Miksi en saa ystäviä?
Mitä voin tehdä kun kukaan ei halua tutustua muhun? Lopetanko mä yrittämästä ja luovutan? Kukaan ei välitä minusta.
Kommentit (244)
Heitän nyt vain yhden käytännön vinkin tänne trollauksien sekaan. Mobiili/pc pelaaminen on auttanut löytämään vuosien varrella hyviä ystäviä, ihan aikuisia ja perheellisiäkin, Euroopan rajojen sisäpuolelta. Ei päästä kovin usein näkemään, mutta introvertille se riittää. Vaimo täyttää loput sosiaalisesta kiintiöstä varsin mallikkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä liian hiljainen tai tylsä
Täällä on yksi hiljainen ja tylsä. Eli tuomittu olemaan ilman ystäviä? Em. syistä ei siis ansaitse ystäviä?
Itse olen saanut nyt ystävän frendien kautta. Koko kesä on tutustuttu viestein ja varovaisin kyläilyn ja kahvitteluin. Ihana ihminen. Nyt viestittele toisenkin kanssa.
Suosittelen tuota. Toki sielläkin on paljon erilaisia ihmisiö ja uskon, että monet ovat aika passiivisiakin. Yksinäisiä on paljon.
Jos ette voi kaveerata kanssani, niin Voisitteko edes piereskellä mun naamaan ja suuhun päivittäin. Silloin tällöin haluaisin nuolla ulosteisen peppureikäsi puhtaaksi ja joskus ottaa myös ulosteet suoraan pepusta suuhun ja naamalle. Lupaan syödä kaiken.
Alkuperäinen kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Jos ette voi kaveerata kanssani, niin Voisitteko edes piereskellä mun naamaan ja suuhun päivittäin. Silloin tällöin haluaisin nuolla ulosteisen peppureikäsi puhtaaksi ja joskus ottaa myös ulosteet suoraan pepusta suuhun ja naamalle. Lupaan syödä kaiken.
Alkuperäinen kirjoittaja
Tapa itsesi
Oikeasti miksi toi ripuli H u o r a ei saa eutanasiaa? Kaikille olisi parempi jos tuo kuolisi.
Se on muuten rikos jos esiintyy toisena ihmisenä! Maksat mulle väh. 10 000 euroa provoistasi rouva ripuli H u o r a
Tämä ketju on yhtä homeessa kuin kaksi kuukautta vanha lämpimään jätetty pinaattikeitto
Ystäviä ei tunnu saavan enää aikuisena niin helposti. itsellä ainakin on ne teininä tai parikymppisenä löydetyt ystävät yhä tallella, vaikkakaan ei nähdä usein useimpien kanssa. Jonkinlaisia kavereita nyt on ja heistä osa kutsuu mua ystäväksi. En itse koe heitä ystäviksi vaan kavereiksi tai tutuiksi. Aikuisena ei tule ystäviä enää niin helposti. No 8 vuotta sitten löysin ystävän. Se ystävyys oli syvää ja kesti hänen kuolemaansa saakka. Ja mikä ettei kestä vieläkin. Kyllä ne muistot pysyy. Muistan aina miten hän puhui, miten lohdutti jos minulla oli huolia. Muistan kaiken kauniin ja hyvän ja yhteiset touhut.
Sain uuden ystävän! Hänen polttavat pierut kurahtelivat suuhuni kovalla paineella ja pitkäkestoisesti. Samalla ripuli roiskui suuhuni. Suuni on aivan tulessa ja täynnä ripulia vaikka nielin sitä minkä ehdin. Ihana kokemus silti! Tahdon lisää!
Alkuperäinen aloittaja
Hahaha! Rakastan nykyistä elämääni. Hei, ihan oikeesti.. Yritin vuosia elää kulisseissa. Voin nyt huomattavasti paremmin. Suomessa saa kumminkin elää näköistänsä arkea.
Vierailija kirjoitti:
Sain uuden ystävän! Hänen polttavat pierut kurahtelivat suuhuni kovalla paineella ja pitkäkestoisesti. Samalla ripuli roiskui suuhuni. Suuni on aivan tulessa ja täynnä ripulia vaikka nielin sitä minkä ehdin. Ihana kokemus silti! Tahdon lisää!
Alkuperäinen aloittaja
Mä oikeasti hirtän sinut vielä jonain kauniina päivänä.
Muistakaa että ihmiset jotka tänne kirjoittaa on jo kaulaa myöten epätoivoa täynnä.
Kun vaan v i t t u saisin parempaa tekemistä kuin pään sekaisin laittamisen netissä! En jaksa nousta sohvalta ylös
Tämä. Mikäli ei itse arvosta itseään niin miten ihmeessä ulkopuolinen voi arvostaa?
Energiasyöppö, on henkilö, joka hakee toisesta ihmisestä pönkitystä itseensä.
Seiso omilla jaloillasi, rakasta omaa seuraasi ja tekemisiäsi (olet vahva) niin muiden on helppo olla seurassasi omina itsenään jolloin kaveruus kehittyy jopa ystävyydeksi.
Älä vertaile ihmissuhteita. Et voi tietää mitä mitä kenelläkin on menossa. Löydä itsesi.