ADHD/uhmakkuushäiriö-lapsi ja tarjottu" apu" sukupuiden piirtelyä sekä ruokalistojen miettimistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noilla tiedoissa vaikea sanoa mistä olisi apua. Monelta erityislapsen vanhemmalta unohtuu, ettei mikään diagnoosi eikä lääkitys paranna lasta. Lääkityksestä voi olla apua, mutta silti erityislapsi on aina työläämpi hoidettava kuin "normilapsi". Kun nämä ovat myös usein perinnöllisiä niin arjen haasteita tulee sekä vanhemmalta, että lapselta. Esim nepsy-vanhemmilla saattaa olla ihan perusarki hukassa ja se pitää ensin kartoittaa. Mikään tukitoimi ei korjaa lasta.

Noita diagnooseja puretaan aika paljon, eli myös nepsyys voi korjaantua. Toisin kuin yleisesti luullaan niin nepsydiagnoosi ei tarkoita sitä, että ihmisen aivojen rakenne olisi erilainen tai että ihminen olisi kyvytön muuttamaan käytöstään.

No itse asiassa se tarkoittaa, että aivojen ja hermoston toiminta ja täten myös rakenne on erilainen kuin neurotyypillisillä. Joo, samat aivopuoliskot ja lohkot on nepsyilläkin toki, mutta toiminnalliset erot suuria.

Miksi lapsesi ei halua suihkuun? 

Lasten ja nuorten painoindeksilaskurin mukaan 11,5 vuotiaan 156 pituisen ja 60 kiloa painavan lapsen paino tulkitaan huomattavaksi ylipainoksi.

Tästä syystä varmaankin tartuttiin myös siihen ruokalistan suunnitteluun.

Eri. Jos olisit johdonmukaisesti voittanut kaikki taistelut pienestä pitäen, niin lapsella olisi perustottelevaisuus kunnossa jne Luoja teitä besserwissereitä! Tottelevaisuus, kuri ja oikeen vielä perustottelevausuus 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noilla tiedoissa vaikea sanoa mistä olisi apua. Monelta erityislapsen vanhemmalta unohtuu, ettei mikään diagnoosi eikä lääkitys paranna lasta. Lääkityksestä voi olla apua, mutta silti erityislapsi on aina työläämpi hoidettava kuin "normilapsi". Kun nämä ovat myös usein perinnöllisiä niin arjen haasteita tulee sekä vanhemmalta, että lapselta. Esim nepsy-vanhemmilla saattaa olla ihan perusarki hukassa ja se pitää ensin kartoittaa. Mikään tukitoimi ei korjaa lasta.

Noita diagnooseja puretaan aika paljon, eli myös nepsyys voi korjaantua. Toisin kuin yleisesti luullaan niin nepsydiagnoosi ei tarkoita sitä, että ihmisen aivojen rakenne olisi erilainen tai että ihminen olisi kyvytön muuttamaan käytöstään.

No itse asiassa se tarkoittaa, että aivojen ja hermoston toiminta ja täten myös rakenne on erilainen kuin neurotyypillisillä. Joo, samat aivopuoliskot ja lohkot on nepsyilläkin toki, mutta toiminnalliset erot suuria.

Monin paikoin noita nepsyn statuksia jaellaan suunnilleen kaikille jotka niitä kehtaavat pyytää. Ei diagnosointiin kuulu mitään aivo- tai hermostotutkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsesi ei halua suihkuun? 

Olisikohan sillä jotain tekemistä nepsyyden kanssa. Hmmm! Pitääpä miettiä! Vai onko vaan huonosti kasvatettu haisuliksi? Auttaisikohan kuri?

Kyllä nyt, ap, sinun ja puolisosi täytyy ottaa härkää sarvista kiinni ja pistää lapsi ojennukseen. Suihkusta ei tingitä, siivoukset pitää tehdä joka viikko, koulu pitää suorittaa hyvin, syödä terveellistä ruokaa kohtuullisesti ilman hirveää teatteria. Jos hän joutuu laitokseen siellä pistetään kova kovaa vastaan, eikä sääliä heru. Siellä pitää vuodevaatteetkin vaihtaa itse joka viikko ja piste. Tuolla menolla hänestä tulee niin hankala aikuinen, että poliisi joutuu käyttämään häneen etälamautinta. Kova tsemppaus täältä sinulle ja puolisollesi, että jaksatte taistella tuulimyllyä vastaan. Tätä asiaa ei voi sysätä jonkun työntekijän huoleksi, vaan se on nyt sinun ja puolisosi ongelma. 

itselläni oli äiti, joka myös meni ruokien laitossa omien fiilistensä mukaan. Minulle se oli hirveää, koska en voinut valmistautua etukäteen ruokailuihin, ruoka oli aina yllätys ja harvemmin ne sopivat omaan vireystilaani, joten sain aina paasausta milloin siitä että otin liian vähän jotain, milloin siitä, että otin liian paljon jotain. Tai että olisit syönyt lounaalla, normaalit ihmiset syö lounaalla tarpeeksi ettei tarvits ejuosta koko iltaa jääkaapilla. 

Neurotyypillisen ihmisen voi olla vaikea käsittää, miten jonain päivänä  keiton saaminen alas voi olla ylivoimaisen vaikeaa, kun toisena päivänä keitto on ainoa, joka maistuisi. Tai miten voi olla hirveää syödä eilistä ruokaa, koska sitä jäi niin paljon tähteeksi, kun jokainen solu sisälläsi kertoo, että tarvitsisitkin jotain muuta ravintoa kuin sitä eilistä. Mutta sitten jos tietää ruokalistan etukäteen, voi itse säädellä vireystilansa mukaan muita syömisiään. 

Vierailija kirjoitti:

itselläni oli äiti, joka myös meni ruokien laitossa omien fiilistensä mukaan. Minulle se oli hirveää, koska en voinut valmistautua etukäteen ruokailuihin, ruoka oli aina yllätys ja harvemmin ne sopivat omaan vireystilaani, joten sain aina paasausta milloin siitä että otin liian vähän jotain, milloin siitä, että otin liian paljon jotain. Tai että olisit syönyt lounaalla, normaalit ihmiset syö lounaalla tarpeeksi ettei tarvits ejuosta koko iltaa jääkaapilla. 

 

Neurotyypillisen ihmisen voi olla vaikea käsittää, miten jonain päivänä  keiton saaminen alas voi olla ylivoimaisen vaikeaa, kun toisena päivänä keitto on ainoa, joka maistuisi. Tai miten voi olla hirveää syödä eilistä ruokaa, koska sitä jäi niin paljon tähteeksi, kun jokainen solu sisälläsi kertoo, että tarvitsisitkin jotain muuta ravintoa kuin sitä eilistä. Mutta sitten jos tietää ruokalistan etukäteen, voi itse säädellä vireystilansa mukaan mui

Missä iässä sinä osasit tehdä omat ruokasi?

Vierailija kirjoitti:

itselläni oli äiti, joka myös meni ruokien laitossa omien fiilistensä mukaan. Minulle se oli hirveää, koska en voinut valmistautua etukäteen ruokailuihin, ruoka oli aina yllätys ja harvemmin ne sopivat omaan vireystilaani, joten sain aina paasausta milloin siitä että otin liian vähän jotain, milloin siitä, että otin liian paljon jotain. Tai että olisit syönyt lounaalla, normaalit ihmiset syö lounaalla tarpeeksi ettei tarvits ejuosta koko iltaa jääkaapilla. 

Neurotyypillisen ihmisen voi olla vaikea käsittää, miten jonain päivänä  keiton saaminen alas voi olla ylivoimaisen vaikeaa, kun toisena päivänä keitto on ainoa, joka maistuisi. Tai miten voi olla hirveää syödä eilistä ruokaa, koska sitä jäi niin paljon tähteeksi, kun jokainen solu sisälläsi kertoo, että tarvitsisitkin jotain muuta ravintoa kuin sitä eilistä. Mutta sitten jos tietää ruokalistan etukäteen, voi itse säädellä vireystilansa mukaan muita syömisiään. 

Samanlainen havainto tuntemastani alle 12 v adhd:sta. Syömisen saaminen kuntoon on hyvin haastavaa ja jos (kun) ei syö kunnolla niin niinä päivinä kaikki muut ongelmat kuten uhmakkuus lisääntyvät rajusti. 

Siihen ruokalistan suunnitteluun kannattaa kiinnittää huomiota ja pitää huoli siitä että lapsi tietää itse etukäteen mitä ruokaa on tiedossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsesi ei halua suihkuun? 

Olisikohan sillä jotain tekemistä nepsyyden kanssa. Hmmm! Pitääpä miettiä! Vai onko vaan huonosti kasvatettu haisuliksi? Auttaisikohan kuri?

Toivottavasti et ole ap. Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertaisen vastaus. 😏

Tähän toivoin ap vastausta. Ja jos on kysymys aistiyliherkkyydestä niin minkälaisia keinoja on kokeiltu? 

Ap, sulla ei ole vain ole auktoriteettia. Olen ADHD ja naureskelen kaikille turhan räyhääjille ja väsyneelle sanoittamiselle. Toimeen tulen sellaisten ihmisten kanssa, jotka ystävällisesti mutta päättäväisesti kertovat mitä teen. Siinä myös pysytään eikä hötkyillä suuntaan tai toiseen. Auktoriteettia joko on tai ei ole.

Mitä sen ihmisen olisi pitänyt sitten tehdä? Viedä sun 156 cm pitkä ja ylipainoinen lapsesi suihkuun vai? Näyttää sulle, miten se tehdään?

Eikö näille uhmakkaille riehujille löydy rauhoittavia lääkkeitä?

Noissa lienee tarkoituksena, että lapsi saisi onnistumisen kokemuksia ja kivaa tekemistä aikuisen kanssa.

Ei nepsyongelmiin mitään pikaratkaisuja ole. Niissä edetään pienin askelin. 

Meillä meni ainakin 4 kuukautta ennenkuin lapsi alkoi luottamaan toimintaterapeutti on. Nyt kun tapaamisia on ollut 5 vuoden ajan, on edistystä alkanut näkymään niin paljon, että esim. koulussa käyminen onnistuu ilman valtavaa määrää poissaoloja.

Viikon ruokalista kuullostaa ihan toimivalta asialta. Sieltä on varmasti tulossa myös päiväohjelma. Monelta herää, mitä syö, mitä pitää tehdä ennen koulua jne jne. Monelta on sapuskat ja monelta petiin. Nepsyt vaan ovat sellaisia, että pitää olla struktuurinatsi, että kykenevät toimimaan. Eikä ne mihinkään parane. Kaikkein vähiten ne kykenevät toimimaan kaoottisessa perheessä, joka ap:lläkin ilmeisesti on. 

Vierailija kirjoitti:

Noissa lienee tarkoituksena, että lapsi saisi onnistumisen kokemuksia ja kivaa tekemistä aikuisen kanssa.

Ei nepsyongelmiin mitään pikaratkaisuja ole. Niissä edetään pienin askelin. 

Meillä meni ainakin 4 kuukautta ennenkuin lapsi alkoi luottamaan toimintaterapeutti on. Nyt kun tapaamisia on ollut 5 vuoden ajan, on edistystä alkanut näkymään niin paljon, että esim. koulussa käyminen onnistuu ilman valtavaa määrää poissaoloja.

Ennen ei ollut tuollaisia poissaolo-ongelmia. Jos ei mennyt kouluun niin kotona tuli remmiä tai arestia, ja viime kädessä oppilas vietiin sinne kouluun vaikka kädestä kiinni pitäen.

Siitä aiheutuu valtavia ongelmia lapselle jos sallitaan poissaolot vuodesta toiseen.

Veikkaan että ap:n poika on ylipainoinen koska KE TIPI NOR. Tätä pas kaa määrätään jopa lapsille ja väitetään että  hyvä lääke ilman sivuvaikutuksia. Todellisuudessa käyttäjien ruokahalu kasvaa järkyttävästi ja moni syö unissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että ap:n poika on ylipainoinen koska KE TIPI NOR. Tätä pas kaa määrätään jopa lapsille ja väitetään että  hyvä lääke ilman sivuvaikutuksia. Todellisuudessa käyttäjien ruokahalu kasvaa järkyttävästi ja moni syö unissaan. 

Aapee lopetti vastailun kun ei pysty vastaamaan kysymyksiin enää. Ei pysty kertomaan, onko isällä työkaluja arjen sujumiseen jne. Taitaa olla ongelmia aapeellä itselläänkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on käynyt tämä henkilö nyt kuukauden kahdesti viikossa ja kaava on aina sama: menee lapsen luo joka alkaa huutaa että "pois mun huoneesta!" Sitten tulee luokseni ja haluaa keskustella vaikka siitä monta serkkua minulla on tai leivommeko jouluna pipareita.

En edelleen tiedä millä saan lapsen käymään suihkussa,olemaan paiskomatta ovia niin että hajoavat ym. Yhtään vinkkiä ei ole tullut. En koe saavani käynneistä  sitä apua jota odotin. Työvälineitä avuksi lapsen haastavaan käytökseen. Minulla on täällä 11v johon ei saa mitään otetta.  

Lapsi on on aina ollut haastava,esim. Hänen olless!)aan pieni raivareihin ei tehonnut muihin lapsiin  toimiva konsti eli huomion siirto "katsotaanpa tätä kirjaa,onpa hienoja kuvia ".   

 

Ap

Jäin miettimään, miten sinä vanhempana sallit sen, että lapsi huutaa vieraalle ihmiselle noin? Minä sanoisin, että toiselle ei puhuta noin ikävästi ja vaatisin osallistumaan keskusteluun hetken rauhoittumisen jälkeen. Ennakoisin sosiaalityöntekijät tuloa jo edellisenä iltana, uudelleen aamulla ja tekisin selväksi, että osallistuttava on. Joo, se ei ole aina kivaa ja miellyttävää, mutta kuuluu käytöstapoihin. Oven paiskomisesesta siten, että se menee rikki, tulee seuraamuksia, jotka muistetaan ja käydään lapsen kanssa läpi, mitä haittaa läheisille tavaroiden paiskomisesta on. Sellainen itsekkyys ei vaan käy. Olen ADHD-lapsen vanhempi itsekin ja tätä kasvatustyötä on tehty nyt 17 vuotta ja alkaa tuottaa hedelmää. Vaatii johdonmukaisuutta, selittämistä (miksi siten ja siten ei toimita), toistoja ja oman mallin antamista toisten asiallisesta kohtelusta. 

 

Siinä muutama vinkki.