Vanhalle äidilleni soittaminen on kerta kerralta sietämättömämpää! En jaksa!
Asun vanhasta äidistä toisella puolella Suomea. Äiti on hyväkuntoinen, perusterve vanhus omassa asunnossaan.
Soitan hänelle ehkä noin kerran-kaksi kuukaudessa. Hän ei koskaan soita minulle, paitsi syntymäpäivänäni. Ei edes jouluaattona soittanut.
Puhelut ovat piinallista kiertelyä, manipulointia ja hänen itsensä vähättelyä ja huokailua, mistä ei tule kuin paskamainen olo. Hän esittää urheaa sillä tavalla kierteisesti, että tulee selväksi ettei hänellä olekaan asiat ollenkaan niin hyvin kuin hän puheissaan väittää. Tiedättekö sellainen tapa että "eiiiiihän mulle nyt mitään kuulu, ja eiiiiihän täällä nyt mitäääään tapahdu ja enhän minä mitään tarvitse tai halua". Ja samalla tulee selväksi miten tyytymätön on kaikkeen, en edes tiedä mihin kaikkeen.
Tiedän että hänellä on ystäviä ja vanhoja työkavereita joiden kanssa ovat tekemisissä paljonkin. Hänellä käy vieraita jatkuvasti ja hän on itse tämän tästä menossa jonnekin.
Kuitenkin puhuessani hänen kanssaan hän vähättelee itseään koko ajan ja joka asiassa. Mikään ei ole mitään ja hän ei ole mitään.
Tunnen että hän haluaa minut saamaan tuntemaan jotain syyllisyyttä, mutta en oikein pääse selville että mistä. Elän ihan tavallista viiskymppisen naisen elämää, enkä yritä esittää mitään.
Äiti on aina ollut piiloviestinnän, kiertoilmaisujen ja kaksoisviestinnän Suomen Mestari.
Ja tässä hän ei ole muuttunut tai yrittänyt opetella parempaa tapaa kommunikoida meidän lastensa kanssa.
Koko puhelu menee siihen, että minä yritän jotenkin "väistellä" sieltä tulevia piikkejä. Ja hän taas yrittää olla näyttämättä sitä, mitä todellisesti haluaisi sanoa ja mitä ajattelee.
Aivan sietämättömän voimillekäypää. Olen joka puhelun jälkeen valmis kävelemään baarikaapille ottamaan jonkun tukevan paukun.
50 vuotta vanhoja pelisääntöjä on mahdoton muuttaa. En varmasti osaa edes selittää, millaista se on.
Kommentit (438)
Ei ihme että terapeuteissa pyörivällä on outo ajatusmaailma koska se on heitä parantavillakin.
Ikinä en ole nähnyt vanhempaa joka olisi kateellinen lapsensa kympistä tai menestyksestä vaan kaikki ovat tahtoneet lapsilleen parempaa.
Tää myllyviita taitaa olla ikäluokkaa joka inhoaa 40-luvulla syntyneitä. Eikö hänkään ajattele että juuri heidän lapsensa, 70-luvulla syntyneet, ovat ensimmäinen hyvin koulutettu sukupolvi kun vanhemmat ovat tahtoneet heille parempaa. Jos psykologin itsetunto on niin heikko ettei kestä tosiasiaa ettei vanhemmilla ikäpolvilla ollut mahdollisuutta. Mutta siksi 40-50 -vuotiaat ovat hyvin koulutettuja, siksi, että vanhemmat ovat tahtoneet mahdollisuuden lapsilleen.
Jos joku "boomeriviha" näkyy noin selkeästi 2020-luvulla kirjoitetussa kirjassa sr on kammottavaa populismia.
Yhteiskunta säästäisi valtavasti rahaa jos eläkeikäisten lääkärissäkäyntien lisääntyessä vaikka kolmeen kertaan vuosi tehtäisiin kuin kipeälle kissalle. Ei tarvitsisi säälittävien viiskymppisten kärsiä vanhemmistaan.
Asian voisi laajentaa ettei parantumattomasti sairaita hoidettaisi. Ja heihin jotka jo 30-vuotiaana ovat työkyvyttömiä.
Ahneessa sukupolvessa ei ole mitään vikaa omasta mielestään.
Luultavasti jos edellyttää jatkuvaa kontaktointia, ei kuitenkaan ole pitänyt kovinkaan kummoisesti yhteyttä omiin vanhempiinsa? Ehkä muutama soitto vuodessa ja kesävierailu? Ja hyvin pärjättiin.
Puhu itse suoraan ja kysy mistä tarkalleen ottaen on kyse. Olette aika vähän yhteydessä, ehkä äitisi haluaisi, että olisitte enemmän. Kerro suoraan, mitä itse haluat.
Vierailija kirjoitti:
Ahneessa sukupolvessa ei ole mitään vikaa omasta mielestään.
Nyt 40 -50 -vuotiaiden lapset ovat joskus 40 -50-vuotiaita. Ketä he syyttävät jos elämänsä ei sujunut?
Tai jääkö nämä psykologiset kirjat ihan vanhanaikaisiksi kun viimeinenkin 1950 syntynyt on kuollut? Kirjoilla ja tällä opilla että kaikki on nyt elävien 75+ ihmisten syytä ei enää ole jäljellä kuin 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40 - 50 -vuotiaiden pitäisi saada olla lapsia, äiti hoitaa heidän ja omat asiansa. Jatkumoa sille vaatimukselle että äidin pitäisi hoitaa lapseni ollakseen hyvä mummo.
Miksi psykologia ei tue ihmisten aikuisuutta, omaa vastuuta elämästään?
Aikuisten lasten ei tarvitse olla oman äitinsä terapeutteja.
Ei, eikä äitien , ihan ravallisten, pitäisi saada sitä sontaa niskaansa millä 20 vuotta mt-eläkkeellä olleet täälläkin syytävät tietyn ikäluokan niskaan yleistäen. Tyyliin kuten tuokin kirja yrittää yleistää 50 % nyt keski-ikäisten vanhemmista mielipuoliksi. Lapsilleen pahaa toivoviksi sadisteiksi.
Minun tekisi mieli kysyä tältä Myllyviidalta eikö nykyisten lasten vanhemmissa, näissä 30-50 - vuotiaissa ole yhtään persoonallisushäiriöstä ihmistä kun hän keskittyy syyttelemään vain tuon ikäisten äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta säästäisi valtavasti rahaa jos eläkeikäisten lääkärissäkäyntien lisääntyessä vaikka kolmeen kertaan vuosi tehtäisiin kuin kipeälle kissalle. Ei tarvitsisi säälittävien viiskymppisten kärsiä vanhemmistaan.
Asian voisi laajentaa ettei parantumattomasti sairaita hoidettaisi. Ja heihin jotka jo 30-vuotiaana ovat työkyvyttömiä.
Vauvapalstan valitusaloituksetkin vähenisivät, voitaisiin keskittyä muihin asioihin kuin eläkeläisten haukkumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että terapeuteissa pyörivällä on outo ajatusmaailma koska se on heitä parantavillakin.
Ikinä en ole nähnyt vanhempaa joka olisi kateellinen lapsensa kympistä tai menestyksestä vaan kaikki ovat tahtoneet lapsilleen parempaa.
Tää myllyviita taitaa olla ikäluokkaa joka inhoaa 40-luvulla syntyneitä. Eikö hänkään ajattele että juuri heidän lapsensa, 70-luvulla syntyneet, ovat ensimmäinen hyvin koulutettu sukupolvi kun vanhemmat ovat tahtoneet heille parempaa. Jos psykologin itsetunto on niin heikko ettei kestä tosiasiaa ettei vanhemmilla ikäpolvilla ollut mahdollisuutta. Mutta siksi 40-50 -vuotiaat ovat hyvin koulutettuja, siksi, että vanhemmat ovat tahtoneet mahdollisuuden lapsilleen.
Jos joku "boomeriviha" näkyy noin selkeästi 2020-luvulla kirjoitetussa kirjassa sr on kammottavaa populismia.
Ai, no sitten et ole nähnyt kylläkään äitiäni. Hän oli koulupudokas, itse kiitettäviä kovalla työllä saava.
Pilkkasi, ilkeili ja antoi ylimääräisiä kotitöitä ja sisarusten vahtimista kun luin kokeisiin. "Luuletko olevasi nyt jotenkin parempi ä**ä vai?"
Rääpi, kohteli väkivaltaisesti ja vielä yliopistolle tuli vaatimaan, että tulen auttamaan. On kateellinen ja katkera asiansa hoitaneille naisille ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että terapeuteissa pyörivällä on outo ajatusmaailma koska se on heitä parantavillakin.
Ikinä en ole nähnyt vanhempaa joka olisi kateellinen lapsensa kympistä tai menestyksestä vaan kaikki ovat tahtoneet lapsilleen parempaa.
Tää myllyviita taitaa olla ikäluokkaa joka inhoaa 40-luvulla syntyneitä. Eikö hänkään ajattele että juuri heidän lapsensa, 70-luvulla syntyneet, ovat ensimmäinen hyvin koulutettu sukupolvi kun vanhemmat ovat tahtoneet heille parempaa. Jos psykologin itsetunto on niin heikko ettei kestä tosiasiaa ettei vanhemmilla ikäpolvilla ollut mahdollisuutta. Mutta siksi 40-50 -vuotiaat ovat hyvin koulutettuja, siksi, että vanhemmat ovat tahtoneet mahdollisuuden lapsilleen.
Jos joku "boomeriviha" näkyy noin selkeästi 2020-luvulla kirjoitetussa kirjassa sr on kammottavaa populismia.
Ai, no sitten et ole
Millä vuosikymmenillä? Maatalon tytär?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että terapeuteissa pyörivällä on outo ajatusmaailma koska se on heitä parantavillakin.
Ikinä en ole nähnyt vanhempaa joka olisi kateellinen lapsensa kympistä tai menestyksestä vaan kaikki ovat tahtoneet lapsilleen parempaa.
Tää myllyviita taitaa olla ikäluokkaa joka inhoaa 40-luvulla syntyneitä. Eikö hänkään ajattele että juuri heidän lapsensa, 70-luvulla syntyneet, ovat ensimmäinen hyvin koulutettu sukupolvi kun vanhemmat ovat tahtoneet heille parempaa. Jos psykologin itsetunto on niin heikko ettei kestä tosiasiaa ettei vanhemmilla ikäpolvilla ollut mahdollisuutta. Mutta siksi 40-50 -vuotiaat ovat hyvin koulutettuja, siksi, että vanhemmat ovat tahtoneet mahdollisuuden lapsilleen.
Jos joku "boomeriviha" näkyy noin selkeästi 2020-luvulla kirjoitetussa kirjassa sr on kammottavaa populismia.
Ai, no sitten et ole
Äitisi siis tuli yliopiston tiloihin vaatimaan sinua tiskaamaan? Jos samaistut ikäluokkaan 40 -50 -vuotiaat lukio kuitenkin vaati jonkun verran rahaa , kirjat ym tarvikkeet eli vanhempiesi tuki siihen kuitenkin.
En kyllä tiedä miksei periskoululainen tai lukiolainen voisi jonkin verran tehdä kotiaskareita? Ehtiihän nuoret harrastuksiinkin ja omiin menoihin niiltä lukemisiltaan, 90-luvullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että terapeuteissa pyörivällä on outo ajatusmaailma koska se on heitä parantavillakin.
Ikinä en ole nähnyt vanhempaa joka olisi kateellinen lapsensa kympistä tai menestyksestä vaan kaikki ovat tahtoneet lapsilleen parempaa.
Tää myllyviita taitaa olla ikäluokkaa joka inhoaa 40-luvulla syntyneitä. Eikö hänkään ajattele että juuri heidän lapsensa, 70-luvulla syntyneet, ovat ensimmäinen hyvin koulutettu sukupolvi kun vanhemmat ovat tahtoneet heille parempaa. Jos psykologin itsetunto on niin heikko ettei kestä tosiasiaa ettei vanhemmilla ikäpolvilla ollut mahdollisuutta. Mutta siksi 40-50 -vuotiaat ovat hyvin koulutettuja, siksi, että vanhemmat ovat tahtoneet mahdollisuuden lapsilleen.
Jos joku "boomeriviha" näkyy noin selkeästi 2020-luvulla kirjoitetussa kirjassa sr on kammottavaa populi
Murrosikä on rankkaa aikaa joskus. Äitiä puolustamatta, siihen voi liittyä myös tietty teinin asenne, mutsi on tyhmä, ei se osaa ees enkkua tai pitkää matikkaa. Minä mikään piika ole.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti jos edellyttää jatkuvaa kontaktointia, ei kuitenkaan ole pitänyt kovinkaan kummoisesti yhteyttä omiin vanhempiinsa? Ehkä muutama soitto vuodessa ja kesävierailu? Ja hyvin pärjättiin.
Nykypäivänä lapset asuvat hyvin usein jossain ihan muualla kuin lapsuuden kotipaikkakunnalla. Eikä siellä oli välttämättä muutakaan sukua kuin vanhat vanhemmat, joilla oma aktiivisuus on jo lähellä nollaa. Kieltäyi jo sovitusta kotihoidon käynneistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40 - 50 -vuotiaiden pitäisi saada olla lapsia, äiti hoitaa heidän ja omat asiansa. Jatkumoa sille vaatimukselle että äidin pitäisi hoitaa lapseni ollakseen hyvä mummo.
Miksi psykologia ei tue ihmisten aikuisuutta, omaa vastuuta elämästään?
Aikuisten lasten ei tarvitse olla oman äitinsä terapeutteja.
Ei, eikä äitien , ihan ravallisten, pitäisi saada sitä sontaa niskaansa millä 20 vuotta mt-eläkkeellä olleet täälläkin syytävät tietyn ikäluokan niskaan yleistäen. Tyyliin kuten tuokin kirja yrittää yleistää 50 % nyt keski-ikäisten vanhemmista mielipuoliksi. Lapsilleen pahaa toivoviksi sadisteiksi.
Oletko siis saanut sontaa niskaasi omilta lapsiltasi. Oletko yhtään pohtinut miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40 - 50 -vuotiaiden pitäisi saada olla lapsia, äiti hoitaa heidän ja omat asiansa. Jatkumoa sille vaatimukselle että äidin pitäisi hoitaa lapseni ollakseen hyvä mummo.
Miksi psykologia ei tue ihmisten aikuisuutta, omaa vastuuta elämästään?
Aikuisten lasten ei tarvitse olla oman äitinsä terapeutteja.
Ei, eikä äitien , ihan ravallisten, pitäisi saada sitä sontaa niskaansa millä 20 vuotta mt-eläkkeellä olleet täälläkin syytävät tietyn ikäluokan niskaan yleistäen. Tyyliin kuten tuokin kirja yrittää yleistää 50 % nyt keski-ikäisten vanhemmista mielipuoliksi. Lapsilleen pahaa toivoviksi sadisteiksi.
Oletko siis saanut sontaa niskaasi omilta lapsiltasi
Et ymmärrä lukemaasi? Nykyajan ongelma.
"Syytävät täälläkin tietyn ikäluokan niskaan niskaan yleistäen".
Missä puhuin lapsistani, onko minulla niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, no sitten et ole
Äh, lainaus ei taaskaan toimi, mutta mun äiti oli samanlainen , kade ja mitätöivä. Olin yliopistossa ja samalla olisi pitänyt hänen asiansa kotinsa hoitaa, kerrostalossa. Ja oli ihan pärjäävä, vähän yli7kymppinen tuollois. Eli samat vaatimukset kuin 80- luvulla, jolloin olisi mun pitänyt 12- vuotiaana jo töihin menmä.
Elää vieläkin ja piikomassa siellä kerros talossa pitäisi tauotta käydä. Mulla on oma perhe, lapset jo isoja, mutta silti. Ja oma työ. Äiti ei viitsinyt koskaan tehdä töitä, loisi duunari isän elätettävänä ja haukkui tämänkin. Yritin joskus aikuisena kysyä miksi on mua vihannut aina niin paljon. Laittoi kädet korville ja alkoi veisaamaan. Ei sen kanssa voi edes yrittää puhua.
Vasta löydettyäni tämän vauvapalstan olen tajunnut miten paljon on "erilaisia ihmisiä", mitä liikkuu esim keski-ikäisten mielessä.
Kun omat piirit ovat olleet niin tavanomaiset. Tekisi mieli sanoa normaalit ihmissuhteissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, no sitten et ole
Äh, lainaus ei taaskaan toimi, mutta mun äiti oli samanlainen , kade ja mitätöivä. Olin yliopistossa ja samalla olisi pitänyt hänen asiansa kotinsa hoitaa, kerrostalossa. Ja oli ihan pärjäävä, vähän yli7kymppinen tuollois. Eli samat vaatimukset kuin 80- luvulla, jolloin olisi mun pitänyt 12- vuotiaana jo töihin menmä.
Elää vieläkin ja piikomassa siellä kerros talossa pitäisi tauotta käydä. Mulla on oma perhe, lapset jo isoja, mutta silti. Ja oma työ. Äiti ei viitsinyt koskaan tehdä töitä, loisi duunari isän elätettävänä ja haukkui tämänkin. Yritin joskus aikuisena kysyä miksi on mua vihannut aina niin paljon. Laittoi kädet korville ja alkoi veisaamaan. Ei sen kanssa voi edes yrittää puhua.
Olit yliopistossa. Äiti seitsenkymppinen. Nyt lapsesi isoja ja äidin ikä? Isä onko elossa?
No meitä on joka junaan, vanha sanonta. Ja osa jää asemalle vatvomaan.
40 - 50 -vuotiaiden pitäisi saada olla lapsia, äiti hoitaa heidän ja omat asiansa. Jatkumoa sille vaatimukselle että äidin pitäisi hoitaa lapseni ollakseen hyvä mummo.
Miksi psykologia ei tue ihmisten aikuisuutta, omaa vastuuta elämästään?