Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan mussa vikaa kun ei mulla ole kavereita.
11.10.2025 |
Jep ei ole kavereita. Mä juon myös melkein joka vloppu alkoholia ja käyn baareissa.
Kommentit (127)
Voi ei ei ei 😣
Paine tekee timangei 🖤🖤🖤🥀🥀🥀🥀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy siellä, mistä haluat ystäviä löytyvän. Jos haluat elämääsi baarikärpäsiä ja juovia ihmisiä, niin jatka sitten baareissa käymistä ja juomista. Mutta jos olet muustakin kiinnostunut elämässä, niin käy sitten muissakin paikoissa. Koiraihmiset käyvät koiriin liittyvissä paikoissa, liikunalliset ihmiset löytyvät liikuntapaikoista jne. Mistä olet kiinnostunut, sinne mene ja osoita kiinnostusta muita kohtaan.
En harrasta yhtään mitään ja mul on huonot sosiaaliset taidot en kai osaa keskustella
Vaikket varsinaisesti mitään harrastaisi, niin on sinulla kuitenkin jotain kiinnostuksen kohteita.
On mutta ne oli nuorena pelasin sählyä mulla oli kavereita.
Erektio ongelmat kun tuli niin ei oiken uskalla naisia lähestyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy siellä, mistä haluat ystäviä löytyvän. Jos haluat elämääsi baarikärpäsiä ja juovia ihmisiä, niin jatka sitten baareissa käymistä ja juomista. Mutta jos olet muustakin kiinnostunut elämässä, niin käy sitten muissakin paikoissa. Koiraihmiset käyvät koiriin liittyvissä paikoissa, liikunalliset ihmiset löytyvät liikuntapaikoista jne. Mistä olet kiinnostunut, sinne mene ja osoita kiinnostusta muita kohtaan.
En harrasta yhtään mitään ja mul on huonot sosiaaliset taidot en kai osaa keskustella
Onneksi niitä sosiaalisia taitoja voi harjoitella. Sun pitää miettiä enemmän, miltä toisista ihmisistä tuntuu, ja kohdella heitä niin kuin toivoisit, että sua kohdeltaisiin.
Mulle on todettu kehityshäiriö ja oon raskas ihminen. Pilaan aina kaikki. Toiset menee eteenpäin mä velkaannun ja pelaan ja ryyppään
Vierailija kirjoitti:
Mulla päinvastoin, puhelin ja ovikello huutaa, vaikka haluaisin olla yksin
Tämä kannattaa analysoida tarkkaan. Kun selvinnyt, myös syy tahattomalle yksinäisyydelle aukeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla et tarvin psykoterapiaa ja lääkitystä
Sukellusveneen koneistosta ja etenemisestä kuului kaikkialta kauttaltaa vaimea , miellluttäväkin suhina. Runko vavahteli hiukan samaan tapaan kuin rajusti avaruuteen maanpinnalta syöksyvä shuttlen runko, kun tämä pienehkö purkki lähti vajoamaan hiljalleen alspäin, mutta missääntapauksessa se ei ei vavahtele niin paljoa kuin shuttle, jolla käytiin kokemassa painottomuutta miettii mielessään nuori poika. Itse asiassa tämä alushan on aika tukeva, herätti luottamusta ja meno oli ihan ok tässä vesielementissä.
Ilmapiiri on tiivis, ollaan melkein naamatusten ja ollaankin: jokaisella oli oma paikkansa, toista vastapäätä. jJkaista liikettä oltiin harjoiteltu etukäteen sekä vuoroja toimittaa ahtaassa tilassa erinäisiä asioita, ei kuitenkaan armeijatasoisesti ja kurilla. Jokainen sai myös nauttia, noin periaattellisesti luvattiin kaikille. Matkasta maksettiin masikoita.Ei oltu ihan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä suinkaan heitti kapteeni. Ja kyllä : vitsiä heitettiin, eikä kukaan oikein ollut varma oliko se hilpeyttä, mutta huolettomuutta se ei ainakaan ollut. Jokatapauksessa valaisevaa asennetta etsittiin spontaanisti mm pojan nuoruudesta ja taitavasta tietoteknisestä osaamisesta "jos ongelmia esiintyisi olisi uutta verta matkassa, jonka apu nördenä olisi tarpeen". Poika oli tyytyväinen saamastaan arvostuksesta, ihaili tätä osaavaa miehistöä ja lähti mukaan siksikin. Poika katsoi isän nykivää hermostuneisuutta: - Iskä, halaun tehdä tämän sukulaiselleni ja äidilleni yhtä paljon kuin sinulle! Isä katsoo poikaansa: -Jep, pinetaan mieleen jokainen sekunti tästä, ja viedään se äidille. Isä ja poika heittävät yläfemman. -Parempaa emme voisi lahjoittaa äidille kuin tämän kokemuksen eväät ja koko suvullemme, vahvistaa isäkin. -Siis nyyyt mennään!
Tätä oltiin odotettu ja jännitetty. Kun viimeinen pultti hyrisi ulkopuolella , vielä pinnalla ollen lautalla ujeltaen paikallaan, miehet nyökkäsivät vakavina: se oli lopullista, paluuta ei kenties ole...nyt se tapahtuu! Pelonsekainen jännitys sai vajoamaan vapaaehtoisesti kyyryasennosta seisaaltaa istualleen jokaisen, siitä pelonsekaisuudesta kylläkään ei puhuta, siitä ei ole järkeä nyt puhua, jokainen vaikeni.
Kun koneisto on tarkastettu näytöiltä aletaan vilkkasti poristen seruata mittareita, joita ei oikeastaaan edes ole. Hämmästyttävää kyllä seinässä ikkunan suuntaan päin palaa vaan yksi vihreä nappi ja siitä miehet tietävät sähköjen pelaavan. -Siitä ei huolta, sanoo kapteeni, se tulee toimimaan...! Pari näyttöruutua lattialla hoitavat muun tarvittavan ja valvoo jokaista aluksen kulmaa. Antaa näkymät niille joiden vuoro ei ole ikkunaosastolla....
Jäseniä pakottaa, veri ei kierrä ja miehet vaihtelevat tiuhaan asentojaan, yksi kerrallaan saa pikkuhiljaa käydä katselemassa ikkunasta, siinä on merkillinen näky: alati tummuva vesimassa, jotain hökäleitä vedessä ja pieneliöitä ja levääkin yhä, mutta kumman hiljaista. Isoja kaloja ei näy, näkyy vaan sarjoja pikkukaloja joita riittää. Niitä syöksähtelee tummuudesta sinne tänne ja niiden kyljet kiiltelevät kuin modernit taideteokset. poika ei tahdo saada kyllikseen näkymästä.
-Hei annahan isänkin vilkaista , isä tarttuu poikaa olkapäästä: -Eikös tämä ole hintansa väärti reissu? Isä hymyilee, jämäkkä tumma tukka valuu putouksena kasvoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en edes kiinnosta naisia vaikka en ole ruma ja olen pitkä
Ei välttämättä. Joskus on niin, että jotkut päättävät vain että eivät ole jonkin kanssa kavereita. Ei siis ole mitään riitoja, eikä mitään sellaista, että ei tultaisi toimeen tai henkilökemiat ei natsaisi, jos on kuitenkin oltu kavereita jonkun aikaa ja hyviä kavereita vielä.
Varsin merkillistä toimintaa, mutta aikuisilla yleensä jotain systemaattista gang stalking toimintaa saattaa olla kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojan mieleen piirtyi viimeinen valon tuoma elämys ikkunasta kun sukellettiin pinnalta upoksiin, siellä hän ainakin luuli nähneensä äidin kasvot, kultaiset ja kannustavat mutta myös pelokkaat. Äiti oli ollut eniten sukulaisineen huolissaan turvallisuudesta, mutta kun pakistanilaisella itsepäisyydellä ei ole rajaa, luovuttivat naiset hiljaisina ja huokaisivat sohvalla vain: -Se on suuren käsissä kaikki, niinhän se on,,,,olemme kaikki kohtaloinemme isomman kädessä...olis e suuri sitten mikä ja kuka tahansa hän näkee ja tietää.
Isä siirtyy ikkunalle, juuri kun poikaa pyydetään vilkaisemaan tietokoneen ohjainta. Jokin yhteydssä millisekunteja jopa sekuntejakin pätkii.Ohjain on hyvin tuttu eikä huoleta poikaa paljoa: -Ei tämä ole juntturassa, mitenkään, nyt on bluetoothissa selvä yhteys, katso vaikka koko järjestelmä toimii tällä ohjaimella ihan hyvin...
-Se on tehnyt noin ennekin tässä syvyydessä siis aika lähellä vielä pintaa, mutta vain hienoisesti, vakavammin tunneiksi kadotettu joskus mutta en pelottele teitä sen enempää, kapteeni virnistää, kun näkee miten poika lakkaa hymyilemästä.
-Sanoitko ...tunteja? Yhteys poikki? Tällä samalla kombollako olitte liikenteessä? Poika nielaisee ja alkaa tuijottaa näyttöruutuja.
Kapteeni painaa pään alas. - Riskejä on, mutta kuule niitä on ollut elämässäni yhtä soittoa ja nyt olen tässä. Alla viimeistä mallia oleva uuden suupolven alus.-Kyllä tunnen saavuttaneeni jotain!
Pojan huoli kääntyykin kapteenia katsellessa ihailuksi: -Voi hitsi, noin minäkin haluan elää, olla Jaques Cousteau, niihän ne irvileuat koulullakin nimittelivät:- No kuule, sulla ei ollut sitten heittää tähän muuta kuin "me mennään isän kanssa Titanicin hylkyä katselemaan, se on mun synttarimatka".Jaa, että Titanicilla? -Niin että milläs te sinne tempaisette?
- Me menemme Titan nimisellä pienoisaluksella, jonka Isäni kaveri omistaa, meidät ollaan kutsuttu mutta se maksaa!-Jaa miten pikkuisella?-No ei montaa neliöö siinä vehkeessä ja meiton 5 hemmoa!
- En lähtisi nakkelee eräs tyttö. Vähitellen pojan ympärillä on koko luokka hiljentyneenä. -Älä lähde! Ei kuulosta hyvältä idelta mutta toisaalta ...onhan toi nyt siistiä! Mitäs sitten jos kuoliski! Hirmu otskot ja jäbä heittämällä historiaan "kuoli Titanicin kylkeen, raato hajosi mutta maine kasvoi...".
-Älkää nyt draamailko, tutkimusmatka se on, osallistus parhaani mukaan. saan CV hen erinäisiä meriittejä alueella joka kiinnostelee ja kovin...no joo on myönnettävä että pelottaa...! Poika vilkaisee erästä tyttöä johon asia on tehnyt järkyttyneen vaikutuksen. Tyttö heittää päätään ja pyöräyttää silmiään ja pudistaa päätään: - Ei hyvä , ei hyvä...ja poistuu käytävälle. Mutisee mennessään joistain saatanan tyhmistä ihmisolennoista, sillä tyttö menis amassa huolesta sekaisin, olihan hän ihastunut hieman nörtähtävään poikaan.
Poika jää mietteliääksi: -Entäs jos tämä onkin maailman typerin idea...koko hiivatin keikka! Entäs jos ei palata? Mitä kaikkea jää kokematta? Miten perhe jää ikuiseen suruun, jo 1500 muun Titanikilla menehtyneen ja yhden sukulaisen kylkiäisinä? Puhun äidille vielä, hän päättää. haluan että äiti on viimeinen jonka muistan jos jotain käy.
48 000 e on tosi vähän velkaa. Joillain ihmisillä on velkaa 400 000 e. Ja sulla on auto. Mulla ei ole autoa. Mä kävelen joka päivä tunnin, että pääsen julkisilla töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Hei jack, Jack nyt toi sun Rose lähti...et luvannut ottaa mukaan ja antaa sen tuulettaa titanicin keulassa kanssasi...siis tuosta ei naiset tykkää---! Muut pojat eivät jätä rauhaan.
Pojan selkä menee jo tytön suuntaan. Poika ei tavoita tyttöä, joka sujahtaa perheensä autoon. Ikkunasta näkyvät vaalean kauniin tytön itkuiset silmät ja tavattoman vihaisesti kääntyvä pää. Sitten auto porhaltaa tiehensä! Mennyt!
-No voi helevetti, poika pidättelee itkua. Jännitys huomisesta lähdöstä porautuu porautumalla koko tietoisuuteen, päässä kohisee ja hormonit virtaavat. Kusettaa ja paskattaa ja oksettaa, kaikkea yhtä aikaa ja jalat vievat vasemmalle. Huimaakin, poika kävelee hetken, ravistelee korvasakat liikkelle , tokenee ja sitten pysähtyy ja kääntyy autolleen ja ajaa äidin luokse. Isä on tohinoissaan telakalla. Sitä ei saa kiinni kumminkaan. Välitkään ei ole mitenkään läheiset isään, mutta yhteinen matka antaa pojalle toivoa laatuajasta, kuten sanotaan:-Ainakaan tuo rikas ukko ei nyt pääsekään karkuun, ja ehkä meillä on yhteistä enemmän kuin arvaankaan miehinä, lopulta, kuilusta huolimatta.
Siinä hetkessä poika päättää lähteä, isommat velvoitteet tunkevat mieleen, voi hyvänen aika mitä kaikkea on ehdttäväkään tehdä ennen huomista. Ei naisia tähän soppaan, nainen laivassa olisi muutenkin edes mielessä pahan enne. Senverran voi antaa periksi taikauskoisuudelle, vaikka olisi perinut ripauksen saksalaista järjestelmällistä kivenkovan järkevää vertakin suoniinsa.
-Minähän lähden!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä oikein pysähtyy miettimään polkujaan ja miten se polku ja uusi rakkauskin uuteen naisenén itseasiassa ohitti itseasiassa nykyisessä kulussaan ehkä kalleimman ihmissuhteen joka tarjottiin hänelle: tämän pojan tuntemuksen, ystävyyden ja kiintymyksen. Tämän pojan joka lepäsi ihan liki tässä surrealistisessa tilanteessa ja paikassa keskellä syvää valtamerta! Tämähän on se ihme josta äiti puhui! Tässä se on. Kohtaaminen, todellinen kohtaaminen!
.Nyt olen, kuule, tässä, sä tarttuu poikaa polvesta. - Eikö olekin merkillistä,,,siis merkillisintä että me kaksi olemme jotenkin nyt tässä...suorastaan epätodellista? Minä olin se joka halusin että sinä olisit tässä...eihän se ole paljon, mutta se mitä halusin tarjota sinulle NYT....ehkä kerron sinulle Pakistanista ja perheestäni ja suvustani kaiken, kunhan pääsemme täältä, nähtyämme ensin kaiken, mitä tulimme katselemaan... kuuntelisitko sinä tarinoitani..., voisitko sinä---?
Ennekuin isä saa vastausta kiinnittyy pojan katse vieressä olevaan ohjaimeen, joka lepää lattialla, poika tarttuu siihen ja julistaa: - Tämän samaisen vempaimen varressa kavaneena täten julistan tämän paatin bileet alkaneiksi ja...
-Heiiii!Huikkaa kapteeni, joka heitti ohjaimen lattialle: -Toki, toki, ohjaa vaan tovi, kyllä tässä matkaa ja merta riittää, olemme matkanneet vasta 45 minuuttia....tässä ovat koordinaatit, seuraa tästä suoraan... tämä on yksinkertaista, tattia eteen tattia taakse ja sivuille ja numerot näytöllä kontrollissa...!
Kapteeni saa pienen tauon, menee ikkunaosastolle. Hänellä kirpistelee rakkokin, mutta kokeneena kapuna hän päättää pidättää tarpeitaan. Vessa ei ole hääppöinen.
Muut miehet havahtuivat pojan myötä ja alkoivat seurata kiintesti mitä tietokoneen ruudulle ilmestyisi, miten numerot käyttäytyisivät kun ohjaimissa olisi varakapteenikin.
Vierailija kirjoitti:
48 000 e on tosi vähän velkaa. Joillain ihmisillä on velkaa 400 000 e. Ja sulla on auto. Mulla ei ole autoa. Mä kävelen joka päivä tunnin, että pääsen julkisilla töihin.
Mutta se velka ei lyhene ollenkaan? Menee 15v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentaa paljon velkaa. Juon alkoholia. Olen yksin. En saa naista.
No ei sulla mittää annettavaa naiselle olisikaan tuollaisena. Lopeta juominen ja hanki joku harrastus. Eikö sulla mee kaikki rahatkin juomiseen, varsinkin jos käyt baareissakin?
Mitä pitäs tehdä? Mä tykkään juoda. Baareis käynyt 20 v
Ala juoda vettä tai muuta alkoholitonta. 20 vuotta viikonloppujuomista ei tee aivoille hyvää. Ihan oikeasti.
- Oliko se noin vakavaa, kysyy isä pojalta, kun sukellusveneessa oli suurin osa muista miehistä hiljaisina ja jo miltei torkkumispisteessä. Kumma miten tämä ympäristö ajoikin lähes mediatatiiviseen tajunnantilaan, vaikka happeahan riitti! se suhina ja poreilevat äänet...isä mietti.
Poika näytti olevan ihan omissa maailmoissaan ja ohjeeksi oltiin koulutuksessa annettu pitää kontaktia yllä tajunnantasojen tsekkamiseksi. Isä oli vaivaantunut kysyessään pojalta oikeastaan mitään ja tunsi tunkeutuvansa kysymyksillä rajusti toisen alueelle. Ahtaassa tilassa tällaiset rajat vielä oikein huusivat olemassaoloaan toiseen nähden, hänesta tuntui sopimattomalta...
- No oli. Oli se...poika huokaa käsiään tuijottaen.- Ostin kaikenkenkukkuraksi Hänelle hajuvesipullon, harvinaisinta merkkiä: Titanic 1912 , sen tuoksu oli samaa komboakin kuin aidossa paatissa eräällä sitä juttua tuottavalla.- Ja jumalauta, että näin vaivaa hankkiakseni sen pullon , käänsin netin ylösalaisin ,että löysin ja sain sen ja yllättääkseni hänet juurikin eilen. Ja hän häipyi...! Ostin Hänelle päättäjäisiin puvunkin joka muistutti sen Titanicin Rosen unelmapukua...ja korun...
-Ehdittekö te jo...?
-Isä ,ei, täällä ei nyt, mutta kyllä EI EHDITTY! Minä olen kunnon mies...ja tämähän on sellaista vakavaa.... -Ja muuten: Se hajuvesipullo, koru ja pukukin jäivät reppuuni tuolille huoneeseeni kirjeen kanssa, en haluaisi vaan jukulauta kuolla ja jossain välitiloissa kuullen, että koko maailma lukee juuri sen kirjeen ääneen kaikelle maailmalle ! Eli nyt sitten vaan on tämä purkin on parasta palauttaa meidät ihmisten ilmoille, tännehän ei... ...sillä haluan NIIN antaa sen kirjeen ja hajuveden juuri tälle naiselle, ymmärrätkö, itse ojentaa sen hänelle.
-Kosia? Kysyy isä.
-Joo, kyllä antaa ehkä koko elämänikn... jos hänelle sopiiEhkä hän sitten ymmärtää...kun näkee sen pullon... ja puvun ..ja korun...että hänet halusin mukaan ja hän ON mukana...!
-On sinulla, poikaseni, paineita! Hämmentynyt , miltei nolo isä tajuaa sekunneissa kömpelöytensä sentään ison tunnustuksen virrattua pojasta. Tätä hän ei odottanut! Ei ainakaan täällä! Herrajumala mikä matka tästä tuleekaan...!
Samalla Isän mieleen palautui tulvana, mitä on olla tuonikäinen. Miten ehdotonta. Miten epätoivoista. Miten elämän ja kuoleman kuilulla hortoilua, tunteiden suuria hormonimyllerryksiä ja sovittelua kahden ihmisen välillä. Helvetillistä shakkia, miten toinen kokee tuntee ja hei, välittääkö se ollenkaan--?
Kun isä oli nuori oli toisaalta ihan toiset murheet: pakistanilaisessa kaupungissa päälle mättivät kaikki elämän mahdolliset hajut ja löyhkä, orjan lailla työskentelevät sukupolvet liikakansoituksen heitteleminä kaduille jossa ihmiset ja eläimet riutuivat kuumuudessa ja elämä oli yhtä selviämistä - mutta miten samalla nuoren tunteita ne eivät latistaneet. Ne rikastuttivat. Vaikka elämä oli sarja alistumiseen harjoittelua ja pienuutta ja kutistumista kohti kaikilla tasoilla, tavalliselle ihmiselle, päätti isä onnistua. Olla nöyrä ja palvella. Onneksi kotona opetettiin tasa-arvoa ja toisten auttamista. Niillä pääsee pitkälle modernissa maailmassakin, jos on kaukaa viisas, sanoi äiti aina pojalleen. Älä sinä tavoittele liikoja poikaseni, opi näkemään kauneutta ja lahjoja ympärilläsi. Tulet onnelliseksi.
Niin pääsi. Pääsikin hyvin pitkälle. Pääsi myös ohi sen mitä äiti lupasi. Mutta nöyryys, se asenne vei asemiin joissa sai paljon haltuunsa ja enemmän vaivoikseen ja huolekseen kuin isä ikinä kuvitteli. Se vei Isän aikoinaan kuninkaan saleihin...kuin Josefin paljon vartijaksi.
Kokoajan tuntuu että tulee lisää velkaa.
Kesäkuu 18.6 2023 kirjoittaa poika. Olemme tänään lähteneet Titanicin hylky tutkimusmatkalle Ocean Gatella ja olemme nyt matkanneet tunnin, olemme lähestymässä hylkyö hyvää vauhtia kansainvälisillä vesillä sis P-Atlantilla noin 400 meripeninkulmaa /40 km kohtapuoliin Kanadan Newfoundlandin rannikosta. En jaksa kaivaa tarkkaa sijaintiamme nyt, mutta se on osapuilleen tuota luokkaa. Nyt olen lukenut joitain huolestuttavia papereita kapteenin jätettyä huolimattomasti niitä näkösälleni , siksi aloitin kirjoittamisen itseasiassa juurikin nyt, alusta ei oltukaan tarkastettu ihan ssäännösten mukaisesti ja näihän siinä lukee: Huolta aluksesta noussut turvallisuuden suhteen. Kuitattu niiden vaan estävän innovatiivisuutta...no huh, huuh!
Isäni kysyy mitä minä lueskelen ja pohdin, olen kahden vaiheilla kerronko hänelle, kun on niin innoissaan mitä tuleman matkalla pitää. Ja myönnänhän toki että jo isän kanssa kohtaaminen on ollut elämäni suurimpia asioita vain tunnin kuluessa. En ole tuntenut oikeastaan koko miestä!
Mutta, mutta: koska olen perustellinen ollut aina edellinen lukemani lausunto , joka ei ollut tarkoitettu ainakaan minun korville huolestuttaa minua suuresti. (Kirjoitan varmaan siksi nyt näin kankeata ja muodollistakin kieltä, koska pelottaa josko tätä lukeekin vain sitten jokin jälkipolvi)!
Minusta yksi menehtynyt meidän suvusta Titanicilla riittäisi saati kolme.
En uskalla edes ajatella niitä kauhukuvia jos vaikka Bluetooh yhteys katkeaa, tai hei, nE MUUT turvallisuuslaiminlyönnit, joita epäilemättä on silloin muuallakin kuin ohjaimiston ja sähkön ympärillä.
Mitäs jos aluksellamme on vaikka jo väsynyttä materiaalia aiemmilta matkoilta (purkkimme on ollut suhteellisen monilla matkoilla aiemmin) tai se pahin skenaario jonka tarkistelin ennen matkaa: joku panikoi tai vieläkin pahempaa : että kuori ja jokin tiiviste turvallisesta miehistön kuplastamme puhkeaa?
Hei, nyt isä haluaa jotain , eli lopettelen kirjoittamasta, Toistaiseksi kaikki ihan hyvin. Terveisin Suleman Dawood
PS: säilytän kirjoitustani kroppani lähellä olevassa pussukassa, vesitiiviissä, ilmat puristan ulos.
Alue: Aihe vapaa
Vaikket varsinaisesti mitään harrastaisi, niin on sinulla kuitenkin jotain kiinnostuksen kohteita.