Entä jos asumusero tuntuu vain hyvältä?

Miksi kukaan muuntautuisi joksikin muuksi mitä on ollessaan parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole tyytyväinen. Itselleni tuo oli ihan hirveää, huutoitkua kesti viikkotolkulla, etenkin kun mies liihotti jo iloisena uuden naisen kanssa. 

Mikä niissä miehissä oikein on vikana, kun aina pitää olla jo uusi katsottuna ennen kuin osaa erota?

Yhden mamman tissiltä toisen tissille.

Tätä ei ollut etukäteen. Tuli todistetusti vasta muutama viikko erilleen muuton jälkeen.

Muutama viikko on aika lyhyt aika heittää kepeät mullat vuosien liitolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini halusi asumuseron, isä ei. Isä sitten hetken päästä löysi uuden naisystävän. Sen jälkeen äiti piti isää pettäjänä ja voi sitä raivon määrää. Yhtäkkiä asumusero ei ollutkaan hyvä idea.

Asumuseroa ennen sovitaan tietysti pelisäännöt niin että molemmat ovat samalla kartalla. Jos ajatus on testata millaista on asua erikseen, ei siinä kohti normaali ihminen ala kuksimaan ympäri kyliä. Sama olisi sitten vaan reilusti suorilta erota lopullisesti.

Kyllä on todella idealistinen ajatus asumuserosta, vähän jopa naurattaa lukea tuollaista. Vai että ajatus on vain "testata erillään asumista" 🤣 No voi hellanlettas sentään. Ajatteles nyt hetki aikuisena asiaa. Että jos tuohon tilanteeseen on kerran päädytty, niin itkeä tuhertaako molemmat siel

Se että sinä olet heti paneskellut ympäriinsä ei tarkoita ettei normaali aikuinen pysty pienen hetken elämässään olla ja miettiä parisuhdettaan ilman pettämistä, itketti tai ei. Pelisäännöissä ei ole mitään idealistista.

Ei tietenkään, jos on yhdessä sovittu säännöt. Mutta ei sillekään mitään voi, että kun pitkään paineistettu tilanne rauhoittuu, niin toinen saattaa havaita, että näin on parempi. Että vihdoin pääsee hengittämään.

Ei ne sopimukset silloin paljon paina. Kun on lamppu syttynyt pään päälle, on hyvin nopea juttu soittaa sille puolisolle ja sanoa, että en voikaan pitää kiinni tästä sopimuksesta vaan meidän pitää tehdä uusi.

Avioliitto on täysin vapaaehtoinen juttu molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti tuo on henkisesti kypsymättömien ratkaisu.

Ilkeimmillään se on vain keino päästä jatkamaan salasuhdetta kun ei pysty edes sitä suoraan tunnustamaan toiselle.

Sitten kun salasuhde ei kannakkaan niin aikanaan saapuu häpeä, syyllisyys ja tyhjyyden tunne.

Ei kaikki häpeä. Aika monet kääntävät sen oman häpeänsä aggressioksi.

Se on toinen draaman kaari tosiaan.

Aloittavat agressiivisen solvaamisen niitä kohtaan jotka kritisoivat salasuhteilua ja epärehellisyyttä parisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini halusi asumuseron, isä ei. Isä sitten hetken päästä löysi uuden naisystävän. Sen jälkeen äiti piti isää pettäjänä ja voi sitä raivon määrää. Yhtäkkiä asumusero ei ollutkaan hyvä idea.

Asumuseroa ennen sovitaan tietysti pelisäännöt niin että molemmat ovat samalla kartalla. Jos ajatus on testata millaista on asua erikseen, ei siinä kohti normaali ihminen ala kuksimaan ympäri kyliä. Sama olisi sitten vaan reilusti suorilta erota lopullisesti.

Kyllä on todella idealistinen ajatus asumuserosta, vähän jopa naurattaa lukea tuollaista. Vai että ajatus on vain "testata erillään asumista" 🤣 No voi hellanlettas sentään. Ajatteles nyt hetki aikuisena asiaa. Että jos tuohon tilanteeseen on kerran päädytty, niin itkeä tuhertaako molemmat siel

Hellanlettas sentään, jopa laki lähtee Suomessa siitä, että saadakseen avioeron pitää joko asua kaksi vuotta erillään tai harkita asiaa puoli vuotta. Eli kyllä se on ihan normaali tapa että otetaan ensin pesäero ja mietitään mitä kumpikin haluaa ennen virallista eroa. 

Joskus ollaan ajauduttu vaikkapa riitelyn kierteeseen, joka voi rauhoittua kun ollaan hetki eri osoitteissa ja molemmat huomaavat; että haluavat saada suhteen taas toimimaan. Tarkoitus on kirkastaa ajatukset ilman virallista eroa asumalla vähän aikaa erillään. Kokeilemalla miltä tuntuu asua erillään.

Ap:n tilanteessa asumusero on kirkastanut ap:n ajatukset ymmärtämään, että tämä on oikea ratkaisu, en halua palata yhteen.

Joo, laissa on harkinta-aika, mutta ei se tarkoita että kummankaan olisi pakko harkita asiaa mitenkään erityisemmin. Ei laki siihen velvoita. Lain tarkoituksena lienee, että ihan joka riidassa ei otettaisi eroa. Että ei hätiköitäisi.

Yhdellä voi olla motivaatio miettiä ja korjata, ja toisella voi olla kiire päästä niin kauas kuin pippuri kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan muuntautuisi joksikin muuksi mitä on ollessaan parisuhteessa?

Vain todella jäykkä ja joustamaton ihminen ei tajua sitä että yleensä ihmiset ovat jokaisessa ihmissuhteessaan hieman eri versio itsestään. Ellet kulje tuolla "aitona" luolamiehenä tai -naisena

Muistakaa että kun ensimmäisen vaiheen eropaperissa on nimi, niin molemmat voivat samantien ottaa jonkun uuden ja se on ihan ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan muuntautuisi joksikin muuksi mitä on ollessaan parisuhteessa?

Vain todella jäykkä ja joustamaton ihminen ei tajua sitä että yleensä ihmiset ovat jokaisessa ihmissuhteessaan hieman eri versio itsestään. Ellet kulje tuolla "aitona" luolamiehenä tai -naisena

Parisuhde on aina vuorovaikutusta. Silloinkin kun molemmat ovat todella etäällä toisistaan. Eri ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa tulee esiin erilaisia piirteitä. Joku voi olla hyvinkin ikävä jossain suhteessa ja aivan kultainen toisessa.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa että kun ensimmäisen vaiheen eropaperissa on nimi, niin molemmat voivat samantien ottaa jonkun uuden ja se on ihan ok. 

Miksi haluaisin heti jonkun uuden? En ole epätoivoinen tai tunteeton moukka. Suosittelen ensin vähän käsittelemään eroa, ellei kyse pelkästä seksistä

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa että kun ensimmäisen vaiheen eropaperissa on nimi, niin molemmat voivat samantien ottaa jonkun uuden ja se on ihan ok. 

No enpä tiedä. Jos esimerkiksi on laitettu nimet ensimmäisen vaiheen paperiin ja vielä asutaan saman katon alla, on erittäin mautonta viritellä siinä sivussa jotain suhdetta.

Ja tyhmääkin se on, koska harva on siinä vaiheessa vielä täysin kartalla siitä, mikä omassa toiminnassa johti eroon. Sitten lähtee takki auki uuteen kierrokseen ja tekee samat virheet. Panosuhteenkin pitäminen on typerää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan muuntautuisi joksikin muuksi mitä on ollessaan parisuhteessa?

Vain todella jäykkä ja joustamaton ihminen ei tajua sitä että yleensä ihmiset ovat jokaisessa ihmissuhteessaan hieman eri versio itsestään. Ellet kulje tuolla "aitona" luolamiehenä tai -naisena

Vain todella jäykkä ja joustamaton ei tajua sitä että tiettyjä perusarvoja ja piirteitä voi vain näytellä. Pahimmillaan vuosia tai vuosikausia. Ja sitten totuuden paljastuminen naamioidaankin itsensä löytämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan muuntautuisi joksikin muuksi mitä on ollessaan parisuhteessa?

Niin miksi olla parisuhteessa valheellinen kuva itsestään? Ihminen jota ei niinkuin ole. Vain näytelty kuva vuorosanoineen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli jossain vaiheessa asumusero ja se tuntui lähinnä hyvältä. Palattiin kuitenkin yhteen ja nyt parin vuoden jälkeen erotaan ihan oikeasti.

Näinhän siinä hyvin usein käy. Meillä oli sama ja kyllä se on niin ettei uudelleen aloitus tai suhteen lämmittäminen onnistu. Eron syyt pysyy vaikka niitä kuinka yritetään peitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli jossain vaiheessa asumusero ja se tuntui lähinnä hyvältä. Palattiin kuitenkin yhteen ja nyt parin vuoden jälkeen erotaan ihan oikeasti.

Näinhän siinä hyvin usein käy. Meillä oli sama ja kyllä se on niin ettei uudelleen aloitus tai suhteen lämmittäminen onnistu. Eron syyt pysyy vaikka niitä kuinka yritetään peitellä.

Kyllä se onnistuu, JOS molemmat niin haluaa, ovat valmiita selvittämään ne ongelmat ja pääsemään niistä yli. Todennäköisesti vaatii pariterapiaa.

Eihän se niin tietenkään onnistu että ollaan ja odotellaan, että ongelmat itsestään katoaisi 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli jossain vaiheessa asumusero ja se tuntui lähinnä hyvältä. Palattiin kuitenkin yhteen ja nyt parin vuoden jälkeen erotaan ihan oikeasti.

Näinhän siinä hyvin usein käy. Meillä oli sama ja kyllä se on niin ettei uudelleen aloitus tai suhteen lämmittäminen onnistu. Eron syyt pysyy vaikka niitä kuinka yritetään peitellä.

Kyllä se onnistuu, JOS molemmat niin haluaa, ovat valmiita selvittämään ne ongelmat ja pääsemään niistä yli. Todennäköisesti vaatii pariterapiaa.

Eihän se niin tietenkään onnistu että ollaan ja odotellaan, että ongelmat itsestään katoaisi 😄

Näin se on. Ei mekään ilman ammattiapua oltaisi varmasti onnistuttu yhteenpaluussa. Nyt onnistuttiin ja tiedän muitakin eronneita ja yhteen palanneita, jotka onnellisia edelleen. 

Up

No miksi sitten pitäisi asua yhdessä?

Laitettiin eropaperit vetämään ja muutettiin erilleen = Asumusero. Puolen vuoden jälkeen tämä asumusero ja harkinta-aika muuttui sit avioeroksi. Mitään ikäviä ja katumuksia tai perään miettimisiä ja kaipauksia ei todellakaan tullut missään vaiheessa. Päinvastoin koin elämän alkaneen uudelleen ja nautin täysin rinnoin omasta kodista ja suhteen päättymisestä. Minulle se päättyi siinä kohtaa kun raapaisin eropapereihin nimen ja harkinta-aika alkoi. En todellakaan harkinnut yhtään mitään, sekuntiakaan. Mutta laki määrää tuon ajan joten se sit oli odoteltava ennen kun virallisesti eron sai. Toisia osapuolia tähän ei liittynyt, mä vaan sain liitosta tarpeekseni ja halusin eron vätyksestä. Enkä kyllä edelleenkään "paneskele ympäriinsä" kuten en tehnyt myöskään tuona harkinta-aikana, erosta on kolme vuotta enkä ole edelleenkään edes katsellut ketään sillä silmällä kun ei todellakaan vähempää voisi kiinnostaa. Exästä en tiedä paneskeleeko vai onko paneskelematta kun sekään ei voisi vähempää kiinnostaa. Joten en ymmärrä miksi pitäisi asumuseron "tuntua pahalta"  jne. Itse tunsin pelkkää helpotusta, iloa ja onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole tyytyväinen. Itselleni tuo oli ihan hirveää, huutoitkua kesti viikkotolkulla, etenkin kun mies liihotti jo iloisena uuden naisen kanssa. 

Mikä niissä miehissä oikein on vikana, kun aina pitää olla jo uusi katsottuna ennen kuin osaa erota?

Yhden mamman tissiltä toisen tissille.

Tätä ei ollut etukäteen. Tuli todistetusti vasta muutama viikko erilleen muuton jälkeen.

Muutama viikko on aika lyhyt aika heittää kepeät mullat vuosien liitolle.

Mä heitin ne kepeät mullat 15 vuoden liitolle jo ennen kun sain oman kämpän. Sain sen 3 päivää avioero hakemuksen jättämisestä jolloin harkinta-aika aika alkoi. 😂 Kertaakaan en liiton perään miettinyt, kysellyt tai kaipaillut, kyllä sen työn tein jo ennen eron hakemista. Siksihän mä sitä hain kun erota halusin, ei siinä vaiheessa enää tarvinnut surutöitä, kepeitä multia ja hyvästejä jätellä.