Tunnetteko suorittajanaisia, jotka ovat hakeneet adhd-diagnoosin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He saavat lääkkeet ja artikkelin mukaan saavat siitä lisäbuustia. Jatkuuko lääkkeiden antama lisäbuusti lopun elämän ajan? 

Vitsi, minunkin pitää saada tuollaiset lääkkeet. 

Eiköhän jossain vaiheessa keksitä jokin uusi muotidiagnoosi.

Tarkoitan kysymykselläni sitä, että jos ongelmat johtuvat liian korkeista tavoitteista, suorittamisesta ja itsensä ruoskimisesta, niin eihän lääke niitä paranna - tuleeko seinä vastaan jossain vaiheessa lääkkeistä huolimatta? Vai onko adhd-lääke ihmelääke. 

Linkedinissä tota ADHD porukkaa piisaa ...

Tunnen yhden, joka sopii täydellisesti tuohon aloituksen kuvaukseen. Aina hakemassa jotain uutta diagnoosia tai muuta selitystä lääketieteestä tilanteeseensa, kun mikään ei riitä. Menestyy hyvin, on pitkäjänteinen eikä ole jättänyt ikinä mitään kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ADHD herättää tällaisia kommentteja. Olkaa onnellisia, että teillä ei itsellänne sitä ole. Itse olen onnellinen, että edes joku saa apua oireisiinsa. 

Et sitten lukenut aloitusta?

Aloituksessa tuo haastateltu lyttää adhd-diagnoosia epäilevät naiset pelkiksi pyrkyreiksi ja pinnistelijöiksi, ja esittää että AIDON OIKEAN adhd-diagnoosin saadakseen pitäisi olla vähintään parit penkin alle menneet opinnot ja kilometrin rikosrekisteri.

Arvoisa psykiatrian ylijumala ei ole sitten varmaan ikinä kuullutkaan että juurikin autismi- tai adhd-piirteisen naisen kääntävät oireilun sisäänpäin ja jossain vaiheessa se puhku sitten loppuu.

Täällä Keski-Euroopassa on lääketiede tältä saraa kehittynyt jo tuollaista kivikautista käsitystä pidemmälle. High-functioning autism / ADHD on täällä ihan peruskauraa ja adhd-testeissä testaavat normaalisti myös älykkyysosamäärän ja kartoittavat sosiaaliset vaikeudet ihan riippumatta siitä että onko paperilla nyt varmasti pari feilattua tutkintoa. Ihan oikeasti kysyvät että MILTÄ SINUSTA ON TUNTUNUT sen sijaan että sanoisivat että älä akka nyt valita.

Miten ihmeessä tällainen narratiivi voi tulla julkaistuksi Suomen johtavassa mediassa?

Todella surullista, jos ihmiset hankkivat diagnooseja ratkaisuksi elämän vastoinkäymisiin.

Liekö lääkkeistäkään apua pitkään, jos diagnoosit ovat vääriä?

Vierailija kirjoitti:

Onko kertaakaan maailmanhistoriassa tehty artikkelia että miehet hakeutuvat liikaa lääkärin vastaanotolle ja ei heitä nyt tarvitse hoitaa kunhan vaan vähän hölläävät otetta ja jättävät stressaamatta ja yrittäisivät vaan ymmärtää että on ihan normaalia vaan olla niin miten tuntevat, ei heihin ole mitään syytä tuhlata mitään lääketieteellistä huomiota?

Siis voi yksi vxtun kevät. Naisten autismi ja ADHD on muutenkin alidiagnosoitua niin ihan varta vasten maan valtamedia alkaa lässyttää että joo ei teitä mikään vaivaa kun vähän vaan itse ryhdistäydytte ja pysykää nyt poissa vaan lääkäristä ja ootteko kokeillut relata ja hengittää vaan?

Miespuoliselle ADHD-diagnoosia hakevalle sama? Oot vaan hysteerinen, ootko kokeillut joogaa ja mindfullnessia.

Voi elämä miten voi vxtuttaa että naisia pitää taas lytätä näin ihan vain sukupuolen perusteella. Kaikilla on oikeus lääkäriin ja lääkärit päättäköön

Ymmärrän näkökulmasi, mutta tässä asiassa olisin kyllä silti mieluummin se nainen kuin ADHD-mies. Siis nainen oikealla tai keksityllä diagnoosilla, ihan sama. Miehissä on paljon niitä joilla menee tosi huonosti.

Voi sen kääntää niinkin, että miksi niin harvoin puhutaan niistä miehistä, joilla mikään ei oikein suju, mutta naisista ollaan herkästi huolissaan. Nainen ei saa eikä voi joutua ojanpohjalle (tai ylisuorittamaan) kuin äärimmäisellä päättäväisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ADHD herättää tällaisia kommentteja. Olkaa onnellisia, että teillä ei itsellänne sitä ole. Itse olen onnellinen, että edes joku saa apua oireisiinsa. 

Et sitten lukenut aloitusta?

Aloituksessa tuo haastateltu lyttää adhd-diagnoosia epäilevät naiset pelkiksi pyrkyreiksi ja pinnistelijöiksi, ja esittää että AIDON OIKEAN adhd-diagnoosin saadakseen pitäisi olla vähintään parit penkin alle menneet opinnot ja kilometrin rikosrekisteri.

Arvoisa psykiatrian ylijumala ei ole sitten varmaan ikinä kuullutkaan että juurikin autismi- tai adhd-piirteisen naisen kääntävät oireilun sisäänpäin ja jossain vaiheessa se puhku sitten loppuu.

Täällä Keski-Euroopassa on lääketiede tältä saraa kehittynyt jo tuollaista kivikautista käsitystä pidemmälle. High-functioning aut

Kyllä täälläkin tunnustutetaan tuo high functioning adhd, eihän muuten suorittajat saisi diagnoosia.

Olen vastaaja nro 1, joka epäilee miehen tyttärellä olevan adhd:ta. Koska luulisi, että joskus olisi jokun viite tullut siitä, että lapsella on erilaiset aivot, eikö? 

Vierailija kirjoitti:

Luulen tuntevani: miehen tyttären. Tosi suorittaja, tunnollinen, eteenpäin pyrkivä. Haki diagnoosin, kun ei oikein pärjää eliittilukiossa ja pitkässä matikassa. 

 

Kysyin häneltä, että keneltä olet sen saanut, kun adhd on vahvasti perinnöllinen. Tyttö räpytti muutaman kerran ja sanoi, ettei tiennyt. 

 

Minä sekä mies olemme aika varmoja, ettei hänellä mitään ole. Mikään ei ole ikinä antanut viitteitä adhd:stä. 

Miten se diagnoosi haetaan? Saiko hän lääkityksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ihmettelen näitä, joilla on jopa useammat LOPPUUN SAATETUT korkeakouluopinnot ja katkeamaton työhistoria, pitkiä parisuhteita jne., että miten niin muka ADHD?

Katsos kun elämä on heillä ollut aina niin hirveän raskasta. Ekalla yrittämällä yliopistoon ja kolme tutkintoa ja upea uraputki ja niin edelleen. Ei kukaan muu kuin tuon kokenut voi tietää, miten rankkaa se on.

Tiedän jokusen tällaisen bloggaajan.

Olen kyllä mies, mutta joo ekalla korkeakouluun pääaineeseen, johon ei ihan joka jannu pääse - tutkintoja ei tosin ole kuin yksi, jos jatkotutkintoa ei lasketa erilliseksi - ja katkeamaton kolmenvuosikymmenen työura.

Oma mieli on kuitenkin p*rseestä - töissä on kokoajan ympärillä kaikkea mielenkiintoista ja itse pitää vielä etsiä lisää. Uusia haasteita? Tänne vaan! Mielenkiinto kuitenkin kestää asioihin just niin kauan kuin asian on ymmärtänyt tai ongelman ratkaissut (ainakin periaatteessa) - sen jälkeen hanskat yleensä putoavat (tai siis mielenkiinto kohdistuu seuraavaan ongelmaan) ja asioiden loppuunsaattaminen on yleensä tervanjuontia. Lopulta sylissä on kasa keskeneräistä työtä nykyisistä ja edellisistä projekteista, joka johtaa helposti masennukseen siitä, ettei ikinä saa mitään merkittävää aikaiseksi - tämä taas ei yhtään helpota sitä, että hoitaisi keskeneräiset jutut yksikerrallaan "riittävällä tasolla" maaliin, vaan mieli pomppii edelleen aiheesta toiseen.

Kun kaiken päälle kärsii vielä huijarisyndroomasta, niin "riittävä taso" on monasti maailman luokan tuloksia - vaikka vähempi riittäisi, varsinkin kun jos joskus saisi jotain kunnolla valmiiksi. Tätä ei auta yhtään työn itseohjautuvuus ja palkitsemiskulttuuri - kukaan ei tule kertomaan mikä on riittävän hyvin ja kuinka monta rautaa täytyy pitää tulessa - sen sijaan, jos huomita haluaa, niin sitten pitää ihan oikeasti olla maailman tasolla hyvä.

Ja joo - epäilin jossain vaiheessa, että minullakin olisi ADHD (kouluaikoina tuli kelvollisia numeroita, mutta niin myös muikkareita yms.). Luulenpa kuitenkin, että kyseessä on itseaiheutettu keskittymishäiriö, jota vain täytyy pyrkiä suitsimaan kaikenlaisin apukeinoin (kanban, pomodoro jne.) Tosin Ritalinia joka tapauksessa mielusti.

Levoton mieli voi olla aikamoinen taakka - mutta toisaalta en usko, että olisin puoliksikaan edes näin hyvä ilman tätä jatkuvaa uteliaisuutta...

Olen kyllä kateellinen adhd-diagnooseista. Itse olen vain "laiska".  On paljon pahempi olla laiska kuin adhd.

Vierailija kirjoitti:

Onko kertaakaan maailmanhistoriassa tehty artikkelia että miehet hakeutuvat liikaa lääkärin vastaanotolle ja ei heitäi nyt tarvitse hoitaa kunhan vaan vähän hölläävät otetta ja jättävät stressaamatta ja yrittäisivät vaan ymmärtää että on ihan normaalia vaan olla niin miten tuntevat, ei heihin ole mitään syytä tuhlata mitään lääketieteellistä huomiota?

Siis voi yksi vxtun kevät. Naisten autismi ja ADHD on muutenkin alidiagnosoitua niin ihan varta vasten maan valtamedia alkaa lässyttää että joo ei teitä mikään vaivaa kun vähän vaan itse ryhdistäydytte ja pysykää nyt poissa vaan lääkäristä ja ootteko kokeillut relata ja hengittää vaan?

Miespuoliselle ADHD-diagnoosia hakevalle sama? Oot vaan hysteerinen, ootko kokeillut joogaa ja mindfullnessia.

Voi elämä miten voi vxtuttaa että naisia pitää taas lytätä näin ihan vain sukupuolen perusteella. Kaikilla on oikeus lääkäriin ja lääkärit päättäköön

ADHD on oirepohjainen häiriö. ADHDta määrittäviä käyttäytymispiirteitä pidetään häiriönä vain ja ainoastaan siksi, että se yhdistyy heikkoon akateemiseen suoriutumiseen ja vaikeuksiin oman toiminnanohjauksessa. Jos ihminen on pärjännyt elämässään edes keskinkertaisesti, hän ei tarvitse diagnoosia mihinkään muuhun kuin itsetuntonsa pönkittämiseen. Keskinkertaisuuden medikalisointi on yhteiskunnalle hirvittävän kallista, parempi ratkaisu olisi hyväksyä se ja oppia tulemaan sen kanssa toimeen. Ei ole olemassa mitään aitoa ADHDta,  joka voitaisiin  objektiivisesti erottaa epäaidosta. Myös hankittuihin keskittymishaasteisiin stimulantit toimivat vallan hyvin, ainakin lyhytkestoisesti. Muitakin ja pitkä päälle parempia keinoja on keskittymiskyvyn parantamiseen kuin stimulanttien vetäminen, aivot kun ovat plastinen elin.  Pojat saavat varmasti eksternalisoivia oireita mittaavia häiriöitä useammin ihan puhtaasti siksi, koska tällaisten oireiden ilmentäminen on sukupuolittunutta. Se ei tarkoita, että tyttöjä alidiagnosoidaan. Monet oikeatkin sairaudet ovat sukupuolittuneita. Miksi kukaan ei  itke sitä, että miehillä todetaan 3 kertaa useammin ei-sukupuolittuneita syöpiä kuin naisilla? Siinä olisi taas yksi epäkohta korjattavaksi, pitäisiköhön  syöpien diagnostisten kriteerien sananuotoa korjata? Tämä olisi näppärä psykiatrialle tyypillinen ratkaisu tähän mittavaan ongelman. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen tuntevani: miehen tyttären. Tosi suorittaja, tunnollinen, eteenpäin pyrkivä. Haki diagnoosin, kun ei oikein pärjää eliittilukiossa ja pitkässä matikassa. 

 

Kysyin häneltä, että keneltä olet sen saanut, kun adhd on vahvasti perinnöllinen. Tyttö räpytti muutaman kerran ja sanoi, ettei tiennyt. 

 

Minä sekä mies olemme aika varmoja, ettei hänellä mitään ole. Mikään ei ole ikinä antanut viitteitä adhd:stä. 

Miten se diagnoosi haetaan? Saiko hän lääkityksen?

Sain lääkityksen. Kävi yksityisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ADHD herättää tällaisia kommentteja. Olkaa onnellisia, että teillä ei itsellänne sitä ole. Itse olen onnellinen, että edes joku saa apua oireisiinsa. 

Et sitten lukenut aloitusta?

Aloituksessa tuo haastateltu lyttää adhd-diagnoosia epäilevät naiset pelkiksi pyrkyreiksi ja pinnistelijöiksi, ja esittää että AIDON OIKEAN adhd-diagnoosin saadakseen pitäisi olla vähintään parit penkin alle menneet opinnot ja kilometrin rikosrekisteri.

Arvoisa psykiatrian ylijumala ei ole sitten varmaan ikinä kuullutkaan että juurikin autismi- tai adhd-piirteisen naisen kääntävät oireilun sisäänpäin ja jossain vaiheessa se puhku sitten loppuu.

Täällä Keski-Euroopassa on lääketiede tältä saraa kehittynyt jo tuollaista kivikautista käsitystä pidemmälle. High-functioning aut

Diagnoosithan ovat sopimuksenvaraisia. Jos toimintakyky on korkea, niin miksi ihmeessä diagnoosia tarvitaan?

Menetin uskoni näihin neuropsykiatrisiin testeihin, kun sain asperger-diagnoosin, koska ei tehty riittävää poissulkevaa diagnostiikkaa, jossa olisi käynyt ilmi, että kyse oli ihan muusta. Jos potilas epäilee itsellään jotain diagnoosia, ei mikään estä vastailmasta kysymyksiin todella painottuneesti, ihan vahingossa ja tiedostamattaankin. Siksi pitäisi olla muitakin mittaireita kuin se olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ihmettelen näitä, joilla on jopa useammat LOPPUUN SAATETUT korkeakouluopinnot ja katkeamaton työhistoria, pitkiä parisuhteita jne., että miten niin muka ADHD?

Se on se korkean ÄO:n ADHD ja se on paljon pahempi kuin matalan ÄO:n ADHD, jota potevilla jää koulut kesken ja joudutaan pahimmassa tapauksessa vankilaan.

Jahas, mistä löytyy dataa tuollaisesta "korkean ÄO:n ADHD:sta" joka on vieläpä paljon pahempi kuin "matalan ÄO:n ADHD"? 

Tosin viestisi vaikuttaa siltä, ettet edes ymmärrä mikä on ADHD.

Vierailija kirjoitti:

Onko kertaakaan maailmanhistoriassa tehty artikkelia että miehet hakeutuvat liikaa lääkärin vastaanotolle ja ei heitä nyt tarvitse hoitaa kunhan vaan vähän hölläävät otetta ja jättävät stressaamatta ja yrittäisivät vaan ymmärtää että on ihan normaalia vaan olla niin miten tuntevat, ei heihin ole mitään syytä tuhlata mitään lääketieteellistä huomiota?

Siis voi yksi vxtun kevät. Naisten autismi ja ADHD on muutenkin alidiagnosoitua niin ihan varta vasten maan valtamedia alkaa lässyttää että joo ei teitä mikään vaivaa kun vähän vaan itse ryhdistäydytte ja pysykää nyt poissa vaan lääkäristä ja ootteko kokeillut relata ja hengittää vaan?

Miespuoliselle ADHD-diagnoosia hakevalle sama? Oot vaan hysteerinen, ootko kokeillut joogaa ja mindfullnessia.

Voi elämä miten voi vxtuttaa että naisia pitää taas lytätä näin ihan vain sukupuolen perusteella. Kaikilla on oikeus lääkäriin ja lääkärit päättäköön

Pitääkö ADHD:ta diagnosoida tasan yhtä paljon miehillä ja naisilla, jotta ADHD ei olisi naisilla alidiagnosoitu? Onko kyseessä neuropsykiatrinen häiriö vai kiintiö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ihmettelen näitä, joilla on jopa useammat LOPPUUN SAATETUT korkeakouluopinnot ja katkeamaton työhistoria, pitkiä parisuhteita jne., että miten niin muka ADHD?

Se on se korkean ÄO:n ADHD ja se on paljon pahempi kuin matalan ÄO:n ADHD, jota potevilla jää koulut kesken ja joudutaan pahimmassa tapauksessa vankilaan.

Jahas, mistä löytyy dataa tuollaisesta "korkean ÄO:n ADHD:sta" joka on vieläpä paljon pahempi kuin "matalan ÄO:n ADHD"? 

Tosin viestisi vaikuttaa siltä, ettet edes ymmärrä mikä on ADHD.

Sinun viestisi taas vaikuttaa siltä, ettet ymmärrä mitä on sarkasmi.

-sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden, joka sopii täydellisesti tuohon aloituksen kuvaukseen. Aina hakemassa jotain uutta diagnoosia tai muuta selitystä lääketieteestä tilanteeseensa, kun mikään ei riitä. Menestyy hyvin, on pitkäjänteinen eikä ole jättänyt ikinä mitään kesken. 

Nimenomaan tuo pitkäjänteisyys ei vaan sovi ADHD:lle.

Tiedän yhden aidon ADHD-piirteisen, joka on saanut kandin tehtyä ja senkin tuettuna ja sukulaisten potkimana, itsekseen ei olisi sitä loppuun saanut. Sen enempää ei koskaan opiskellut, lääkkeiden avulla teki ihan hyvän työuran kuitenkin ja kodinhoitaja apuna.

Kyse on siitä, että elämme medikalisaation aikaa. Samantyyppistä aikaa elettiin 1800-luvun lopussa. Silloin esimerkiksi naisten melankoliaan ja hysteriaan esitettiin ratkaisuksi, että naiset eivät liikaa rasita aivojaan.

Nykyään elämä on aivoillemme pohjattoman rankkaa. Sen sijaan, että pyrkisimme keventämään kuormitusta, diagnosoimme yhä suuremman osan ihmisistä. Yhteiskunnan sairaudesta tulee yksilöiden poikkeavuutta. Simsalabim, ja eikun vaan uutta kvartaalia kohti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kertaakaan maailmanhistoriassa tehty artikkelia että miehet hakeutuvat liikaa lääkärin vastaanotolle ja ei heitä nyt tarvitse hoitaa kunhan vaan vähän hölläävät otetta ja jättävät stressaamatta ja yrittäisivät vaan ymmärtää että on ihan normaalia vaan olla niin miten tuntevat, ei heihin ole mitään syytä tuhlata mitään lääketieteellistä huomiota?

Siis voi yksi vxtun kevät. Naisten autismi ja ADHD on muutenkin alidiagnosoitua niin ihan varta vasten maan valtamedia alkaa lässyttää että joo ei teitä mikään vaivaa kun vähän vaan itse ryhdistäydytte ja pysykää nyt poissa vaan lääkäristä ja ootteko kokeillut relata ja hengittää vaan?

Miespuoliselle ADHD-diagnoosia hakevalle sama? Oot vaan hysteerinen, ootko kokeillut joogaa ja mindfullnessia.

Voi elämä miten voi vxtuttaa että naisia pitää taas lytätä näin ihan vain sukupuolen perusteella. Kaikilla on

Oireisto on kirjoitettu poikien/miesten oireet mielessä -> miespuolisella hakijalla kuvattu tyypillinen oireisto -> diagnoosit keskittyy miespuolisille -> miespuoliset pääsevät avun pariin ja lääkitykselle

Naispuolisella sama oireyhtymä, mutta ilmiintyy eri tavalla -> ai et oo hakannu viime aikoina ketään ja sait opinnotkin loppuun -> tää on nyt henkilökohtainen voi voi, ootk oajatellut että vika voisi olla sinussa itsessäsi -> nainen ei saa apua, diagnoosia tai lääkkeitä -> nainen jää yksin kärvistelemään oireiston kanssa ja uskoo koko elämänsä olevansa vaan nyt vähän huonompi, hitaampi ja häselömpi kun ei vaan onnistu, pitänee vain yrittää vielä enemmän kun olen nähtävästi niin huono

Missä lie ongelma missä lie.