Mikä on perhedynamiikassa pielessä jos 30-vuotias asuu edelleen vanhempansa kanssa?
Onko vanhempi läheisriippuvainen vai lapsi jollain tapaa kehityshäiriöinen?
Kommentit (267)
Alieeni kirjoitti:
Itellä vaikea asuntotilanne. Omassa asunnossa maailman pascin äänieristys. Olen evakossa vanhemmilla nyt näin 29 vuotiaana kunnes saan jouluna muuttaa asunnosta kun määräaikaisuus loppuu
Mutta sun kohdalla kyse lienee siitä että olet jo kertaalleen itsenäistynyt ja nykytilanne vain väliaikainen.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa aina kun joku kohkaa, kuinka "itsenäinen" hänen 18v tai jotain on kun muutti opiskelemaan jonneki. Yhteiskunta maksaa kaiken. Tosi "itsenäistä"🤣.
Ihan samalla logiikalla jokainen sossupummikin on itsenäinen.
Kyllähän nuo onkin itsenäisiä. He voivat päätää omista asioistaan ja kantavat vastuun omista valinnoistaan. Opiskelija nyt yleensä tarvitsee opintolainan tai apua vanheiltaan rahallisesti, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö hän eläisi itsenäisesti siellä 500 km päässä vanhemmistaan. Kaikki opiskelijat ei saa töitä edes sieltä kaupan kassalta, joten se, että joutuu elämään lainalla tai vanhemmat avustaa, ei tee heistä yhtään sen epäitsenäisempiä.
Itsekin aikoinaan ottanut opintolainaa ja sen turvin opiskellut, eikä vanhemmat puuttuneet sieltä matkojen päästä mitenkään minun tekemisiin. Ihan itse piti pärjätä. Olin kyllä itsenäinen ja tein itse omat valinnat ja hoidin omat asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin olin sanomassa samaa että esim taloudelliset syyt voi olla yksi syy miksi aikuinen ihminen asuu vanhemmillaan.
Mutta jotkut ihmiset on kapeakatseisia eivätkä ymmärrä että siihen että asuu aikuisena ihmisenä vanhemmillaan tai viettää siellä paljon aikaa ei pakosti liity siihen että olisi vammainen tai luuseri.
Siihen voi olla lukuisia syitä mutta kun jotkut ihmiset tuntuu automaattisesti ajattelevan että sellaisessa ihmisessä on pakko olla jotain vialla vaikka se ei todellisuudessa ole niin.
Mutta itsenäistyykö tuo ihminen koskaan? Kyllä se on harvinaista että kolmekymppinen peräkammarilapsi kykenisi enää omaan itsenäiseen elämään.
Mikä helvetin hätä toisilla on muiden "itsenäistymisestä", pitäkää huoli perkele omista asioistanne!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loispoika ei ole ikinä aikuistunut. Mä tunnen tuollaisia. Asuvat koko elämänsä äiteen kanssa. Kun äitee kuolee, ovat 60-vuotiaita mammanpoikia ja neitsyitä. Ei niillä ollut missään vaiheessa ikäistään seuraa.
Todella vastenmielisiä.
-psyk. sh
Se jos peruskoulussa joutuu kiusatuksi ja muiden hyljeksimäksi niin eipä se "omanikäinen seura" paljoa kiinnostele, miksi pitäisi hakeutua sellaisten seuraan jotka vain vihaavat sinua?
Terapia kenties? Se äidin sylissä nyhjöttäminen pilaa koko elämäsi.
kiusaajat sinne terapiaan ihan ensimmäiseksi pitäisi laittaa. Kyllä se on jonkinlaisen mielenterveysongelman merkki jos pitää toisia piinata!
Ei se sitä kiusattua enää auta, hänellä ei ole muuta ratkaisua aikuisena kuin ottaa ohjat omiin käsiin ja pelastaa loppuelämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin olin sanomassa samaa että esim taloudelliset syyt voi olla yksi syy miksi aikuinen ihminen asuu vanhemmillaan.
Mutta jotkut ihmiset on kapeakatseisia eivätkä ymmärrä että siihen että asuu aikuisena ihmisenä vanhemmillaan tai viettää siellä paljon aikaa ei pakosti liity siihen että olisi vammainen tai luuseri.
Siihen voi olla lukuisia syitä mutta kun jotkut ihmiset tuntuu automaattisesti ajattelevan että sellaisessa ihmisessä on pakko olla jotain vialla vaikka se ei todellisuudessa ole niin.
Mutta itsenäistyykö tuo ihminen koskaan? Kyllä se on harvinaista että kolmekymppinen peräkammarilapsi kykenisi enää omaan itsenäiseen elämään.
Mikä helvetin hätä toisilla on muiden "itsenäistymisestä", pitäkää huoli perkele omista asioistanne!!!
Nuo tulee hemmetin kalliiksi yhteiskunnalle. Harva on henkisesti terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin olin sanomassa samaa että esim taloudelliset syyt voi olla yksi syy miksi aikuinen ihminen asuu vanhemmillaan.
Mutta jotkut ihmiset on kapeakatseisia eivätkä ymmärrä että siihen että asuu aikuisena ihmisenä vanhemmillaan tai viettää siellä paljon aikaa ei pakosti liity siihen että olisi vammainen tai luuseri.
Siihen voi olla lukuisia syitä mutta kun jotkut ihmiset tuntuu automaattisesti ajattelevan että sellaisessa ihmisessä on pakko olla jotain vialla vaikka se ei todellisuudessa ole niin.
Mutta itsenäistyykö tuo ihminen koskaan? Kyllä se on harvinaista että kolmekymppinen peräkammarilapsi kykenisi enää omaan itsenäiseen elämään.
Mikä helvetin hätä toisilla on muiden "itsenäistymisestä", pitäkää huoli perkele omista asioistanne!!!
Tasapainoinen äidin pikku mussukka siellä kiukkuaa 👶🏻
No kuule, voi olla ihan joku sairaus, mikä aloittajalle ei kuulu yhtään mitään.
Kaikkihan siinä on pielessä. Näkymätön lullukkafaija, vahva ja dominoiva (manipuloiva) äiti, läheisriippuvuus kehittyy äiteen ja pojan välille eikä oidipaalivaihe pääty koskaan. Siinä äiti on kirjaimellisesti naimisissa oman poikansa kanssa ja pojan ainut nainen on äippä.
"Oidipuskompleksista kärsivä poika pyrkii ratkaisemaan ongelmansa sarjalla puolustusmekanismeja. Hän tukahduttaa tunteensa äitiään kohtaan ja korvaa isäänsä kohdistuvat tunteet samastumalla tähän ja nostamalla tämän roolimallikseen. (Tämähän ei onnistu, jos isä on täysipaska, poissaoleva tai vastenmielinen).
Samalla poika kehittää itselleen yliminän eli persoonallisuuden omantunnon. Yliminä omaksuu vanhempien ja muiden auktoriteettien arvot, joilla lapsi pystyy torjumaan sopimattomat mielitekonsa. Freudin mukaan lapsen on onnistuttava ratkaisemaan konfliktinsa pystyäkseen siirtymään falliselta tasolta seuraavalle tasolle ja muodostamaan terveen aikuisen persoonallisuuden. Muussa tapauksessa hänelle tulee aikuisena ongelmia rakkaudessa ja kilpailussa hän saattaa fiksoitua äitiinsä ja tuntea syyllisyyttä kilpailusta muiden miesten kanssa"
Lyhyesti: tuollainen äitiinsä fiksoitunut mies on jumissa noin 5-vuotiaan pikkupojan tunne-elämässä ja persoonassa. Kuten D. Trump.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin olin sanomassa samaa että esim taloudelliset syyt voi olla yksi syy miksi aikuinen ihminen asuu vanhemmillaan.
Mutta jotkut ihmiset on kapeakatseisia eivätkä ymmärrä että siihen että asuu aikuisena ihmisenä vanhemmillaan tai viettää siellä paljon aikaa ei pakosti liity siihen että olisi vammainen tai luuseri.
Siihen voi olla lukuisia syitä mutta kun jotkut ihmiset tuntuu automaattisesti ajattelevan että sellaisessa ihmisessä on pakko olla jotain vialla vaikka se ei todellisuudessa ole niin.
Mutta itsenäistyykö tuo ihminen koskaan? Kyllä se on harvinaista että kolmekymppinen peräkammarilapsi kykenisi enää omaan itsenäiseen elämään.
Mikä helvetin hätä toisilla on muiden "itsenäistymisestä", pitäkää huoli perkele omista asioistanne!!!
Varmaan tää incel-ongelma on havaittu ja sitä halutaan estää tai poistaa. Tulet huomaamaan, että muita naisia et äitisi ohelle saa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti ehkä oli läheisriippuvainen. Hänen mielestään perheen kuopuksen, eli veljen ei kannata muuttaa pois kotoa, kun kotonakin voi asua. Se ehkä kuitenkin pilasi veljen elämän. Olisi ollut parempi, jos velikin olisi lähtenyt nuorena maailmalle ja hankkinut oman elämän, niin kuin me muutkin. Siellä se veli nyt yksin kököttää, kun vanhemmat on kuolleet. Ei koskaan saanut omaa perhettä ja lapsia vaikka oli lapsirakas.
Elämähän siinä kyllä hukkaan menee. On ikuisesti jonkinlainen äidin jatke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö jonkun joku olisi kyennyt vielä itsenäistymään asuttuaan 30-vuotiaaksi äidin kanssa? Yleensä menetettyjä tapauksia.
Itsenäistymisen herkkyyskausi päättyy noin 25-vuotiaana. Jos ei siihen mennessä ole itsenäistynyt (erkaantunut vanhempien hoivasta), siihen ei yleensä kykene enää myöhemminkään.
Asumisratkaisut ei ole sama asia kuin itsenäistyminen. Voi asua lapsuudenkotona ja silti olla itsenäistynyt. Ja toisinpäin, näennäinen itsenäistyminen ei takaa kehitysvaiheen onnellista läpikäyntiä.
Tiedän kyllä ihmisiä, jotka erittäin pärjäävinä ja työssäkäyvinä asuneet vanhempien kanssa kolmikymppisiksi säästösyistä. Se ei ole hyvä ratkaisu. Lapsuudenkodissa on kuitenkin eri rooli. Myös oma isäni meni suoraan lapsuudenkodista naimisiin, ja napanuora ei oikein katkennut silloinkaan.
On hyvä ottaa muutama vuosi etäisyyttä lapsuudenperheeseen siinä 20-30 välillä. Sitten voi palata läheisemmäksi, ja monilla se tapahtuu kun saa lapsia ja viimeistään sitten, kun vanhemmat vanhoina tarvitsevat apua.
En nyt tiedä miten sen muotoilisin, mutta ei ole hyvä olla siinä lapsen roolissa enää aikuisena.
Tietysti ennen vanhaan maataloissa voitiin elää vanhempien kanssa. Se olikin usein vaikeaa. Kuitenkin monesti koski vain vanhinta poikaa, joka peri talon. Ja vanhaisäntä jäi eläkkeelle jo raihnaisena viisikymppisenä, koska maataloustyö oli niin raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan siinä on pielessä. Näkymätön lullukkafaija, vahva ja dominoiva (manipuloiva) äiti, läheisriippuvuus kehittyy äiteen ja pojan välille eikä oidipaalivaihe pääty koskaan. Siinä äiti on kirjaimellisesti naimisissa oman poikansa kanssa ja pojan ainut nainen on äippä.
"Oidipuskompleksista kärsivä poika pyrkii ratkaisemaan ongelmansa sarjalla puolustusmekanismeja. Hän tukahduttaa tunteensa äitiään kohtaan ja korvaa isäänsä kohdistuvat tunteet samastumalla tähän ja nostamalla tämän roolimallikseen. (Tämähän ei onnistu, jos isä on täysipaska, poissaoleva tai vastenmielinen).
Samalla poika kehittää itselleen yliminän eli persoonallisuuden omantunnon. Yliminä omaksuu vanhempien ja muiden auktoriteettien arvot, joilla lapsi pystyy torjumaan sopimattomat mielitekonsa. Freudin mukaan lapsen on onnistuttava ratkaisemaan konfliktinsa pystyäkseen siirtymään falliselta tasolta seur
Muuten hyvä, mutta miten toi Trump liittyy asiaan?
Vierailija kirjoitti:
No kuule, voi olla ihan joku sairaus, mikä aloittajalle ei kuulu yhtään mitään.
Joo, suu jumissa mutsin nännin ympärillä ja sormet sen pillussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti ehkä oli läheisriippuvainen. Hänen mielestään perheen kuopuksen, eli veljen ei kannata muuttaa pois kotoa, kun kotonakin voi asua. Se ehkä kuitenkin pilasi veljen elämän. Olisi ollut parempi, jos velikin olisi lähtenyt nuorena maailmalle ja hankkinut oman elämän, niin kuin me muutkin. Siellä se veli nyt yksin kököttää, kun vanhemmat on kuolleet. Ei koskaan saanut omaa perhettä ja lapsia vaikka oli lapsirakas.
Elämähän siinä kyllä hukkaan menee. On ikuisesti jonkinlainen äidin jatke.
Epäitsenäinen epäaikuinen, tunne-elämä pikkulapsen tasolla. Oikein haluttu miestyyppi tämä (not).
Onko tuo sitten sellainen henkinen insestisuhde? Saattaahan jollain olla jopa fyysinen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan siinä on pielessä. Näkymätön lullukkafaija, vahva ja dominoiva (manipuloiva) äiti, läheisriippuvuus kehittyy äiteen ja pojan välille eikä oidipaalivaihe pääty koskaan. Siinä äiti on kirjaimellisesti naimisissa oman poikansa kanssa ja pojan ainut nainen on äippä.
"Oidipuskompleksista kärsivä poika pyrkii ratkaisemaan ongelmansa sarjalla puolustusmekanismeja. Hän tukahduttaa tunteensa äitiään kohtaan ja korvaa isäänsä kohdistuvat tunteet samastumalla tähän ja nostamalla tämän roolimallikseen. (Tämähän ei onnistu, jos isä on täysipaska, poissaoleva tai vastenmielinen).
Samalla poika kehittää itselleen yliminän eli persoonallisuuden omantunnon. Yliminä omaksuu vanhempien ja muiden auktoriteettien arvot, joilla lapsi pystyy torjumaan sopimattomat mielitekonsa. Freudin mukaan lapsen on onnistuttava ratkaisemaan konfliktinsa pystyäkseen siirtymään falliselta tasolta seur
Jos keskittyisit vaan sen puurokattilan hämmentämiseen etkä rupeaisi keittiöpsykologiksi.
Onko ne muka jotenkin ongelmaisia niissä maissa jossa asutaan kotona kolmikymppiseksi ihan yleisesti?
Olen 39v mies ja muutin omaan kämppään "vasta" 26-vuotiaana. Se oli itse asiassa ihan hyvä aika, sillä olin valmistunut AMK:sta ja töitäkin oli. Kävin siis eka lukion ja sit töihin, intti, Töitä, AMK. Aina olen tehnyt töitä, en ole KOSKAAN nostanut sosiaalitukia. Vanhemmilla käyn huoltamassa autoa, niin säästyn korjauskuluilta (+ potentiaalisilta reklamaatioilta, sillä ammattilaiset Suomessa on usein täysin surkeaa sakkia asiassa kuin asiassa). Hiuksetkin leikkaan itse. Paljon rahaa onkin säästynyt sijoituksiin. En olekaan mikään tyhjätasku. Toisin on niillä jotka muuttavat "itsenäistyvät" heti 18v. Usein he nostavat tukia JA pummivat vielä vanhemmilta rahaa! En minä heti töihin päästyäni ole pumminut sentin senttiä! Ihan naurettavaa touhua. Mitenkään kyllä ei ole naisjuttuihin vaikuttanut omilleen muuttaminen. Joskus harvoin sain lyhyitä juttuja baareista mukaan ja siinä se. Ei ole tarttunut pysyvästi ketään naista kylkeen. Mutta tuo itsenäistyminen aika naurettava juttu, siis kun väitetään että muuttaminen jotenkin itsenäistää. Ei pyykin pesu, siivoaminen yms. mitään rakettitiedettä ole. Kuka tahansa pystyy siihen, se ei ole mikään supervoima. Ehkä jotkut ihmiset copettaa ja kuvittelevat olevan jotenkin erikoisia kun per...s...aukisina muuttavat ennen 20v kotoa pois.
No mätää on. Sitä en tiedä mitä lajia ja voi olla eri lajia eri 30 kanssa.
Yksi jätkä oli näin: joka lause alkoi näin- " Äiti---missä mun läppäri on, Äiti, misä mun paita on. Äiti-joko syödään... jne.
Kokeili seurustelua,, ehdotti gimmakaverille, muuta säkin meille (heillä ahdas kolmio) ikäänkuin kaksi paria asuisi tuossa kolmiossa ja hän perustaisi " perhettä" siinä nuoruushuoneessaan jossa vielä kävi koulujaan. Ei sanut oikein ammttia- iomien sanojen mukaan työkokeilussa " Kävin Ikkaseen eli itkemässä välillä. Ja jätti kesken.
Öitinsä haukkui naisehdokkaat hooki ja repi hiuksista. Äiti ja poika kotona päivät , ton äidin vielä ymmärtäisi jos tekisi kunnolla kotitöitä, mutta ei- iskä työhirmu-tuli duunista, usein liian usein se isi alkoi tekee safkaa noille kahdelle. ja mikä huippuuuu, tää 30v kömpi äipän viekkuun jatkomammii kun iski lähti aamulla töihin!!!!!!!!! Toi jo oksetti, hyi veeee.
Eli mikä on diagnoosi tuossa huushollissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan siinä on pielessä. Näkymätön lullukkafaija, vahva ja dominoiva (manipuloiva) äiti, läheisriippuvuus kehittyy äiteen ja pojan välille eikä oidipaalivaihe pääty koskaan. Siinä äiti on kirjaimellisesti naimisissa oman poikansa kanssa ja pojan ainut nainen on äippä.
"Oidipuskompleksista kärsivä poika pyrkii ratkaisemaan ongelmansa sarjalla puolustusmekanismeja. Hän tukahduttaa tunteensa äitiään kohtaan ja korvaa isäänsä kohdistuvat tunteet samastumalla tähän ja nostamalla tämän roolimallikseen. (Tämähän ei onnistu, jos isä on täysipaska, poissaoleva tai vastenmielinen).
Samalla poika kehittää itselleen yliminän eli persoonallisuuden omantunnon. Yliminä omaksuu vanhempien ja muiden auktoriteettien arvot, joilla lapsi pystyy torjumaan sopimattomat mielitekonsa. Freudin mukaan lapsen on onnistuttava ratkaisemaan konfliktin
Nyt osui pahasti peräkammarinpoikaan 😅
kiusaajat sinne terapiaan ihan ensimmäiseksi pitäisi laittaa. Kyllä se on jonkinlaisen mielenterveysongelman merkki jos pitää toisia piinata!