskelin myös maisteriksi kolmessa vuodessa, koska tiesin, että jos venyy, niin en saa ikinä loppuun asti, vain tykittäminen onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hyperfokus ei ole oire vaan luovan työn perusedellytys."
Ilman muuta, mutta jos se menee liiallisuuksiin, niin ei sekään ehkä enää ihan tervettä ole. Jos hyperfokus suuntautuu epäoleelliseen ("tästä täytyy saada täydellinen!") ja muun elämän hallinta katoaa kuin tuhka tuuleen (syöminen, juominen jne.), niin kyllä kyse on jonkinasteisesta hallintaongelmasta.
Joo, tietenkin on ongelmallista, jos hyperfokus kohdistuu vääriin asioihin ja täysin hallitsemattomasti. Mutta jotenkin tuntuu, että tämän pahamaineisen hyperfokuksen alle ollaan niputtamassa hyviäkin ominaisuuksia. Tuntuu että se, mitä ennen pidettiin erinomaisena keskittymiskykynä, flow-tilana ja sisäisenä motivaationa, on nykyään jotakin epäilyttävää ja patologisoitavaa, samanaikaisesti kun yhteiskunnassamme on yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät kykene edes kirjaa lukemaan - usein itse aiheuttamistaan syistä.
En ymmärrä tätä äkillistä intoa alkaa lääkitä ongelmaa, joka on ollut tiedossa jo syntymästä saakka. Miten sitä ei muka yhtäkkiä kestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kertaakaan maailmanhistoriassa tehty artikkelia että miehet hakeutuvat liikaa lääkärin vastaanotolle ja ei heitä nyt tarvitse hoitaa kunhan vaan vähän hölläävät otetta ja jättävät stressaamatta ja yrittäisivät vaan ymmärtää että on ihan normaalia vaan olla niin miten tuntevat, ei heihin ole mitään syytä tuhlata mitään lääketieteellistä huomiota?
Siis voi yksi vxtun kevät. Naisten autismi ja ADHD on muutenkin alidiagnosoitua niin ihan varta vasten maan valtamedia alkaa lässyttää että joo ei teitä mikään vaivaa kun vähän vaan itse ryhdistäydytte ja pysykää nyt poissa vaan lääkäristä ja ootteko kokeillut relata ja hengittää vaan?
Miespuoliselle ADHD-diagnoosia hakevalle sama? Oot vaan hysteerinen, ootko kokeillut joogaa ja mindfullnessia.
Voi elämä miten voi vxtuttaa että naisia pitää taas lytätä
Miten voit tietää, että tyttö täyttää oireyhtymä diagnostiset kriteerit, jos hän ei niitä täytä? Ymmärrätkö, mikä on oireyhtymä? Se kuvaa yleensä yhdessä esiintyviä oireita tai käyttäytymis ja reagointitapoja, ei mitään muuta. Siellä taustalla ei ole mitään 'todellista häiriötä', jota ei vain tunnisteta, koska häiriö on tehty sopimaan pojille tyypillisempää käyttäytymisen. Häiriö palautuu puhtaasti siihen kuvaukseen, joka se on. Jos haluat tytöille paremmin sopivan häiriön, sinun pitää muuttaa häiriön määritelmää. Sillon häiriö ei ole enää sama, joka se oli ennen muutosta. Häiriön kuvaus muuttuu, yleensä laventuu. Tämä siksi, koska tytöillä aidosti on vähemmän käytöshäiriöitä kuin pojilla ja he yleensä myös monesti kypsyvät nopeammin. En ymmärrä, mikä tragedia se on, ettei saa diagnoosia joka annetiin ennen vanhaan yleensä loppuvuodesta syntyneille kehitysviiveisille epäkypsille lapsille, ja josta ennen vanhaan myös yleensä kasvettiin ulos enemmän tai vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä äkillistä intoa alkaa lääkitä ongelmaa, joka on ollut tiedossa jo syntymästä saakka. Miten sitä ei muka yhtäkkiä kestä?
Ei pienenä tarvinnut suorittaa kouluja loppuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin erästä vanhaa amerikkalaista tutkimusta. Siinä kerrottiin, että noin viidesosalla lapsuusiän ADHD-diagnoosin saaneista oireet jatkuivat aikuisiällä, lopuilla ne helpottivat.
Nykyään tuntuu, että lapsuus on lasten leikkiä, kun taas aikuisena se ADHD vasta huomataan. Onko kyseessä diagnoosi vai identiteetti?
Vierailija kirjoitti:
....vai pitäisiköhän asia ottaa taas joskus puheeksi työterveydessä:
Pisteesi: 70
60 - 70 pistettä: Ethän vähätellyt vastauksiasi? Sinulla on aika paljon adhd:n piirteitä. Jos sähellät koko ajan, kannattaa tehdä testi ajatuksella uudestaan.
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö adhd on neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Hyperitön muoto add on varsinkin tytöillä ja aikuisilla yleinen. Usein adhd-ihmiset ovat luovia ja idearikkaita, mutta tavallinen arki takkuaa.
Hups, 102 pistettä.
Koulussa minulla oli 9,9 keskiarvo. Tunneilla kuitenkin piirtelin omiani, kuuntelin omaa musiikkia nappikuuloke pitkien hiusten alla, tai opiskelin muita vieraita kieliä huvikseni normaalin opetuksen päälle.
Työelämässä ei jostain ihmeen syystä arvosteta työntekijöitä jotka hoitelevat työtehtävät vähän vasemmalla kädellä ja puuhaavat siinä sivussa vähän muuta. Palautekeskusteluissa saan aina kuulla että puhun liian nopeasti, puhun liikaa, menen liian nopeasti, en avaa ajatteluani tarpeeksi jne jne jne. Tämäntyyppinen huono palaute saa minut vain pinnistelemään kaksi kertaa kauheammin, työtehtävien lisäksi mielessä pyörii sitten samalla että avaanhan nyt tarpeeksi kaikkea muille, puhu v-ttu hitaammin, v-tun ääliö ole vaan normaali jne jne jne. Kotona tylsät jutut jää myös levälleen ja äkkipikaisuus vaikeuttaa ihmissuhteita.
Koulumenestyksestä jos katsotaan niin diagnoosi olisi että turpa kiinni ja lopeta valittaminen. Tuosta huolimatta en tykkää elää elämääni näin ja työelämän ja arjen haasteet ja sosiaalinen kränä haittaavat elämänlaatuani vaikka oli mitä jossain vanhassa koulutodistuksessa.
Ihan sama jos joku leimaa ylisuorittavaksi hikipingoksi. Luulisi noinkin fiksun psykiatrian ammattilaisen ymmärtävän että koulun keskiarvo on suunnilleen ensimmäinen paikka mihin vähän hiljaisempi lapsi voi purkaa mielen ekstraenergiaa ja saada dopamiinihatseja vaikka sitten kymppirivin muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole adhd:ta, mutta silti olen lyhytpinnainen - en pysy lukemaan mitään - hyperfokusoidun tiettyihin suunnittelutehtäviin tuntikausiksi kun vain saan vaihteen päälle - yöllä aivot käynnistyvät heti.
Mikä minut erottaa nepsystä?
Se että sun aivoissa dopamiinin säätely toimii niin kuin pitääkin. Nepsyillä on ongelmia usealla elämän osa-alueella lapsuudesta asti ja oireista on paljon haittaa elämässä. Pelkkä lyhyt pinna, hyperfokus ja nukkumisrytmi ei riitä diagnoosiin. Onko sulla ongelmia myös esim. toiminnanohjauksessa?
Ei ole, mutta kukaan ei vihannut koulua kuten minä. En jaksanut millään. Opiskelin myös maisteriksi kolmessa vuodessa, koska tiesin, että jos venyy, niin en saa ikinä loppuun asti, vain tykittäminen onnistuu.
Siis miten tästä nyt tuli ketju, jossa kolmessa vuodessa maisteriksi -tyypit pääsee keräilemään kannustusta, että pärjäävät todella hyvin :D
Jossain vaiheessa pohdin itselläni mahdollista tarkkaavaisuusongelmaa, mutta todennäköisemmin kyse on jonkinasteisesta traumatisoitumisesta ja sen aiheuttamista oppimishaasteista. Olen kyllä terävä koulussa, mutta abstraktin teorian omaksuminen tuottaa vaikeuksia. Lisäksi tarvitsisin ensin ihan oppia siihen miten orientoitua akateemiseen oppimiseen.
Minusta se mitä pidetään adhd:na on todennäköisemmin väärinymmärrystä elämäntavoista, pärjäämisestä ja oppimisesta. Puuttuu myös ihan maalaisjärki monelta siinä, että kannattaa rajoittaa somea, liikkua enemmän luonnossa ja suosia selkeitä yksinkertaisia elämäntapoja. Kannattaa myös poisopetella suorittamisesta.
Omakohtaisesti tajusin ettei minun ole vaikka pakko hakeutua kokopäivätöihin jos haluan enemmän vapaa-aikaa voidakseni hyvin. Tällaisesta saa suorituskeskeisessä ympäristössä haukut, mutta jos en kerran hae edes materialistista tyydytystä niin aivan hyvin voin vetää työelämää vähän puolivaloilla. En kuitenkaan koskaan pääse eläkkeellekään joten mitä väliä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
....vai pitäisiköhän asia ottaa taas joskus puheeksi työterveydessä:
Pisteesi: 70
60 - 70 pistettä: Ethän vähätellyt vastauksiasi? Sinulla on aika paljon adhd:n piirteitä. Jos sähellät koko ajan, kannattaa tehdä testi ajatuksella uudestaan.
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö adhd on neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Hyperitön muoto add on varsinkin tytöillä ja aikuisilla yleinen. Usein adhd-ihmiset ovat luovia ja idearikkaita, mutta tavallinen arki takkuaa.
Hups, 102 pistettä.
Koulussa minulla oli 9,9 keskiarvo. Tunneilla kuitenkin piirtelin omiani, kuuntelin omaa musiikkia nappikuuloke pitkien hiusten alla, tai opiskelin muita vieraita kieliä huvikseni normaalin opetuksen
Ja tämä, mitä tähän pitäisi sanoa, vau? Eihän tämä liity adhd:hen mitenkään vaan "ongelmasi" on reippaasti keskivertoa parempi älykkyys ja hyvät kasvuolosuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole adhd:ta, mutta silti olen lyhytpinnainen - en pysy lukemaan mitään - hyperfokusoidun tiettyihin suunnittelutehtäviin tuntikausiksi kun vain saan vaihteen päälle - yöllä aivot käynnistyvät heti.
Mikä minut erottaa nepsystä?
Se että sun aivoissa dopamiinin säätely toimii niin kuin pitääkin. Nepsyillä on ongelmia usealla elämän osa-alueella lapsuudesta asti ja oireista on paljon haittaa elämässä. Pelkkä lyhyt pinna, hyperfokus ja nukkumisrytmi ei riitä diagnoosiin. Onko sulla ongelmia myös esim. toiminnanohjauksessa?
Ei ole, mutta kukaan ei vihannut koulua kuten minä. En jaksanut millään. Opiskelin myös maisteriksi kolmessa vuodessa, koska tiesin, että jos venyy, niin en saa ikinä loppuun asti, vain tykittäminen onnistuu.
Siis miten tästä nyt tuli ketju, jossa kolmessa vuodessa maisteriksi -tyypit pääsee keräilemään kannustusta, että pärjäävät todella hyvin :D
Eikö hyperfokusointi ole nepsy-piirre?
....vai pitäisiköhän asia ottaa taas joskus puheeksi työterveydessä:
http://karkia.me/adhd/
Pisteesi: 70
60 - 70 pistettä: Ethän vähätellyt vastauksiasi? Sinulla on aika paljon adhd:n piirteitä. Jos sähellät koko ajan, kannattaa tehdä testi ajatuksella uudestaan.
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö adhd on neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Hyperitön muoto add on varsinkin tytöillä ja aikuisilla yleinen. Usein adhd-ihmiset ovat luovia ja idearikkaita, mutta tavallinen arki takkuaa.