Joudun luopumaan rakkaasta kesäpaikasta ja tämä ottaa todella koville.
Tuntuu ihan kuin menettäisi jonkun läheisen ihmisen, jonkun johon on koko ikänsä kasvanut kiinni ja missä omat juuret ovat syvällä. Miten tämä on niin vaikeaa...mutta muuta vaihtoehtoa ei nyt ole. Miten tästä pääsee yli?
Kommentit (17)
Elämä on luopumista. Saa se tuntua.
Tuntuu siltä, kuin osa itsestä revittäisiin irti.
Minä olen myös luopumassa mökistä. Meitä on siis useampia. Täytyy keksiä sen tilalle muuta mielenkiintoista tekemistä.
Itse yritin ajatella niin, että olen onnekas, kun olen saanut pitää sen ihanan ja rakkaan paikan näin pitkään, ja nyt on jonkun muun vuoro. Kyllä se koville otti, itse kun olen juurtuvaa tyyppiä.
Voitko antaa vuokralle sen vaikka?
Voi, olen pahoillani! Vaarini rakentama kesämökki paloi tasan kymmenen vuotta sitten, ja edelleen ajattelen sitä joka päivä. Sen jälkeen ei kesä ole oikein tuntunut miltään.
Pääset yli ajan kanssa ja löytämällä jotakin uutta. Usko pois. Kävin läpi saman. Kun jotakin elämässä loppuu se avaa jotakin tilalle.Tuo on tosi kulunut fraasi, mutta omassa tilanteessani se tuntui tärkeältä fraasilta ja ehkä juuri siksi auttoi löytämään sitä uutta.
Kaipaan yhä vanhaakin paikkaa, unohdun joskus ajattelemaan sitä kaikkea, kirpaisee ja syvältä tulee kunnon nyyhkäys , mutta järki on myös saanut sijansa ja tuo sitten ne elämän faktat hyväksymään menetyksen.
Muista hyvästellä kunnolla. Monet nauraa minun rituaaleilleni, mutta se on ihan hirvittävän hyvää psyykelle. Kiersin ja taputtelin koko rakennuksen, kiitin kaikesta, halasin terassin pylvästä, kiitin kaiteita kun ne ovat auttaneet niin monet kävelemään portaat ylös, silittelin sisätiloissa hirsiseiniä ja pysähdyin katsomaan tutusta ikkunasta tuttua maisemaa kiitellen sitäkin. Saa muut nauraa, tuhahdella, mutta sitten jaksoin kävellä pois.
Olen pahoillani. Kerro miksi, jospa me keksisimme ratkaisun?
Minkälainen olisi Suomi ja maailma, jossa ihmiset saisivat pitää mökin /tontin ja talonsa, asuntonsa. Tosin joillakin voi tulla ikä vastaan, ettei mökin tai pihan hoito ole enää kiva. Mutta voiko omasta kodista tehdä pesän tai kodikkaan, luonnollisen. Asuuko paikassa jossa on vähän luontoa.
Jos kyse on rahasta, vuokraa sitä osan vuotta ja juhannus. Loppuaika jää itsellesi.
Parempi se on luopua silloin, kun vielä kykenee asian hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi, olen pahoillani! Vaarini rakentama kesämökki paloi tasan kymmenen vuotta sitten, ja edelleen ajattelen sitä joka päivä. Sen jälkeen ei kesä ole oikein tuntunut miltään.
Siis ihan oikeesti?
Miksi siitä sitten kannattaa luopua?
Minäkin ihmettelen, että jos paikka on noin tärkeä, niin miksi siitä pitää luopua?
Yleensä ihmiset haluavat pitää kiinni tärkeistä asioista ja luopua vähemmän tärkeistä. Olisiko sinulla jotain vähemmän tärkeää mistä luopua?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen, että jos paikka on noin tärkeä, niin miksi siitä pitää luopua?
Yleensä ihmiset haluavat pitää kiinni tärkeistä asioista ja luopua vähemmän tärkeistä. Olisiko sinulla jotain vähemmän tärkeää mistä luopua?
Voihan se vaikka olla perinnönjaossa mennyt toiselle sisarukselle ja välit on poikki. Ei näihin aina voi vaikuttaa.
Minä luovuin kaupunkiasunnosta. Mökistä en luovu.
Minulla on sama kohta edessä. Olo on aina ollut niin hyvä kesäpaikassa. Siellä on kaunista ja rauhoittavaa, kaikki perheen ja suvun muistot. Olen ollut siellä kaikki kesät. Saa nähdä miten jaksaa ilman sitä.
Yritän ajatella sitä mitä olen saanut, enkä sitä mitä menetän.