Kerrotaanko paranormaaleja tai muuten pelottavia kokemuksiamme

Katsoin kauhuleffaa ja ylhäällä olleet sälekaihtimet rämähti äkkiä alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta mieheni väittää, että hänen kuollut vaimonsa vainoaa häntä öisin. Puhuu ja kolistelee talossa joka yö. Itse en ole huomannut mitään esim. öisin järjestellessäni kaappeja ja olen useasti hänelle maininnutkin, etten minä näe tai kuule mitään kummallista.

Tämä talo tarvitsee meedion apua. Siellä on tulehtunut sielu. Hävy mahdollisimman nopesti peikalta

Mistä sait tietosi?

Vierailija kirjoitti:

Vankila , yläpeti joku ihan selvästi imi kulliani mutta ketään en nähnyt.

tymä mee vaan pois. oot muka joku vitsi-nokkela ei vaan täys dorka

On jo olemassa tällainen pitkä keskustelu, jospa pysyisimme sille uskollisina.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3435035/mita-yliluonnollisia-juttuja-te…

Hypnagogic ja hypnapompic hallucinations nimeltään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen melko usein ääniä, sanoja, näkyjä juuri herättyäni. Kestää ehkä kaksi sekunttia ja ne on poissa. En ole tämän takia kovin huolissani. Varsinkin päiväunilta herätessä voi tapahtua outoja.

Tälle oli ihan oma nimensä, en vaan muista sitä. Minulla tapahtuu samaa. Unihalvauksesta poiketen noissa reaktio on enemmänkin tylsistynyt "jaaha" kuin pelko.

Sain diagnoosin psykoositaudista, kun kertoilin ohimennen tällaisesta psykiatrille. Mitään muita oireita ei ole.

no taukki ainakin olet, tyhmäääää, ala vetää v...tuun

Vierailija kirjoitti:

Askeleita pimeässä asunnossa, valo päälle: ei ketään.

Unta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vankila , yläpeti joku ihan selvästi imi kulliani mutta ketään en nähnyt.

tymä mee vaan pois. oot muka joku vitsi-nokkela ei vaan täys dorka

Se oli todellinen ilmiö. Succubus

Olen kirjoitellut näitä kokemuksia jossain vanhassa ketjussa, mutta jis nyt kertoisin uudestaan erikoisen tapauksen.

Pojanpoikani oli 3 v ja hän oli lastenhuoneessa yksin. Äitinsä oli viereisessä keittiössä ja kysyi pojalta, "mitäs teet siellä?" Poika sanoi, että hän heittellee kiviä Helvi-tädin kanssa.

Äiti ihmetteli ja meni huoneen ovelle kysymään, että missä se täti on? Poika sanoi tädin menneen jo pois.

Ko täti oli minun pari päivää aikaisemmin kuollut kaukainen sukulainen, josta ei oltu puhuttu pojan eikä hänen perhensä kanssa yhtään mitään, koskaan. Itse olin saanut tietää päivää tai paria aikaisemmin, että täti oli kuollut.👀

Meillä on 80-luvun alussa valmistunut kaksikerroksinen okt, jossa on matala ullakkovarasto.

Lapsenlapseni ovat esiteinejä/teinejä ja heillä,oli puhelimessa joku kummitusten etsintäsovellus. He menivät sinne ullakolle kummitusjahtiin.

Sovellus ilmoitti, että talossamme on Charlotte-niminen kummitus. Kysyin tytöiltä, sanoiko se sovellus varmasti Charlotte eikä Charlotta? Se oli kuulema Charlotte.

Nuoret olivat mennett ullakolle aikuisen tyttäreni entisen huoneen kautta kulkevia portaita ja arvatkaapa mitä? Tyttärelläni oli ollut siellä huoneessa antiikkinen nukke, nimeltään Charlotte, joka oli kyllä olemassa tyttäreni asunnolla, mutta nämä kummitusjahtaajat eivät tienneet nukestä mitään😨

Tämä tapahtui vanhemmilleni; he kertoivat siitä minulle, eikä minulla ole syytä epäillä, että olisivat keskenään sepittäneet moisen jutun:

He olivat n. 70-vuotiaina muuttaneet vanhaan helsinkiläiseen keskusta-asuntoon, jossa viihtyivät hyvin. Keskeinen sijainti, korkeat huoneet, isot ikkunat, jne. Vähitellen he alkoivat kuitenkin ihmetellä ääntä, joka talossa kuului joskus myöhään iltaisin, ja aina vain kertaalleen. Se kuulosti heidän mielestään siltä, kuin jokin paksu, raskas verho olisi vedetty kiinni: syvän massiivinen, mutta silti pehmeän laahaava "hsssshhh". Tätä ei voinut yhdistää mihinkään talon sisäiseen asiaan. Lopulta he arvelivat, että alakerran naapureilla, intialaisella perheellä, ehkä oli jonkinlaisia eksoottisia verhoviritelmiä, jotka suljettiin yöksi.

Sitten eräänä päivänä ovikello soi. Se oli alakerran intialainen perheenisä, ujona ja vaivautuneena. Hän pyysi kovasti anteeksi, mutta he olivat niin hermostuneita tästä äänestä, joka arvaamatta kuului talossa joinakin iltoina. Olisiko kenties tiedossa jokin selitys, jolla hän voisi rauhoitella perhettään?

No, ei ollut, ja nyt entistä vähemmän. Isäni ei kuitenkaan luovuttanut; hänellä oli suhteet erääseen päivälehteen, ja hankkiutui tutkimaan toimituksen mikrofilmi-arkistoa. Talo oli rakennettu 1904, joten hän aloitti vanhojen numeroiden selaamisen siltä vuodelta. Eikä aikaakaan, kun vastaan tuli juttu otsikolla "Valitettava onnettomus työmaalla". Kun kyseistä taloa rakennettiin, eräs työmies oli istahtanut suuren hiekkakasan juureen syömään eväänsä. Jostain syystä hieno laastihiekka pääsi hänen puoleltaan liikkeelle, ja syntyi iso vyöry joka heti hautasi miehen alleen. Hän ehti tukehtua ennen kuin hänet saatiin kaivetuksi esiin.

Isäni spekuloi, että tuo mysteeriääni joka kummitteli talossa saattoi olla juuri sen hiekkavyöryn toistoa, joka jäi onnettoman, panikoivan työmiehen korviin hänen viimeisenä hetkenään. Jollain selittämättömällä tavalla ääni olisi siirtynyt laastin mukaan talon seinärakennelmiin. Eipä minullakaan ole parempaa selitystä. - Tällainen ajatus yhtyy n.k. "stone tape"-hypoteesiin, jonka mukaan traumaattiset inhimilliset tapahtumat saattavat tallentua materiaan, kuten vaikkapa talon seiniin, jonkinlaisena tuntemattomana säteilynä.

Vanhempani ovat jo kuolleet, mutta olisi mielenkiintoista päästä tiedustelemaan huoneiston nykyiseltä haltijalta (jota en tunne) onko ilmiö ollut havaittavissa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö ketään henkilö jolla olisi kyky saada yhteys kuolleisiin ihmisiin. Olen menettänyt veljeni kun olin 12v ja vanhempani viime vuosina ja kiinnostaisi tietää ovatko löytäneet toisensa tuonpuoleisesta. Heidät on haudattu perhehautaamme.

Mene seansiin.Googlaa, kyllä niitä pidetään ympäri Suomea. 

8 vuotias poika sanoi äidilleen. Isoäiti tuli kuvasta ulos ja tervehti minua ja meni takaisin. 

Kun rouvalla oli syntymäpäivät alkoi raskas kattokruunu keinua .Koira katsoi merkillisellä tavalla, seurasi ja murisi. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 80-luvun alussa valmistunut kaksikerroksinen okt, jossa on matala ullakkovarasto.

Lapsenlapseni ovat esiteinejä/teinejä ja heillä,oli puhelimessa joku kummitusten etsintäsovellus. He menivät sinne ullakolle kummitusjahtiin.

Sovellus ilmoitti, että talossamme on Charlotte-niminen kummitus. Kysyin tytöiltä, sanoiko se sovellus varmasti Charlotte eikä Charlotta? Se oli kuulema Charlotte.

Nuoret olivat mennett ullakolle aikuisen tyttäreni entisen huoneen kautta kulkevia portaita ja arvatkaapa mitä? Tyttärelläni oli ollut siellä huoneessa antiikkinen nukke, nimeltään Charlotte, joka oli kyllä olemassa tyttäreni asunnolla, mutta nämä kummitusjahtaajat eivät tienneet nukestä mitään😨

Annabelle...

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui vanhemmilleni; he kertoivat siitä minulle, eikä minulla ole syytä epäillä, että olisivat keskenään sepittäneet moisen jutun:

He olivat n. 70-vuotiaina muuttaneet vanhaan helsinkiläiseen keskusta-asuntoon, jossa viihtyivät hyvin. Keskeinen sijainti, korkeat huoneet, isot ikkunat, jne. Vähitellen he alkoivat kuitenkin ihmetellä ääntä, joka talossa kuului joskus myöhään iltaisin, ja aina vain kertaalleen. Se kuulosti heidän mielestään siltä, kuin jokin paksu, raskas verho olisi vedetty kiinni: syvän massiivinen, mutta silti pehmeän laahaava "hsssshhh". Tätä ei voinut yhdistää mihinkään talon sisäiseen asiaan. Lopulta he arvelivat, että alakerran naapureilla, intialaisella perheellä, ehkä oli jonkinlaisia eksoottisia verhoviritelmiä, jotka suljettiin yöksi.

Sitten eräänä päivänä ovikello soi. Se oli alakerran intialainen perheenisä, ujona ja vaivautuneena. Hän pyysi kovasti anteeksi, mutta he olivat niin he

 

Käyppä joutessas kysäsemässä.

Vierailija kirjoitti:

Lisää

Kerron enkeleistä katossa illalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen melko usein ääniä, sanoja, näkyjä juuri herättyäni. Kestää ehkä kaksi sekunttia ja ne on poissa. En ole tämän takia kovin huolissani. Varsinkin päiväunilta herätessä voi tapahtua outoja.

Tälle oli ihan oma nimensä, en vaan muista sitä. Minulla tapahtuu samaa. Unihalvauksesta poiketen noissa reaktio on enemmänkin tylsistynyt "jaaha" kuin pelko.

Sain diagnoosin psykoositaudista, kun kertoilin ohimennen tällaisesta psykiatrille. Mitään muita oireita ei ole.

Voi olla myös joidenkin lääkkeiden yhteisvaikutusta tai alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutusta. Koettu on, mitäpä sen väliä mitä psykiatrille kertoo kun ketipinor sieltä kuitenkin tulee. 

Minulle ilmestyi enkeli v. 1973. Oli perunannostoaika, joten olin pienellä perunapläntilläni  hommissa. Yhtäkkiä takanani noin 20 metrin päässä seisoi enkeli joka osoitti molemmilla käsillään naapuritalon suuntaan. Pelästyin tietysti. Enkeli hävisi kuin tuhka tuuleen. Ymmärsin että enkeli osoittelullaan tarkoitti että minun pitäisi mennä naapuriin. Menin heti. Yksin asuva isäntä makasi pihalla tajuttomana ja korisevana. Syöksyin sisään soittamaan ambulanssin. Isäntä selvisi hengissä sairauskohtauksestaan nopean avun ansiosta. Oli pelastava enkeli! 

En ole itse nähnyt kummitusta, mutta edesmennyt äitini näki.

Hän oli yksin meidän suvun maatilalla, entisöimässä asumatonta taloa jonka vanhimmat osat ovat kuulemma 1500-luvulta. Oli tukalan nihkeä kesäilta, ukkosta oli ilmassa. Hän oli roiskemaalannut seinäpahveja ja päätti jäädä yöksi. Tuvassa oli pari kiinteää kerrossänkyä, joihin hän oli ommellut ruudulliset verhot. Hän lukitsi ulko-oven, ja mentyään alapetiin makuulle nukahti noin klo 22. Yöllä hän havahtui kun ulko-ovi kävi ja eteisestä kuului askelten ääniä. Hän oletti, että matkoilla ollut isäni oli palannut etuajassa, ja huusi: "Sinäkö siellä?" Ei vastausta - mutta askeleet etenivät tupaan ja pysähtyivät sängyn viereen. Joku raotti ruutuverhoa. Sisään kurkki vieras mies tummassa sarkapuvussa, päässä korkea musta hattu. Vaatteista näytti valuvan vesipisaroita. Äiti oli kauhusta jäykkänä, eikä pystynyt tekemään mitään. "Se oli aivan kamalaa", hän muisteli myöhemmin. Mies katsoi häntä hiljaa muutaman hetken, sulki sitten verhon, ja askelten äänet loittonivat. Äiti nousi sängystä ja tarkisti ulko-oven, joka oli yhä lukossa. Hän keitti kupin teetä ja pohti tapahtunutta, mutta meni lopulta takaisin nukkumaan.

Kun isä pari päivää myöhemmin palasi matkoilta ja kuuli tästä, hän arveli hahmon kuuluvan eräälle samassa talossa 1700-luvulla eläneelle, kuuromykälle sukulaismiehelle, joka oli hukkunut hylkeenpyynnissä keväisillä jäillä. Äitini oli kuitenkin piinkova rationalisti, eikä suinkaan perustanut mistään henkimaailmoista. Hän piti tapausta valveunena, vaikkakin hyvin todentuntuisena..

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö ketään henkilö jolla olisi kyky saada yhteys kuolleisiin ihmisiin. Olen menettänyt veljeni kun olin 12v ja vanhempani viime vuosina ja kiinnostaisi tietää ovatko löytäneet toisensa tuonpuoleisesta. Heidät on haudattu perhehautaamme.

Raamattu kieltää vakavasti tuon!