Tsemppikeskustelu elämäntapamuutokseen

Itse kirjoitin tuolla aikaisemmin  ja käytän myös ap:n tapaan apuna Yazio ruokapäiväkirjaa useimpina päivinä viikossa. Tiedän, että on vähän vanhanaikainen tapa eikä ehkä niille suositella, joille menetelmä ei ole tuttu, eikä kenenkään koko elämää ole sitä tarkoitus pitää, mutta itselleni se mahdollistaa juuri sellaisen hyvin maltillisen energiavajeen ja joustavan ruokavalion, jota olen pystynyt noudattamaan pääosan aikaa ja pudottamaan painoa pitkällä tähtäimellä , joka oli itselleni tarpeen. Kaikissa tilanteissa ei toimi, buffet-ruokailut ja muut sosiaaliset tilanteet, ja näiden yhteydessä tuppaa itselläni sitten "hanskat tippumaan" vähän turhankin perusteellisesti ja näihin ehkä kaipailisin vinkkejä ja kokemuksia muilta. 

Paino itselläni tosiaan heilahtelee ja pudotus on myös ollut välillä olematonta, enkä näin viikkopunnituksella pysty päättelemään mitään tarkkaa ruokavaliostani. Lempeä suhtautuminen on toki kaiken a ja o, mutta toisaalta pelkillä 80/20 -tyylisillä keinoilla voi olla vaikea saada tuloksia aikaan.

Esimerkiksi itselleni oli juuri lähtölaukauksena tälle toissa kesänä alkaneelle muutosjaksolle tuommoinen "yösyöminen" - halusin vielä iltapalaksi yhtä tosi makeaa  herkkua ja söin vielä pakkauksesta toisenkin, ennenkuin olin tyytyväinen. Alkoi sitten nukkumaan mentyä harmittaa tällainen, ja aloitin ruokapäiväkirjan avulla siivoamaan ruokavaliota. Herkut pitää laittaa osaksi ruokapäivää jos niitä haluaa, eikä tarvii illalla/yöllä enää miettiä, että söisin sitä tai tätä. 

Kiva että kirjoitit taas. :)

Mä olen päättänyt että herkut jää kauppaan. Ostin esim. Fazerin sinisen, että otan pari palaa ja meni koko levy. En osaa hillitä herkuttelua. Suolaiset herkut on helpompia, esim. pähkinät. Mutta niitäkin meni nyt viime yönä eka 30g ja sitten vielä toiset 30g.

Osa ruokien kaloreista on arvioitava aika mutulla, mutta yksittäisen päivän kalorit ei ole niin merkittäviä, jos pyrkii syömään maltillisesti. Buffetissakin auttaa, jos kasaa lautaselle puolet kasviksia, ainakin neljännes proteiinia ja loput hiilareita. Olen lukenut nyrkkisäännön, että proteiinia pitäisi olla kämmenen kokoinen annos, hiilareita nyrkin verran ja kasviksia avokourallinen mitä ikinä se sitten tarkoittaakin.

Mun mielestä Yazio on niin helppo käyttää, että aion kirjata kalorit vielä senkin jälkeen kun painotavoite on saavutettu. Uskon, että se tulee helpottamaan sitä vaihetta, kun siirtyy laihdutuksesta ylläpitokaloreihin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikella kunnioituksella, eikös tämän pitänyt olla elämäntapamuutokseen tsemppaava ketju? Siitä kiinnostuin itsekin mutta nyt näyttää olevan yösyömisiä ja kalorilaskentaa? Ei se voi olla pysyvä tapa voida hyvin. Alkuun täytyy tietysti vähän opiskella mitä ravintoa missäkin syötävässä on mutta ei antaa sille pääroolia. Ja toki uni, ravinto, aktiivisuus ja lepo on hyvä saada tasapainoon pitkällä aikavälillä. 

Enemmän ajattelen että elämäntapamuutos on pieniä, pysyviä ja riittävän lempeitä askelia kohti terveellisempää elämää. Tietysti päihteet ja vaikka ahmiminen tai syömättömyys on hyvä laittaa tiukasti poikki mutta suhtautua lempeästi takapakkeihinkin. Yksi hyvä keino torjua tuota yösyömistä on tehdä jääkaapista sellainen että se ei houkuttele rasva- tai hiilaripommeihin, laittaa vaikka kippoihin pilkottuna kurkkua, porkkanaa, omenaa joista ei tule paljon kaloreita. Juomaksi rasvatonta piimää tai jotain kasvi

Samaa mietin minäkin tän ketjun suhteen. Kalorit sitä kalorit tätä, VLCD:tä, napostelua. Onko nämä elämäntapamuutoksia??

Vierailija kirjoitti:

Taas uusi aamu ja huonosti nukuttu yö takana. Nyt sorruin syömään suolapähkinöitä ja karpaloita. Aamupalapuuron ja raejuuston kanssa kalorit tulee olemaan 640kcal. Olen suunnitellut loppupäivän, että lounas olisi 305kcal, päivällinen 335kcal ja iltapala 370kcal. Siitä tulisi noin 1650kcal yhteensä. Onnistuin jo jossain kohtaa saamaan yösyömisen jo pois mutta nyt se taas on iso ongelma.

Onko tuo ruokasuhteesi ihan terveellä pohjalla, kun syömiset on pelkkää kaloreitten laskua. Elimistön toiminta perustuu suurimmalta osin kaikkeen muuhun kuin kaloreihin.

Mitä se elämäntapamuutos sitten on? Olen aiemmin laihtunut 16/8 dieetillä, joka perustuu lähinnä siihen, että kahdeksan tunnin aikana ei ehdi mättämään suuhunsa liikaa ruokaa. Mutta nyt kun käyn salilla, haluan syödä kunnon aamupalan ja toisaalta sitten taas iltapalankin. Kalorien ja makrojen ymmärtäminen tuo tavoitteellisuutta elämäntapamuutokseen. Ettei se ole pelkkää mutuna haahuilua. Samoin pidän kirjaa liikuntamääristä.

Mitä tulee noihin VLCD-tuotteisiin, niin itse en uskaltaisi lähteä niillä laihduttamaan varsinkn kun laihdutettavaa ei ole kymmeniä kiloja. Pitkällä aikavälillä on se ja sama laihtuuko kk kilon tai viisi kiloa. Kuitenkin hankalin osuus on vasta sitten, kun paino pitää saada vakiintumaan tietylle tasolle.

Mitä tulee naposteluun, niin pieniä muutoksia kerralla. Koen tällä hetkellä tärkeämmäksi kalorivajeen luomisen ja toisaalta terveellisempien ns. herkkujen löytämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas uusi aamu ja huonosti nukuttu yö takana. Nyt sorruin syömään suolapähkinöitä ja karpaloita. Aamupalapuuron ja raejuuston kanssa kalorit tulee olemaan 640kcal. Olen suunnitellut loppupäivän, että lounas olisi 305kcal, päivällinen 335kcal ja iltapala 370kcal. Siitä tulisi noin 1650kcal yhteensä. Onnistuin jo jossain kohtaa saamaan yösyömisen jo pois mutta nyt se taas on iso ongelma.

Onko tuo ruokasuhteesi ihan terveellä pohjalla, kun syömiset on pelkkää kaloreitten laskua. Elimistön toiminta perustuu suurimmalta osin kaikkeen muuhun kuin kaloreihin.

 

Kiitos ensinnäkin kommentistasi. Kuulisin toki mielelläni lisää, et mitä muuta elämäntapamuutoksessa ja elimistön toiminnassa pitää ottaa huomioon. Ne ohjeet, mitä mä olen nähnyt, on tyyliin "syö vähemmän kuin kulutat", "proteiinia vähintään 1-1,5g per painokilo", "lihaskuntotreeniä 2-3x viikossa" ja "8000-10000 askelta päivässä".

Kiitos vastauksesta :). Tarkoitin tuolla hanskojen tippumisella runsaan ruokapöydän äärellä sitä, että en haluakaan syödä silloin niin maltilla, vaan ehkä hiukan överistikin, ja tämä heijastuu sitten loppupäiväänkin. Vaikka varmasti järkevästi ajatellen pärjäisi sitten runsaan lounaan tai vaikka aamiaisbuffetin jälkeen aika kevyellä loppupäivän syömisellä, niin tekee sitten mieli samoin tein muutakin "raskaampaa" (vaikka en elä mitään herkutonta ja niukkaa elämää muutenkaan). Eli periaatteessa kyllä osaisin valita järkevät ruuat jo lounaalla ja toki syönkin paljon kasviksia, joita lounasravintoloissa onkin tosi monipuolisesti, mutta välillä vain haluttaa antaa mennä. 

Esimerkiksi nyt juuri yksi kaverini ehdottaa aamiaisbuffettia viikonloppuun ja tuntuu jotenkin hassulta lähtökohdalta mennä sinne syömään jokin lautasellinen puuroa ja hedelmiä ja jugurttia, vaikka sellaisella mukavasti pärjäisikin aamun. Sosiaalista syistä en halua kaikkia tällaisia ampua alaskaan. Edellisen päivän herkuttelut eivät itselläni vaikuta seuraavan päivän syömiseen ellei niin luonnollisesti käy, siis en pyri elämään niukemmin tms. mutta samalle päivälle on vähän vaikea jatkaa piirun verran askeettisemmin.

Kiva taas kun kirjoitit. Eipä ne yksittäiset isommat syömiset pitkässä juoksussa missään näy. Kun palaa ruotuun sitten just vaikka seuraavana päivänä. En usko, että sitä tarvitsee edes kompensoidakaan esim. syömällä vähemmän. Sanotaanhan sitä, että välillä on hyvä olla buustipäiviä. Mun pt sanoi, että jos haluan, niin voisin syödä arkena vähän vähemmän ja ns. säästää kaloreita viikonloppuun, mutta en ole siihen lähtenyt. En näe sitä tarpeelliseksi. Satunnaiset pizzat ja muut menee kyllä noihin kaloreihin, jos ei ihan mahdottomia määriä syö tai keventää päivän muita aterioita.

Vierailija kirjoitti:

Kiva taas kun kirjoitit. Eipä ne yksittäiset isommat syömiset pitkässä juoksussa missään näy. Kun palaa ruotuun sitten just vaikka seuraavana päivänä. En usko, että sitä tarvitsee edes kompensoidakaan esim. syömällä vähemmän. Sanotaanhan sitä, että välillä on hyvä olla buustipäiviä. Mun pt sanoi, että jos haluan, niin voisin syödä arkena vähän vähemmän ja ns. säästää kaloreita viikonloppuun, mutta en ole siihen lähtenyt. En näe sitä tarpeelliseksi. Satunnaiset pizzat ja muut menee kyllä noihin kaloreihin, jos ei ihan mahdottomia määriä syö tai keventää päivän muita aterioita.

Ei yksittäiset syömiset näy, ja kaiken voi aina korjata myöhemmin. Mutta tästä itselläni on kokemusta kyllä nyt paljonkin (ja olen nähnyt monen pt:n yms sanovan samaa videoillaan), että se herkuttelu saisi jäädä siihen yhteen ateriaan silloin tällöin tai tosiaankin se viikon muiden päivien maltillinen vaje kompensoituu sitten parilla "risteilypäivällä" tai vastaavalla. On hyvä, jos sinulla ei tätä ongelmaa ole, mutta harvinaista ei ole tämä, että kun tavallaan antaa lähteä lapasesta, niin se terveellinen illallinenkaan ei sitten jotenkin enää ole niin selvä vaihtoehto kuin jotain toisena päivänä. Eli normaalisti kyllä pidän kohtuullisesta ja terveellisestä ruuasta eikä tarvii siinä mitenkään neuvotella itsensä kanssa, että mitä tässä nyt söisi, mutta jonkin överilounaan jälkeen se ei olekaan enää samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva taas kun kirjoitit. Eipä ne yksittäiset isommat syömiset pitkässä juoksussa missään näy. Kun palaa ruotuun sitten just vaikka seuraavana päivänä. En usko, että sitä tarvitsee edes kompensoidakaan esim. syömällä vähemmän. Sanotaanhan sitä, että välillä on hyvä olla buustipäiviä. Mun pt sanoi, että jos haluan, niin voisin syödä arkena vähän vähemmän ja ns. säästää kaloreita viikonloppuun, mutta en ole siihen lähtenyt. En näe sitä tarpeelliseksi. Satunnaiset pizzat ja muut menee kyllä noihin kaloreihin, jos ei ihan mahdottomia määriä syö tai keventää päivän muita aterioita.

Ei yksittäiset syömiset näy, ja kaiken voi aina korjata myöhemmin. Mutta tästä itselläni on kokemusta kyllä nyt paljonkin (ja olen nähnyt monen pt:n yms sanovan samaa videoillaan), että se herkuttelu saisi jäädä siihen yhteen ateriaan silloin tällöin tai tosiaankin se viiko

Kyllä mun mielestä on hyvä saavutus, että se jää vain siihen yhteen päivään(kin). Tärkeintä on se, että ylipäätään palaa takaisin ruotuun. Oli se sitten päivän päästä tai viikonlopun jälkeen. Totta tietenkin, että viikon tulokset on neutralisoitu, jos koko viikonlopun herkuttelee.

Tuli mieleen sellainen idea, että mitä jos "mättöpäivänä" kirjaisit Yazioon loppupäivän ruokasuunnitelman valmiiksi. Onnistuisitko pysymään siinä? Mulla esim. näytti pähkinöiden jälkeen rasvan määrä tänään ihan hirveän suurelta, mutta kun suunnittelin loppupäivän, niin sinne se tasoittui.

Olen se, joka kirjoitti laihduttavansa VLCD-tuotteilla. Mulla on ihan vissi, ei-ulkonäöllinen syy miksi haluan painon äkkiä alas: sairastin äskettäin hormonipositiivisen rintasyövän, joka on nyt remissiossa. Elimistön rasvakudos tuottaa estrogeenia, joka pahentaa uusiutumisriskiä (oma uusiutumisriski on muutenkin korkea, koska kyse oli aggressiivisesta muodosta). Eli mä todellakin haluan nyt eikä huomenna rasvaprosenttini lukemaan joka omalla pituudella (170 cm) toteutuu noin 58 kilossa. Tämä on itselleni optimaalinen lukema uusiutumisen ehkäisemisen kannalta.

Tiedän myös että jatkossa tuo on se paino, jossa tulen pysymään: motivaatio on niin kova. Jos syyt olisivat pelkästään esteettisiä, silloin minullakin saattaisi olla malttia pudotella painoa rauhassa: nyt VLCD on ainut riittävän nopea tapa edetä. Ja kohdallani ON kyse elämäntapamuutoksesta koska en voi tämmöisen laihduttamisen jälkeen palata mihinkään ns. normaaliin syömiseen lihomatta. Tulen siis jatkossakin syömään VLCD-tuotteita (omena-kaneli-puuroa jossa on 38% soijaproteiinia ja hivenaineita/vitamiineja) ja lisäämään varovasti sitten omenaa, leipää jne tuohon ohelle. 

Tämmöistä pussidieettiä olisi ihan hirveän paljon hankalampaa noudattaa jos ei olisi kaltaiseni suht erakoitunut yksineläjä joka tekee 100% etätöitä. Eli juuri lounasbuffissa käyminen hankaloittaa varmasti kalorien seuraamista/kirjaamista. Tuo ap:n mainitsema kämmen/nyrkkisääntö on kyllä tosi hyvä juuri näihin noutopöytiin. En itsekään luonnollisesti kantele mitään pusseja mukanani jos olen ulkona syömässä ja esim ensi viikolla vierailen isälläni ja syön taatusti juuri sitä mitä hän pöytään kattaa: myös isän bravuuria, juustokakkua. 😀

Pidän arkena supertiukan linjan juuri siksi että tuommoisina erityisinä vierailupäivänä voisi syödä mitä lystää, toki yritän pitää lautasmallin mielessä silloinkin (muun kuin jälkiruoan kohdalla).

Ollaan itsellemme armollisia jooko!

Hei haluan tuoda keskusteluun näkökulmia. Jos olette englannin kielentaitoisia, niin etsikää Adrew Huberman YouTubesta. Hän on tiedemies, joka tietää paljon aivojen toiminnasta ja myös ravitsemuksesta, sillä se on myös aivojen ja koko elimistön terveyden perusta. Hänen joillain videoilla on melko kattava listaus ruoka-aineista joista koostettu ruokavalio pitää hyvin näläntunteen poissa ja näinollen mieliteot herkkuihin minimissä.

Osa näistä ruoista on edullisia ja osa taas kalliita. Jos tekee mieli makeaa. Pitäisi ensisijassa syödä hedelmiä, hunajaa tai yli 70 %:a kaakaota sisältävää suklaata. Ei kuitenkaan yli 50 g päivässä, (se menee myös "päähän", jos ei ole tottunut).

Tässä suklaa määrässä on noin 25 g rasvaa, mutta aivot tarvitsevat rasvaa ja myös testosteronin tuotantoon tarvitaan tätä rasvaa. Myös naiset tarvitsevat pienen määrän testostronia lihaskunnon ja libidon ylläpitoon yms elimistön terveeseen toimintaan.

Joku puhui lääkityksistä. Ainakin Ketipinor on sellainen lääke joka aiheuttaa valtavaa ruokahalun kasvua ja siten lihottaa. Surullista asiassa on, että tätä lääkettä määrätään Suomessa mm. unettomuuteen, vaikka kyseessä on psykoosi- ja skitsoferenialääke. Eli sitä olisi tarkoitus käyttää vain vaikeiden mielenterveyden sairauksien hoitoon.

Jos sinä kirjoittaja, joka puhuit, että sinulla tai jollain muulla ylläkirjoittaneella on käytössä tämä lääke, niin ottakaa yhteys lääkäriinne ja keskutelkaa olisiko lääkityksen vaihto mitenkään mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Olen se, joka kirjoitti laihduttavansa VLCD-tuotteilla. Mulla on ihan vissi, ei-ulkonäöllinen syy miksi haluan painon äkkiä alas: sairastin äskettäin hormonipositiivisen rintasyövän, joka on nyt remissiossa. Elimistön rasvakudos tuottaa estrogeenia, joka pahentaa uusiutumisriskiä (oma uusiutumisriski on muutenkin korkea, koska kyse oli aggressiivisesta muodosta). Eli mä todellakin haluan nyt eikä huomenna rasvaprosenttini lukemaan joka omalla pituudella (170 cm) toteutuu noin 58 kilossa. Tämä on itselleni optimaalinen lukema uusiutumisen ehkäisemisen kannalta.

Tiedän myös että jatkossa tuo on se paino, jossa tulen pysymään: motivaatio on niin kova. Jos syyt olisivat pelkästään esteettisiä, silloin minullakin saattaisi olla malttia pudotella painoa rauhassa: nyt VLCD on ainut riittävän nopea tapa edetä. Ja kohdallani ON kyse elämäntapamuutoksesta koska en voi tämmöisen laihduttamisen jälkeen palata mihinkään ns. normaaliin syömiseen lihoma

Ikävä tilanne tuo syöpäsi. Ymmärrän nyt nopean laihduttamisen tärkeyden. Toivon, että syöpä pysyykin reminssiossa. Mun omat haasteet on psyykkisiä.

Edit ylempään Andrew Huberman. Tiedemies YouTubessa.

En halua loukata ketään, mutta tiedättekö miten ravintoaineineiden kaloripitoisuus mitataan?

Kalorimetrillä. Sen toimintaperiaate on sellainen, että kalorimetrissä poltetaan jotain ravintoainetta ja sen palamisprosessin tuottama energiamäärä mitataan. Näin saadaan ravintoaineen energiapitoisuus kaloreina selville.

On tietysti aivan selvää, että ihmisen ruoansulatuskanva toimii aivan eri tavalla, joten pitää suhtautua varauksella eri ravintoaineiden kalorimääriin ja opiskella enemmän ravitsemuksesta, että tietää mitä ihminen oikeasti tarvitsee. Ja huom. kaikki ruoan sisältämät kalorit eivät välttämättä imeydy elimistöön.

Vierailija kirjoitti:

Hei haluan tuoda keskusteluun näkökulmia. Jos olette englannin kielentaitoisia, niin etsikää Adrew Huberman YouTubesta. Hän on tiedemies, joka tietää paljon aivojen toiminnasta ja myös ravitsemuksesta, sillä se on myös aivojen ja koko elimistön terveyden perusta. Hänen joillain videoilla on melko kattava listaus ruoka-aineista joista koostettu ruokavalio pitää hyvin näläntunteen poissa ja näinollen mieliteot herkkuihin minimissä.

Osa näistä ruoista on edullisia ja osa taas kalliita. Jos tekee mieli makeaa. Pitäisi ensisijassa syödä hedelmiä, hunajaa tai yli 70 %:a kaakaota sisältävää suklaata. Ei kuitenkaan yli 50 g päivässä, (se menee myös "päähän", jos ei ole tottunut).

Tässä suklaa määrässä on noin 25 g rasvaa, mutta aivot tarvitsevat rasvaa ja myös testosteronin tuotantoon tarvitaan tätä rasvaa. Myös naiset tarvitsevat pienen määrän testostronia lihaskunnon ja libidon ylläpitoon yms elimistön terveeseen toimin

True dat. Mä lihoin Ketipinorilla todella lyhyessä ajassa 20 kg. En tajua miksi tuollaisia lääkkeitä ylipäätään määrätään kenellekään koska viimeistään se julmettu lihominen masentaa. Vaihtoehtoja kun löytyy!

Vierailija kirjoitti:

Hei haluan tuoda keskusteluun näkökulmia. Jos olette englannin kielentaitoisia, niin etsikää Adrew Huberman YouTubesta. Hän on tiedemies, joka tietää paljon aivojen toiminnasta ja myös ravitsemuksesta, sillä se on myös aivojen ja koko elimistön terveyden perusta. Hänen joillain videoilla on melko kattava listaus ruoka-aineista joista koostettu ruokavalio pitää hyvin näläntunteen poissa ja näinollen mieliteot herkkuihin minimissä.

Osa näistä ruoista on edullisia ja osa taas kalliita. Jos tekee mieli makeaa. Pitäisi ensisijassa syödä hedelmiä, hunajaa tai yli 70 %:a kaakaota sisältävää suklaata. Ei kuitenkaan yli 50 g päivässä, (se menee myös "päähän", jos ei ole tottunut).

Tässä suklaa määrässä on noin 25 g rasvaa, mutta aivot tarvitsevat rasvaa ja myös testosteronin tuotantoon tarvitaan tätä rasvaa. Myös naiset tarvitsevat pienen määrän testostronia lihaskunnon ja libidon ylläpitoon yms elimistön terveeseen toimin

Kiitos viestistäsi. Multa ei kyllä englanti taivu, mutta sellainen henkilö kuin Patrik Borg on aika pätevä suomalainen lihavuustutkija. Sillä on sellainen nettivalmennus kuin Jäähyväiset jojoilulle 2.0. Joskus mietin että olisinko ostanut sen, mutta laihdun nyt ilmankin. IS extrassa oli artikkeli ruoka-aineista, joiden tehon kerrottiin olevan kuin Ozenpicillä. Joku postasi listan FB:hen. Otin talteen.

Mulla on vakava mielenterveyden häiriö (ei skitsofrenia kuitenkaan), johon tarvitsen tasaavan antipsykootin. Olanzapin on käytössä ja se lisää nälkää. Ja mä voisin käyttää ketipinoria unilääkkeenä, jos se vaan toimisi. Mut tosiaan olanzapin oheislääkkeineen on anoa mikä toimii, jos toimii. Viime öiden yövalvomiset viittaa alkavaan maniaan, jota yritän nyt lääkitä pois. Eli lisää lääkkeitä vaan.

Varmaan mäkin lihoin Ketipinorilla jonkun verran, kun sitä aikoinaan käytin, mut silloin painoin korkeimmillaan 76 kiloa. Olanzapinin kanssa jojoillessa (yritettiin aina löytää uusi lääke ja sit palattiin tuohon, kun se uusi ei auttanut) paino nousi 90 kiloon. Sitten kyllästyin uuden lääkkeen etsintään ja aloin yrittää löytää keinoja saada paino hallintaan olanzapinista huolimatta.

Sun pitää olla ekstra-armollinen itsellesi koska syöt ruokahalua lisääviä lääkkeitä, jotka on sulle elintärkeitä! Oot myös tosi rohkea kun kerrot näistä haasteistasi avoimesti. Täällä kun on näitä päänaukojia ja automatic-alapeukuttajia, ei ikinä tiedä mitä ryönää ryömii kommenttikenttään. 

Ehdottomasti sairautesi lääkintä on tärkeämpää kuin mikään laihdutus etkä voi mätkiä itseäsi vaikkapa yösyömisestä kun tosiaan syöt näitä ruokahalua lisääviä lääkkeitä. Toivottavasti löydät hyvän balanssin elämäntapamuutos-toiveiden ja sairauksiesi kanssa. Kovasti tsemppiä sinulle syksyyn!

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää olla ekstra-armollinen itsellesi koska syöt ruokahalua lisääviä lääkkeitä, jotka on sulle elintärkeitä! Oot myös tosi rohkea kun kerrot näistä haasteistasi avoimesti. Täällä kun on näitä päänaukojia ja automatic-alapeukuttajia, ei ikinä tiedä mitä ryönää ryömii kommenttikenttään. 

Ehdottomasti sairautesi lääkintä on tärkeämpää kuin mikään laihdutus etkä voi mätkiä itseäsi vaikkapa yösyömisestä kun tosiaan syöt näitä ruokahalua lisääviä lääkkeitä. Toivottavasti löydät hyvän balanssin elämäntapamuutos-toiveiden ja sairauksiesi kanssa. Kovasti tsemppiä sinulle syksyyn!

 

No ikävät kommentit kuuluvat vähän niin kuin asiaan. Kertoo enemmän kommentoijasta itsestään. Ihmeen positiivinen tästä keskustelusta on tullut. Kivaa syksyä sinullekin! Toivottavasti tulisi paljon yhtä kauniita syyspäiviä kuin tänään. Lähden kohta lenkille ystävän kanssa. Ja tietty toinen ystäväkin pyysi lenkille samana päivänä, harmi. Ihanaa kun ei tarvitse aina mennä yksin.

Joo, teille joilla on vakava sairaus ja ruokahalua lisäävä lääkitys, niin paljon tsemppiä ja voimia, jotenkin se ratkaisu varmaan kuitenkin löytyy, vaikka vaikeaa on. On tässä omat ongelmansa vaikka ei mitään vastaavan tason pulmia itselläni olekaan (aikaisemmin painon pudotuksestaan kirjoitellut). 

Noista kalomääristä kirjoitelleelle, niin nämä ruokapäiväkirjat ja muut on tosiaan vain apuvälineitä ainakin itselleni ja tietoa monilla on varmasti jo "liikakin". Motivaation kannalta on mukava lueskella erilaisia asiallisia lähteitä kuitenkin ja katsoa, miten ne sitten sopisivat omaan elämään.