Tsemppikeskustelu elämäntapamuutokseen

Täällä uusi ketjussa. 

Hyv keskustelua tuntuu olevan täällä pääasiassa, kiitos siitä! 

Itse olen jojoillut teinistä asti, jonkinlainen syömishäiriö on varmasti taustalla. Lapsena olin ihan superhoikka ja koin paljon nälkää, niin että selkään asti sattui. Juusto oli aivan harvinaista luksusta meillä. 

Siitä on jotenkin jäänyt aikuistumisen kynnylsellä mentaliteetti että syön about kaiken suklaan minkä näen, joskus jäätelöä aamupalaksi ja juustoa niin paljon kuin pystyn. Tätä käytöstä olen saanut kyllä hillittyä näin vanhemmiten ja järkeistettyä. Mut kyllä edelleen tulee kausia että jäätelön määrä lähtee ihan lapasesta.

Ehkä se mitä itse olen saanut tosi konkreettisesti nyt huomata, on se ettei tuohon järkeistämiseen täysin yksin pysty jos onfgelma on lähtöisin korvien välistä eikä vain pelkällä tahdonvoimalla. 

Hain apua paino-ongelmiin lopulta terveyskeskuksesta, ja pääsin ravitsemusterapiaan ja kaikkiin mahdollisiin verikokeisiin. No löytyi uniapnea, anemia ja diabetes sekä kilpirauhasogelmaa. Nyt alkanut löytyä diabetekseen hyvä hoitotasapaino, ja vaikka aloituksessa kysyttiinkin lääkkeettömästä elintapamuutoksesta, niin omasta puolestani joudun toteamaan että ilman diabeteslääkitystä en olisi pystynyt ruokailujen säännöllistämiseen sokerihimopiikkien iskiessä. 

3kk lääkityksen ja uniapnean hoidon aikana sokeri jäänyt kokonaan pois elämästä, tilalle tullut ei nyt ehkä energiaa varsinaisesti, mutta semmoista toimeliaisuutta kuten tarve päästä käymään vaikka lenkillä välillä ja kyky tunnistaa omaa vireystilaa paremmin. Enne sitä oli vaan ihan kokoajan jossain aivosumussa, niin oikeastaan ihan sama mitä yritti kun kaikki tuntui tahmealta ja epämiellyttävältä.

Paino pudonnut 123kg -> 118kg kun verensokeri tasaantunut. Tavoitteena nyt alkuun 95kg ehkä ensikesään mennessä.

Mut niitä juustoja himoan silti edelleen :)

Miinuskymppi lähettää sellaisia terveisiä että helle on viimeinkin laantunut, en ole Keski-Eurooppaa pidemmällä, mutta kun tämä kesä oli aivan järkyttävä! Pahin mitä olen täällä asuessani kokenut. 

Olen sellainen ihminen että helteellä (ja nyt puhutaan jopa viikkoja kestävästä kaudesta niin että on 30-40 astetta päivällä ja yli 20 yöllä) en pysty mihinkään. Masennun ja lamaannun, vaikka kuinka yritän tsempata. Kroppaan sattuu, aurinko herättää suorastaan raivoa, yöllä ei saa nukuttua, syömiset menee plörinäksi kun mitään kuumaa ruokaa ei voi tehdä... En siis ottanut nyt elokuussa vielä paineita laihtumisesta, tavoite oli vain etten liho enempää. 

Ja sen saavutin, paino on aikalailla samassa, ja nyt pääsen vihdoinkin kokkaamaan mitä haluan sekä tekemään kotitreeniä. Olen aina kävellyt paljon ja nyt on lisäksi käytössä kävelymatto sekä erilaisia painoja. Fiilis on hyvä ja motivaatio kohdallaan - syksy on ihmisen parasta aikaa! 

Tsemppiä kaikille keventäjille!

Laku täällä, eipä ole tullut kirjoiteltua aikoihin. Nyt luin kaikki kirjoitukset viimeiseltä parilta sivulta. Ap, noista kuvista näkee todella suuren muutoksen, onnea! 

Tsemppiä myös uusille kirjoittajille. Nopeat muutokset kropassa motivoivat monia, mutta elämäntapamuutos vie pakostikin aikaa, eikä kaikkia muutoksia välttämättä kannata tehdä kerralla. 

Minun kesäni on mennyt itseni vahvistamisessa henkisesti. Kai se jotain "heikkoutta" on, kun kaikki vaikuttaa niin voimakkaasti. Mutta niillä korteilla pelataan mitkä on saatu. Toisaalta uskon, että olen hyvä ja kannustava työkaveri koska ei tulisi mieleenikään lytätä muita. Henkisten voimavarojen kasvun lisäksi olen pyrkinyt lisäämään sekä kasvisten syöntiä että liikuntaa, erityisesti lihaskunnon harjoittamista. Makean poistaminen on minulle mahdoton rasti, enkä enää pyri lakkoihin, vain hillitsemään määrää. Ja olisi kiva oppia olemaan ahmimatta ahdistukseen. Veriarvoni tarkistettiin vähän aikaa sitten ja kaikki on hyvin. Paino ei ole tippunut mutta kehonkoostumusmittauksen mukaan lihasta on todella hyvin, vaikka rasvaprosentti on suuri.

Olen ainakin tällä hetkellä pääosin tyytyväinen itseeni, vaikka ylipainoa on 8 kiloa. On niin paljon asioita, joita ei voi hallita, voi vain tehdä parhaansa ja katsoa kuinka pitkälle se milloinkin riittää. 

Toivon kaikille syksyyn intoa liikkumiseen ja armoa itselleen.

Sinulle uusi (421) toivotan tervetuloa ryhmään. Hienosti olet päässyt elämäntaparempan alkuun. Ei lääkkeiden avustuksella laihduttamisesta mitään haittaa ole. Ovat paikallaan varsinkin kun on tuo diabetes. Mulla lääkitys lähinnä vaan haittaa laihdutusta. Sitten kun saa uniapnean ja anemian vielä kuntoon, niin palautuu yön aikana ihan eri tavalla.

Miinuskymppi on selättänyt ihan kauhean ajanjakson. Olen katsonut sääennusteissa hellelukemia etelämmässä ja ollut iloisena, että täällä on ollut nyt ihan mahtava kesä. En ole yhtään helleihminen.

Hyvällä mallilla on lakunkin elämäntapamuutos. Ainakaan takapakkia ei ole tullut.

Itsellä vaaka näytti tänä aamuna 68,1kg eli tasan saman verran kuin kuukausi sitten. Jospa tästä olisi nyt suunta alaspäin. Tämän kuun aikana paino oli korkeimmillaan 69,1kg. Siihen en halua palata. Viime viikko vaikutti olevan kaloreiden suhteen katastrofi, ka 1840kcal, mutta ei se sitten vaa'alla kuitenkaan näkynyt. Voisikohan olla että kroppa kaipasi vähän tehobuustia pitkäaikaisesti miinuskaloreilla olon jälkeen. Aika näyttää. Tai no eivät ne kalorit nyt kesällä niin hirveän miinuksella ole olleet.

Ap

Heipat. En lukenut kommentteja, kun niitä on niin valtavasti, mutta meikä on ollut oikeastaan aina pullukka. Näin aikuisena osaan syyttää siitä jo vanhempia ja isovanhempia, nuorempana syytin itseäni. Mun vanhemmat on kummatkin lihavia ja isän äiti, joka usein hoiti mua, oli sellainen vanhanaikainen maatilan emäntä, jonka mielestä lapselle tarjotaan mehua ja limsaa ja vettä ei juoda ja ruoka mitä suolaisempaa ja rasvaisempaa sen parempi, plus tietysti karkkia, kakkua, jäätelöä ja keksejä joka ikinen päivä. Ja vanhemmat sitten taas, äiti varsinkin, pisti mut syömään niin isoja annoksia, että mulla oli aina huono olo. Meillä ei siis saanut nousta pöydästä, ennen kun lautanen oli tyhjä, ja äiti oli se joka sen ruoan siihen lautaselle lappoi, itse ei saanut ottaa. Joten söin liikaa ja jatkuva huono olo ja hirveän usein maha kipeä. Taisi siinä mennä aineenvaihdunta aivan sekaisin. Sen jälkeen vasta, kun itse aloin tekemään omat ruokani ja itse päätän mitä syön ja milloin, paino alkoi tippumaan. Painavimmillani olen painanut 98kg, nyt painan 72, tavoite 65. Ja tähän on mennyt useita vuosia. Mutta eipä ole tullut jojoiluakaan. 

Joten sanoisin, että hyvää ruokaa sillon kun haluaa syödä. Keho kertoo kyllä mitä se tarvitsee, pitää vaan suostua kuuntelemaan sitä. 

Olen ap. Kiva saada uusia keskustelijoita.

Olen tänne joskus aiemmin postannutkin, että aina kehon kuuntelu ei onnistu. 

Minulla on lääke, joka vaikuttaa aivojen säätelyjärjestelmään:

HISTAMIINI: Hillitsee normaalisti ruokahalua ja lisää energiankulutusta. Lääke estää normaalia histamiinin eritystä, minkä seurauksena ruokahalu kasvaa ja energiankulutus vähenee.

SEROTONIINI: Normaalisti vähentää syömistä ja lisää kylläisyydentunnetta. Lääke estää normaalia serotoniinin eritystä, mikä voi lisätä makeanhimoa ja ruokahalua.

DOPAMIINI: Normaalisti liittyy palkkiojärjestelmään ja ruokamielihyvään. Lääke estää normaalia dopamiinin eritystä, jolloin dopamiinin lähtötaso on todella korkealla, eikä normaalisti mielihyvää tuottavat aineet ja asiat palkitse -> mielihyvää haetaan helposti ruuasta ja herkuista.

Olen onnistunut painonpudotuksessa, kun minulla on aamupala (klo 11), lounas (klo 13-15), päivällinen (klo 17-19) ja iltapala (klo 21). Aamupalana ja lounaana syön aika vähäkalorisesti mutta pyrin kuitenkin syömään sen verran, ettei illalla tule liikaa mielitekoja. Painotan ruokailut iltaan, koska en siedä nukkumaanmenossa näläntunnetta yhtään. Ja tuntuu helpommalta päivällä sietää sitä, kun mieli huutaa ruokaa. Kirjaan kaikki kalorit ja liikunnat. Käyn salilla 2x viikossa ja kerran pt-studiolla henkilökohtaisesti suunnitellussa pienryhmätreenissä. Pt-studiolta mulla on kanssa pt, joka tsemppaa eteenpäin. Muina päivinä kävelen. Pidän ehkä yhden liikuntavapaan päivän.

Vierailija kirjoitti:

Sinulle uusi (421) toivotan tervetuloa ryhmään. Hienosti olet päässyt elämäntaparempan alkuun. Ei lääkkeiden avustuksella laihduttamisesta mitään haittaa ole. Ovat paikallaan varsinkin kun on tuo diabetes. Mulla lääkitys lähinnä vaan haittaa laihdutusta. Sitten kun saa uniapnean ja anemian vielä kuntoon, niin palautuu yön aikana ihan eri tavalla.

Miinuskymppi on selättänyt ihan kauhean ajanjakson. Olen katsonut sääennusteissa hellelukemia etelämmässä ja ollut iloisena, että täällä on ollut nyt ihan mahtava kesä. En ole yhtään helleihminen.

Hyvällä mallilla on lakunkin elämäntapamuutos. Ainakaan takapakkia ei ole tullut.

Itsellä vaaka näytti tänä aamuna 68,1kg eli tasan saman verran kuin kuukausi sitten. Jospa tästä olisi nyt suunta alaspäin. Tämän kuun aikana paino oli korkeimmillaan 69,1kg. Siihen en halua palata. Viime viikko vaikutti olevan kaloreiden suhteen katastrofi, ka 1840kcal, mutta ei se sitten vaa'alla kuitenkaan näkynyt. Voisikohan olla että kroppa kaipasi vähän tehobuustia pitkäaikaisesti miinuskaloreilla olon jälkeen. Aika näyttää. Tai no eivät ne kalorit nyt kesällä niin hirveän miinuksella ole olleet.

Ap

tämä lienee jo ihan terveellinen paino? Itse ajattelin pitää tavoitteet maltillisena ja keskittyä pitämään laihdutut kilot poissa kun ei jojoilu mitään hyödytä.

Taitaa 65 kiloa olla painoraja, jossa bmi on alle 25 eli normaalipaino. Uskon että 64 kiloa on ihan saavutettavissa. Ja sen jälkeenkin olisi kiva muuttaa läskiä lihakseksi. Aloitin elämäntapamuutoksen jo reilu kaksi vuotta sitten ja painoa on lähtenyt 10 kiloa/vuosi tahtia. En ole jojoillut. Luulen että jatkan kaloreiden kirjaamista vielä sittenkin kun tavoitepaino on saavutettu. Mun mielestä se, että käyttää ruuat vaa'an kautta, on ihan vaivatonta. Sit jos kodin ulkopuolella syö, niin voi joustaa. Ap