ADHD/uhmakkuushäiriö-lapsi ja tarjottu" apu" sukupuiden piirtelyä sekä ruokalistojen miettimistä

Vierailija kirjoitti:

Eikös Milonkin kohdalla joku perhetyöntekijä tms laittanut Milon ja äidin piirtämää voimapuita?

Ei ollut apua niistä vaan lapsi kidutettiin hengiltä..

Näinpä. Sinänsä ei ole edes näiden työntekijöiden vika vaan lastensuojelu on niin aliresursoitu että mitään kunnollista, vaikuttavaa apua ei ole mahdollisuutta antaa. Kun tajusin tämän vaihdoinkin alaa ihan muihin hommiin. Ylemmät tahot osaavat kirjoitella kyllä semmoiset liirumlaarumit että voidaan sanoa apua olevan tarjolla, apua ja kuntoutusta on kyllä järjestetty, todellisuus on tuota molempia osapuolia turhauttavaa lässytystä ja täysin hyödyttömien suunnitelmien kirjaamista

Perheet tarvisivat usein käytännön apua, ei sitä että selitetään kuinka asiat pitäisi olla. Ne neuvot eivät auta mitään, kun voimavarat ovat kortilla. Kenellä enää nykypäivänä on tiedon tai ymmärryksen puutetta Internetin ja ai:n aikana? Aivan tyhjänpäiväistä ohjaus, ellei vanhempi ole älyllisesti niin puutteellinen, että tarvitsee kädestä pitäen neuvoa ja vasta siten menee perille. Pahimmillaan sos.työ etsii seulan kanssa jotain syytettävää siitä vanhemmasta, jotta voivat osoittaa siihen, kun perhetyö ei "toimi".

Huomaa ettei moni ymmärrä nepsylapsia yhtään. Oma tytär ei halua suihkuun,koska juoksevan veden ääni tuntuu pahalta. Ei siedä myöskään vatkaimen tai imurin ääntä. Tiedän,että 15veen pitäisi käydä usein suihkussa mutta kukaan meillä ravannu perheohjaaja tai sosiaalityöntekijä ei ole osannut antaa ohjetta,miten tytön saan suihkuun useammin kuin  kerran viikossa.

Ruokavaliosta on turha myöskään paasata koska herkkä suu,syö lähinnä vain Weetabixejä ja nuudeleita.   Eli pehmeää ja mietoa. Ei myöskään käytä hammastahnaa koska ei ole vielä löytynyt aikuisten tahnaa,joka ei polttaisi suuta.

Vaatteet pukee nurinpäin,koska saumat sattuu. 

Puhuu epäselvästi ja hiljaa mistä seuraa raivari,koska häntä ei ymmärretä.

Suutun todella, jos joku tulee neuvomaan että miten  pitää olla jämäkämpi ja se aikuinen joka päättää mitä syödään ja että tänään  mennään  suihkuun. Koska TUO EI TOIMI. 

Tunnen lapseni. Minä elän hänen kanssaan. Olen viidentoista vuoden ajan oppinut valitsemaan taisteluni.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa ettei moni ymmärrä nepsylapsia yhtään. Oma tytär ei halua suihkuun,koska juoksevan veden ääni tuntuu pahalta. Ei siedä myöskään vatkaimen tai imurin ääntä. Tiedän,että 15veen pitäisi käydä usein suihkussa mutta kukaan meillä ravannu perheohjaaja tai sosiaalityöntekijä ei ole osannut antaa ohjetta,miten tytön saan suihkuun useammin kuin  kerran viikossa.

Ruokavaliosta on turha myöskään paasata koska herkkä suu,syö lähinnä vain Weetabixejä ja nuudeleita.   Eli pehmeää ja mietoa. Ei myöskään käytä hammastahnaa koska ei ole vielä löytynyt aikuisten tahnaa,joka ei polttaisi suuta.

Vaatteet pukee nurinpäin,koska saumat sattuu. 

Puhuu epäselvästi ja hiljaa mistä seuraa raivari,koska häntä ei ymmärretä.

 

Suutun todella, jos joku tulee neuvomaan että miten  pitää olla jämäkämpi ja se aikuinen joka päättää mitä syödään ja että tänään  m

Hammastahnaan vinkki, apteekista saa sellaista missä ei ole mitään makuaineita eikä vaahtoa. Olikohan salutem? Toki se sitten tuo itselleni mieleen vähän hammaslääkärikäynnit mauttomalla maullaan, mutta ei polta suussa sanoin kun minttua sisältävät, että kannattanee testata, jos ette vielä ole testanneet. 

Mä niin tiiän tän ap. Olin raskaana ku meillä alkoi käydä joku sossun lähettämä nuori likka auttamassa mun pojan kanssa joka oli tuolloin 9v ja adhd autosmipiirtein. Se likka lässytti  pojalle että mennään leikkipuistoon. Eihän poika mihinkää lähtenyt. Sitten se likka koetti tulla neuvomaan mua ruuanlaitossa,sanoin että just sain lassen uuniin  vaikka oksensin välillä. No se likka kävi kaksi kertaa ja lopetti.  Ku vauva syntyi,pojan käytös kävi niin vaikeaksi että sijoitettiin  kiirellisenä. Mulle selitettiin  että tarvitsee rutiinit ja sääntöjä niinkuin en olisi hitto yrittänyt. No kohta sitten sainkin kuulla että poika pyyhkii perseensä niillä rutiineilla ja säännöillä, eihän se mitään totellut.  Mä en yllättynyt yhtään. Sitten ne alkoi syöttää pojalle masennuslääkkeitä joista vaan lihoi hitosti mutta ei käytökseen auttanut. Mun mies ajaa rekkaa ja käytännössä olin kahden lapsen yh. Ei mies ikinä edes tainnut olla missään palaverissa mukana.

Nyt mun poika on parikymppine ja asuu tuetussa asumisyksikössä,mä ja oma ohjaaja autetaan sitä arjessa minkä pystytään. Mutta koska itsemääräämisoikeus ni ei sitä voi pakottaa suihkuun tai pesemään hampaita.

En osaa auttaa, mutta tunnen tuskasi. Olen kasvattanut kaksi nepsyä aikuisiksi ja ihan vähällä en päässyt. Olen silti onnekas, koska lapseni eivät ole älyllisesti kehitysvammaisia ja pärjäävät nyt aikuisina. 

Suosittelen kuitenkin ihan nepsyvalmentajaa. Sellaiselta voi löytyä todellista apua. Toinen asia on vertaistuki, sillä harva jolla ei ole nepsylasta, todella ymmärtää millaisten asioiden kanssa nepsylasten vanhemmat painii. Onko alueellanne jotain yhdistystä tms? 

Ja: Ole armollinen itsellesi, valitse taistelusi ja tee asiat "teidän tavalla", ei tarvitse tehdä asioita samoin kuin muut. Pulmien ilmetessä voi myös miettiä sitä, millä todennäköisyydellä ongelma on vielä olemassa vaikka parikymppisenä. Meillä esim. perhetyöntekijä päivitteli sitä, että lapsi jätti takin lattialle. Sarjassamme asioita, joista en todellakaan alkanut vääntämään ja kas, lapsi ei enää jätä takkia lattialle nyt aikuisena ja mitä sitten vaikka jättäisikin. 

Toinen lapsista paiskoi jossain vaiheessa myös ovea. Otin koko oven pois, niin loppui, kun ei puhe tehonnut. 

Tsemppiä! 

Taidat olla nepsy itsekin, jolle rutiinien ylläpitäminen on hankalaa, vaikka juuri ne tutut struktuurit ja asioiden ennakointi olisivat välttämättömyyksiä arjen sujumisen kannalta. Kyllä siinä on ihan järkevä ajatus taustalla, että arki mietittäisiin mahdollisimman ennakoitavaksi ja selkeäksi mm. ruokailujen suhteen.

Kotona olisi hyvä olla esillä lukujärjestys päivän ohjelmasta ja toimista: mitä tehdään tiettyyn aikaan ja tästä pidetään myös kiinni. Ei se ihan helppoa ole jos on adhd-ihminen itsekin mutta tosi tärkeää, että saisit asioita sujumaan.

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla nepsy itsekin, jolle rutiinien ylläpitäminen on hankalaa, vaikka juuri ne tutut struktuurit ja asioiden ennakointi olisivat välttämättömyyksiä arjen sujumisen kannalta. Kyllä siinä on ihan järkevä ajatus taustalla, että arki mietittäisiin mahdollisimman ennakoitavaksi ja selkeäksi mm. ruokailujen suhteen.

Kotona olisi hyvä olla esillä lukujärjestys päivän ohjelmasta ja toimista: mitä tehdään tiettyyn aikaan ja tästä pidetään myös kiinni. Ei se ihan helppoa ole jos on adhd-ihminen itsekin mutta tosi tärkeää, että saisit asioita sujumaan.

En ole ap mutta ADD ja minulle viikon ruokalistan miettiminen valmiiksi lisää stressiä ja painetta.

Mitä jos tiistaille oli tarkoitus tehdä nakkikeittoa mutta mieli tekee italinpataa?  No nyt se hiton lista jäi kotiin,mitä meidän piti syödä lauantaina? 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti asiassa ei ole mitään oikoteitä. Nepsypiirteiset eivät kykene toimimaan ennakoimattomissa olosuhteissa. Kun kyse on lapsesta, vastuu struktuurin ja ennakoitavuuden järjestämisestä on vanhemmilla. Lastensuojelu voi yrittää auttaa siinä. Perhetyössä on nykyisin vahvaa nepsuvalmennusosaamista, mutta jos vanhemmat eivät ot vastaan mitään, niin eihän se apu minnekään kanna. Sitten ollaan tilanteissa, joissa nepsylapset eivät käy koulua, kulkevat säätiloihin sopimattomissa vaatteissa ja nykyisin yhä useammin, ovat väkivaltaisia. Se nepsyys ei ole lastensujelun asia, mutta nämä seuraukset kyllä ovat. Vanhempi, joka ei kykene saamaan lastaan kouluun tai katso, että se ei hakkaa muita, on mitä suurimmassa määrin lastensuojelun asia. 

Hulluksi on muuttunut koko vanhemmuus nykyään. Perinteinen kasvatus ei ole enää sallittua ja tilalle on otettu tämä nepsysekoilu joka muistuttaa jotain salatiedettä ja kuvienpalvontaa.