ADHD/uhmakkuushäiriö-lapsi ja tarjottu" apu" sukupuiden piirtelyä sekä ruokalistojen miettimistä

Vierailija kirjoitti:

Viikon ruokalista kuullostaa ihan toimivalta asialta. Sieltä on varmasti tulossa myös päiväohjelma. Monelta herää, mitä syö, mitä pitää tehdä ennen koulua jne jne. Monelta on sapuskat ja monelta petiin. Nepsyt vaan ovat sellaisia, että pitää olla struktuurinatsi, että kykenevät toimimaan. Eikä ne mihinkään parane. Kaikkein vähiten ne kykenevät toimimaan kaoottisessa perheessä, joka ap:lläkin ilmeisesti on. 

kuulostaa

Noista "auttajista", jotka eivät ymmärrä ADHD:sta tai muistakaan neurologisista poikkeavuuksista mitään, on nepsyperheelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Saavat aikaan vain sen, että vanhemmat masentuvat, kun "eivät osaa" kasvattaa lastaan "normaaliksi".

Missä iässä sinä osasit tehdä omat ruokasi?

olen 1980-luvulla aloittanut peruskoulun, joten osasin tehdä ruokaa jo 1. luokalta lähtien. en tietenkään puhu nyt mistään viiden ruokalajin aterioista. Meidän ikäluokan maailmassa kun vanhemmat oli töissä ja lapset oli koulun jälkeen yksin kotona, joten piti osata, jos halusi ruokaa. 

Mistä täällä oikein revitään, ettei lapsi tiedä, mitä ruokaa on tiedossa tai, että ruuan saaminen venyy? Aloittaja ei tainnut kertoa käyvänsä kaupassa silloin kun ruokaa pitäisi olla tekemässä. 

Jos aloittaja menee esim. tiistaina illalla kauppaan ja ostaa sieltä lohen tarjouksesta ja lihapulla-ainekset. Hän kertoo kotiin tullessaan, että huomenna on lohta ja ylihuomenna lihapullia. Miten tämä oikein eroaa siitä, että nämä ruuat olisi kirjoitettu johonkin ruokalistaan ennen kauppaan lähtöä? 

Vierailija kirjoitti:

Noista "auttajista", jotka eivät ymmärrä ADHD:sta tai muistakaan neurologisista poikkeavuuksista mitään, on nepsyperheelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Saavat aikaan vain sen, että vanhemmat masentuvat, kun "eivät osaa" kasvattaa lastaan "normaaliksi".

Ongelma ehkä on enemmän siinä, että nepsyn vanhempi ei ylpeys- tai muista haasteistaan johtuen viitsi edes yrittää nähdä maailmaa nepsynsä näkökulmasta ja sitten tekee ongelman vain siinä miten joku työntekijä halusi hänen tehdä sukupuuta. Vanhemman pitää tajuta rakentaa arki sellaiseksi, että lapsen on siellä hyvä olla. Sillä ei ole mitään merkitystä haluaako vanhempi itse saada muutkin syömään sen vanhemman mielihalujen mukaan, vaan pitäisi huolehtia siitä, että lapsi saa tarvittavat rakennusaineet omaan elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä täällä oikein revitään, ettei lapsi tiedä, mitä ruokaa on tiedossa tai, että ruuan saaminen venyy? Aloittaja ei tainnut kertoa käyvänsä kaupassa silloin kun ruokaa pitäisi olla tekemässä. 

Jos aloittaja menee esim. tiistaina illalla kauppaan ja ostaa sieltä lohen tarjouksesta ja lihapulla-ainekset. Hän kertoo kotiin tullessaan, että huomenna on lohta ja ylihuomenna lihapullia. Miten tämä oikein eroaa siitä, että nämä ruuat olisi kirjoitettu johonkin ruokalistaan ennen kauppaan lähtöä? 

Nepsykö se siellä nepsyilee. Mistä sinä tiedät miten ap toimii kun ei se kertonut muuta kuin että päättää vasta kaupassa mitä laittaa sapuskaksi. Ellet ole itse ap?

Vierailija kirjoitti:

Mistä täällä oikein revitään, ettei lapsi tiedä, mitä ruokaa on tiedossa tai, että ruuan saaminen venyy? Aloittaja ei tainnut kertoa käyvänsä kaupassa silloin kun ruokaa pitäisi olla tekemässä. 

Jos aloittaja menee esim. tiistaina illalla kauppaan ja ostaa sieltä lohen tarjouksesta ja lihapulla-ainekset. Hän kertoo kotiin tullessaan, että huomenna on lohta ja ylihuomenna lihapullia. Miten tämä oikein eroaa siitä, että nämä ruuat olisi kirjoitettu johonkin ruokalistaan ennen kauppaan lähtöä? 

Aloittaja nimenomaan kirjoitti, että päättää kaupassa sen, mitä tekee tänään ruuaksi.

En lukenut ketjua, mutta aloitus kuulosti kovin tutulta. Pojallani on Aspergerin syndrooma ja piti käydä jossain psykologilla. Aina hän ei sanonut siellä mitään. Ylipäänsä palavereissa ym. hän sanoi vain, että häntä väsyttää niin kamalasti. Tämä nukkumisen määrästä riippumatta. Minä tavisäiti sitten luin Paula Tillin kirjasta, että usein silkka jaksaminen on assien suurin ongelma, maailma aistiärsykkeineen ja ihmisineen yksinkertaisesti kuormittaa. Ehdotin käytännön ratkaisua, että koulupäiviä lyhennettäisiin ja poika tekisi osan jutuista itse kotona. Tähän suostuttiin ja pojan jaksaminen parani kohisten. Aika paljon käytännöllisempi ja halvempi ratkaisu kuin psykologit ja ryhmätapaamiset, jotka ylläri pylläri vain kuormittivat lisää.

Kaiken huippu oli superkehuttu neuropsykiatrinen valmentaja, jota jonotimme puolitoista vuotta. Kotona ongelmana olivat jumit, miten yksinkertaisesti saada lapsi tekemään jotakin. Tämä ihminen sanoi, ettei hän kyllä osaa auttaa, mutta kai tämä tapaaminen oli kuitenkin hyvä ja kiitos ja näkemiin.

En siis ketjua pidemmälle lukenut, mutta sanon ap sinulle, että rakasta lastasi, se on tärkeintä. Älä vertaile, rakasta. Sinä tiedät sisimmässäsi paljon siitä mikä on lapsellesi hyväksi. 

Joskus käy hyvin. Karmeiden vuosien jälkeen poikani on nyt yli kaksikymppinen, tasapainoinen ja mukava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut ketjua, mutta aloitus kuulosti kovin tutulta. Pojallani on Aspergerin syndrooma ja piti käydä jossain psykologilla. Aina hän ei sanonut siellä mitään. Ylipäänsä palavereissa ym. hän sanoi vain, että häntä väsyttää niin kamalasti. Tämä nukkumisen määrästä riippumatta. Minä tavisäiti sitten luin Paula Tillin kirjasta, että usein silkka jaksaminen on assien suurin ongelma, maailma aistiärsykkeineen ja ihmisineen yksinkertaisesti kuormittaa. Ehdotin käytännön ratkaisua, että koulupäiviä lyhennettäisiin ja poika tekisi osan jutuista itse kotona. Tähän suostuttiin ja pojan jaksaminen parani kohisten. Aika paljon käytännöllisempi ja halvempi ratkaisu kuin psykologit ja ryhmätapaamiset, jotka ylläri pylläri vain kuormittivat lisää.

Kaiken huippu oli superkehuttu neuropsykiatrinen valmentaja, jota jonotimme puolitoista vuotta. Kotona ongelmana olivat jumit, miten yksinkertaisesti saada lapsi tekemään jotakin. Tämä ihminen sa

Mitenkäs tuollainen rakastetaan ehjäksi? Sille ei vissiin lääkkeetkään tehoa.

Tuskinpa se sun aspergerlapsesi on kakskybäsena tasapainoinen ihminen. Taidat kehua itseäsi nyt vaan siellä hikikomerossasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa lienee tarkoituksena, että lapsi saisi onnistumisen kokemuksia ja kivaa tekemistä aikuisen kanssa.

Ei nepsyongelmiin mitään pikaratkaisuja ole. Niissä edetään pienin askelin. 

Meillä meni ainakin 4 kuukautta ennenkuin lapsi alkoi luottamaan toimintaterapeutti on. Nyt kun tapaamisia on ollut 5 vuoden ajan, on edistystä alkanut näkymään niin paljon, että esim. koulussa käyminen onnistuu ilman valtavaa määrää poissaoloja.

Ennen ei ollut tuollaisia poissaolo-ongelmia. Jos ei mennyt kouluun niin kotona tuli remmiä tai arestia, ja viime kädessä oppilas vietiin sinne kouluun vaikka kädestä kiinni pitäen.

Siitä aiheutuu valtavia ongelmia lapselle jos sallitaan poissaolot vuodesta toiseen.

Jep. Äiti pitämään kiinni ja isä hakkaamaan remmillä. Tai päinvastoin. Yksinhuoltaja varmaan saa ilmaiseksi lastensuojelusta joko kiinnipitäjän tai hakkaajan. Samoin väkisin kouluun raahaajan. Päivittäin, kunnes on oppi mennyt perille. Osaa sitten olla neurotyypillinen kunnon kansalainen loppuelämänsä. Suuret kiitokset viisaasta neuvosta! (En ole AP).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa lienee tarkoituksena, että lapsi saisi onnistumisen kokemuksia ja kivaa tekemistä aikuisen kanssa.

Ei nepsyongelmiin mitään pikaratkaisuja ole. Niissä edetään pienin askelin. 

Meillä meni ainakin 4 kuukautta ennenkuin lapsi alkoi luottamaan toimintaterapeutti on. Nyt kun tapaamisia on ollut 5 vuoden ajan, on edistystä alkanut näkymään niin paljon, että esim. koulussa käyminen onnistuu ilman valtavaa määrää poissaoloja.

Ennen ei ollut tuollaisia poissaolo-ongelmia. Jos ei mennyt kouluun niin kotona tuli remmiä tai arestia, ja viime kädessä oppilas vietiin sinne kouluun vaikka kädestä kiinni pitäen.

Siitä aiheutuu valtavia ongelmia lapselle jos sallitaan poissaolot vuodesta toiseen.

Jep. Äiti pitämään kiinni ja isä hakkaamaan remmillä. Tai päinvastoin. Yksinhuo

Nepsy se vaan jatkaa nepsyilyä. Sullahan on mielenterveysongelmia myös.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa se sun aspergerlapsesi on kakskybäsena tasapainoinen ihminen. Taidat kehua itseäsi nyt vaan siellä hikikomerossasi.

Oletatko, että joku pitää puhelinta löylyhuoneessa ja rentoutuu vauvapalstaillen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siinä on pointtina oivaltaa, että kummalla vanhemmista ja kenellä isovanhemmista on ADHD. Saadaan ehkä sille vanhemmallekin diagnoosi ja apua.

Ruokavaliosta on myös apua ADHD:ssa. Muutenkaan ei kannata tenaville pahemmin sokeria syöttää, mutta etenkään näille tenaville. ADHD hyötyy korkeaproteiinisesta dieetistä, jossa riittävästi omena-rasvahappoja ja kasviksia. 

 

Ehkä ei kannattaisi olla noin ylimielinen, jos on kuitenkin lapsen kanssa asiat vänkkyrässä eikä saa itse niitä kuntoon?

Emme keskustelleet isovanhempien luonteista tai käytöksestä. Kirjoitin  vain ne ylös ja minun olisi pitänyt laittaa tämä hieno sukupuu seinälle.

Ruuan suhteen tiedän kyllä,mitä syödä ja mitä ei. Emme elä sokerimuroilla mutta en myöskään ala suunnitella viikon ruokalistaa etukäteen, vaan päätän kaupassa että tänään tehdä

Se sukupuu voi olla lapselle tärkeä. Avaa hänelle oman sukunsa taustaa ja on asia, joka on tehty yhdessä äidin kanssa. 

Ei lapsi sinua ala tottelemaan jos heität menemään ne muutamat pienet hyvät muistot, millainen tuo sukupuu olisi voinut lapselle olla.

Kuulostaa siltä, että perheesi tarvitsee todella epätoivoisesti hyviä hetkiä, hyvää kommunikointia ja mukavia muistoja. Hyvän suhteen luominen lapseen olisi teille ensiarvoisen tärkeää. Sen kun saat kuntoon niin sen jälkeen voit alkaa löytää ratkaisuja muihin ongelmiin.

Nepsy-lapsen vanhempana tiedän, ettei vanhemmuus ole aina helppoa ja että usein se on raskasta. Mutta silti sanon että et sinä voi lapsen etkä edes terapeutin vastuulle sysätä sitä, että teillä on vaikeaa ja asiat eivät onnistu. Vastuu on aina vanhemmalla. Myös nepsy-perheissä.

Se sukupuu voi olla lapselle tärkeä. Avaa hänelle oman sukunsa taustaa ja on asia, joka on tehty yhdessä äidin kanssa. 

Sen sukupuun ideana on miettiä omaa läheisverkostoa ja miettiä missä itse on kasvanut. Monesti nepsyt syntyvät sukuun, jossa on muitakin nepsyjä. Lapsen isoisä ehkä oli nepsy ja jos olisi saanut nykyisiä apuja olisiko elämä voinut olla toisenlaista. Millaiseksi se sitten muodostui ja miksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa lienee tarkoituksena, että lapsi saisi onnistumisen kokemuksia ja kivaa tekemistä aikuisen kanssa.

Ei nepsyongelmiin mitään pikaratkaisuja ole. Niissä edetään pienin askelin. 

Meillä meni ainakin 4 kuukautta ennenkuin lapsi alkoi luottamaan toimintaterapeutti on. Nyt kun tapaamisia on ollut 5 vuoden ajan, on edistystä alkanut näkymään niin paljon, että esim. koulussa käyminen onnistuu ilman valtavaa määrää poissaoloja.

Ennen ei ollut tuollaisia poissaolo-ongelmia. Jos ei mennyt kouluun niin kotona tuli remmiä tai arestia, ja viime kädessä oppilas vietiin sinne kouluun vaikka kädestä kiinni pitäen.

Siitä aiheutuu valtavia ongelmia lapselle jos sallitaan poissaolot vuodesta toiseen.

Jep. Äiti pitämään kiinni ja i

92 kirjoitit: Nepsy se vaan jatkaa nepsyilyä jne.

Siellä puolestaan väkivaltaan yllyttäjä hekumoi lasten pahoinpitelyn laillistamisella. Vaikka sinut lapsena hakattiin, niin kostosi tämän päivän lapsille ei paranna sinun mielenterveytesi saamia vaurioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa se sun aspergerlapsesi on kakskybäsena tasapainoinen ihminen. Taidat kehua itseäsi nyt vaan siellä hikikomerossasi.

Oletatko, että joku pitää puhelinta löylyhuoneessa ja rentoutuu vauvapalstaillen?

Kärsitkö alhaisesta älykkyysosamäärästä? Vai pienimunaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Se sukupuu voi olla lapselle tärkeä. Avaa hänelle oman sukunsa taustaa ja on asia, joka on tehty yhdessä äidin kanssa. 

 

Sen sukupuun ideana on miettiä omaa läheisverkostoa ja miettiä missä itse on kasvanut. Monesti nepsyt syntyvät sukuun, jossa on muitakin nepsyjä. Lapsen isoisä ehkä oli nepsy ja jos olisi saanut nykyisiä apuja olisiko elämä voinut olla toisenlaista. Millaiseksi se sitten muodostui ja miksi. 

Eikö sitä sukutaustaa voi tehdä yhdessä isän kanssa?

" Siellä puolestaan väkivaltaan yllyttäjä....." 22.11 kommentti

Olet kyllä pahasti neuroepätyypillinen.  Tää nepsy se vaan jatkaa nepsyilyä kommentoi edelliselle, joka fantasioi lapsen kiinni pitämisestä. Hänellä se traumat on sieltä lapsuudesta. Minulla ei ole neuroepätyypillisiä lapsia , enkä itsekään ole neuroepätyypillinen

Meniks aloittajalla piuhat sotkuun kysymyksistä?