Mistä tiedän olenko naisena narsisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet lähipiirisi ihmisistä? Mitä arvostat heissä, ja onko heissä piirteitä joita halveksut?

Mulla on muutamia läheisiä ihmisiä, ovat olleet ystäviäni pitkään. En halveksu heitä. Perheeni vuoksi tekisin mitä tahansa ja olenkin tehnyt, se on minuun istutettu lapsesta saakka - perheen vuoksi tehdään kaikkensa. Ap.

Mutta mitä arvostat heissä?

He ovat lojaaleita, rehellisiä, auttavaisia, hyväsydämisiä ja kilttejä. Aitoja. Antavat tukea ja turvaa. Ap.

Oletko koskaan katkaissut välit keneenkään, ja miksi?

Narsisti harvemmin (jos koskaan?) pohtii tosissaan voisiko hän olla narsisti. Joten todennäköisesti et ole.

Entä epävakaa persoonallisuushäiriö? Siinä saattavat narsistiset piirteet olla korostuneet? Epävakaalla on omatunto ja on kykenevä katumaan tekojaan, toisin kuin narsisti (kaikki on narsistin mielestä aina muiden syytä).

Toisaalta, jos noita kuvaamiasi ominaisuuksia on ollut vain nyt viime aikoina, kun läheisesi on kuollut, voivat ne johtua ihan siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet lähipiirisi ihmisistä? Mitä arvostat heissä, ja onko heissä piirteitä joita halveksut?

Mulla on muutamia läheisiä ihmisiä, ovat olleet ystäviäni pitkään. En halveksu heitä. Perheeni vuoksi tekisin mitä tahansa ja olenkin tehnyt, se on minuun istutettu lapsesta saakka - perheen vuoksi tehdään kaikkensa. Ap.

Mutta mitä arvostat heissä?

He ovat lojaaleita, rehellisiä, auttavaisia, hyväsydämisiä ja kilttejä. Aitoja. Antavat tukea ja turvaa. Ap.

Oletko koskaan katkaissut välit keneenkään, ja miksi?

Olen muutamankin kerran. Syyt ovat että olen kokenut ansaitsevani parempaa kohtelua. Olen tuntenut itseni loukatuksi. Esimerkiksi toisella ollut muita seksikumppaneita. Tiedostan että hän ei ole minun, mutta tieto loukkasi minua. Lisäksi se ettei ollut rehellinen.

Tekisi mieli kertoa tarkemmin, mutta aika palstalla loppuu. :D Ap.

Millainen olet puolisona?

Tunnistatko syyllisyyden tai häpeän tunteita? Miten käsittelet niitä?

Vierailija kirjoitti:

Narsisti harvemmin (jos koskaan?) pohtii tosissaan voisiko hän olla narsisti. Joten todennäköisesti et ole.

Entä epävakaa persoonallisuushäiriö? Siinä saattavat narsistiset piirteet olla korostuneet? Epävakaalla on omatunto ja on kykenevä katumaan tekojaan, toisin kuin narsisti (kaikki on narsistin mielestä aina muiden syytä).

Toisaalta, jos noita kuvaamiasi ominaisuuksia on ollut vain nyt viime aikoina, kun läheisesi on kuollut, voivat ne johtua ihan siitä. 

Tiedän yhden narsistin joka asiaa pohti. Hän oppi normaaleita käytösmalleja. Eli aina ei ole noin.

Et ehkä täysi narsisti mutta narsistisia piirteitä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään myös sen, että terapeutti puhui piilonarsismista. Ei sanonut että olisin, mutta lause jäi mieleeni. Ap.

Mikäs mielenterveysdiagnoosi sulla äijä on?

Ei mikään. Diagnoosia ei ole. Hakeuduin terapiaan kun läheiseni menehtyi. En vuoteen käynyt ja nyt hakeuduin uudestaan perheeni toiveen takia. Ap.

Pidän itseäni melko tavallisena, ehkä välillä oikeutan omia tekemisiäni. Välillä on tunne että ansaitsen enemmän kuin muut.

Mikä perheellä on huolena, kun he toivoivat sinun hakeutuvan terapiaan? Mitä he sanoivat perusteluksi?

Et ole narsisti jos voit asiaa edes itseltäsi kysyä

Minäkin aina välillä mietin että voisinko olla.kävin kolme vuotta terapiassa (burn out) mutta terapeutti ei vihjaissutkaan siihen suuntaan, päinvastoin väitti että en pidä puoliani tai puolusta rajojani. Silti mietin koska toimittuani väärin, on minun vaikeaa myöntää itsessäni vikaa ja syyttelen olisuhteita tai muita ihmisiä, enkä oikein kykene ottamaan vastuuta omista teoistani. Olen kyllä tätä harjoitellut sillä lapseni uhkasi katkaista välit jos en lopeta valehtelemista. En kestäisi menettää häntä. Hän ansaitsee parempaa, siksi pohdin näitä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aina välillä mietin että voisinko olla.kävin kolme vuotta terapiassa (burn out) mutta terapeutti ei vihjaissutkaan siihen suuntaan, päinvastoin väitti että en pidä puoliani tai puolusta rajojani. Silti mietin koska toimittuani väärin, on minun vaikeaa myöntää itsessäni vikaa ja syyttelen olisuhteita tai muita ihmisiä, enkä oikein kykene ottamaan vastuuta omista teoistani. Olen kyllä tätä harjoitellut sillä lapseni uhkasi katkaista välit jos en lopeta valehtelemista. En kestäisi menettää häntä. Hän ansaitsee parempaa, siksi pohdin näitä.

Itse olen narsistin lapsi, ja oman virheen myöntäminen on minulle kauhistus. Pyrin viimeiseen asti ylläpitämään siloiteltua, täydellistä kuvaa itsestäni ulospäin (en onneksi sentään kaikkein lähimmille, mikä erottaa narsistista), koska alitajuisesti pelkään sitä tuomiota minkä olen narsistivanhemmalta saanut. Pelkään että paljastuu että olen kelvoton, tyhmä, laiska ja jotain mitä pitää hävetä. Tietenkin myös tämä vanhempani on peitellyt huonoja puoliaan ja pitänyt kulisseja yllä hampaat irvessä. Meitä erottaa kuitenkin se että pystyn myöntämään virheeni vaikka se kauhistuttaa, mutta hän kaasuvalottaa viimeiseen asti, ja mieluummin loukkaa muita kuin myöntyy itse.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti harvemmin (jos koskaan?) pohtii tosissaan voisiko hän olla narsisti. Joten todennäköisesti et ole.

Entä epävakaa persoonallisuushäiriö? Siinä saattavat narsistiset piirteet olla korostuneet? Epävakaalla on omatunto ja on kykenevä katumaan tekojaan, toisin kuin narsisti (kaikki on narsistin mielestä aina muiden syytä).

Toisaalta, jos noita kuvaamiasi ominaisuuksia on ollut vain nyt viime aikoina, kun läheisesi on kuollut, voivat ne johtua ihan siitä. 

Ihan hyvin narsisti voi miettiä onko narsisti. Varsinkin jos on saanut jonkun suuremman selkkauksen jälkeen tai toistuvasti muilta kommenttia, että toimintansa ei ole normaalia. Tai kun on tullut jätetyksi yllättävältä taholta. Se, tekeekö narsisti asialle mitään, saati myöntää asiaa ääneen on eri juttu. Helpompi toimia niinkuin ennenkin, ja kääntää asia muiden syyksi. Sairaudentuntoa narsistilla ei yleensä kuitenkaan ole, ja hoitoon hakeutuminen on heiöle kuin nöyryytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatko myöntää ap virheesi? Osaatko ottaa mukisematta vastuun huonosta käytöksestäsi, kun sinulle siitä mainitaan? Miten suhtaudut kritiikkiin? 

Usein koen että muut ovat tehneet vääryyttä minua kohtaan. Osaan kyllä pyytää anteeksi, mutta en useinkaan koe että se on aitoa. Kritiikki osuu syvälle minuun. En hyökkää, mutta tuon usein epäoikeudenmukaisuuden esiin jos minua loukataan. Ap.

Toimin samoin, sillä erotuksella, että minä kostan. En heti, mutta sopivan tilaisuuden tullen. Järjestän esimerkiksi potkut työkaverille, joka on loukannut minua. 

Minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö.

Narsistisia piirteitä voi olla hyvin vähän tai hyvin paljon, ja sekin riippuu onko nämä piirteet tervettä itsekkyyttä vai muita alentavaa eli narsistista. Ei siis voi kovin helposti sanoa juuta tai jaata. Oma psykologini sanoi, että kun edes mietin olenko vai enkö, niin tuskin olen. Narsisti ei mieti ja murehdi sitä, että onko vaiko ei. Hänelle ei tule edes mieleen miettiä oman toimintansa vääryyttä. Ja jos tuleekin, on suorastaan ylpeä tästä ominaisuudestaan. Eli pitäisin ap:ta ihan normaalina ihmisenä, joka opettelee omia terveitä rajojaan. Rajoja pitää siis olla jokaisella, niiden asettaminen ei kerro narsistisuudesta mitään.

Narsisti toimii siis puhtaasti omaksi edukseen, pyrkii manipuloimaan ja alentamaan muita pysyäkseen itse korkeammalla. Hän haluaa hallita ja tuhota, ettei kukaan muu olisi häntä vahvempi, onnellisempi, parempi ja itsevarmempi. Narsisti on kuin pikkulapsi, joka ei siedä sanaa ei ja suuttuu dramaattisesti pikkuasioista tai mököttää saadakseen tahtonsa läpi. Hän ei edes yritä ymmärtää muita, vaan yrittää saada muut epävarmoiksi. 

Siitä, että kehut itseäsi ja mitätöit muita. 

Vierailija kirjoitti:

Narsisti harvemmin (jos koskaan?) pohtii tosissaan voisiko hän olla narsisti. Joten todennäköisesti et ole.

Entä epävakaa persoonallisuushäiriö? Siinä saattavat narsistiset piirteet olla korostuneet? Epävakaalla on omatunto ja on kykenevä katumaan tekojaan, toisin kuin narsisti (kaikki on narsistin mielestä aina muiden syytä).

Toisaalta, jos noita kuvaamiasi ominaisuuksia on ollut vain nyt viime aikoina, kun läheisesi on kuollut, voivat ne johtua ihan siitä. 

Entisellä puolisolla puhkesi ilmeisesti loppuelämän pituinen narsismi hänen äitinsä kuoltua. Ennen siitä oli vain viitteitä, lievää itsekeskeisyyttä ja sitä että muiden asiat eivät juuri kiinnostaneet jos ei häntä hyödyttäneet. Äitinsä kuoleman jälkeen alkoi halveksua muita, etsiä vikoja, ja puhua törkeästi perheelleen, mutta samalla mahtaili perintörahoillaan ja antoi ymmärtää että hänellä on rahaa jotenkin oman erinomaisuutensa vuoksi. Hänellä jotenkin vinksahti päässä ja alkoi omituinen itsekorostus, kaasuvalotus, kontrollointi ja henkinen alistaminen. Laittoi ihmisiä arvojärjestykseen, ja alkoi siipeillä ihailemiensa henkilöiden kanssa mitä oudoimmilla keinoilla. Tästä on nyt yli kaksikymmentä vuotta ja pahemmaksi vaan menee. Ymmärrys omasta toiminnastaan on nolla ja tarve hallita kaikkia on suuri. Alkuun hän olisi saattanut pystyä itsereflektioon mutta ei enää mitenkään. Onneksi olemme eronneet, mutta muutaman hirveän vuoden katselin kun luulin vain surevan äitiään.

olen ollut naimisissa piilonarsistin kanssa (olen asiasta 100% varma, kestin sitä helvettiä vuosia kunnes se oli täysin ilmiselvää ja oli pakko myöntää asia itselleen -> juokse) 

ja tämä herkisti mut todennäköisesti koko loppuelämäkseni ihmisten tunteille. Näen täysin ihmisten läpi. 

Nämä traumat eivät poistu koskaan. Niiden kanssa mennään hautaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään myös sen, että terapeutti puhui piilonarsismista. Ei sanonut että olisin, mutta lause jäi mieleeni. Ap.

Mikäs mielenterveysdiagnoosi sulla äijä on?

Ei mikään. Diagnoosia ei ole. Hakeuduin terapiaan kun läheiseni menehtyi. En vuoteen käynyt ja nyt hakeuduin uudestaan perheeni toiveen takia. Ap.

Pidän itseäni melko tavallisena, ehkä välillä oikeutan omia tekemisiäni. Välillä on tunne että ansaitsen enemmän kuin muut.

Millä oikeutat tekemisesi?

Miksi koet ansaitsevasi enemmän kuin muut?

Alat kyllä kuulostaa narsistilta varsinkin yhdistettynä siihen, että jäät hautomaan loukatuksi tulemisen tunteita.

Ainakin ne keitä itse vahvasti luulen narsistiksi on toiminut esim näin:

-Valehdellut muista ihmisistä selän takana, jotta itse saisi loistaa

-Miettii koko ajan omaa hyötyä (yleensä raha/status ym). Ei kiinnosta jos tekee muille pahaa, jos kokee että se auttaa saavuttamaan hänen tavoitteet

-Jos kokee uhkaa, esim joku on kauniimpi / /parempi, alkaa helposti "sotaan" pikkuasioistakin

-Ei koskaan myönnä omia virheitään

-Ei vaan kiinnosta muiden hyvinvointi

Jnejne

Nämä testit ihan mielenkiintoisia:



https://www.evermind.fi/narsisti-testi/



Piilonarsistista myös testi:

https://www.evermind.fi/piilonarsisti-piirteet/