Mikä on perhedynamiikassa pielessä jos 30-vuotias asuu edelleen vanhempansa kanssa?
Onko vanhempi läheisriippuvainen vai lapsi jollain tapaa kehityshäiriöinen?
Kommentit (275)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin , meillä poika varmaan jääkin kotiin. Iso talo, hänellä oma siipi ja 2 huonetta. 22v, opiskelija. Aikomus on että me itse tulemme olemaan talvet etelässä ja vaan kesät kotona. Kai hän tuo vaimonkin toloon , meille se Italian tyyli ok.
Meinaat että joku hänelle vaimoksi lähtee, appivanhempien nurkkiin pyykkäämään ja luuttuamaan? :D
Poikahan asuu omassa asunnossa, joka sattuu olemaan osa isompaa taloa, vrt. kerrostalo, rivitalo, paritalo.
Ihan hyvä systeemi, eikä vaikuta siltä, että äiti roikkuisi pojassa tai poika äidissä. Jos on peräti ainut lapsi ja perii lopulta koko roskan, miksi ei asuisi nyt noin, etenkin jos se palvelee hänen elämäänsä tällä hetkellä.
Vai pitäisikö hänen
"Tsemppiä vanhuuteen poikasi kanssa."
Asun kyllä mieheni kanssa - jos aika jättäisi hänestä ennen minua, toivoisin todellakin olevani niin hyväkuntoinen, että pystyisin asumaan itsenäisesti ja yksin. Kakkosvaihtoehtoni on joku palvelutalo-tyyppinen.
Lapsemme asuvat omissa taloissaan perheineen. Välimme ovat hyvät ja tapaamme usein, erityisesti lastenlapsia, mutta sosiaalisuuteni joutuisi koetukselle jonkun muun kuin puolisoni kanssa elämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin veli asuu edelleen vanhempiensa luona, ei ole ikinä asunut missään muualla.. ja ikää jo 50v. Ihan työssäkäyvä ja tavallinen mies. Tosin varmaan ikuinen poikamies.
No ei tuo tavallista ole. Sosiaalisesti jälkeenjäänyt mies.
Olisiko hän sosiaalinen jos asuisi omassa yksiössä ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä mitään, voi olla taloudellisesti järkevämpää
Totta kai on taloudellisesti järkevämpää loisia mamman lompsalla.
Veronmaksajien lompsallako mielummin? Tuohan tulee sulle halvemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni 47 vuotias veli asuu äitinsä kanssa. Ja todellakin äitinsä/anoppini on läheisriippuvainen. Selvästi halveksuu aikamiespoikalastaan ja voivottelee väsymystään, ja kuinka paljon hän tekee poikansa eteen, mutta passaa tuota keski-ikäistä miestä loputtomasti. Tarjoilee ruuat ja poika ei tee yhtään mitään kotona, äiti antaa täyden ylläpidon.
Mies on selvästi kirjolla ja tarvitsisi erityistä tukea. Olisi tarvinnut jo 40 vuotta sitten. Anoppi väittää, että poika ei pärjää yksin, mutta todellakin pärjäisi jos äiti yrittäisi kannustaa omilleen muuttoon.Mutta kivahan se on olla eläkkeellä kun aikuinen mies maksaa osan kuluista ja miesystävä tarjoaa muun ylläpidon. Anoppi pitää kiinni pojastaan taloudellisesta syystä ja koska on läheisriippuvainen. Ja oma äitini oli samanlainen, haluai välttämättä pitää kehitysvammaista veljeäni kotona koska sai omaishoidon tukea. Ja veljeni oli oikeasti vammainen, eli oli ihan p
Hups, se on geeneissä😁
Jos asumistuki lakkautettaisiin kokonaan, mulla ei olisi muuta mahdollisuutta tällä hetkellä. En ole oikeutettu toimeentulotukeen ja omaisuuttani en pysty realisoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono työllisyystilanne eli heikot tulot ja kohtuuttoman kalliit vuokra-asunnot. Vika ei ole "perhedynamiikassa" vaan yhteiskunnassa.
Just sen takia asun vanhemmilla. Töissä käyn kyllä mut saan paremman kodin kuin vuokralla. Ne 22 neliön kopit ei oo mitää
Se on sun vanhempien koti, ei sinun.
Oletpa tyly ! Lasten lähtiessä maailmalle empaattiset vanhemmat sanovat että tiukan paikan tullen kotiin voi aina palata.
Vierailija kirjoitti:
Moni nuorena "itsenäistynyt" tekee sen vanhempien rahoilla. Ja vaikka olisi lähdetty ovet paukkuen 16v:nä matkaan niin yleensä sen takuuvuokran ja vuokrankin maksaja saattaa olla vanhempi.
Joillekkin ilmestyy jopa ruokaa jääkaappiin samalta taholta.
Eikä se väärin ole. Mutta vääristää ehkä ajattelua kuinka tuomittavaa olisi vaan pysyä saman katon alla pykälän pitempään.
Ja toinen juttu on tuet. Ne mahdollistavat nuorille lähdön kotoa vaikka omaa rahaa ei olisikaan. Joten onko siinä nyt eroa tukeekö yhteiskunta vai oma perhe? Hyvinvointivaltiossa voi käyttää molempia tyylejä.
Itse olin huono tukien hyödyntäjä. Tulorajat paukkuivat aina ja takaisinkin piti joskus maksaa. Jätin sitten hakemattakin varmaan jotain sellaisia mitä olisi voinut saada. Mutta en nähnyt niitä vaivan arvoisiksi. Suoraviivaisempaa kun tiesi että työstä tuli tilille summa x. Ja se riitti asioihin Y.
Tama totta. Siskoni muutti kotoa ja 17v. Vanhemmat maksoi autokoulut, vuokrat, ruuat .avusti ja auttoi . minulle ei sitten rahaa riittanyt ja maksoin kaiken itse. Koulukirjoista lahtien. Ei sanakaan etta mulle ois joku maksanut takuuvuokran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin , meillä poika varmaan jääkin kotiin. Iso talo, hänellä oma siipi ja 2 huonetta. 22v, opiskelija. Aikomus on että me itse tulemme olemaan talvet etelässä ja vaan kesät kotona. Kai hän tuo vaimonkin toloon , meille se Italian tyyli ok.
Meinaat että joku hänelle vaimoksi lähtee, appivanhempien nurkkiin pyykkäämään ja luuttuamaan? :D
Poikahan asuu omassa asunnossa, joka sattuu olemaan osa isompaa taloa, vrt. kerrostalo, rivitalo, paritalo.
Ihan hyvä systeemi, eikä vaikuta siltä, että äiti roikkuisi pojassa tai poika äidissä. Jos on peräti ainut lapsi ja perii lopulta koko roskan, miksi ei asuisi nyt noin, etenkin jos se palvelee hänen elämäänsä tällä hetkellä.
Vai pitäisikö hänen mieluummin lähteä taistelemaan vähistä opiskelij
Varmaan juu, mutta vaimoa tuohon terveeseen perheeseen tuskin tulee poika löytämään. Onnea yritykseen silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä mitään, voi olla taloudellisesti järkevämpää
Totta kai on taloudellisesti järkevämpää loisia mamman lompsalla.
Veronmaksajien lompsallako mielummin? Tuohan tulee sulle halvemmaksi.
Juu, hyvä niin. Naurattaa vaan tuo kun itsenäistymisen epäonnistumista perustellaan taloudellisuudella.
Totta kai on havempaa olla toisen elätettävänä, kuin elää itse omaa elämäänsä taloudellisena yksikkönä.
Sairasta se on asua vanhemmillaan yli 30.
Vierailija kirjoitti:
Loispoika ei ole ikinä aikuistunut. Mä tunnen tuollaisia. Asuvat koko elämänsä äiteen kanssa. Kun äitee kuolee, ovat 60-vuotiaita mammanpoikia ja neitsyitä. Ei niillä ollut missään vaiheessa ikäistään seuraa.
Todella vastenmielisiä.
-psyk. sh
Viran puolesta selittelet. Joskus kannattas miettiä näitä ulostuloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes poikkeuksetta dynamiikassa keskeisessä roolissa on läheisriippuvaisuus. Ja usein äiti, joka ei uskalla päästää irti ja alistaa lapsensa tahtonsa alleen. Ja ne ketkä vertaavat näitä aikamiespoikia joihinkin espanjalaisiin kotona asuviin, niin siellä pojat käyvät töissä ja deittailevat ja muuttavat sitten yksiin puolison kanssa. Suomalaiset äidin kanssa asuvat aikamiespojat eivät deittaile tai edes käy töissä, he kutistuvat pieneksi ja elinpiiri ulottuu pisimmillään johonkin vartin bussimatkan päähän kotoa. Istuvat huoneissaan tietokoneen kanssa ja vihaavat naisia salaa, koska oikeasti vihaavat äitejään, mutta eivät voi myöntää sitä joten projisoivat vihansa naisiin. Etenkin sellaisiin joita eivät voi ikinä saada.
Etelä-Euroopassa aikuiset lapset muuttavat omaan asuntoon noin 30 ikävuoden tienoilla kun taas Pohjoismaissa se keskimääräinen ikä muuttaa pois lapsuu
Asun Italiassa ja kyllä täällä nuoria pariskuntia lapsineen, siis sellaisia 18-30 vuotiaita, asuu ihan omissa asunnoissaan taaperoineen ja vauvoineen. Eri asia on jos opiskelee vaikka lääkäriksi tai lakia, joka saattaa kestää 30 vuotiaaksi. Eihän ainakaan Italiassa ole mitään opintotukia ja asuntotukia ym. tukia opiskelevalle nuorelle. Vanhemmat saattavat olla taviksia niinkuin usein on, joten rahat eivät riitä lapsen vuokran maksuun ja kaikkiin yliopiston menoihin. Näitäkin tuttavuuksia on naapureina ja ystävinä. Ettei kai te Suomessa kuvittele, että jokaisessa Euroopan maassa olisi opiskelijoille sellaiset hulppeat tuet kuin Suomessa? Vähän tilannetajua tarttis olla ja tietoa, ennenkuin rupee arvostelemaan muita kansoja. Itse olen elättänyt itsenä 16-vuotiaasta asti ja opiskellut omaan laskuun vielä silloin kun tukia ei ollut ja opintolaina oli aivan uusi juttu, eli ennen 1970-lukua valmistuin ekonomiksi ja sitten adjöö Suomi.
Joo no ei todella voi verrata jotain viriiliä ja aktiivista 30-vuotiasta kotona asuvaa espanjalaista suomalaiseen kuka todennäköisesti on työtön ja syrjäytynyt, mt-ongelmainen sekä lisäksi peliriippuvainen. Ihan eri elämäntilanteista kyse, vaikka asumismuoto olisikin sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin veli asuu edelleen vanhempiensa luona, ei ole ikinä asunut missään muualla.. ja ikää jo 50v. Ihan työssäkäyvä ja tavallinen mies. Tosin varmaan ikuinen poikamies.
Saunooko yhdessä äidin kanssa?
Saunon minäkin äitini kanssa ja pesen jopa selän. En tiedä mitä teillä siellä saunassa käydessä tehdään mutta meillä ainakin peseydytään.
Sitä kun ei voi tietää mikä on toisten tilanne ja mistä kyseinen järjestely johtuu, niin turha aina kuvitellla omassa päässään niitä syitä. Monella ihmisellä on ihme tapa tehdä toisten asioista aina mitä ihmeellisempiä oletuksia.